30. tammikuuta 2013

Ei enää montaa heräämistä ennen sunnuntain aamupalaa.

Sunnuntaisin meillä syödään aina parempi aamiainen. Ensiksi aamulla esiaamiainen, sitten koiran kanssa ulos. Sen jälkeen yhdeksältä käyn aamupalakaupassa (Paistopiste on ystävä.) ja sitten tehdään kakkosaamiainen, johon mieskin on jo herännyt mukaan. Viime sunnuntaina paistoin P.S. I love fashion-blogista bongaamiani munabanaanilettuja. Munat ja haarukalla muussatut banaanit sekaisin ja pannulle. Pannua ei kannata päästää liian kuumaksi, jotta pinta ei pääse palamaan. Mausteeksi sekoitin "taikinaan" vielä kanelia. Oli niin hyviä - ja terveellisiä! Päällä on vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (ei niin terveellistä) ja pakkasesta mansikoita. Näitä tehdään toistekin!


25. tammikuuta 2013

Parvikerroksen suunnittelua ja umpeutuvia seiniä.

Tänään mittailtiin yläkerran seiniä ja mietittiin, että mitä pinnoille tulee. Huone, johon olin ajatellut tapettiseinää ja ehkä niitä lintuja, saa jäädä kyllä ainakin alkuun valkoiseksi. Huoneeseen tulee nimittäin walkkari-tyyppinen vaatteiden säilytysratkaisu sekä luultavasti kirjahylly-tyyppistä ratkaisua eli näiden värikkäiden elementtien kanssa on fiksua lähteä vaaleilla pinnoilla. Pahin walkkari-innostus on jo taittunut - mutta täysin en ole ideasta vielä luopunut. Vaatteidensäilytysjärjestemä rakennellaan kuitenkin valmiiksi niin, että siihen on tarvittaessa ovet jo valmiiksi ajateltuna ...ja sittenhän tilanne olisikin taas ihan eri. Moni muukin pinta saa jäädä odottamaan sisälle muuttoa ja ajan kanssa voi sitten miettiä mikä pintaväri sopii mihinkin. Maalari kuitenkin aloittaa hommansa tästä parvikerroksesta ensi viikolla ja aluksi tosiaan maalari maalasi valkoista-teemalla. Ensiksi on sitä jotakin tasoitus/kittaamishommaa enemmän kuin laki sallii. Sen jälkeen valkoisella maalailua. Maalarinvalkoista tulee vaatekaapiston taakse ja varsinainen masterin vaatehuone saa mennä ihan maalarinvalkoisella - kodinhoitohuonetta voidaan myös maalata sillä ja autotallia ainakin. Muiden tilojen valkoinen voisi sitten olla jotakin taitettua valkoista. Lähipäivinä täytyy tietää, että mihin se taittuu.

Tähän metriseen koloon olisi toiveissa saada hyllyjä kirjoille. Vasemmalle seinä ja oikealla menee koteloitu liesituulettimen putki katolle. Näiden välissä siis sopiva kolo esim. kirjoille.

Eikö ole hyvä kuva? Tää kuva muistuttaa mulle, että tähän tul(l)ee peili. Ja tarkkasilmäinen huomaa, että lattia on edennyt tästä.



Pyykkikuiluun voi laittaa tavaraa kahdesta kohtaa yläkerrasta. Toinen on tämä paikka, joka on kaappirivistön sisällä ja toinen kylppäristä. Tässä jouduttiin vähän kikkailee, kun piirrustuksissa oli häikkää. Arkkitehti ei voi kaikkea huomata.
Keittiön ja kodinhoitohuoneen välinen seinä oli umpeutunut.
Kodinhoitohuone. Oikealle kädelle tulee kodinhoitohuoneen kalusteet.

23. tammikuuta 2013

Katukerroksen väliseiniä.

Kuvaaja seisoo keittiössä. Tuohon ruskealle kohdalle tulee keittiön kylmälaitteet, uunit ja kaappeja.
Autotallista pääsee suoraan kodinhoitohuoneeseen kulkematta ulkokautta. Tää on se ovi.
Tämä oviaukko on keittiöstä kodinhoitohuoneeseen ja taustalla oleva oviaukko on ulos.
Tässä sama ovi toisesta suunnasta eli kodinhoitohuoneestta keittiöön päin.


Pääovesta tullessa jää vasemmalle kädelle tila, jonka nimi piirrustuksissa on kirjasto (siihen tulee ns. tuplaovet) ja viereinen ovi on katukerroksen vessa.
Ns. kirjaston sisältä otettu kuva ulko-ovelle päin.
Tuleva katukerroksen vessa sisältä.



21. tammikuuta 2013

Smoothie siirtyy seuraavalle tasolle - (välipala)resepti.

Tämä resepti on arkinen ahaa-hetki. Mä syön paljon smoothieita, jotka tehdään siitä mitä kaapissa on: vaihtelevasti marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, mehuja ja aina rahkaa sekä maitoa. Aina urheilun lisääntyessä, lisääntyy myös smoothieiden syönti. Saa helposti ison määrän terveellisiä asioita kehoonsa. Smoothie (Mikä on smoothie suomeksi?) maistuu aamupalaksi, iltapalaksi tai ennen/jälkeen treeniä/n - eikä tule koskaan ähky.

Viime syksynä sain työkaveriltani PALJON omenoita, joiden kanssa olin suorastaan pulassa. Niitä onkin pakkanen pullollaan. Pussitettuna lohkoihin, kuorineen, ilman makeutusta. Niistä olen sitten keksinyt smoothie vol 2:sen, joka on kuin tuorepuuro tai jogurtti.

Pohjalle laitetaan puolisen litraa omenalohkoja, sekaan yksi rahkapurkki ja sitten vielä pari kourallista vaikka marjoja. Sitten sur-sur. Muutama minuutti ja ihana välipala on valmis. Pakkaskylmät ainekset tekevät ensimmäisestä annoksesta sorbettimaisen, seuraavalla kerralla syödessä enemmän jogurttimaista. Omenat on niin makeita, että mitään makeutusta tämä ei erikseen tarvitse.

Niin yksinkertaista, mutta eipä ollut koskaan tullut mieleen. Aina vaan maidolla jatkettu juotavaksi. Tämä talvi syödäänkin tätä omenapuuroa ja testataan siihen kaikki mahdollinen ja mahdoton sekaan.

Kiitos työkaverille omenoista!

Tässä on vadelmia omenien ja rahkan lisäksi.

19. tammikuuta 2013

Kohtaaminen sateenvarjotelinekorin kanssa.

www.rivieramaisonwebshop.nl
Vuonna 2009 mieheni sisko avasi sisustusliikkeen Jyväskylään. Sisustus Satiini- niminen liike on hänen ja toisen toimeliaan nuoren naisen yhteinen sisustus- ja nykyään varmasti voisi sanoa lifestyle-putiikki. Itse seurailen lähinnä kaupan nettisivuja, kun harvemmin liikkessä käymme. Sitä kautta tunnistan nykyään joitakin sisustusmerkkejä ja vähän tiedän minkälaisia tuotteita mikäkin merkki tarjoaa. Ensimmäinen merkki, johon tämän kaupan kautta tutustuin on Riviera Maison. Hollantilainen merkki, johon monet naiset (ehkä miehetkin, en tiedä, en usko...) ovat hurahtaneet. Itse en ole mitenkään hurahtanut RM-tuotteisiin, mutta moni tuote on kyllä miellyttänyt silmää. Astiat ja muu pientavara ovat mielestäni ihan sopuhintaisia, mutta astioissa olen itse suuntautunut muihin merkkeihin. RM:n korituotteet ja valaisimet ovat niitä, joista olen usein löytänyt mieluisia yksilöitä - mutta niissä hinnat ovat tarkan euron tytölle korkealla. Kyllä meiltä yksi RM-lamppu löytyy, mutta kyllä sitäkin pitkään mietittiin. Hyvä niin.

...olin siis kertomassa sateenvarjotelineestä...

Kälyn kaupan avaamisen jälkeen, kirjoitin tietysti Google-hakuun "Riviera Maison". Sieltä avautuivat merkin kotisivut, joissa on tuote poikineen. Sivuilta voi itse tilata myös suoraan, ilman jälleenmyyjäkauppiasta, mutta jokaiseen tilaukseen tulee 50 euron käsittelymaksu. Ihanan kallista, sanoisi liittymämainos. Tuo summa ainakin pitää minut poissa tilauslistoilta. Sivuilta kuitenkin bongasin sateenvarjotelineen - tai voisiko sanoa sateenvarjotelinekorin. Meillä on kaksi isoa sateenvarjoa ja kävelysauvat, jotka nojailevat eteisen lipastoon - kaiken sen ajan, kun ne eivät ole valahtaneet lattialle. Kaikki nämä vuodet olen välillä kysellyt Satiinista tämän korin perään. Heille se ei ole kuitenkaan tullut valikoimiin. Muut eivät ole siitä olleet kiinnostuneita. Pari kertaa vuodessa käyn RM:n sivuilla ja siellä se kori aina on valikoimissa. Se on minun mittakaavassani ihan järkyttävän hintainen korituote, mutta sille on nykyisessä kodissamme ollut ihan paikka katsottuna eteisessämme. Se sopisi lipaston ja tuolin väliin kuin nenä päähän.

Tänään sitten kävin täällä Lahdessa Millan Putiikissa, joka myy RM:n tuotteita myös. Siellähän niitä sitten oli, sateenvarjotelinekoreja. Ensimmäisen kerran ikinä näin tuotteen luonnossa, järkyttävän hintalappunsa kanssa. En tiennyt mitä tehdä, joten poistuin pikaisesti kaupasta. Mietin, että sopiiko se tulevaan kotiimme. Mietin, että mitä tulevan kodin eteisessä olisi muuta kuin tämä sateenvarjotelinekori. Aikani mietittyä tajusin, että tulevassa kodissa on myös toinen sisäänkäynti suoraan kodinhoitohuoneeseen, johon varmasti mennään märän sateenvarjon kanssa sisääntullessa. Tuote menisikin sinne. Olisiko se joka euron arvoinen siellä? Tarvitaanko sitä enää uudessa kodissa? Onko siellä muutenkin tilaa pitkille sateenvarjoille? Niin ja jos ostaa yhden kovan hinnan RM-korituotteen, niin tarvitseeko se sitten parikseen jonkun toisen look-a-like-korin vaikka hanskoille. Kävin RM:n sivuilla ja tämän sateenvarjotelinekorin lisäksi heille oli tullut uusi sateenvarjotelinekori - joka on vielä kalliimpi!

Tää on siis jo SO LAST SEASON.

En tosiaan tiedä tarvitaanko me oikeasti sitä, mutta ainakin olen kehittänyt sateenvarjotelinekori-termin sekä todellisen ensimmäisen maailman ongelman.

18. tammikuuta 2013

Takkaostoksilla.


Meille ei tule takkaa mistään katalogista, vaan se tehdään ihan omien suunnitelmien mukaan. Takka sijoittuu kellarikerrokseen, johon tulee mm. saunatilat. Rakentaja oli tänään tehnyt tilauksen Uunisepiltä:

 Iso takkasydän
Sydämen yläkorotus 200mm (iso, erkkeri ja normaali)
1-ov. satiinikromi sävyteräsluukku, suora 
Sävyteräs etulevy 165x110mm, satiinikromi

Nämä ovat siis takan osia, joista rakentaja rakentelee meille takan.

Tässä kuvassa (alla) on iso takkasydän ja sen päälle tulee vielä tuo sydämen yläkorotus eli sillä päästään kahden metrin korkeuteen. Teräsluukku ja etulevy ovat siltä miltä ne kuulostavatkin. (tai ainakin kuvittelen niiden kuullostavan ja olevan)

iso sydän
www.uunisepat.fi
Sitten tähän projektiin tarvitaan tiilet ja laasti, joista siis takka muurataan tämän sydämen ympärille. Valkoista antiikkilaastia tullee sitten pintaan. Tässä muutama kuva, joissa samaa henkeä kuin meille tulevassa tulisijassa tullee olemaan.


Valkoisten takkojen kuvat: www.asuntomessut.fi 

16. tammikuuta 2013

Pakkaspäivän porosoppa.

Tämä on aika tuhtia soppaa. Istumatyöntekijälle katettiin pieni lautanen, rakentaja sai ison kulhon.

1 pkt Koskenlaskija Kylmäsavuporo-juustoa
1 kukkakaali
1 sipuli (jos on iso, niin osan voi silputa keiton höysteeksi)
1 l vettä
1 liemikuutio (kasvis, liha)
150g kylmäsavuporoa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria

Kukkakaali pieniksi paloiksi ja sipuli silpuksi. Ne keitetään pehmeiksi kasvis/lihaliemessä. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää paloiteltu juusto ja silputtu poron liha. Kuumenna sekoittaen, juusto sulaa. Lisää kerma ja pyöräytä mustapippuria sekaan. Anna kiehahtaa. Keitto on tuhtia, mutta silti suht ohutta - joten sipulisilppu, poronpalat, persilja tms. sopii päälle sekä leipäpala kylkeen.

Poro on parasta.

14. tammikuuta 2013

Lintubongaus!

Nämä linnut ovat siis seinäkoristetarroja,
jos ei vaikka halua lintuja koko tapetillista.

Komar Living Wohndecoration Vogerl 19005h | Komar Living Wohndekoration | BEHANGEXPERT : dé behangspecialist !
www.behangexpert.nl

13. tammikuuta 2013

Pakkaspäivän lintusoppa.

Chili-kana/kalkkunakeitto

1 rkl öljyä
1 sipuli kuutioina
1 punainen chili silputtuna
1-2 tl currya
400g kanan/kalkkunan jauhelihaa
1 kanaliemikuutio*
125g Koskenlaskija juustoa tms. vastaavaa
400g keittojuureksia (helposti pakasteena)
4rkl tomaattipyreetä
6-7dl vettä
päälle korianteria / basilikaa / persiljaa

Kuumenna kattilassa öljy, sipulit, chilisilppu, curry ja jauheliha. Ruskista jauheliha murumaiseksi. Sekoita murennettu liemikuutio sekaan. Lisää pilkottu juusto, juurekset, pyree ja vesi kattilaan. Keitä 15-20 minuuttia. Yrttiä päälle ja nam! (Tässä annoksessa persilja ei ole koristeena, vaan runsaana raudan lähteenä. Keitto on siellä jossakin vihreän alla.)


* Liemikuutio taitaa olla aika pahasta, mutta olen ostanut niitä nyt luomuna - jos se ei olisi ihan niin paha.

12. tammikuuta 2013

Jaksaa, jaksaa, raksaa, raksaa.

 Piippu menee nyt koko talon läpi:



 Parvikerroksen lattia täytettynä ja tasoitettuna:


J.K. Raksalamppua voi käyttää myös takakontissa jäätyneiden 
hiihtomonojen lämmittämiseen ennen ladulle lähtemistä:

Raitatapettia vai ei raitatapettia?

Raitatapetteja olen viime aikoina etsiskellyt netistä, tai lähinnä kuvia niistä in action. Ruotsalaiset osaa muuten tehdä tapetteja. Kaikki alla olevat ovat ruotsalaisia tapettimerkkejä (melkein). Heillä on kaikilla erilaisia raitamalleja. Väreissä ja raitojen paksuuksissa löytyy. Tummat raidat ottavat takuulla paikkansa - liikaakin, mutta ovatko vaaleat raidat ihan mitään sanomattomia? Mistä löytyy kompromissi? Alakerran työhuoneeseen olin raitaa(kin) ajatellut. En ole kyllä vielä täysin vakuuttunut raidoista, mutta jätetään hautumaan. Aikuisten oikeasti pitäisi tänään tehdä päätös portaista ja lattiasta. Ollaan vieläkin ihan kahden...kolmen...neljän vaiheilla. Intuitio ja deadline tekevät tänään tehtävänsä. Voiko kahdella ihmisellä olla sama intuitio samalla hetkellä?

Estahome / Hollanti
Sandberg / Ruotsi
Tapet från kollektionen Plain Stripes från Boråstapeter
Borås / Ruotsi
Svart randig tapet från Duro
Duro / Ruotsi

Taide, taiteempi, taitein.


Vuodet vierivät,
vettä sataa,
mutta tunne
ja tupa
pitävät.


Avasin eilen runokirjan. Se on aina vähän hankalaa ja vaivalloista.

Osaankohan minä nyt lukea näitä runoja oikealla tavalla. Luenko tämän kirjan kannesta kanteen vai luenko sieltä täältä. Luenko kuin romaania vai sanakirjaa? Mitä jos en ymmärrä mitään lukemastani? Jos luen vain hauki on kala, vaikka sanoissa on syvääkin syvempi merkitys.

Sama tunne on taidenäyttelyyn mennessä. Kierränkö tämän näyttelyn kaikki teokset vai katsonko vain osan? Mitä, jos en ymmärrä yhtään mitä näen? Otanko tämän jälkeen kahvin kanssa pullan vai pasteijan? Jos minä näen viivan paperilla ja syvempi merkitys jää minulta ymmärtämättä? Kauanko tämän kaiken kiertämiseen menee?

Itselle vieraamman lajin konsertissa. Onko tämä nyt hyvää vai huonoa musiikkia? Pitääkö taputtaa vai ei? Ovatko kaikki muut kuulijat jo ihan tiloissa ? Onkohan tässä väliaika? Mikä tän bändin nimi olikaan, onko tää niinku bändi? Ois sittenkin pitänyt laittaa ne siistimmät kengät.
 
Pari ensimmäistä jaetta, nuottia tai taulua ja sitten se taide vie mukanaan. Sitten ollaankin jo ihan, että joko tää konsertti loppui, olipa mahti kirja tai mieleenpainuva näyttely. Mikä se häkkyrä siinä viimeisessä huoneessa niinkuin oli, ihmetellään pullan äärellä. Arjesta on päästy eroon ja mieli on ihan taiteissa.

Miksi muuten olemme alkaneet uskoa, että
tympeys, kyynisyys ja ilkeys on älykästä.
Siksikö, että tunteet ja elämykset pelottavat.

Onnellinen on varmasti hän, joka tajusi tehdä uuden vuoden lupauksen taiteen käytön lisäämisestä.

Peili
seinään käännettynä
etsin
syyllisiä muista.

Viimeinen taidekokemus on Aino Suholan Rakasta minut vahvaksi- runokirja. Arki on tuotettu taiteeksi, joka palautuu arkeen. Tämä kirja on niiden sadan joukossa, jotka Keskisuomalainen kirjasi tärkeiksi luettavaksi kirjoiksi ja niitä kahlatessa pääsin taas runoja lukemaan. Ei taatusti jätä kylmäksi ja ymmärtää varmasti mistä sivuilla kerrotaan. Välillä varmasti sanoma osuu ja uppoaa liiankin syvälle ja joutuu kääntämään peilin.

Elämä ei toteudu sellaisena kuin me sen
strategioissamme ja suunnitteluseminaareissamme
panemme toteutumaan.
Kun palikoiden, laatikoiden ja kalvoihmisten 
paikalle tulee oikeita ihmisiä, sotku on valmis.
Ja minä ihmettelen, että kyllä se Luostolla toimi...
Sen piti toimia käytännössäkin.
Niin piti.
Laten kanankin piti munia, mutta ruikun pukkasi.


Runot: Aino Suhola, Rakasta minut vahvaksi, 13. painos, 2005.

9. tammikuuta 2013

Ja sillä Schiedel...

Kyllähän näissä kuvissa näkee jo valkean takan, 
jossa aito tuli luo kaunista tunnelmaa. Eikö?

Mies toi eilen kevään kotiin.



6. tammikuuta 2013

"Me asutaan kakskutosessa..."

No, ei me vielä asuta - mutta numero laitettiin tänään paikalleen.
Mä joudun ihan itse taiteilemaan noilla tikapuilla, mutta Jimille palvelu pelaa.

Vuoden ensimmäinen raksailu.

Eilen olin pitkästä aikaan raksalla töissä. Mun pääasiallinen tehtävä oli leikata levyistä kymmenen sentin paksuisia kaistaleita parvikerroksen lattian pohjaa varten. Siinähän sitä tuli mattoveitsen kanssa sitten heiluttua. Osallistuin myös liiman kanssa niiden lattiaan kiinnittämiseen. Mies sai hoitaa viimeistelyn eli akkuporakoneen kanssa heilumisen, kun se kone ei vaan ollut mua varten.

Autotallin työpiste, joka odottaa mua vielä tänäänkin.
Parvikerroksen lattia. Lattialämmitysputket ja niiden välissä noita kaistaleita sitten.
Jimin ensimmäinen visiitti parvikerroksessa.
Tänään taas mietin, että on se hyvä, että tässä nykymaailmassa ihminen vielä joutuu joskus ihan aikuisten oikeasti tekemään jotakin. Tiedättekö, että lattian tekeminen on tarkoittanut mulle kivan laminaatin (toisilla on ihan parkettia) valitsemista kuvastosta. Sitten se lattia tulee ihan klik-klik vaan valmiiksi. Mut hei uuno(tar), ei se ole lattian tekemistä - se on vain yksi osa lattiaa - se on se viimeistely. Siperia opettaa.

Sitäkin eilen mietin, että se on jännä miten aina puhutaan parisuhteiden kaatuvan näiden rakennusprojektien takia. Yhdessä tänään rakenneltiin ja minusta se on tosi mukavaa. Olen joskus ennenkin sanonut, että meidän avioliitto päättyy kyllä sitten, kun ainoa yhteinen tekeminen on sohvalla makaaminen. Mä luulen, että tämä rakentaminen on sitä kuuluisaa elämää. Kyllä sohvalla ehtii sitten taas maata, kun ensiksi on lattia sitä sohvaa varten.

Mies eilen viimeisteli alla näkyvää seinää, jonka takaa menee siis portaat (siis sitten joskus tulee menemään). Tässä kohtaa on siis se takkavaraus, joka on kaupungin leimatuissa papereissa ok - mutta johon palotarkastaja sanoi, että ei tule tapahtumaan. Mutta onhan siinä nyt komia seinä, joka näillä näkymin saa valkoista antiikkilaastia päällensä.

Tässä kuvassa on nuo parvikerroksen laidat jo myös ensiesittelyssä. Ne nousevat vielä muutaman sentin. Niiden takana on makuuhuone ja sinne ei todella näe, vaikka siitä se yksi väliseinä jätettiin nyt pois. Se oli hieno päätös!

Serkkuni S:n blogissa on tälle vuodelle teemana tehdä joka viikko joku uusi asia, jota ei ole aikaisemmin tehnyt. Hyvä idea ja hieno tapa pitää silmiä auki erilaisiin juttuihin kaavoihin kangistumatta. (Ehkä löytää itsellekin jotain hyviä kokeilemisen arvoisia ideoita.) Tuli hänen bloginsa mieleen eilen raksalla. Mulle tää raksailu on ihan harrastusluontoista, joten mä käyn vain nuolemassa kermat päältä, kun mies syö myös happamat osat - mutta mulle jokainen raksapäivä on ihan "mä en oo koskaan"- tyyppistä uusien asioiden oppimista. Uusien asioiden tekeminen virkistää mieltä ja tässä tapauksessa myös kehoa.

1. tammikuuta 2013

Vuoden ensimmäinen.

Eilen jo kirjoitin, että mitään en nyt lupaile. Kauheasti kuitenkin mieli työstää kaikkia asioita, joiden avulla tästä tulevasta vuodesta saisi vieläkin paremman kuin näistä kaikista edellisistä. Onhan se kuitenkin hyvä, että edes kerran vuodessa on tällainen päivä, jolloin lyö itseään toiselle poskelle ja kääntää vielä sen toisenkin. Ei se väärin ole. Ja sit kaikki muodikkaat iskulausekuvat tuntuvat puhuttelevan just mua.
Ei sekään väärin ole.
 
Miettii, että jos mä nyt ihan aikuisten oikeasti rupeaisin tekemään jotakin tälle mun lihaskunnolle ja menisin vaikka kuntosalille, niin se olisi kyllä ihan ykköshomma. Jos mä nyt lopettaisin tän kahvinjuonnin taas vaihteeksi, niin se ois kyllä ihan ykköshomma. Jos mä nyt lopettaisin tän lihan syönnin kokonaan, niin sit mun ois pakko syödä enemmän kasviksia, niin se ois kyllä ihan ykköshomma. Jos mä nyt kuitenkin ilmoittautuisin sinne Helsinki City Runille, jonne olin niin päättänyt olla menemättä, niin sitten taas tulisi käytyä lenkillä ja se ois niin ykköshomma. Jos mä nyt oikeasti vähentäisin tätä tavaran määrää ja antaisin näitä vaikka hyväntekeväisyyteen, kun se muuttokin on tulossa, niin se ois kyllä niin ykköshomma. Jos mä näkisin kaikkia ystäviä tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, niin se ois kyllä tosi huippua. Olisi hyvä kyllä lukea enemmän kirjoja ja katsoa vähemmän telkkaria, se tekisi minut varmasti iloiseksi ja olis sekin ihan ykköshomma. Niin ja se herkuttelu, jos senkin lopettaisi kokonaan niinku ihana H lupasi tälle vuodelle tekevänsä - mutta oisko se niinku ihan ykköshomma, ei...joten jos niinku aikalailla vähentäisi sitä herkuttelua, mutta ei lopettaisi kokonaan, niin sehän ois ihan huippua! Sit mä voisin syödä enemmän pähkinöitä kuin viime vuonna, 33 vuotta selvinnyt ilman tupakkaa, et ensi vuosikin on savuton... Jos tipaton tammikuu on ihmiselle hyväksi, niin on varmasti liikkuva ja paremmin syöty tammikuukin. Ei se ainakaan väärin ole. Vahingossa voi mennä samalla sykkeellä helmikuukin.