30. joulukuuta 2013

"Mites se sun triathlon-harrastus?"

Ystäväni kysyi minulta suunnilleen otsikon mukaisen kysymyksen viime keväänä.

Tää mun triathlon-harrastus ei ole oikein saanut tuulta purjeisiin. Sellaista harrastustahan minulla ei ole.

Vuonna 2009 heinäkuussa aloitin nollasta juoksemisen ja silloin jo ajattelin, että mä en varsinaisesti rupea juoksemaan - vaan aloitan triathlon-harrastuksen. Taisin sen joillekin sanoa ääneenkin ja sen vuoksi minulta näin vuosien jälkeenkin saatetaan tiedustella triathlon-harrastuksestani.


Kaikki alkoi siis kesä-syksyllä 2009, kun juostiin se eka kymppi. Siihen perään tuli talvi 2009 - 2010, kun innostuin juoksusta sitten enemmänkin. Sohvaperunasta tulikin talvijuoksija. Keväällä 2010 juoksin ensimmäisen puolikkaan ja syksyllä toisen. Siinä sitten isän kanssa sovittiin, että keväällä 2011 lähden hänen kanssaan maratonille ja pienellä viiveellä kesällä 2011 sen maratonin sitten hölkkäsin läpi. Kaikenlaista pienempää juoksutapahtumaa tuli myös koluttua. Syksyllä 2011 päätin aikuisten oikeasti aloittaa sen triathlon-treenin ja lähdin tekniikkauimakouluun ja pyöränkin olin ostanut. Uimakoulun päättyessä minulta olikin löytynyt ylimääräistä tavaraa kehosta ja syksyn 2011 viimeiset kuukaudet olin hyppely-liikuntakiellossa leikkausta odotellen. Ostin kuntopyörän ja painelin kotona 30-50 kilometrin lenkkejä marras-joulukuun 2011. En halunnut ajautua ihan rapakuntoon, kun keväälle oli toinen maratooni sovittuna. Vuoden viimeisenä päivänä 2011 pääsin kotiin leikkauksen jäljiltä ja sain vielä liikuntakieltoa sekä parin kuukauden uimahallikiellon. (Joskus musta tuntuu, että maailmankaikkeus on päättänyt, että mä en pääse tästä hommasta ihan helpoimmalla.) Tosiaan uimahallikielto pärähti päälle just silloin kun olin kaikista maailman urheilulajeista ajatellut sitä uintia treenata. Alkuvuodesta 2012 sitten vähitellen aloin juosta. Muistan, kun aluksi vain laitoin juoksukamat päälle. Se oli jo leikkaushaavojen kanssa hikinen prosessi. En siis edes ollut menossa lenkille, vaan tsekkasin vaan, että saanko itse puettua treenivaatteet päälle. Niitä hetkiä kannattaa miettiä silloin, kun oma motivaatio epäilyttää. Talvi- kevät 2012 oli tosi tuskaista juoksun kanssa: yksi leikkaushaavoista särki pitkään ja kauhealla kiireellä piti saada lenkkeihin pituutta. Jos mulla ei todellakin olisi ollut näytönpaikka itselleni sen Tukholman maratonin kanssa, niin sohva olisi kyllä vienyt sinä keväänä naisen mukanaan. Helmi-maalis-huhtikuu oli juoksun treenikuukaudet ja sitten toukokuussa olisi pitänyt jo pystyä keventämään. Vielä viikko ennen maratonia mä kävin juoksemassa puolikkaan. Se oli kuitenkin henkisesti tosi tärkeä juoksu. Oli pakko saada vielä onnistunutta pidempää juoksua alle. Kesäkuun alussa 2012 sitten se toinen maratooni. Sen jälkeen olin todella kevyellä liikunnalla kesän- tuntui, että mä vasta sitten kesällä ehdin palautua siitä leikkauksesta ja siihen liittyneistä asioista. Elokuussa 2012 jäin kesälomille ja rupesin treenaaman enemmän - ja hei - silloin kävin Helsingissä kokeilemassa mini-triathlonia ja olin tosi tohkeissani, koska laji tuntui juuri niin hyvältä ja vaativalta kun olin ajatellut. Syksyllä 2012 rupesin taas treenaamaan enemmän ja ajattelin, että kesällä 2013 osallistun johonkin oikeaan triathlon-tapahtumaan.



Loppuvuodesta 2012 ostin ensimmäiset sukset ja opettelin hiihtämään perinteistä. Hiihtäen ja juosten oli tarkoitus nostaa kuntoa ja kestävyyttä. Alkuvuodesta 2013 huomasin, että kunnon kanssa oli ongelmia. Crohnin tautini päätti aktivoitua. Mä voin ihan sanoa, että helmikuussa 2013 Finlandiahiihdon (32km perinteinen) 15 kilometrin kohdalla mä olin sairas. Siihen asti jaksoin, mutta sitten tuli seinä vastaan. Kyse ei ollut siitä, olinko mä huonossa kunnossa vai en, vaan siitä, että mä en vaan jaksanut. Oli vaan pakko ottaa kaikki vauhti pois ja ihan rauhallisesti hiihdellä maaliin. Maaliin tulo ja kaikki siihen hiihtoon liittyen oli ihan huikeeta - vaikka näin jälkikäteen ajatellen todella kesken sen hiihdon mun oli pakko itselleni myöntää, että nyt ei vaan ole kaikki kunnossa. Sittenhän mä hakeuduinkin hoitoon ja tilanne siinä huononikin ja keväällä oli sitten ihan pakkoliikkumattomuutta taudin oireisiin liittyen. Toukokuussa eli menneenä keväänä oli keksittävä jotain uutta liikuntaharrastusta taudin kanssa ja hakeuduin kuntosalille sekä vähitellen ryhmäliikuntoihin. Loppukeväästä ja alkukesästä rupesin taas kokeilemaan juoksuakin ja pyöräilin. Kesä ja syksy meni tasaisesti jotakin liikuntaa harrastaessa. Nyt loppusyksystä on taas tuntunut terveeltä ja elinvoimaiselta eikä mikään tauti ole ollut esteenä liikkumiselle. Huomenna on vuoden viimeinen päivä 2013 ja nythän on mennyt neljä ja puoli vuotta (siis neljä ja puoli vuotta, nauran) siitä, kun aloitin juoksun ja ajattelin, että tässä tää mun triathlon-urani nyt sitten alkaa.


Miksi kirjoitan tästä aiheesta juuri nyt? Katsokaas, kun mä oon nyt taas/edelleen ajatellut, että triathlon ois niin mun juttu. Mulla on tähän terveydentilaani ja kehooni liittyen muutamia muuttuvia tekijöitä tulevanakin vuonna tiedossa, joten en nyt lähde mihinkään kilpailuihin suinpäin ilmoittautumaan - mutta olen nyt tutustunut erilaisiin triathlonmatkoihin, treeniohjelmiin, triathlon-blogeihin ja muihin teksteihin ja ties vaikka mitä valmistautumista on ollut ilmassa. Tämä ei ole mikään uuden vuoden lupaus (hei neljä ja puolivuotta luvannut tätä samaa...), mutta kyllähän tähän vuoden vaihteeseen sopii tällainen tavoite/haave/mikälieitsensähuijaamis-kirjoitus, että neljä ja puolivuotta tää mun triathlon-haave on elänyt ja mä siis todellakin uskon tähän vielä itse. Ymmärrän, jos monella muulla usko on ollut koetuksella ja olette ehkä jo todenneet, että montako vuotta toi muija jaksaa selittää noita sen mielikuvitus-triathlon-juttujaan.

29. joulukuuta 2013

Appelsiini-tuorejuustokakku.

Tämä jouluinen kakku on myös parantunut päivä päivältä tai sanotaan aamu aamulta. Ensimmäinen makustelu tapahtui jouluaattona ja sen jälkeen olen syönyt tätä joka aamu teen tai kahvin kanssa. Ei sillä väliä mitä tässä pyhien välissä tapahtuu...

Täyte

2 munaa
1 dl sokeria
200g maitorahkaa
1 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
2 rkl appelsiinista puristettua mehua

Pohja

150g gluteenittomia tai tavallisia pipareita
50g sulatettua margariinia (lue:voita)

Pohja: Murskaa piparkakut ja sekoita sulatetun sekä jäähdytetyn margariinin (lue:voin) kanssa. Painele muruseos irtopohjavuoan pohjalle, halkaisija 22cm. Täyte: Erota munien valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset kuohkeaksi sokerin kanssa. Lisää rahka ja kerma ja sekoita. Purista mehu ja lisää täytteeseen. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Sekoita liotetut liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää täytteeseen norona voimakkaasti vatkaten. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää ne lopuksi täytteeseen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja anna jäähtyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia. Säilyy tosiaan jääkaapissa useamman päivän ja maku vaan syvenee. Mulla oli vielä sitruunanmakuinen maitorahka ja appelsiininkuorta voi myös raastaa mukaan. Appelsiinimehua laitoin myös noin tuplat.

Reseptin lähde: Semperin joulureseptit

28. joulukuuta 2013

Terveiset kuntosalilta.

Katsoin, että siitä on yli kaksi kuukautta, kun olen kirjoittanut salitreenistä viimeksi tänne. Mun salitreenausurani on kestänyt nyt puolivuotta. En nyt varsinaisesti ole salilla eka, salilla vika, vaan edelleen on ollut jaksoja, jolloin olen käynyt salilla enemmän ja välillä vähemmän. Olen kuitenkin käynyt kuntosalilla tämän menneen puolenvuoden aikana enemmän kuin koko aikaisemmassa elämässäni yhteensä - että ei huono ollenkaan. Positiivinen ajattelu.

Nyt oon taas salin kanssa innostus-vaiheessa. Olen myös joulusuklaiden kanssa innostus-vaiheessa. Olen kuitenkin kuullut, että se ei haittaa mitä tässä pyhien välissä syö...mutta siis salitreenistä piti kirjoittaa, eikä valehdella itselleni, että voin syödä vielä pari päivää liikaa suklaata.

Lokakuussa kirjoitin siitä miten tuntuu, että siellä salilla on muiden tiellä ja epävarmuus paistaa naisen naamasta ja hommailuista. Nyt olen päässyt kyllä eteenpäin epävarmuuteni kanssa. Keskittyminen suoritukseen on parempaa ja turha hermoilu sekä muiden miettimiset ovat vähentyneet. 

Tänään tuntui erityisen hyvältä treenata ja sen takia ajattelin blogiinkin päivittää, että kyllä siellä salilla on tullut käytyä. Pientä noususuhdannetta on ollut myös käyttämissäni painoissa. Se(kin) on omalla tavallaan positiivista, että vaihtelevalla syklillä salilla käyvä nainenkin pystyy kehittymään salitreenissä - joten, jos joku vaikka uuden vuoden kunniaksi päättää aloittaa oikein säännöllisen ja säntillisen salitreenailun, niin kyllä sieltä tuloksia irtoaa varmasti. (Varsinkin, jos innostus-vaihe on vain siihen kuntosaliin, eikä niinkään siihen suklaapuoleen.)


27. joulukuuta 2013

Gluteeniton joululeipä ja Pipar-kakku.

Joulun jo taakseen jättäneille, tulee joulu taas ensi vuonna tai loppiaiseen asti juhliville on vielä monta hyvää leivontapäivää edessä. Tässä siis vielä muutama gluteeniton jouluresepti, joita meidän joulukoekeittiössämme tänä vuonna testailtiin.

Gluteeniton joululeipä

Leipä tuntui uunista tultuaan kovalta, mutta ei se ollut. Jouluinen maku, mutta rakenne ei se parhain. Tulee kyllä syötyä ihan hyvillä mielin pala kerrallaan, että en haukkumaan kuitenkaan rupea. Graavilohta, kun laittoi palan päälle, niin tuli oikein hyvä combo.

3,5 dl vettä (37c)
1 dl rusinoita
0,5 dl ruokaöljyä
1 pkt hiivaa (50g)
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
2 dl hasselpähkinöitä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl suolaa
1 pkt (500g) gluteenitonta jauhoseosta

Mä tein tän pussihiivasta, mutta muuten täysin ohjetta noudattaen. Tehdään ihan normaalisti leipä aineiden mukaisessa järjestyksessä. Sekoitellaan taikina tasaiseksi. Laita taikina voideltuun leipävuokaan. Anna nousta 30 minuuttia. Paista uunin alaosassa toiset 30 minuuttia 200 asteessa. Säilytys muovipussissa jääkaapissa. P.S. Pähkinät ensiksi kuorin ja sitten vedin blenderin kautta muruiksi ja muruja laitoin sitten taikinaan sen pari desiä. Öljyä olisi voinut laittaa vähän enemmän, ehkä se olisi tuonut hiukan lisää kosteutta.

Pipar-kakku (tämä on mun itsekeksimä nimi)

Tämä Pipar-kakku jäi vähimmälle huomiolle jouluna, kun taatelikakku nostettiin ensimmäiseksi pöytään. Taatelikakku paranee päivä päivältä, että kannattaa rohkeasti vain paistella ajoissa. Ei nyt ehkä heti loppiaisen jälkeen ensi joulua ajatellen, mutta ajoissa kuitenkin. Mutta se taatelikakusta, nyt Pipar-kakku:

100g margariinia (lue: voita)
2,5 dl fariinisokeria
3 munaa
4 dl gluteenitonta hienoa jauhoseosta
1 pussi piparkakkumaustetta (18-20g)
2 dl vettä
4 rkl puolukkahilloa
jotakin millä voitelet ja kuorrutat kakkuvuoan (minä surrautin pähkinämurskan ihan jauhoksi ja heitin sekaan pari gluteenitonta piparia, hyvin lähti kakku irti vuoasta)

Vatkaa margariini (lue:voi) ja fariinisokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen ja sekoita huolellisesti. Yhdistä piparkakkumauste ja jauhot kulhossa. Lisää taikinaan vuorotellen vettä, puolukkahilloa ja jauhoseosta. Voitele ja kuorruta kakkuvuoka. Paista uunin alaosassa 175 asteessa noin tunti. Tästä kakusta tuli tuhti. Onko ne nämä gluteenittomat jauhot, jotka tekee leipomuksista yhdellä palalla jaksaa aika pitkään-tyyppisiä? Puolukkahilloa olisi voinut laittaa isommalla kädellä. Seuraavan kerran, kun leikkaan palan tästä, niin voisi laittaa vähän puolukkahilloa siihen seuraksi.

Näiden ohjeiden lähteenä on: Semperin joulureseptit-esite ja Semperin gluteenittomia jauhoja on meillä tänä joulun ainoastaan käytetty.

Pipar-kakku ja joululeipä.

22. joulukuuta 2013

Bataattilaatikko.

Tänään tein myös ensimmäistä kertaa bataattilaatikkoa, joka sekin toki gluteenitonta. Jouluaattona saamme kylään vanhempani ja heidän mukanaan tulee joulupöytään peruna- sekä porkkanalaatikkoa. Niillä pärjäillään aatto ja ainakin tästä bataattilaatikosta sopii sitten lämmitellä läpi pyhien. Bataattilaatikkoreseptejä on myös netti pullollaan. Bataatti on tosi hyvää esim. muussina, mutta sen makeus yhdistettynä joulumausteisiin vähän mietitytti. Mä maistelin ruokaa tehdessä makua ja se oli ihan ok - mutta nyt kun se pari päivää muhii jääkaapissa, niin aattona ollaan sitten viisaampia, että miltä se lopulta sitten maistuu.

Mun bataattilaatikko on eri reseptien sekoitus ilman mitään outoja ruoka-aineita:

Reilu kilo bataattia kuorittuna keitetään kypsäksi, suolaa oman maun mukaan. Kaadetaan vesi pois ja surrutetaan bataatti soseeksi, samalla lisätään maitoa niin paljon, että sose on löysähköä. Surrautetaan sekaan mausteita, laitoin vajaat teelusikalliset joulumausteita: kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. Voitele uunivuoka, kaada sose vuokaan ja uunissa 175 asteessa reilu tunti. Nyt tuntuu, että oishan sinne voinut pippuriakin pikkasen pyöräyttää.

Huom. Tätä laatikkoa ei ole vielä maistettu. Ennen uuniin menoa laatikko oli maukasta ja toistan itseäni, että ei kai se uunissa voi pilalle mennä (mutta muhinointi jääkaapissa mietityttää).

Gluteeniton taatelikakku.

Tänään leivoin ensimmäiset gluteenittomat joululeivonnaiset, joihin netistä löytyy muuten ohjeita jokaiseen makuun ja tarpeeseen. Tänään tein siis taatelikakkua. Näissä kakuissa on se ongelma, että ei niitä viitsi maistaa etukäteen visuaalisen ilmeen vuoksi - mutta taikina oli tosi namia, joten ei kai se uunissa voi pilalle mennä!?

Mitä tarvitaan ja miten tehdään?

3dl vettä
1,5dl sokeria
250g kivettömiä taateleita
200g voita
2 kananmunaa
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
3,5dl gluteenitonta hienoa jauhoseosta
Laita vesi ja sokeri kattilaan, pilko taatelit murusiksi varmistaen, että mukaan ei ole jäänyt kiviä. Lisää kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä kunnes se on paksua ja suht tasaista.  Ota kattila pois levyltä ja paloittele voi mukaan sulamaan, jäähdytä kunnolla. Kun seos on jäähtynyt, lisää kaksi kananmunaa hyvin vatkaten. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää nämä taikinaan siivilän läpi. Sekoita kevyesti. Voitele rengasvuoka hyvin ja kaada taikina siihen. Paisto uunin alatasolla 175 asteessa n.50-60 minuuttia. 
Lähde: funizzas.blogspot.fi


P.S. Pipareita paistoin kaupan valmiista gluteenittomasta taikinasta. Muutamia keksejä maistoin ja sanoisin, että ne maistuu vaaleilta ihan ok pipareilta. Joulutortut tehtiin myös valmiista taikinasta, mutta ne on ihan gluteiinin kanssa. En niin välitä joulutortuista, niin jätetään edes ne tänä vuonna välistä. Huomenna paistuu gluteeniton joululeipä, johon pähkinät tänään jo availin valmiiksi...ja ehkä jotain muutakin hyvää. Joulun keittiöhommat ison kuusen katveessa tuovat mukavaa joulun tunnelmaa tuoksuineen ja joulumusiikin tahtiin. Sosiaalisessa mediassa eilen käytiin keskutelua joulutunteista ja siitä onko niitä välttämättä, ikäkin kuulemma niitä vie pois. Monen asian eteen tässä elämässä on tehtävä hommia ja joulutunnelma on varmasti yksi niistä! Nyt lähden käymään koiran kanssa ulkona ja takaisin tullessa voisin kuvitella meillä tuoksuvan joulun.

Joululeivonta on meneillään!

Joululeivässä ei tarvitse välttämättä olla gluteiinia,
mutta pähkinöitä kylläkin.

15. joulukuuta 2013

Luomupurkkien perässä Kuressaaressa.

Pieni kaupunki on Kuressaare, mutta sieltä löytyi Ilumaailm-niminen purkkikauppa, jossa oli todella hyvät valikoimat luomukosmetiikkaa. Virossa luomukosmetiikka on usein osa perusvalikoimaa kaikkien muiden purkkien seassa, joten kannattaa olla tarkkana joka hyllyllä. Ostin muutaman putelin, kun edullisempia sarjoja oli saatavilla monenmoisia. Joutui itseään ihan suorastaan pidättelemään.


Joik-sarjasta olin haaveillut jo tovin ja kasvojen puhdistusaineen nappasin mukaan pikaiselta Tallinnan reissulta jo ennen Kuressaareen lähtöä. Kuressaaresta pakkasin mukaan myös Joikin päivä- ja yövoiteen sekä silmävoiteen. En ollut turhaan haaveillut. Tuotteet ovat ihania. Hyvin kevyet tuoksut, juuri sopivan öljyinen tuntu jää kaikista iholle sekä tuntuvat tosi riittoisilta. Olen myyty! Rahat menevät vielä virolaiselle firmalle, eikä L`orealille. Joikia myy Suomessa ainakin Stocka.


Muita tuotteita en ole vielä testannut. Kaikki tuotteet ovat eurooppalaisia (joka minua kovasti ilahduttaa), paitsi Natura Siberican on venäläinen merkki. Siihen tutustuin tarkemmin heidän nettisivujensa kautta ostoksen tehtyäni ja vaikuttaa mielenkiintoiselta firmalta. Kyseessä on myös Cosmon vuonna 2012 valitsema Best of Green beauty-voittaja. Toivottavasti lunastaa sille nyt asettamani odotukset!

J.K. Kuressaaresta löytyi myös Saarte Sahver-niminen eko- ja paikallisten tuotteiden putiikki. Parasta kaupassa oli tuoreen lähiruoan osasto (josta turistille ei toki ollut kuin katsomisen ilo) ja paikallisen lähiruoan lisäksi kaupasta löytyi ekona pesuaineet, kosmetiikat ja kuivaruokatavarat. Lisäksi oli erikoisruokavalioille tuotteita. Pesuaineissa ja kosmetiikassa mentiin aikalailla samoilla tuotemerkeillä kuin täällä Lahdessa, hinnat olivat myös ihan Suomen tasolla. Itse ostin tuliaisiksi Saarte Sahverista saarenmaalaisia käsintehtyjä suklaita (jos Anna luet tätä, niin siellä oli mm. Kamasuklaata) ja itselleni saarenmaalaisia kuivattuja katajanmarjoja (saari on täynnä katajia ja katajanmarjat paikallinen terveysmustikka, kolme marjaa päivässä on sopiva annostelu) sekä kuivattuja ruusunmarjoja.

14. joulukuuta 2013

Kolonoskopia.

Blogin nimi Eletään aikuisesti innosti ja jopa pakotti minua kirjoittamaan tähystyksestä, jossa tällä viikolla taas kävin. Tämän kirjoituksen aiheena on nimenomaan kolonoskopia, jossa lääkäri tutkii taipuisalla tähystimellä koko paksusuolen peräaukosta ohutsuoleen saakka. Kolonoskopiasta kirjoittaminen tuli mieleen jo tutkimushuoneessa tiistaina, kun lääkärini edellinen potilas oli jättänyt tulematta. Tähystyksessä tulee käytyä säännöllisesti ja jotenkin tuntuu, että monesti edellinen asiakas on jäänyt tulematta. Jokainen varmasti ymmärtää, että joku toinen on voinut jonottaa paikkaa pitkään ja hän, joka jättää tulematta vie sen jonottajan(kin) ajan. Tähystyksiin liittyy varmasti aikasen liioiteltuja pelkotiloja, joista pääsisi, kun vaan saapuisi paikalle. Kirjoitan tämän tekstin siinä toivossa, että joku joskus googlettaa kolonoskopian ja saa tästä muutakin ajatusta kuin kauhun tutkimusta kohtaan.

Itselläni tämä kerta oli siitä erikoinen, että jouduin muutamaankin kertaan sanomaan ihan ääneen, että mä haluan tähystykseen just nyt joulukuussa, enkä vasta huhtikuussa. Mä halusin sen tiedon mun terveyden tilasta, joka voidaan saada vain tällä tutkimuksella. Sain tiedon ja se oli tällä kertaa hyvinkin positiivista - joten todellakin kannatti. Keväällä sain huonompia uutisia, mutta sain sitten sopivan lääkityksen - ja voin sanoa, että sekin kannatti. Verorahoille todellakin vastinetta.

Mutta miten se kolonoskopia etenee? (Käytän tässä jatkossa termiä tähystys, jolla tarkoitan kolonoskopiaa.)

Tähystys alkaa jo edellisenä iltana tai jos tähystys on iltapäivällä, niin sitten aamulla. Aloittamisella tarkoitan suolen tyhjentämistä. Sehän tapahtuu juomalla. Sairaalasta tai apteekista saat esim. Colonsteril-nimistä jauhetta, joka sekoitetaan veteen. Jotkut sekoittavat jauheen mehuun, koska haluavat peittää aineen makua. Itse suosittelen sekoittamaan veteen, koska jauheen ja mehun maku eivät välttämättä kohtaa mitenkään - ja seoksesta voi tulla ihan mitä vaan. Aine ei ole mitään nami-namia, mutta kyllä aikuinen ihminen sen juo. Mehua voi juoda sitten ohessa. Itse olen viime aikoina tyhjentänyt neljällä litralla nestettä. On ihan fiksua syödä vähän kevyemmin viimeiset päivät ennen tyhjennystä (jos ei satu olemaan notkuvien ruokapöytien ääressä kylpylässä).

Tyhjennys vaatii oman aikansa, pidä lämpimästi päällä, ota ihan rennosti, kuppi teetä välillä. Pientä epätoivoa voi esiintyä, jos kannu ei vaan tyhjene. On kylmä. Juo ja juo, mutta tuntuu, että vatsa ei lähde tyhjenemään. Epäilyttää, että onko suoli varmasti riittävän tyhjä. Yöllä tulee valvottua, kun suoli toimii edelleen. Epätoivoon ei kannata vajota. Jos normaalistikin pystyt pidättämään tarpeitasi, niin pystyt myös tyhjennyksen aikana. Suoli tyhjenee kyllä. Suolen ei tartte olla ihan putiputipuhdas. Sinulle saatetaan huomauttaa, että ei ole tyhjennys onnistunut ihan täysin (tohtori ei ollut siellä kylpylässä näkemässä niitä buffetteja), mutta se ei estä tutkimusta. Toki kaikki täytyy juoda ja prosessi viedä kunnialla läpi. Keväällä hoitaja kommentoi minulle, että tämähän on hyvä suoliston kesähuolto.  Positiivisen kautta tai sitten voit pyöriä itsesäälissä - onhan sekin välillä ihan puhdistavaa.

Tähystykseen lähtiessä kannattaa laittaa verkkarit jalkaan. Tähystyksen aikana vatsaan tulee paljon ilmaa ja heti hoidon jälkeen on mukava vetää jalkaan verkkarit, ei slimmejä farkkuja. Mukava pusero on myös hyvä olla, koska se päällä ollaan tutkimuksessa. Muuten ei tartte mitään ihmeellistä matkaan. No, reipasta asennetta. Gastro-osastoilla, Lahdessa että Hesassa, on tosi kivat henkilökunnat. Ilmoittaudut ja tuntuu aina, että sua on odotettu ja sun paperit on luettu. Kannattaa mennä ihan ajoissa, varsinkin ensikertalaisena. Heti on tosiaan hoitaja paikalla, joka kyselee kuulumiset ja kertoo tulevasta sekä ohjaa eteenpäin.

Tutkimusta varten vaihdetaan kertakäyttöhousut/-shortsit, jotka ovat takaa auki - mutta vain hyvin huomaamattomasti. Jalkaan laitetaan sairaalan sukat. Halutessaan voi vielä käydä vessassa.

Sitten päästään itse asiaan ja mennään maaten tutkimuspöydälle. Itse tutkimus kestää 30-45 minuuttia. Kerran olen ollut tähystyksessä joka kesti yli tunnin ja keskenkaiken vaihdettiin tähystävää lääkäriäkin, joten ainahan kaikki ei mene by the book. Mutta näinhän se on aina elämässä. Ensimmäinen tähystys minulle on tehty noin 15 vuotta sitten. Minua hoitaneet lääkärit ovat (melkein) aina suositelleet tähystystä ilman lääkitystä. Lääkityksen tuoma helpotus on nähty pienenä. Viime keväänä sain ensimmäistä kertaa lääkitystä kesken tähystyksen ja tämän takia minut lääkittiin tällä viikolla ennen tähystyksen alkamista. Minulle on viimeisen leikkauksen jäljiltä tullut kiinnikkeitä, jotka ovet tehneet suoleen hankalan mutkan ja tämän takia lääkäri näki lääkityksen tarpeellisena. Rauhoittava- ja kipulääkitys laitettiin suoraan suoneen. Tämän yhden lääketähystyksen ja useiden lääkettömien tähystysten jälkeen, suosittelen menemään ilman lääkitystä. Itse en huomannut suurempaa eroa tuntemuksissa lääkkeiden kanssa tehdyssä tutkimuksessa vrs. ilman. Toki, jos lääke jo sanana helpottaa sinua, niin go for it! Hoitsu sanoi ennen lääkkeen tykitystä, että nyt on kunnon huumeet - joillekin se varmasti tuo jo psykologisen helpotuksen!

Sitten, lääkkeen kanssa tai ilman, vaihdat muutaman sanan lääkärin kanssa. Muistan kun eilisen päivän, kun olin silloisessa Malmin sairaalan gastrossa ensimmäisessä tähystyksessäni ja nuori lääkäri selitti minulle mitä tulisi tapahtumaan ja esitteli sitä lähes kaksimetristä mustaa letkua, että tällä mennään - niin kyllähän siinä saattoi silmät aika teelautasina olla! Tieto kuitenkin varmasti helpottaa ja ystävälliset ihmiset ympärillä rauhoittavat. Seuraavalla kerralla sitten jutellaankin jostain ihan muusta, että ajatukset ovat jossakin ihan toisaalla. Itseäni ainakin tärisyttää aina etukäteen, mutta kun lääkäri pyytää kääntymään kyljelleen, niin olo on jo ihan ok. Nyt tää tehdään ja sit pääsee syömään.

Letku sujahtaa sisään ihan huomaamatta. Lääkäri vie letkua suolta pitkin eteenpäin. Letkun päässä on kamera ja sekä lääkäri että sinä itse pystyt seuraamaan letkun matkaa suolessa koko tutkimuksen ajan. Tarkkaa värikuvaa. Välillä ollaan selällään, välillä kyljellään. Tässä kohtaa tulee niitä raskaita osuuksia. Letku ei aina liiku mutkaisessa suolistossa smoothlisti, silloin lääkäri joutuu hinkkaamaan putkea edestakaisin. Paikalla oleva hoitaja tai kaksi hoitajaa auttavat tarvittaessa lääkäriä painelemalla vatsaa ulkopuolelta saadakseen putken liikkumaan halutulla tavalla. Se tuntuu inhottavalta, kun painoa on vatsalla paljon ja tekisi mieli sanoa hoitsulle, että lopettakaa. Lääkäri ja hoitajat kysyvät tuntemuksia ja ovat koko ajan todellä läsnä. Joutuu vähän puhisemaan, ehkä valuttamaan kyyneleitä ja tuskailemaan. Putki osuu suolen reunoihin ja ei se hyvältä tunnu, mutta siinä se menee. Tutkittavakin pystyy itse painamaan putkea, ainakin jos ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nämä ovat niitä hetkiä, joista varmaan liikkuu hurjimpia tarinoita. Se on kuitenkin vaan ihan sairaanhoitoa. Sitten taas helpottaa. Siinä kun on saanut osansa maailman tuskasta ja on sellainen olo, että eiköhän tää nyt olisi jo tässä - niin tuleekin vapauttavat sanat siitä, että ollaan perillä ja lähdetään palaamaan takaisin päin. Se meneekin jo paljon helpommin ja nopeasti. Tässä ohessa on tietysti saatu se tieto, miksi tähystys on todellakin ihan koko vaivan arvoinen. Niin kuin kirjoitin, niin koko ajan tutkimusta seurataan ruudulta ja suolen tilasta saadaan välitöntä informaatiota. Sellaista tietoa, jota ei millään muulla tavalla voi saada. Lääkäri napsii myös koepaloja vieden putken läpi pienet pihdit. Se ei tunnu miltään, näet vain kuin pienet pihdit nappaa suolen sisäpinnasta palasen. Se on aika absurdia ymmärtää siinä maatessa, että telkkarissa on oma suoli sisältäpäin kuvattuna. Siinä jää kuulkaa Luontoilta aika kakkoseksi!

Tutkimus on intensiivinen ja se menee nopeasti ohi. Olo on kuin liikuntasuorituksen jälkeen. Tutkimuksen aikana saa infoa suolen tilasta ja siitä tietysti heti jutellaan tutkimuksen jälkeen - joten luonnollisesti saatava hyvä tai ikävä informaatio vaikuttaa varmasti tuntemuksiin heti tähystyksen jälkeen. Epäilen kuitenkin, että muutaman kerran hengähdettyään moni tuntee todellakin elävänsä. Sitten noustaan ylös pöydältä, saa pillimehun, istutaan alas ja vaihdetaan omat vaatteet. Ilman lääkitystäkin voi hetken varata aikaa hengähtää ja lääkityksen kanssa muutaman tunnin ennen kotiinlähtöä. Hakija on hyvä olla.

Siinähän se sitten oli. Tunti elämästä. Sitten kevyesti ruvetaan taas syömään. Ei se lystiä ollut, mutta siinähän se meni maatessa. Eihän siinä kauaa mene, kun ajatukset ovat jo jossakin ihan muualla.

13. joulukuuta 2013

Käytiin kylpemässä.

Aloitimme rakentajan kanssa joulukuun lillumalla viikon Saarenmaalla, Kuressaaressa. Paikaksi valittiin Grand Rose Spa. Edellisen kerran oltiin samassa kohteessa lokakuussa 2007 häämatkalla. Grand Rose Spa on modernimpaan ja nuorekkaaseen makuun toteutettu kylpylä verrattuna moniin muihin virolaisiin kylpylöihin. Kylpylä on visuaalisesti kaunis, ruoka on erittäin hyvää, kylpyläosastolla on altaita sekä seitsemän saunaa. Meillä oli kuutena päivänä kolme hoitoa ja ainakin näin hiljaisena aikana saimme hoidot aina melkeinpä putkeen aamupäivän aikana. Hoidot olivat hierontaa, yrttiporekylpyjä, parafiinilämpöhoitoja sekä vesihierontoja. Spassa on laaja valikoima erilaisia hoitoja, joita voi oma lompakon mukaan sitten valita. Hoitoja saa myös luomukosmetiikkatuotteilla. Itse kokeilin fish spaata, jossa siis ne pienet kalat syövät jalkapohjia. Hyvin ne kyllä työstivät rutikuivia kantapäitäni. Hiukan yökköä. Kylpylässä ei ole kuntosalia ja se onkin oikeastaan ainoa miinus. Koko viikon oli aika kököt ilmat ulkoilemiseen, että meni aikalailla makaamiseksi koko viikko - mutta niinhän sen pitikin mennä! Kuressaaren pieni keskusta on kaunis jouluvaloissaan, pieniä kauniita kahviloita ja ravintoloita. Hintataso lähenee Suomea kovaa vauhtia. Saunajoogassa kävin. Se oli ihan tiukka treeni ihan itsessäänkin ja lämpö toi tietysti extrahien. Tykkäsin kyllä. Niin se ruoka. Nam. Sillä tavalla simppeliä ruokaa, että oli helppo katsoa mitä syö - jos haluaa esim. katsoa, että ei söisi viljoja. Paikallisia tuotteita oli käytetty ja esimerkiksi kala ja liha olivat niin hyvin valmistettuja. Villasika on paikallista riistaa ja sekin oli niin maukasta, ei todella mitään antibioottimoskaa. Aamupala oli myös hyvä ja gluteenitonta löytyi hyvin. Riisipuuroa oli muutamana aamuna ja se oli kyllä todella maukasta. Viikonloppuna oli myös kuohuvaa tarjolla. Pientä luxusta. Arviolta 98 prosenttisesti mentiin gluteenittomana - kyllähän se vähän pisti jossakin sisällä katsoa ihania virolaisia leipiä ja leivonnaisia kuivin suin.

Tässä on promokuvia hotellin omilta sivuilta. Kadulle spa näyttää hyvin pieneltä vanhalta talolta, mutta sen takaa avautuu ns. uusi puoli ja kellarista ravintola ja varsinainen spa.

Ravintola on tunnelmallinen ja sijaitsee vanhassa kellarissa.

Huoneet ovat juurikin tämän näköisiä.

Kellarissa on myös spa-osasto. Saunat ja hoitohuoneet ovat kaikki täällä.

Lobby.

Kadulta ei heti arvaa mitä talosta löytyy.

Ruusuja on kaikkialla!
Tässä sitten muutama kuva omasta kamerasta.

Meidän huoneesta näkyi viereinen kirkko, jossa käytiin katsomassa ja kuuntelemassa, kun siellä vihittiin remontoidut urut. Kolminuroinen luku oli kuorossa jäseniä, joka esiintyi tapahtumassa.

Yhtenä päivänä oli pari tuntia kirkasta ja heti lähdettiin käymään Piispan linnassa.
Ruusuja.
Rakentajan aamupalaa.
Lämmitetty penkki, jossa sopi lueskella kirjaa. Mukana oli Itkosen Seitsemäntoista.
Sitten tuli lumi.
Kuressaaressa oli kauniita jouluvaloja, mutta valot ei pysy tuiskussa paikallaan, joten heilahti!
Yksi saunoista oli pihalla, näppärästi pääsi portaita pitkin käymään. Täällä myös joogattiin.

22. marraskuuta 2013

Kaikki muffinssit eivät tule pussista.

Minulla oli sitruunoita, kananmunia ja gluteenittomia jauhoja.

Tein sitruunamuffinsseja. Ensimmäisenä päivänä ne olivat hyviä. Seuraavina päivinä ne olivat hyviä, mutta muffinssit muuttuivat tahmaisiksi ja paperit irtoavat niistä jääkaapissa. Nämä pari gluteenitonta leipomiskertaa on mennyt ihan kunnialla. Jossain vaiheessa voisi kokeilla paistaa leipää. Pakkasessa on kaupasta ostettu gluteeniton leipä, mutta sitä on jo syöty viikkoja. Leipää ei ole tehnyt yhtään mieli, vaikka voisi kuvitella, että leipää olisi eniten ikävä. Rainbow-merkillä on tosi hyviä gluteenittomia näkkäreitä. Niitä on tehnyt mieli syödä!


Sitruunamuffinssien resepti Semper-jauhojen sivuilta:

2 munaa
½ dl vettä
1 dl juoksevaa margariinia
1 ½ dl sokeria
2 ½ dl Semper gluteenitonta jauhoseosta
1½ tl leivinjauhetta
½ raastettu sitruunan kuori (pese huolella ennen raastamista ja pilko kuori hienoksi)
1 rkl sitruunan mehua
Sekoita ainekset ja vatkaa n. 5 – 6 min. Lisää sitruunamehu ja -kuori vatkaamisen loppussa.
Jaa taikina vuokiin. Paista 200 °C:ssa n. 15 – 20 min.

20. marraskuuta 2013

Kasvispiirakka gluteenittomista jauhoista.

Otin ensikontaktin gluteenittomaan jauhoon. Tein kasvipiirakkaa.

Piirakka oli hyvää lämpöisenä ja tosi hyvää suoraan jääkaapista. Pohja oli ihan sitä itseään, eikä mikään viitannut mihinkään erikoisruokavaliotuotteeseen.

Tekovaiheessa mulla oli vähän hässäkkää pohjan kanssa, kun en saanut pohjaa riittämään ihan koko pellin peittämiseen. Täytettä meni sitten yli pellille. Tarkan euron tyttönä keräsin paistamisen jälkeen ylimääräiset täytteet piirakan ympäriltä. Siitähän tuli pariksi illaksi munakastyyppistä iltapalaa.

Ohje löytyy täältä. Hyvä piirakkaohje ihan normijauhopohjan päällekin laitettavaksi - näin olettaisin. Harvoin on tullut piirakoita paisteltua.

18. marraskuuta 2013

Raakaruokakokeilu kakun muodossa.

Lähdin kokeilemaan raakaravinnon valmistamista. Ensimmäinen raakaravintokokeilu osui raakajuustokakkuun, jota "mainostettiin" ihan parhaana. Reseptin löydät täältä.

Kakku oli ja on tosi hyvää! Se oli helppo tehdä ja aineet oli aika peruskauraa - tai ei siis mitään viljatuotetta, vaan peruspähkinää. Kaikki tarvittava löytyy lähikaupasta. Kakun osalta on ehkä vaikea ymmärtää, että se on terveellistä - kun se kuitenkin maistuu kakulta!
Slurps, ---ai niin kuvakin piti ottaa.

Sitä vaan mietin, että miten sitä kuuluisi ensimmäisen syöntikerran jälkeen säilyttää? Se on nyt laitettu takaisin pakastimeen. Voiko sitä sulattaa moneen kertaan? No, lähipäivät näyttää.

Resepti löytyy siis linkistä yllä. Muutama kommentti omaan reseptiversiooni. Mä käytin pohjaan manteleita. Tein pohjan tupla-annoksena. Pohjan levittäminen tuntui aluksi työläältä, mutta kyllä se siitä sitten lähti kulkemaan. Marjoiksi laitoin vadelmaa ja mustikkaa.

Mä en ole mikään leipoja, mutta kyllä mä osaan surrutella asioita sekaisin ja tehdä niistä kakun - siis tuleva raakaruokamestari kuittaa.

17. marraskuuta 2013

Liikuntatunnelmia.

Tänään kävin juoksentelemassa myrskysäässä. Menomatka meni vauhdilla tuulen työntäessä ja paluumatka oli sitten taistelua luonnonvoimia vastaan. Aurinko kuitenkin paistoi ja lämpöasteita oli sopivasti. Marraskuinen sunnuntai olisi voinut olla paljon kaameampikin.

Juoksu myös kulki ja tuntui juoksijalta. No, ainakin hölkkääjältä.

Olen nyt jonkun verran treenaillut, joten palkitsin itseni juoksutrikoilla juoksemisella. Nyt kun taas mahdun mun talvitrikoisiin ylipäänsä. Askel oli kevyt ja tunnin lenkki meni hymy huulilla. Tuuli oli välillä tosi puuskainen, mutta se tuntui vaan hyvältä lisäduunilta ja erityiskeleissä on aina oma voittajatunnelma. Kotona on miettinyt, että kannattaako tuohon keliin lähteä ja sit lähdettyään huomaa, että keli on ihan hyvä juoksukeli.

Juostessa mietin, että olen taas valmis aloittamaan pitkät lenkit. 16, 18, 20, puolikas. Siinä on loppuvuoden juoksusuunnitelma. Uusia pidempiä juoksulenkkejä voisi Google mapsista luonnostella.

Olipa hyvä fiilis päättää, että keho on nyt valmis pitkiin lenkkeihin.

Päätöshurmioissa mietin, että mahdollisen, toivottavan puolikkaan juoksun jälkeen palkitsen itseni hiihtohousuilla. Viime talvena kävin sellaisia jo katsomassa, kun juoksuvarustuksissa oli välillä vähän vilakka sivakoida eteenpäin. Silloin päätin, että ostan sellaiset hiihtohousut itselleni, jos selviän Finlandiahiihdosta. Sen jälkeen voin tituleerata itseäni hiihtäjäksi ja olen oikeutettu käyttämään hiihtohousuja. Ne jäi kuitenkin ostamatta, kun musta tulikin sitten sairas ja se hiihtäjäksi tuleminen unohtui siinä sitten. Uusi palkitsemisprojekti siis käyntiin. Hiihtohousuja voi tarttea jo piankin, että kannattaa varmaan ruveta käymään lenkillä!

P.S. Se, mistä oikeastaan halusin kirjoittaa, oli varmaan se, että olen ylpeä itsestäni. Vastoinkäymisistä huolimatta olen pitänyt huolta juoksukunnosta.  Ei tässä missään maraton-kunnossa olla, mutta kymppi+ -kunnossa kuitenkin. Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse! Ja tää kissa on taas oikeutettu käyttämään juoksutrikoita, että lököverkkarit voidaan pakata kaappiin. Ennen kevättä, jos saisi hiihtohousutkin!

6. marraskuuta 2013

Broileri-kasvis-maissispaghettivuoka

Tänään söin ensimmäisen kerran sitten syyskuun muuta kuin kalanlihaa. Enkä tuntenut pahaa omaatuntoa.

Inspiraatio tähän ruokaan tuli Hellapoliisin Broileri-pastapaistoksesta (Marimekon caseista ollaan nyt kaikki opittu, että harva keksii mitään ihan ite alusta asti. Inspis on tuotava julki.)

Broileri-kasvis-maissispaghettivuoka (4 annosta, ainakin)

300g maustamatonta broileria suikaleina
mieluisat mausteet broileria varten
2 sipulia
yksi porkkana
2 tomaattia
1 valkosipulin kynsi
400g tomaattimurskaa valkosipulilla maustettuna
2dl vettä
2dl ruokakermaa
kaikki maississpaghetti mitä on jäljellä (eli sopiva määrä) pieniksi pilkottuna

Paista broilerisuikaleet ja mausta haluamallasi tavalla. Mä tein Garam Masala-tyyppisen maustamisen. Laita sekaan pilkotut sipulit, tomaatit, valkosipuli ja juustohöylällä lastutettu porkkana. Paistele ja maistele. Sitten tomaattimurska ja vesi, pasta sekä kerma. Kaada kaikki uunivuokaan ja uunihan oli lämmitettynä 175 asteeseen ja siellä pata saa muhia 30-40 minuuttia. Uunin voi toki laittaa pois päältä jo aikaisemmin ja antaa ekologisesti loppulämmön haudutella vuoan valmiiksi. Pasta kypsyy ja maut syventyvät. Pari kertaa kääntelin ruokaa uunissa olon aikana, jotta ei pinta palanut. Niin hyvää. Suosittelen edelleen tuota maissispaghettia vaihteluksi vehnäpastalle ihan sekatavissyöjille.

Hellapoliisin linkistä löytyy nätti kuva aiheesta. Multa ei löytynyt. 

J.K. Ihan jonkun verran oli nälkä jo ruoantekovaiheessa ja tuon paistelun jälkeen vielä 40 minuuttia uunissa...just ja just pystyi pidättelemään välipalan syömiseltä odotellessa.

4. marraskuuta 2013

Muffinssit tulevat pussista.

Mä en ole koskaan ostanut tämmöisiä valmiita taikinapusseja. Näitähän on siis ihan normijauhoversioita kauppojen leivontahyllyt pullollaan. Mä oon suhtautunut näihin pusseihin jopa ylimielisen koppavasti. Laiskojen ihmisten hommia ja ties mitä kaikkea pusseihin on piilotettu. Viikonlopun kauppareissulla tarrasin kaupassa kaikkeen mikä oli gluteenitonta ja osa niistä tuotteista siirtyi myös kärryyn saakka. Kaupassa on nykyään ihan uusia haasteita ja ihmeltävää riittää uusavutonviljattomalle. Tämä pussi muuttui pellilliseksi muffinsseja kananmunien ja voin avulla. Ihan maukkaita muffinsseja tuli. Muffinssit paranivat jääkaapissa yö yöltä ja maistuivat myös miehelle. Pussin kyljessä lukee, että "Chocolate chip" - oletin, että siellä on suklaahippuja seassa. Ei ollut, ne olisi pitänyt lisätä itse. Ensi kerralla tiedän.


3. marraskuuta 2013

Pieni hemmotteluhaaste ja kylpylä mielessä.

Lambi-vessapaperi haastaa bloggaajia miettimään arjen luksusta ja porkkanana tässä on kylpyläloma, joka toivottavasti osuu just mulle. Tehtävänä on valita vähintään kolme yksityiskohtaa, mitkä tuovat meidän kotiin ja elämään ripauksen luksusta. Tämä on hiukan haastava tehtävä talossa, joka on osittain vielä raksa. Tietysti tämä iso talo itsessään tuo elämään luksusta. (Toki myös huoltoa, siivousta ja kuluja. Elämä on.) Haasteessa puhutaan yksityiskohdista, joten koko talon kuvaaminen ei taida ihan mahtua tehtävänannon raameihin.
 
Katselin kameralta kuvia ja mietin, että mitä yksityiskohtia täältä sirkkeleiden keskeltä voisi esille nostaa. (Kesken kirjoittamisen käytiin rakentajan kanssa tyhjentämässä terassia rakennusromusta, jotta talvelle pystyy lapiomaan lumet pois ilman puupinoihin törmäilyä. Sitten sormet jäässä takaisin koneen ääreen miettimään...että niin se meidän arjen luksus... Luksusta on, kun saa jonkun tuollaisen keskeneräisen homman valmiiksi.) Mutta tässä kolme nostoa, jotka tulivat mieleen tässä keskeneräisen kodin kaaoksessa:

1) Olen kuullut, että lattialistat jäävät usein rakennusprojekteissa laittamatta, meillä ne on kyllä laitettu niihin huoneisiin, jotka ovat valmiita. Arjen luksusta.
2) Taloon tehtiin yksi sisustukseen liittyvä sijoitus eli kristallikattokruunu, ja eikö luksukseen aina liity se ajatus, että vähemmälläkin ois pärjätty, mut kun haluttiin tämä. Materiaalista luksusta.
3) Kyllähän kotona asuvat tyypit tekee sen, että joka aamu on hyvä herätä uuteen päivään - on siinä kodissa 20 tai 200 neliötä. Elämän luksusta.

Koti on vielä kesken, mutta valmiissa huoneissa on myös listat paikallaan.

Aitoon kristallikruunuun satsaaminen on varmasti sitä luksus-osastoa. Näyttäviä kristallikruunuja katsoimme jo ennen talon rakentamisen aloittamista ja se oli ns. sellainen meidän juttu, että luksus saa tulla kristalleina luoksemme.
Kotona asuu huipputyypit, joiden kanssa rauhoittuu kodin ulkopuolisista kiireistä.

P.S. Olisi ollut ihana kuvata sohvan nurkkaa (mutta sohva on varastoituna), kynttilöiden valoa (ei ole mitään paikkoja kynttilöille), kauniita tiloja (mutta kaikkialla on raksatavaraa), mun omaa huonetta (se on ihan kesken) .... asuminen ei ole nyt luksusta, vaan enemmänkin hyvinkin elämä on-tyyppistä arkea.

Tämän haasteen voi kuka tahansa bloggari napata ja osallistua 500 e kylpyläloman arvontaan. Tee postaus tästä aiheesta, liitä siihen Lambi-banneri ja lähetä postauksen jälkeen yhteystietosi osoitteeseen lambinblogihaaste@gmail.com.

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDXopbsf0gRk9THpOksWvmy91HdMgbwtrcv8P5mlig6scIxi7gorDx6g-cni_sJAxLZC3LOzafLhVrprASnLqq2A2bqhiHF2fj9w8S4J9L9ev9XC5YZD-kw34oyICnsn_pzWaWvBP8rrvE/s1600/Lambi_Deluxe_blogihaastebadge.jpg