30. kesäkuuta 2011

Propolis-faneja? Anyone?

Isä tutustutti mut propolikseen eli kittivahaan. Virosta sitä saa suklaalevyihin piilotettuna luontaistuotekaupoista. Tämä luonnon tuottama "antibiootti" rupesi kiinnostamaan myös allekirjoittanutta. Moni asia, joka piilotetaan suklaaseen herättää toki mun mielenkiinnon. Kittivaha kiinnosti kyllä ihan ilman suklaatakin, koska sairastan Crohnin tautia, joka pitää kehoa koko ajan tulehdustilassa. Antibioottia ei toki voi aina syödä, mutta luonnontuotetta ehkä voisi.

Ostin itselleni Tallinnasta tuota suklaata. Olen sitä nyt syönyt pari palaa päivässä. Internetin ihmemaailmasta selvittelin kittivahan hankkimiskanavia täällä Suomessa. Sitä saa ihan ilman suklaatakin ja hinta tuntuu pienemmältä kuin noiden suklaiden kilohinnat. Voisihan tuota hankkia jonkun erän pidempiaikaista kokeilua varten.
Kaikkiin hullutuksiin ei varmaan kannattaisi lähteä mukaan, mutta tää on ainakin luonnontuote ja lähituote. Sitä ei lennätetä tänne mistään tosi kaukaa, vaan tuote on kotimainen. Kuukkeli kertoo lisää tuotteesta. 

Onko kukaan hurahtanut propolikseen?

Ihana Tallinna. Sanoin.

En osaa käyttää puhelintani, enkä nähtävästi enää edes tietokonetta. Ei ollut tarkoitus edellisiä kuvia laittaa ilman tarinoita, mutta jotenkin ne jo julkaisin muutama päivä sitten. Ihmeellistä tää tekniikka. Ainakin meille blondeille.

Tallinnassahan oli taas vaihteeksi oikein lystiä.

Kävin  kampaajalla ja kaikki meni oikein hyvin! Vuosien kampaajaputki katkesi, kun vakikampaajani päätti tehdä lapsen ja jäädä sen takia lomailemaan. Varasin sitten ihan randomisti kampaajan Tallinasta. Kampaajani oli mies. Se oli kohtuullisen ihmeellistä jo sinäänsä, kun kampaajani on aina ollut nainen. Hiukan joutui jännittämään lopputulosta, kun yhteinen kieli oli jotain viron, suomen ja englannin sekoitusta. Kyllähän me ihan toisiamme ymmärsimme, kaikesta huolimatta. Palvelukin oli oikein hyvää. Vakikampaajaltani on toki aina saanut teetä tai kahvia. Täällä uudessa kampaamossa kysyttiin myös, otanko kahviini maidon sellaisenaan vai vaahdotettuna. Ööö. Vaahdotettuna sitten! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kävin vielä samalla istumalla manikyyrissä ja laitatin siniset uv-kynsilakat, joiden pitäisi pysyä joitakin viikkoja. We`ll see.

Kävimme myös Viru-hotellin KGB-kierroksella. Kierros kesti tunnin ja oli todella mielenkiintoinen ja onnistunut. Juhend oli megahea! Viro-fanina kaikki tieto on aina ns. eteenpäin. Opas kertoi meille suullisesti Viru-hotellin historiasta ja pääsimme käymään suljetulla kerroksella 23, johon ei mene edes hissiä. Oppaan kertomuksista sai enemmän irti kuin varsinaisesti nähdyistä huoneista ja asioista. Toki KGB:n huone oli siellä ja kaikki legendat saattavatkin olla totta. Pienen ihmisen on vaikea ymmärtää Neuvostoliiton kuvioita ja monta ajatusta oli päässä kierroksen jälkeen. Keskustelua tuli siitä ikuisuuskysymyksestä, että mitä me suomalaiset tiesimme. Viru-hotellihan on suomalaisten rakentama ja hotellivieraissakin oli toki paljon suomalaisia. Niin, mitä suomalaiset tiesivät ja mitä heidän olisi pitänyt tiedolla tehdä. Mitä kaikkea me tänä päivänä tiedämme ja emme silti tee niille asioille mitään. Tulevat sukupolvet voivat sitten pohtia sitä. Pääsimme myös käymään parvekkeilla niiden Viru Hotelli-kylttien takana. Turisti ilahtuu kaikenlaisista asioista!

Ei kai siinä sitten sen kummempia. Syötiin hyvin ja fiilisteltiin, kuten oli suunniteltu. Sunnuntaina pyörittiin vanhassa kaupungissa muiden turistien kanssa. Ne muut olivat pääosin muualta kuin Suomesta. Isot risteilijät olivat tuoneet ihmisiä ympäri maailman Baltiaa ihmettelemään. Meno oli todella kansainvälistä. Turistikierroksia oli englanniksi, puolaksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja saksalta kuulostavilla kielillä. Pienen juoksulenkinkin kävin tekemässä muutaman vuoden takaisilla koiralenkkipoluilla. Väliaikaisasunnon oven vierestä oli pakko käydä kääntymässä loppumatkasta fiilistelyn ilosta. Ei haittaisi yhtään, jos osoite olisi Itämeren sillä puolen.

27. kesäkuuta 2011

Ihana Tallinna!


















21. kesäkuuta 2011

Odottavan aika on pitkä.

On ollut pientä motivaatio-ongelmaa töissä tällä viikolla. Se ei johdu töistä, vaan edellisessä postauksessa mainitsemastani "viikonloput ovat kuin pieniä lomia"-huumasta. Odottelen vain viikonloppuja. Se on tosi tyhmää, kun pitäisi toki fiilistellä kaikkia kesäpäiviä. Yritän ryhdistäytyä.

Tämä viikonloppu onkin pitkä, as you know, on juhannus. Koira on päätynyt mökkijuhannukseen Sipoossa ja me ihmiset päädyimme hotellilomaan Tallinnassa. Torstai-iltana ehdimme me ihmisetkin piipahtaa mökillä. Tallinnassa ohjelmassa on lepoa, leivoksia, kauneushoitolaa, museota, shoppailua, fiilistelyä, hyvää ruokaa ja seuraa.

Tallinna on Euroopan kulttuuripääkaupunki tänä vuonna ja Turkuhan on se toinen, joten siellä vietetään tasapuolisuuden nimissä sitten seuraava viikonloppu. Pidän siinä ylimääräisen vapaapäivän, joten kaksi pitkää viikonloppua putkeen. Kummipoikaakin pitäisi silloin tavata. Nice.

Kolmas viikonloppu menee sitten Kuopiossa. Ihana ystävä odottaa siellä pienen perheensä kanssa. Tätäkin viikonloppua odotan jo kovasti. Vihdoinkin pääsen Kuopioon kesällä. Viimeksi siellä oli kolmisenkymmentä astetta pakkasta. Onneksi Suomen kesä on kuitenkin vähäluminen.

Monta viikkoa motivaatio-ongelmia siis edessä! Ihanaa! Me like!

19. kesäkuuta 2011

Ihanat kesäviikonloput ovat taas täällä!

Kesäviikonloput ovat kuin pieniä lomia! Talvella kaikki on niin toisin,  vaikka kuinka yrittää päättää, että vie eloisista kesäviikonlopuista oppia myös sinne pimeälle puolelle. Nyt kuitenkin on kesä, eikä tarvitse miettiä pimeitä.

Perjantaina lähdin suoraan töistä Helsinkiin. Siellä minulla oli treffit Jon Bon Jovin kanssa. Meillä oli tosi lystiä. Tunnelma oli tosi korkealla, pientä hässäkkää aiheuttti vain sade ja Jon hajotti polvensa. Eí kiva. Sit yli 40 000 muuta oli kuullut meidän treffeistä ja oli kanssa punkenut paikalle. Oli lystii kuitenkin!  Jatkoille piti toki lähteä ja just ennen Hesaria ehdin majapaikkaani.

people.com

Lauantaina sitten nollailua ja illanistujaista entisten työkavereiden kanssa. Oli kiva ilta!


Tänään sitten miesten kanssa vietettiin päivää. Aamulla sunnuntaiaamun croisantit ja maitokahvi. Chillailua, hömppää telkkarista ja palloleikkejä.

Yksi kinkkutäytteellä, yksi pestotäytteellä ja yksi pleini.

Käytiin tutustumassa Lahteen avattuun Ace Cafeeseen, mutta jätimme sen yhteydessä olevan Moottoripyörämuseon odottamaan mun vanhempien kyläilyä. Heillä on pyörä. Komea pyörä. Kahvilassa ei ollut kovin kummoiset tarjoilut. Tuli mieleen joku suomalainen bensis 80-luvulta! Sehän ei toki ole pelkästään huono asia. Siellä oli vain kertakäyttömukeja. Ei hyvä.

Naisten WC




Jimi pääsi tänään uimaan, kun käytiin koirien biitsillä koko porukalla. Ei ollut yhtään rantsunarttuja tällä biitsillä, mutta muuten kelpasi Jimille kyllä. Illalla vielä kävin juoksemassa pitkän, yli kolmen tunnin lenkin. Tuoretta ananasta ja muuta hyvää vielä iltapalaksi.




Just perfect oli tää viikonloppu. Ystäviä, menoa&meininkiä, chillailua kotona, liikuntaa ja hyvää mieltä. Oikea bloggaajan unelma!

14. kesäkuuta 2011

Kehityskeskustelu

Mulla oli tänään töissä kehityskeskustelu.

Mukava keskustelu ja hyvä saada joskus istua alas katsomaan työjuttuja ulkoapäin.
Saa sanoa, mitä on mielessä pyörinyt.

Jälkikäteen miettii tilaisuudessa esitettyjä kysymyksiä: missä näet itsesi parin vuoden päästä, minkälaisia uratoiveita sinulla on, minkälaisia koulutustarpeita sinulla on...

En mä oikein tiedä, mutta mä voin miettiä. Huomenna ne vastaukset voi tosin olla jo jotain ihan muuta.

Haittaako se?

13. kesäkuuta 2011

Tikusta (luomu)asiaa

Pumpulipuikko, joka yleisesti topsypuikkonakin tunnetaan on pieni turhake. Niitä tulee kuitenkin kotona pidettyä, koska johonkin niitä aina välillä tarvitsee. Viime viikolla niitä piti taas käydä kaupasta etsimässä. Luomupumpulia löytyy ihan mukavasti normikaupasta, mutta näitä puikkoja ei aina löydä. Usein ne on myös pakattu käsittämättömään kovaan muovirasiaan, jonka kierrätystapa jää kysymysmerkiksi.

Tämä ostaja kuitenkin koki iloisen pumpulipuikkokokemuksen paikallisessa Sokoksessa. Niitä ylipäänsä oli myynnissä ja luomupuikkojen kappalehinta oli sama kuin ei-luomupuikkojen. Luomupuikot olivat vielä pakattu kierrätettävään pahvirasiaan. Mitä sitä kuluttuja voisi muuta pyytää!

Äkkiseltään tuntuu, että mitä sitä tällaisesta lähtee edes kirjoittelemaan, mutta fiksumpien ostotapojen esteenä on usein tosi älyttömät jutut, kuten tavaran puuttuminen peruskaupasta tai niiden järkyttävät katteet. Se on jopa niin yleistä, että koin tästä iloisesta ostokokemuksesta kirjoittamisen aiheelliseksi. Pienistä puroista syntyy iso joki. Eikö?

12. kesäkuuta 2011

Jauheliha-kesäkurpitsavuokaa eilen ja tänään.

Marttojen reseptiarkistosta löytyi taas kokeilemisen ja tuunaamisen arvoinen resepti.

1 kesäkurpitsa
2 tomaattia (neljä laitoin)
4 perunaa (kuusi perunaa meni)
300g jauhelihaa (350g jäi koiran osuuden jälkeen pakettiin)
2-3 valkosipulin kynttä
2 tl rypsiöljyä voitelemiseen
suolaa (en laittanut)
mustapippuria (laitoin lopuksi tomaattien päälle)
1-2 sipulia
1/2 dl hienonnettua persiljaa (ei ollut persiljaa, ilmankin pärjäsi)
1 rkl sinappia
+omana tuunauksena jauhelihan sekaan laitettiin chilitomaattimurskaa.

1. Viipaloi kesäkurpitsa ja tomaatit, kuori ja raasta perunat.
2. Lisää jauhelihan joukkoon perunaraaste, puserrettu valkosipuli, suolaa ja pippuria.
3. Sekoita keskenään hienonnettu sipuli, persilja ja sinappi.
4. Levitä voidellun uunivuoan pohjalle ensin kesäkurpitsaviipaleet, sitten lihamurekeseos, sen päälle sinappiseos ja lopuksi tomaattiviipaleet.
5. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 40-45 minuuttia.
6. Loppuvaiheessa voit suojata foliolla. Tarkista kypsyys.

Meillä paistettiin jauheliha jo etukäteen, koska siitä tehtiin myös koiralle ruokaa samalla ja laitettiin tomaattichilihässäkkä siihen sekaan. Siitäkin tuli ihan hyvä "lihamurekeseos."

Lihan voi helposti jättää pois ja sekaan raastaa vaikka porkkanaa. Kaalikin voisi olla hyvä.

Niin ja ... juusto!
                                                                                                                                                                                     
    

7. kesäkuuta 2011

Parempi ruoka, parempi mieli.

Käytiin tänään syömässä Lahden ykkös-italialaisessa eli Mamma Mariassa. Masu nautiskeli ihanaa italialaispizzaa ja ihanaista jäätelöä. Parempi ruoka, parempi mieli-hengessä voisin kirjoitella viime viikoista jotain muistiin.

Se maraton, johon oli virallisesti treenattu viime syyskuusta lähtien, tuli ja meni. Minä istuin katsomossa niistämässä nenää. Keskiviikkoiltana joku tuntui kurkussa, torstaiaamuna lääkäriin ja sairasloma päälle. Lääkäri kirjoitti todistuksen, jolla saisin siirrettyä osallistumisoikeuden seuraavalle vuodelle. Lääkäri oli maraton-naisia itsekin ja tiesi, että sellaisen todistuksen tarvitsen. Siinä alle 10 minuutissa kaikki oli ohi. Silmät märkinä tuijotin lääkäriä, joka totesi, ettei tilanne itkemällä parane. Juoksuja tulee kuulemma aina uusia.

Kotiin asti tsemppasin ja sitten tuli muutamat itkut väännettyä. Päätin, että lepään itseni kuntoon. Jatkoin tankkaamista ja nesteytystä. Torstai ja perjantai. En osannut luovuttaa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli pakko myöntää itselleen, että en maratonin lähtöviivalla lauantaina olisi. Matkustin kuitenkin mukaan Tukholmaan, koska lentoja ei saanut hyvitettyä eikä siirrettyä. Päivä oli todella kylmä ja ei taatusti auttanut flunssasta paranemista.

Tulihan käytyä jossain syvällä ja pimeässä. Kuukausien treenit. Kilometrejä lumessa, loskassa, pakkasessa, pimeässä ja välillä auringossakin. Ehkä vähän liioiteltu treeni maratonkannustajalle. Pienemmälläkin treenillä olisi ehkä jaksanut käsiä lyödä yhteen. Isä juoksi uuden ennätyksensä. Se oli sentään positiivista.

Tuntui, että flunssa jatkui kuukausia. Päivä päivältä se muistutti tästä epäonnistumisesta. Nyt se on vain musta muisto. Kolme päivää on nyt taas pystynyt juoksemaan ja miten hyvältä se tuntuukaan. I´m back.

En tämän enempää jaksa tässä suossa enää itseäni uittaa. Vituiksi meni ja ei se puimalla siitä paremmaksi muutu. Katsotaan sitä maratonia tässä vielä myöhemmin ja jatketaan liikkumista.

"puhu mitä puhut
mutta juoksemista älä lopeta"
-Happoradio

JK. Siirsin sillä lääkärintodistuksella osallistumisoikeuteni ensi keväälle. Guess what? Mä treenaan taas Tukhoklman maratonille. Enpä olisi kuukausi sitten uskonut koskaan enää treenaavani talvea maratonia varten. Niin se elämä heittelee! *hymy*