Tää reissu jää mieleen kyllä thirty something-teemasta. Kun mittari laskee thirty something-lukuihin, niin thirty something-henkilö pysyy mielellään sisätiloissa. Ei riekuttu Kuopion yössä, eikä päivässä. Ok, vähän riekuttiin päivässä ja tehtiin laittomuuksia, mutta hyvin vähän.
Pieni mies oli myös tullut maailmaan ja loi lämpöä pakkasen keskelle. Miten lämmin yhteys tuoreen äidin ja pienokaisen välille syntyykään. Hiukan tuntee itsensä ulkopuoliseksi, mutta ei mitenkään huonolla tavalla, vaan iloa tuottavalla tavalla. Onni on pienen ihmisen muodossa tullut meille kaikille.
Kahden navigaattorin voimin osuttiin myös serkku M:n luokse, jossa meidät ruokittiin ja kahvitettiin oikein kunnolla. Ihan parhaita juttuja, mitä Kasvokirja on tuonut, on läheisemmät suhteet serkun M kanssa. Onni on tullut isommankin ihmisen muodossa.
Olen taas niin onnea täynnä täällä omalla sohvalla karvakorvan kuorsatessa vieressä. Karvakorvalla viittaan siis koiraan, en mieheen.
Serkku M touhuaa jätskibisneksessä ja eilen matkaan tarttunut maailman paras suklaajäätelö on sulamassa ja kohta herkutellaan. Aikuisena saa syödä jälkkäriä aamiaisellakin.
Sitten olen niin onnea täynnä, että tuleva työkkärissä käynti ei ehkä saa laskettua onnellisuusmittariani ihan pahasti miinukselle. Pitää valmistautua huolella koitokseen. Ei oo helppoa olla kortistossa. Onneksi kohta pääsee taas töihin.
P.S. Kuopion city-lomalla kannattaa piipahtaa Hanna Partasen tehtaanmyymälässä hakemassa evästä ja tuliaisia. Karjalanpiirakat ja munkit tuli testattua erinomaisin tuloksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!