Ihana Tallinna. Sanoin.

En osaa käyttää puhelintani, enkä nähtävästi enää edes tietokonetta. Ei ollut tarkoitus edellisiä kuvia laittaa ilman tarinoita, mutta jotenkin ne jo julkaisin muutama päivä sitten. Ihmeellistä tää tekniikka. Ainakin meille blondeille.

Tallinnassahan oli taas vaihteeksi oikein lystiä.

Kävin  kampaajalla ja kaikki meni oikein hyvin! Vuosien kampaajaputki katkesi, kun vakikampaajani päätti tehdä lapsen ja jäädä sen takia lomailemaan. Varasin sitten ihan randomisti kampaajan Tallinasta. Kampaajani oli mies. Se oli kohtuullisen ihmeellistä jo sinäänsä, kun kampaajani on aina ollut nainen. Hiukan joutui jännittämään lopputulosta, kun yhteinen kieli oli jotain viron, suomen ja englannin sekoitusta. Kyllähän me ihan toisiamme ymmärsimme, kaikesta huolimatta. Palvelukin oli oikein hyvää. Vakikampaajaltani on toki aina saanut teetä tai kahvia. Täällä uudessa kampaamossa kysyttiin myös, otanko kahviini maidon sellaisenaan vai vaahdotettuna. Ööö. Vaahdotettuna sitten! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kävin vielä samalla istumalla manikyyrissä ja laitatin siniset uv-kynsilakat, joiden pitäisi pysyä joitakin viikkoja. We`ll see.

Kävimme myös Viru-hotellin KGB-kierroksella. Kierros kesti tunnin ja oli todella mielenkiintoinen ja onnistunut. Juhend oli megahea! Viro-fanina kaikki tieto on aina ns. eteenpäin. Opas kertoi meille suullisesti Viru-hotellin historiasta ja pääsimme käymään suljetulla kerroksella 23, johon ei mene edes hissiä. Oppaan kertomuksista sai enemmän irti kuin varsinaisesti nähdyistä huoneista ja asioista. Toki KGB:n huone oli siellä ja kaikki legendat saattavatkin olla totta. Pienen ihmisen on vaikea ymmärtää Neuvostoliiton kuvioita ja monta ajatusta oli päässä kierroksen jälkeen. Keskustelua tuli siitä ikuisuuskysymyksestä, että mitä me suomalaiset tiesimme. Viru-hotellihan on suomalaisten rakentama ja hotellivieraissakin oli toki paljon suomalaisia. Niin, mitä suomalaiset tiesivät ja mitä heidän olisi pitänyt tiedolla tehdä. Mitä kaikkea me tänä päivänä tiedämme ja emme silti tee niille asioille mitään. Tulevat sukupolvet voivat sitten pohtia sitä. Pääsimme myös käymään parvekkeilla niiden Viru Hotelli-kylttien takana. Turisti ilahtuu kaikenlaisista asioista!

Ei kai siinä sitten sen kummempia. Syötiin hyvin ja fiilisteltiin, kuten oli suunniteltu. Sunnuntaina pyörittiin vanhassa kaupungissa muiden turistien kanssa. Ne muut olivat pääosin muualta kuin Suomesta. Isot risteilijät olivat tuoneet ihmisiä ympäri maailman Baltiaa ihmettelemään. Meno oli todella kansainvälistä. Turistikierroksia oli englanniksi, puolaksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja saksalta kuulostavilla kielillä. Pienen juoksulenkinkin kävin tekemässä muutaman vuoden takaisilla koiralenkkipoluilla. Väliaikaisasunnon oven vierestä oli pakko käydä kääntymässä loppumatkasta fiilistelyn ilosta. Ei haittaisi yhtään, jos osoite olisi Itämeren sillä puolen.