29. marraskuuta 2012

Syyslomamuistoja: Special-vierailu komentosillalle.

Pyramidit on ihan mageet, mutta hei - kuka pääsi tällä matkalla komentosillalle? No, minä tietty - eiku siis me.
Laivallahan oli luonnollisesti suomalainen kapteeni. Siis miten voi olla suomalainen kapteeni? No, oli kuitenkin. Kapteeniin sai yhteyden, kun yhtenä iltana turistin oli mahdollisuus mennä kuvauttamaan itsensä kapteenin kanssa. Eiku jonoon siis! "Vihdoinkin!" tokaisi kapteeni, kun ystävällisesti toivotin hyvää iltaa. Hän tiesi laivalla olevan kaksi suomalaista pariskuntaa. Sitä toista pariskuntaa emme koskaan tavanneet. Muutama sana vaihdettiin kapteenin kanssa ja otettiin kuva (joka jäi kyllä lunastamatta) sekä saatiin kapteenin käyntikortti. Seuraavana päivänä oli lupa aamusta soitella ja sopia käynnistä komentosillalla. Oltiin ihan tohkeissamme. Mies hiukan ihmetteli, miten mä yhdellä katsannolla opin kapteenin nelinumeroisen puhelinnumeron - kun matka-Visan nelinumeroinen tunnusluku pitää aina tarkistaa ennen kuin sitä mihinkään naputtelee. Jos mä täyttäisin mun pään kaikenmaailman tunnusluvuilla, niin ei mahtuisi sitten siihen päähän kapteenien puhelinnumerot. Seuraavana päivänä sitten päästiin ihan luvattomiin paikkoihin ja kaikenlaista kapteenin kanssa juteltiin, oli oikein silmiä avaavaa. En nyt referoi keskustelua tänne, kun en pidä sitä sopivana. Miehestä on niin paljon parempi kuva kapteenin kanssa, damn.



27. marraskuuta 2012

Syyslomamuistoja: Päivä Limassolissa.

Toinen satama oli Limassol Kyproksella.
Satamasta oli bussikuljetus keskustan kulmille. Limassol on iso kaupunki ja siellä oli kaikki isot ketjuliikkeet vaatteiden, ruokien ja juomien osalta. Me viihdyttiin enemmän vanhassa kaupungissa, käytiin eläinpuistossa ja odoteltiin ruokaa kaaa-uuu-aa-n. Käytiin taas linnassakin. Limassol oli mukava käyntikohde, lämpöä ja katseltavaa. Satamista kuitenkin vähiten mieleen jäänyt. Limassolissa olisi varmasti kannattanut shopata.

Tää eläintarha oli ihana. Ensiksi vastustin sinne menoa. Näissä voi tulla niin paha mieli kaikesta. Mies taivutteli minut sisään. Ei kai eläintarhat koskaan kannatettavia ole, mutta täällä oli pieniä eläimiä ja kaikki oli oikein siistiä. Yhtään ei ahdistanut. Pieni eläintarha ylipäänsä. Kaikkia eläimiä olisi voinut seurata koko päivän.















Kirkkoja oli kanssa.

Vielä hymyilyttää, kun ei tiedä miten pitkään sitä valkoista lautasta tuijotetaan.
Kun tarpeeksi pitkään, ja vielä aika pitkään päälle, jaksaa odottaa, niin lammas tuodaan pöytään.

Linnan pihalta yllä ja linnan katolta alla. Sisällä ei saanut kuvata.



26. marraskuuta 2012

Syyslomamuistoja: Ensimmäinen satama Turkin Alanya.

Parin meripäivän jälkeen saavuimme Turkin Alanyaan. Laivalta pääsi kätevästi kävellen suoraan Alanyan keskustaan. Marraskuussahan ei Turkissa ole enää mikään turistikausi päällä. Jonkun verran turistejakin oli toki paikkeilla, mutta turisteille suunnatut rantaravintolat ym. olivat toki kaikki suljettu kevättä odottamaan.Se sopi minulle mainiosti, koska en ole Turkin rantakohteiden koskaan olettanut olevan minun palani kakkua. Nyt oli mukavan rauhallista kierrellä ja Alanyasta jäi ihan mukava mielikuva.

Alanya on kuitenkin oikea kaupunki, ei rakennettu vain turisteille, joten ihmettelemistä riitti koko päiväksi. Ensin piti tietysti saada varpaat hiekkaan kunnon lomalaisen tapaan.


Turkissa tulee tietysti syödä kebabia. Mies kävi myös paikallisella parturilla. Näiden muutamien kontaktien pohjalta voi sanoa, että oikein mukavia ja vieraanvaraisia nämä turkkilaiset.
Kävimme Alanyan linnalla. Taksilla köröteltiin ylös linnavuorelle - hinta tingittiin kympistä vitoseen, ja heti taksin maksettuani löysin maasta vitosen. Raha on tarkoitettu kiertämään. Linna ei niin herättänyt tunteita, mutta näkymät olivat upeat ja päivän kuumin hetki oli käsillä. Tykkään.
Turisti löysi Starbucksin, joka oli vaihtanut kupit jo joulun punaisiin.
Kulkukoiria oli joka puolella, mutta hihnassa olevat pissii siis tähän sitten. Häh.
Aurinko laskee ja risteilevät turistit palaavat laivalle ihailemaan taakse jääviä kaupungin valoja.

P.S. Laivalla meitä odotti koko reissun sympaattisin pyyhekaveri:


Syyslomamuistoja: Chocoholic Buffet.

Toiseksi viimeisenä iltana ohjelmassa oli suklaabuffa. Uskomaton setti. Ihan kaikkea ei kyennyt maistamaan.

Jääveistokset olivat myös upeita.
Suklaasushi.
Suklaaputous taisi olla joka ilta illallisella esillä.
Kuohuva sopii suklaan kanssa.