Vuoden ensimmäinen.

Eilen jo kirjoitin, että mitään en nyt lupaile. Kauheasti kuitenkin mieli työstää kaikkia asioita, joiden avulla tästä tulevasta vuodesta saisi vieläkin paremman kuin näistä kaikista edellisistä. Onhan se kuitenkin hyvä, että edes kerran vuodessa on tällainen päivä, jolloin lyö itseään toiselle poskelle ja kääntää vielä sen toisenkin. Ei se väärin ole. Ja sit kaikki muodikkaat iskulausekuvat tuntuvat puhuttelevan just mua.
Ei sekään väärin ole.
 

Miettii, että jos mä nyt ihan aikuisten oikeasti rupeaisin tekemään jotakin tälle mun lihaskunnolle ja menisin vaikka kuntosalille, niin se olisi kyllä ihan ykköshomma. Jos mä nyt lopettaisin tän kahvinjuonnin taas vaihteeksi, niin se ois kyllä ihan ykköshomma. Jos mä nyt lopettaisin tän lihan syönnin kokonaan, niin sit mun ois pakko syödä enemmän kasviksia, niin se ois kyllä ihan ykköshomma. Jos mä nyt kuitenkin ilmoittautuisin sinne Helsinki City Runille, jonne olin niin päättänyt olla menemättä, niin sitten taas tulisi käytyä lenkillä ja se ois niin ykköshomma. Jos mä nyt oikeasti vähentäisin tätä tavaran määrää ja antaisin näitä vaikka hyväntekeväisyyteen, kun se muuttokin on tulossa, niin se ois kyllä niin ykköshomma. Jos mä näkisin kaikkia ystäviä tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, niin se ois kyllä tosi huippua. Olisi hyvä kyllä lukea enemmän kirjoja ja katsoa vähemmän telkkaria, se tekisi minut varmasti iloiseksi ja olis sekin ihan ykköshomma. Niin ja se herkuttelu, jos senkin lopettaisi kokonaan niinku ihana H lupasi tälle vuodelle tekevänsä - mutta oisko se niinku ihan ykköshomma, ei...joten jos niinku aikalailla vähentäisi sitä herkuttelua, mutta ei lopettaisi kokonaan, niin sehän ois ihan huippua! Sit mä voisin syödä enemmän pähkinöitä kuin viime vuonna, 33 vuotta selvinnyt ilman tupakkaa, et ensi vuosikin on savuton... Jos tipaton tammikuu on ihmiselle hyväksi, niin on varmasti liikkuva ja paremmin syöty tammikuukin. Ei se ainakaan väärin ole. Vahingossa voi mennä samalla sykkeellä helmikuukin.