31. lokakuuta 2013

Gluteeniton Nepal.

Helsingissä tulee usein syötyä nepalilaista ruokaa, koska se vaan on niin simppeliä, varmaa ja hyvää. Tänä syksynä saatiin vihdoinkin oma nepalilainen myös Lahteen! Ruoka on sielläkin hyvää ja nyt tämän uuden ruokavalion myötä ei varsinaisesti haittaa, että koko lista on gluteenitonta. Käytiin tänään syömässä. Lihattoman lokakuun viimeisen päivän kunniaksi ohitin kanat ja lampaat - ja otin tuorejuustoa pinaattikastikkeessa. Aina varma! (Terveisiä Heidille!) Jälkkärilistalla oli gluteenitonta porkkanakakkua. Suuhun ois mahtunut, mutta vatsa ei pystynyt. Joku päivä saa käydä syömässä vain jälkkärin ja nepalilaisen teen. Ei sekään väärin ole!

Lahden nepalilainen ravintola Kirti Maya löytyy osoitteesta Vuorikatu 24. Perushyvä nepalilainen.

Yläkerran kylppäri.

Yläkerran kylppäri on jo melkein valmis. Jossain vaiheessa pitää miettiä hiukan lisää säilytystilaa, pyyhekoukkujen paikkoja sekä likapyykkikuilun luukku on vielä kiinnittämättä. Hommattuna se on.

Peili on Ikeasta. Viitisen euroa.
Mut kun laittaa valot päälle, niin da-daa - rakentajan innovaatio peilivalosta! Katossa on led-spottivalot, joista yksi heijatuu peilistä.



Hana on merkkiä Oras. Allas ja kaappi omista varastoista.
Suihkun seinässä mun toivoma hylly purkeille.
Tuosta likavaatekuilusta puuttuu vielä se luukku ja tuolla seinustalla tilaa säilystystilalle.

Uskollinen kuvausassistentti. Hiukan taitaa jo miettiä, että eikö tää jo riitä.


30. lokakuuta 2013

Raksalta: Jääkaappi.

Voisi kuvitella, että uusi jääkaappi on yksi helpoimmista asioista rakennusprojektissa.

Kaikkea sitä ihminen kuvitteleekin!

Kylmälaitteet meille tilattiin jo kesällä muiden kodinkoneiden kanssa.

Jokunen viikko sitten kylmäkaapit olisi voinut nostaa keittiöön niille varattuihin kaappeihin, mutta sitten meiltä puuttui riittävästi voimaa niiden siirtämiseen autotallista keittiöön. (taas yksi hyvä syy käydä kuntosalilla) Lopulta riittävä voima saatiin paikalle ja kylmälaitteet löysivät paikkansa.

Jääkaappipakastimet ovat integroitavaa mallia, joten ne pitää viimeistellä sitten ovilla. Integroitavat ovet voidaan kiinnittää kylmälaitteisiin kahdella eri tavalla: halutulla ja ei-halutulla. (jos haluat oppia integroitavista jääkaapin ovista, niin pahoittelen, epäonnistunut haku)

Integroitavat kylmälaitteet meillä ihan vaan kyläilemässä.

No, siis tuli aika kiinnittää kaapinovet kylmälaitteisiin. Ja kyllä. Näissä kylmälaitteissa oli se ei-toivottu-tapa kiinnittää integroitavat ovet. Nämä eivät olletkaan ne laitteet, jotka olimme tilanneet. Tässä vaiheessa rakennusprojektia mikään vastoinkäyminen ei jaksa enää innostaa kovinkaan paljon, eikun kohti uusia epäonnistumisia vaan.

Asia on siltä osin kunnossa, että näistä kylmälaitteista oli käyty pitkiä keskusteluja sähköpostilla ja kaikki tilaustiedot olivat kirjoissa ja kansissa. Kodinkoneliike selvitti asian ja ensi viikolla meille tulee uudet kylmälaitteet. Ne, mitkä oli tilattu.

Saimme luvan käyttää tätä väärää kylmälaitetta sen aikaa, kunnes ne oikeat laitteet ensi viikolla saapuvat. (Mitä luulette, että tulevatko ensi viikolla?) Onhan meillä toki ollut kellarissa raksa-aikainen lainajääkaappi koko ajan, mutta kyllähän se harmittaa juosta kerrosten väliä keittiön ja jääkaapin välillä. Näitä ensimmäisen maailman ongelmia taas, eikä edes hävetä. Kuntosalilla viitsin käydä, mutta jääkaapille pääsemiseksi täytyy juosta jotakin rappusia - ei pysty.

Sitten joskus niiden oikeiden kylmälaitteiden tullessa, on tarkoitus pitää vain toista jääkaappi-pakastinta kylmänä ja toinen on sitten varalla, jos joskus tarvitaan enemmän kylmätilaa. (tai joku muu tässä talossa tarvitsee enemmän kylmätilaa)

28. lokakuuta 2013

Hyvä kokemus kuntosalilta.

Ei se salilla käyminen ihan pelkkää räveltämistä ole aina.
Tänään siirryin vapaissa painoissa alemmalle hyllylle.
Tietysti vaan yhdessä lihasryhmässä, mutta siirryin kuitenkin.

25. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu: kasvistonnikala-muka-pizza.

Meillä ei usein syödä pizzaa. Kotitekoista pizzaa teemme vielä harvemmin. Kaikki jauhoinen ruoka on nyt kuitenkin luonnollisesti (?) mielen päällä, kun tietää niiden jääneen pois ruokavaliosta. Pienellä etsinnällä löysin tosi monta erilaista vaihtoehtoa tehdä pizzapohjaa vastaava tuote viljattomasti.


Ensimmäisen testi-muka-pizzapohja, jossa sekoitettiin:

1 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
100g juustoraastetta
1tl leivinjauhetta
2rkl psyllium-kuitua

Taikina levitettiin pellille ja paistettiin vartti 225 asteessa, otetaan pohja uunista ja levitetään omat täytteet. Sitten takaisin uuniin ja annetaan olla kunnes juusto on sulanut. Ei mennyt niinku Strömsöössä, kun oli tosi tuskan takana saada leikattua tästä palaa ilman että se meni ihan mössöksi. Oli oikein hyvää, mutta kyllähän siinä oli munakkaan makua - pizzamauste muistutti Italiasta. Tästä tuli kuitenkin ihan tosi maukas lounas seuraavaksi päiväksi, kun hyvinkin kovalla kädellä keräsin kaikki lautaselle mössöksi ja lämmitin. Ei paha muka-pizza.

24. lokakuuta 2013

Nyt mä juon kahvia.

Join tänään puolikkaan laten. Robert´sin huonon aamun pelastaja.

Miksi join vain puolikkaan laten?

Kun ei vaan mennyt enempää alas. Puistatus tuli jokaisella hörpyllä.

Kahden kuukauden kahvilakon jälkeen, kahvi ei ollutkaan niin yksinkertainen lahja itselle tästä suorituksesta.

Mun ei pitänyt olla kahvilakossa tai lopettaa kahvinjuomista kokonaan, vaan mun piti rajoittaa itseäni. Juon vain hyvää kahvia ja silloin kun minun tekee oikeasti kahvia mieli. Minun piti lopettaa tapakahvittelu ja varsinkin katkaista orastava kahviaddiktio.

Saavutin tavoitteeni, mutta taisi tää mennä sitten vähän överiksi. No, mä juon kahvia sitten taas kun tekee mieli nautiskella hyvästä kahvista. Siis mistä?

23. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu: Viljaton kasvispasta.

"Tää on tosi hyvää."
"En kai mä pahaa ruokaa tee."
"No et tee, mutta tää on ihan erityisen hyvää."

Tämä keskustelu käytiin tänään ruokapöydässä.

Mitäs hyvää meillä tänään syötiin?


Kasviskastiketta jämistä. Porkkanaa, sipulia, paprikaa ja valkosipulia surrautetaan sopivaksi karkeaksi raasteeksi. Paistellaan raaste öljyssä pehmeäksi ja sekoitetaan joukkoon juuston jämiä (fetaa ja jotakin ahvenanmaalaista juustoa), maustetaan (mustapippuria, paprikaa ja pizzamaustetta), sekaan vielä luomutomaattimurskaa sekä tuoreita tomaatteja. Miedollä lämmöllä haudutellaan.

Siinä samalla keitellään pasta. Maissista tehty spaghetti. Tää olikin tosi hyvää. Ihan selkeää pastaa. Meni ihan täydestä. Tuhtia. Vehnänsyöjienkin kannattaa välillä maistaa maissipastaa. Tykkäsin. Kiva koostumus. Niin ja tää on myös kosher. Ties vaikka seuraavaksi saan päähäni, että mun kroppa vaatii kosher-ruokavaliota. Ei voi tietää.


22. lokakuuta 2013

Flunssapäivän lounas.

Flunssapäivän lounas. Ei tehnyt mieli syödä mitään (eikä varsinkaan tehdä mitään), mutta oli kuitenkin nälkä. Surrautin neljä mandariinia, omenan, maitorahkan ja manteleita smoothieksi. Oheen paistoin lettusen, johon tuli kaksi munaa, banaani, ruokalusikallinen psylliumia ja kanelia. Idea lettuun tuli Luolalaboratorio-blogista. Lettusen päälle kaadoin ananasmurskaa. Lettusen ja kolmen smoothielasin jälkeen vatsa olikin ihan täysi ja olo parempi. Niin ja hox! ilman lihaa ja ilman viljoja. Ei ole syöminenkään helppoa.


Tämän viikon Neljän tähden illallisessa on mukana Juha Vuorinen. Eilisessä jaksossa opin, että hän ei voi syödä viljoja eikä laktoosia. Jään odottamaan Juha Vuorisen keittokirjaa, jossa käydään reseptien ohessa läpi näitä suolistohommia Juhan yksityiskohtaisen realistisen ilmaisutavan mukaisesti. Juoppohullunpäiväkirja oli vasta alkulämmittelyä.

21. lokakuuta 2013

Ihana tunnelma.

www.vanillarose.com

Uusi ylävartalotreeni salille.

Viime viikolla käytiin PT Hennariikan kanssa läpi uusi ylävartalotreeni, jonka hän oli minulle raapustellut. Lyhyt ja ei niin lentoon lähtenyt kuntosaliurani on sisältänyt nyt kaksi ohjelmaa: ns. perustreenin ja juoksua tukeva treenin. Olen käynyt salilla vaihtelevasti, mutta motivaatio salihommiin voisi olla parempi. Muu liikunta on aina ensisijaisempaa. Uusi ohjelma toi taas motivaatiota ja opin taas uusia juttuja, joita salilla voi ylipäänsä tehdä. Minä haen näistä ohjelmista oppia kaikkeen mitä salilla voi tehdä, jotta vois jatkossa ihan ite(kin) miettiä salihommia itselleen. 

Tässä ohjelmassa on haukkareita, ojentajia, yläselkää, rintaa ja olkapäitä vapailla painoilla ja muutama laitekin otettiin mukaan. Ei kuitenkaan taljaa, jonka kanssa en ole ihan päässyt samalle taajuudelle. Taljassa tehdyt käsiliikkeet ei niin ole mun juttu. Se toki johtuu vaan siitä, että ei poweri riitä. Pienten painojenkin kanssa olen ihan solmussa. Lisäksi suorituksen seuraaminen peilistä samanaikaisesti saa tilanteesta suorastaan nöyryyttävän. Olen ihan realistisen tietoinen, että en ole rivin hoikin tyttö, enkä eniten salilla käynyt - mutta se hetki siinä peilin edessä murentaa hyvälläkin itsetunnolla varustetun naisen liian(kin) helposti. Tekee mieli paeta. Siinä hetkessä saattaa olla myös se siemen siellä salilla heilumisen motivaation löytämiseen. Mä en voi näyttää oikeasti tältä, tälle on tehtävä jotain tai sitten se toimii toisin ja nainen ei palaa ikinä nöyryyttämään itseään.

Toistaiseksi olen vaan palannut pelipaikalle nöyränä, mutta pää pystyssä.

Jalkaprässissä on keväästä saatu nostettua painoja jo 20 kilolla ja mennään jo isommassa luvussa kuin mun oma elopaino. On siellä kuntosalilla hyvätkin hetkensä.

P.S. Joskus aina puhutaan, että ei tuolla liikkuessa kukaan seuraile toisia ja jos seurailee, niin oma treeni on huonoa jne. Mä ainakin seuraan muita ja niin seuraa muutkin. Ei nyt siinä tuskan hetkellä ehdi muita katsoa, mutta muuten kyllä. Viime viikolla olin bodycombatissa ja siellä oli yksi mieskin mukana - ja se mies ei osannut lyödä. Ei vaan osannut. Sorry vaan kaikki ladyt, mutta se löi kuin tytöt. Perjantaina olin hardcore spinningissä ja heti katsoin, että menen miehen viereen - koska kovilla spinning-tunneilla käy tosi tiukkaa treeniä vetäviä miehiä ja heidän vieressään tulee vedettyä itsekin oikeasti kovalla sykkeellä. Toisten kyttääminen ei siis aina ole huono asia. Kytätäänhän me ihmiset toisiamme joka paikassa ja koko ajan - otamme, annamme ja saamme. Moni varmasti nauttii omasta suorituksestaan salilla, kun on ensiksi katsellut mun räpellystä ja kertoo kavereilleen, että sillä ei ollut painoja nimeksikään ja se oli ihan finaalissa. Se räpelsi kuten tytöltä vain voi odottaa.

20. lokakuuta 2013

Sokerihääpäivä.

Todellakin!
















Yhden remontin ja yhden keskeneräisen omakotitalon keskellä jäi hääpäiväsuunnitelmat vähille.

Jotakin pientä oli ajatuksissa tälle päivälle, mutta aamulla heräsin kaktus kurkussa. Eilen aamulla huomasin jo, kun ylämäessä pulssi nousi korkeammalle kuin normipäivänä ja illalla oli veto ihan pois.

Kaktus se siis oli.

Koira yski myös eilen ja hänellä on ääni käheänä. Hyvin syö ja on iloinen, mutta nukahtaa myös herkästi ja selkeästi on tosi tyytyväinen, että on nukkumiskaveri ollut melkein koko päivän käytössä.

P.S. Käytiin me lähiostarilla syömässä. Hienosti selvisin ilman viljoja. Lohta, keitettyjä perunoita ja salaattia.

17. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu: Kasvisrisotto.

Tämä oli ihan peruskasvisrisotto, mutta tässä jonkinlainen resepti, jos risotto on sulle tuntematonta aluetta.

Riisinä toimi kuituriisi, jossa lisäkuitu tulee hernejauhosta. Tuli niin hyvää (pitkästä aikaan kaikki maistuu hyvältä), että jouduin vielä annoksen syötyäni maistelemaan lisää suoraan pannulta.

Kasvisrisotto kahdelle

1 porkkana
1 sipuli
pala keltaista paprikaa
pala oranssia paprikaa
valkosipulin kynsi

Leikkaa nämä kaikki pieneksi ja kuullota oliiviöljyssä.

Lisää sekaan 2,5 dl riisiä ja kuullota riisi läpinäkyväksi.

Laita sekaan kasvislientä vähitellen, anna liemen keittyä kasaan ennen kuin lisäät. Viitisen desiä meni nestettä. Lisää mustapippuria, persiljaa ja ruohosipulia. Keittele kasaan. Lopuksi parmesaania sen verran että tulee struktuuria. (tai niin paljon kuin haluat!) Tämä risotto saattaa onnistua myös punaisella paprikalla.

Pastanjauhannasta viljattomuuteen.

Mä olen pastaihmisiä. Osaan tehdä hyviä pastoja ihan mistä vaan. Apua, kaapissa ei ole mitään ja mä kuolen nälkään! Ja ei kauakaan, kun tästä tilanteesta on päädytty herkun pastan ääreen. Taikuutta? Ei, vaan jatkuvan pastanteon mukanaan tuomaa taitoa. Olen myös ihan ehdoton, että pastan pitää aina olla tosi pro. Täysjyvää ja luomua. Monessa muussa ruoassa on vähän niin ja näin - mutta pastassa never. Myös mies tietää miltä hyvä pasta maistuu, joten hänkin tekee kaupassa vain laadukkaita valintoja. Tämä pastahomma on viety siis aika tappiinsa. Pasta on arkiruokaa, lohturuokaa, liikkujan ruokaa ja pikaruokaa. Ruokakaapin peruskivi.
 
Sairauteni aktivoitumisen myötä olen hiljakseen miettinyt näitä ruokavalioasioita pastakattilan äärellä viime keväästä lähtien. Olen lukenut erilaisia artikkeleita autoimmuunitauteihin liittyvistä ruokavalioehdotuksista. Monenlaista. Yksi sellainen teema näissä erilaisissa ruokavalioissa on viljattomaan ruokavalioon siirtyminen. Mä en lähde tässä tätä sen enempää tieteellisesti avaamaan. Jos asia on sinulle ajankohtainen, niin aloita etsiskely vaikka netistä ja tee omat päätelmäsi. Mä en todella tiedä onko viljattomalla ruokavaliolla oikeasti merkitystä Crohnin taudin hoidossa vai ei, mutta kyllähän monenlaista faktaa sen puolesta näyttäisi olevan.

Lähipiirissäni on viljattomalla ruokavaliolla saatu todella hyvä apu toiseen autoimmuunitautiin ja siinä ainakin tulokset puhuvat todellakin puolestaan. Itselläni on ehkä liian heikko usko viljattomuuden pelastukseen omalla kohdallani nykyisen sairauteni kohdalla, mutta koska yksi autoimmuunitauti tuo monesti mukanaan toisen - niin jotenkin on helpompi ajatella, että joillakin muutoksilla voisin estää tämän kiertokulun. Minulla on sukurasitteena ainakin diapetesta ja reumaperäistä sairautta, jotka ovat siis myös näitä autoimmuunitauteja.  Miksi en usko viljattomuuden auttavan crohnintautiin, mutta uskon sen auttavan estämään muita tauteja? En todella tiedä ja juuri sen takia en edes yritä olla jotenkin fiksu ja tietävä liittyen näihin ruokavaliomuutoksiin. Nyt mennään ihan mutu- ja tunnepohjalla - ja tätä pohjaa ruokin sitten netistä löytyvillä teksteillä. Oppia ikä kaikki.

Nyt olisi siis tarkoitus enemmän tai vähemmän siirtyä viljattomaan ruokavalioon. Ei ole ihan yksinkertaista ihmiselle, jonka perusruokia on puuro, pasta ja leipä. Lemppariherkut ovat korvapuusti ja lakritsi. Olen nyt jonkun aikaa ollut jo syömättä kaupasta ostettuja leipiä. Kaapissa on kuitenkin makarooneja ja -jauhoja joka lähtöön. Kaikki ajatuksella valittuja. Katsotaan tuleeko ne vähitellen käytettyä vai  miten tämä homma eteneekään.

Niin se risotto. Riisistä tulee meidän talouden uusi pasta. Riisihyllylle notkumaan ja oppimaan, että riisi on vain yleisnimike kaikenlaisille tuotteille. Onhan tässä muutama muukin viljaton asia opittavana ja ihmeteltävänä. Ei voi taas muuta sanoa kuin katsotaan miten naisen käy ja onko mihin asti motivaatiota viedä tätä projektia.

15. lokakuuta 2013

Jos meillä olisi kotona jonain päivänä murtovaras...

....niin mä vain sanoisin, että päivää ja siirtyisin johonkin toiseen tilaan häiritsemästä hahmon töitä.

Täällä meillä kun saattaa olla ihan minkänäköinen mies vaan odottamassa, kun kotiovesta tulee sisään.

Lihaton lokakuu: Punajuuripihvit

Näihin punajuuripihveihin katselin netistä muutamiakin ohjeita, mutta päälähde on Eilistä paistoa - blogi.

 Punajuuripihvit

2 isoa ja 6 pientä punajuurta
1/2 dl psylliumia
2dl kiehuvaa vettä
1 kasvisliemikuutio
2 munaa
1 sipuli
pala paprikaa
silputtua ruohosipulia
pala fetajuustoa
jauhettua mustapippuria

Punajuurista poistin kannat pois ja pilkoin pienemmiksi. Punajuurilohkot surrautin silpuksi, samoin sipulin ja paprikan. Sitten sekoitin mukaan psylliumin. Mulla oli samalla juureksia keittymässä, että sieltä nappasin pari desiä kiehuvaa vettä silpun sekaan ja lisäsin liemikuution. Sitten lisäsin fetan,  ruohosipulin, munat ja mustapippurin. Kaikki lusikalla sekaisin.

Pihvit paistoin paistinpannulla luomuvoissa. Tein pieniä pihvejä. Lusikalla laitoin toiselle kämmenelle taikinaa ja painelin pihviksi. Viisi pihviä mahtui aina samalla paistinpannulle.Onnistui tosi hyvin, pysyi kasassa ja oli helppo siirtää pois pannulta. Suojakäsineitä suosittelen. Ennen kuin laitat käsineet, niin suosittelen laittamaan valot, valitsemaan säilytysrasian, ottamaan riittävästi voita esiin jne.

Käytin ensimmäistä kertaa ikinä psylliumia sidosaineena, joka tekee näistä pihveistä viljattomia. Ei tarvitse vehnäjauhoja tai muita jauhoja laittaa. Myllynparas kertoo nettisivuillaan, että "Psyllium on intialaisen Plantago ovata -kasvin jauhettuja siemeniä. Siemenet ovat hyvin kuitupitoisia. Psylliumsiemenkuorijauheella on samoja ominaisuuksia kuin gluteenilla, se antaa leivonnaisille sitkoa ja kuohkeutta."

Pihvejä tuli parikymmentä eli näillä pärjäillään taas muutama päivä. Toivottavasti säilyvät hyvin. Näitä aion tehdä toistekin. Yllättävän helppo oli tehdä. Paistamiseen menee hetkinen aikaa, mutta muuten kaikki menee vaan surruttimeen ja loput aineet sekoitellaan lusikalla sekaan. Punajuuri aina mietityttää, että onko vaikea aines ja sotkee ja ties vaikka mitä. Mikään punajuurilegenda ei ole totta. Vanha lehti auki, jonka päällä poistaa kannat ja taikinaa käsitellessä voi käyttää muovi- tms. hanskoja, jos haluaa. Go punajuuri go!

Pihvi näyttää tosi isolta, mutta mä vaan maistoin eli tämä on pieni lautanen, jossa on pari lusikallista muussia ja pihvi.

14. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu: Purjo-perunasosekeitto

Loppuviikon keitosta jäi puolet tuorejuustosta jääkaappiin, joten eilen keiteltiin toinen sosekeitto, johon tuorejuusto meni. Meni myös loput perunat ja just sen kokoinen purjo, kun kotona oli ja sipulia kuorin muutaman. (Mittaako joku oikeasti näitä määriä? Mitä on 100g sipulia?) Keiton kanssa syötiin porkkanatikkuja ja humusta sekä punajuurileipääkin vielä oli. Niin ja ohje tässä:

Purjo-perunasosekeitto 

5 keskikokoista perunaa
200g purjoa
100 sipulia
1-2 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
100g tuorejuustoa, esim. italian yrtit
(suolaa)

Paloittele, kuumenna perunoita, purjoa sekä sipulia hetki voissa, laita mukaan vesi ja mausteet, kun ovat pehmenneet, niin sitten soseuta ja lisää tuorejuusto. Lähteenä pirkka.fi.

P.S. Oli oikein hyvää vielä tänään!

13. lokakuuta 2013

Rakentaja kävi Hulluilla Päivillä...


...ja tuli raksakotiin uuden telkkarin kanssa.
 

 Jossain vaiheessa kirjoitinkin, että meillä päädyttiin laittamaan makuuhuoneeseen televisio. Periaatteessa olen ajatusta vastaan, mutta käytännössä se ei tuntunutkaan huonolta idealta. So go for it. Olin kuitenkin koko ajan ymmärtänyt, että nykyinen televisiomme kiinnitetään siihen makuuhuoneen seinään. Jossain vaiheessa mulle informoitiin, että se nykyinen on liian iso sille varattuun paikkaan. Rakentajalle se oli niinku yllätys, että se onkin liian iso. Ihan tasan tarkkaan oli varmasti mitattu niin, että pääsee varmasti telkkarikaupoille. Sanokaa mun sanoneen. Eilen sitten rakentaja saapui Stockalta uuden televiissorin kanssa. Tämä on kuitenkin hyvä ratkaisu kaikinpuolin. Nyt meillä on kuitenkin toinen televisio, joka sijoitetaan tuonne ihan alas kellariin, joten tarvittaessa ihmisellä on nukkumisrauha - jos toinen haluaa katsoa telkkaria johonkin ihan väärään aikaan tai jotakin ihan väärää ohjelmaa. Telkkari on vielä laatikossa, mutta kaduilla puhutaan, että se olisi valkoinen.

Sokkelin viimeistely valmistui.

Sokkeli on siis tuo tummaosuus laudoituksen ja maan välissä. Wikipedia kertoo, että sokkeli on maapohjaisen rakennuksen perustuksen osa, jonka tehtävänä on siirtää yläpuolisten seinien välittämä kuorma edelleen perustuksille. Jonkunlaista tasoitusta sille tehtiin ja muita pohjatöitä ennen tuota maalikerrosta. Talo näytti heti valmiimmalta.

12. lokakuuta 2013

Suomalainen hanavesi on luksusta.

Kävin viime lauantaina Jyväskylässä Naisten Pankin valtakunnallisessa tapaamisessa. Samalla reissulla ehdin pikaisesti piipahtaa Sisustus Satiinissa hypistelemässä heidän syksyn tarjontaa.

Kaiken kauniin keskeltä jäi yksi tuote erityisesti mieleen. Riviera Maisonin vesikannu, jonka kyljessä luki Fresh tap water. Loistava statement tähän ihmeelliseen maailmaan, jossa vettä kannetaan litroittain kaupasta kotiin - vaikka meillä kaikilla valuu kultaakin arvokkaampaa puhdasta vettä hanasta niin paljon kun ikinä jaksamme juoda. En laittanut pulloa pakettiin, mutta ehkä olisi pitänyt.

kuva: www.rivieramaison.com

11. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu: Vihreä kasvissosekeitto, punajuurileipä, paprikahummus sekä karpalokaurakeksit

Tänään tein ruoaksi sosekeittoa ja siihen rinnalle sitten leipää. Uuni tuli taas lämmitettyä, niin siinä samalla leivän päälle suositeltu paprikahummus ja vielä keksejä oheen. Kuuma uuni aina tehokäyttöön.

Hyvä setti tuli ja näistä syödään muutama päivä. Kaikki tuli ihan perusaineista ja edullisesti. Uuden keittiön uuniakin oppii käyttämään.


Vipeltäjän vihreä kasvissosekeitto
(Mikä vipeltäjä, en tiedä? Pirkka.fi:n resepti)

7 dl vettä
6 keskikokoista perunaa (puikuloita laitoin kahdeksan)
3 dl herneitä (pakastepussillisen laitoin, muutaman jätin koristeeksi)
1 pieni sipuli
100g Italian yrtit tuorejuustoa tmv.
(1/2 - 1tl suolaa, en laittanut, tuorejuustossa on vähän suolaa)

Kuori perunat ja sipuli. Paloittele perunat ja hienonna sipuli. Kiehauta vesi kattilassa. Lisää kiehuvaan veteen perunat, herneet ja sipuli. Keitä kasviksia kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Nosta kattila pois liedeltä ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi. Siirrä kattila takaisin liedelle ja lisää tuorejuusto. Sekoita ja kiehauta keittoa sen verran, että juusto sulaa. Lisää tarvittaessa suolaa. J.K. Mä laitoin tuorejuuston tuossa soseutuksen yhteydessä, ei tarvinnut enää uudestaan nostaa liedelle. Keitto on nopea, helppo ja vielä hyvänmakuinenkin.


Punajuuri-peltileipä (Tämän reseptin löysin Chocochili-blogista, kuivat aineet hiukan muokattu tässä oman kaapin sisällön mukaisiksi.)

4 dl vehnäjauhoja
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruishiutaleita
2 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
6 dl vettä (42 °C)
0,5 dl rapsiöljyä
100 g punajuurta raastettuna (1 keskikokoinen punajuuri)
kaurahiutaleita leivän pinnalle


Sekoita kuivat aineet yhteen. Lisää vesi ja öljy sekä punajuuriraaste. Sekoita taikina tasaiseksi. Levitä leivinpaperi uunipellille ja ripottele sen päälle hiukan jauhoja. Levitä taikina pellille. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Anna taikinan kohota puolisen tuntia. Leikkaa esim. veitsellä ruudut leivän pinnalle. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Paprikahummus (Tämä resepti myös Chocochili-blogista.)
2 paprikaa
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulin kynsi
kylmäpuristettua oliiviöljyä
suolaa

Leikkaa paprikat puoliksi ja laita ne uunipellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita grillivastuksen alla 250 asteessa kunnes kuori alkaa mustua (noin 10 minuuttia). Siirrä paprikat kannelliseen rasiaan ja anna jäähtyä (rasiaan kerääntyvä kosteus helpottaa kuoren irrottamista). Kuori paprikat. Huuhtele ja valuta kikherneet. Soseuta kikherneet, paprikat ja valkosipulinkynsi sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljyä, kunnes hummuksen koostumus on sopiva. Mausta suolalla.

Pientä makeeta, mutta kuitenkin ihan terveellistä herkkua:

Kaura-karpalopikkuleivät (Myllärin puuropaketin kyljestä nappasin tämän reseptin. Resepti löytyy kuitenkin myös osoitteesta myllarin.fi. Siellä paljon reseptejä Myllärin luomutuotteilla by Tomi Björck.)

100 gvoita
1½ dlsokeria
2 dlkaurahiutaleita (laitoin puolet ruishiutaleita)
1 dlkuivattuja karpaloita
1½ dlvehnäjauhoja
1 tlleivinjauhetta
1kananmuna 

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos voisulaan. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla taikinanokareita pellille. Jätä leviämisvaraa pikkuleipien väliin. Paista 200 °C:ssa 7 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuin irrotat pikkuleivät pelliltä. Kuivatut karpalot voit korvata myös rouhitulla pähkinällä. Noin 24 kpl. J.K. Tein isompia, joten ei tullut noin montaa ja paistoaika oli reilusti pidempi.

Gwyneth myy.

Ihana Gwyneth, ihana Hugo Boss. Nyt ei voi edes sanoa, että en käytä näin vahvoja tuoksuja, kuten viime syksyn lanseerauksessa Nuitin osalta. This will be our day. Jos tarvitsisin uuden hajuveden, niin tämä se olisi.


10. lokakuuta 2013

Tasa-arvo sisustuksessa.

Kun tekee Googlen kuvahaun hakusanalla man cave - tulee runsaasti materiaalia.

Kun tekee Googlen kuvahaun hakusanalla woman cave - tulee muutama hassu kuva itse aiheesta.

Really?

8. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu: paprika-linssikeitto ja lanttusipsit.

Lihattomasta lokakuusta (ja en oikeasti vaan tästä kuusta, vaan lihansyönnin vähentämisestä ylipäänsä) innostuneena, olen etsiskellyt ja lukenut erilaisia ruokablogeja. Ruokablogeja on ihan loputtomasti ja suuri osa niistä on innostavia, laadukkaita ja hyviä kasvisreseptejä pullollaan. Ei tartte kasvissyöjän tyytyä pelkkään herne-maissi-paprikaan.

Tänään keitin maukkaan paprika-linssikeiton ja yhdistin siihen lanttusipsit. Ajattelin, että lanttusipsit sopisivat keiton kylkeen hyvin - ja keittovalmisteluissa piti uuni kuumentaa 250 asteeseen paprikoita varten, joten kyllähän uunille piti keksiä lämmitystä varten toinenkin syy. Sipseillä on vielä sama lämpötila, joten astetta ekologisempi lämmitys. Kyllä sipsit sopivat hyvin tähän ja esim. nachot tai hyvä leipä.



Tässä linkit ohjeisiin ja samalla kahteen ruokablogiin. Chocochili-blogi on kasvisruokataivas ja sen ohessa on vielä liikuntablogi samalta kirjoittajalta. Herkku ja Koukku-blogiin en vielä ehtinyt syvemmin tutustua, mutta lanttusipsien ohjeen löysin sieltä lanttua googletellessa.

Paprika-linssikeitto:
http://chocochili.net/2010/03/paahdettu-paprika-linssikeitto

Lanttusipsejä:
http://herkkujakoukku.blogspot.fi/2012/05/fenkolisipseja-lanttusipseja.html

6. lokakuuta 2013

Mitä sille kuntosaliharrastukselle kävi?

Keväällä kirjoitin uuden harrastuksen aloittamisesta, kun sairauteni takia pitkät lenkit eivät enää olleet to-do-listan kärjessä. Aloitin käymään jumpissa sekä kuntosalilla. Kuntosali oli mulle ihan totaalisen ei-mun-juttu-ollenkaan. Olen kuitenkin saanut erinäisissä kuntotesteissä karua mustaa valkoisella huonosta lihaskunnostani vrs. aerobinen kunto. Otti kuitenkin aikansa hyväksyä asia ja todeta itselleen, että et voi loputtomasti vain todeta, että kun mä nyt vaan en oo vahva.

Pari kertaa keväällä treenasin PT Sinin kanssa ja kävin pari kuukautta itsekseni salilla ja samalla jumpissa. En nyt mitenkään rakastunut palavasti kuntosalilla käyntiin, mutta totesin, että treeni on aika nopeasti tehty hyötyynsä nähden. Pieniä korotuksia sai painoihinkin. Loppukesästä jumpat veivät mukanaan ja jokunen viikko tässä meni taas ilman salilla käyntiä. Annoin itselleni sitten luvan, että olen syyskuun loppuun asti ilman kuntosalia ja sitten lokakuun alusta jatketaan saliohjelmaa. Joutui vähän niinkuin odottelemaan sitä aloitusta, herättää mielenkiintoa. Tällä viikolla sitten taas aloitin salitreenin. Mukavaa oli, että viimeaikaiset jumppailut ja raksaraivailut olivat kuitenkin sen verran auttaneet, että painoja sai taas korotella. Nollasta kun lähtee, niin kehitys kehittyy nopeasti. PT Sini lähti kesällä toisiin töihin ja mä tapasin eilen pikaisesti myös PT Hennariikan, jolle mun asiakkuus oli siirtynyt. Juttelin Hennariikalle, että yläkropan tekeminen on se haastavin vaihe, kun pikkulihaksieni kanssa yritän löytää sitä oikeaa balanssia liian kevyiden ja liian painavien painojen välillä. Lisäksi teen vain näitä ohjelmassani olevia liikkeitä - olisi mukava oppia enemmän vaihtoehtoja. Keskustelun päätteeksi sovittiin, että sisällä oleva parituntinen käytetään 30 minuutin erissä erilliseen yläkroppatreeniin. Ensimmäinen yhteinen treeniaika on vasta parin viikon päästä, jotta saan salitreenin taas ensiksi käynnistettyä itsekseni - mutta kuitenkin tietoisena, että joku odottaa mun salilla nyt käyvän.

Kuntosalitreenin kanssa katsotaan taas eteenpäin.

J.K. Kuntosalitreenaus ja nämä kaikki fitness-hommat on tosi hot tänä päivänä. Ihan kaikenlaiset naiset tuntuvat nyt treenaavan kaikenlaisiin kisoihin ja haluavat lavoille. Muutama tuttu treenaa myös ja heidän blogejaan on tuossa seurattavien listoilla. Kiva seurata heidän matkojaan kisakuntoon ja ehkä saada napattua vinkkejä ja intoa salitreeniin. Kuntotestin tulos huonosta lihaskunnosta on kuitenkin se isoin motivaattori. Ei tässä enää nuorruta.

Ite kasvatin.

Tällä viikolla on muutaman kerran käynyt mielessä, että tänä syksynä tulee kaksi vuotta siitä kuin viimeksi värjäytin hiukseni. Myönnetään, että on aika pinnallisen asian vuosipäivä tämä. Asia kuitenkin on ollut ihan kohtuullisen big deal tässä mun (pienessä) elämässä.

Päätös lähti aika spontaanisti, kun pari vuotta sitten syksyllä innostuin ensin luomusertifioidusta kosmetiikasta ja samaan aikaan sain käteeni Marjoja ja maskaraa-kirjan. Siitä ei mennyt montaakaan viikkoa, kun vatsastani löytyi hyvälaatuinen kasvain. Tämä ylimääräinen kasvu sisälläni liittyi lähtökohtaisesti Crohnin tautiini, mutta kahden eri lääkärin suusta kuultu "tämmöisiä tulee ihmisille ja niissä on sisällä kaikenlaista kehoon jäänyttä shaissea" (sanamuoto on muutettu vähemmän medikaaliseksi) herätti ns. lopullisesti.

Päätin keventää shaissen määrää kehossani, joka nykyaikana tässä länsimaisessa yhteiskunnassa on varmasti kohtuullisen hankalaa - mutta saan itselleni zen-olon, että olen antanut oman panokseni oman kehooni tässä asiassa.

Blondina Sisiliassa 2008.
Kun tästä medikalisoituneesta paniikista oli selvitty, niin sitten hiusten kanssa palattiin takaisin pinnallisempiin arvoihin. Ensiksi piti kestää kuukausia selvästä juurikasvusta. Pariinkymmeneen vuoteen en ollut nähnyt omaa hiusväriäni kuin pikaisesti juurikasvuna muutaman kuukauden välein. Juurikasvu vasten kemikaaleilla tehtyä täydellistä vaaleaa näyttää hyvin laimealta ja hiiren harmaalta. Mutta. Pidemmälle päästetty juurikasvu rupeaakin tuomaan esiin hiuksen oikean värin. Oikeasti värit. On edelleenkin ihan uskomatonta, että miten tummat ja samalla monisävyiset hiukseni ovat. Minulla on vaaleat raidat hiuksissani ihan luonnon puolesta. Yli 20 vuoteen en ollut edes tiennyt minkä värinen tukka minulla on. Tai luulin tietäväni, että se maantienvärinen ja kaamea - juuri sellainen tukka, jonka takia hiusvärit ovat keksitty.

Omalla värilllä Turkissa 2012.
Reilu vuosi silloin meni, kun tuli se kampaajakerta, kun viimeinenkin tekoblondi leikattiin latvasta pois. Minulla on onneksi lyhyet hiukset ja muutaman kuukauden välein sitä lyhenneltiin - ja päästiin nykytilanteeseen. Välillä usko horjui ja olisi tehnyt mieli sanoa kampaajalle, että kaivetaas ne väripurkit kuule esiin. Ei kuitenkaan kaivettu ja siitä olen todella onnellinen. Miten mä tän tunteen nyt tähän dramaattisesti kiteyttäisin? Tämä oma hiusväri edustaa mulle naisellista tai inhimillistä vahvuutta itsensä kanssa elämiseen ja hyväksymiseen. En usko, että pääni tulee kokonaan väriä enää muuttamaan (edes ekokampaamossa), mutta varmasti joskus kaipaan muutosta ja luonnollisten vaaleiden raitojen sekaan jotain muuta. Asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen vielä.

Nyt olen saanut uuden idean liittyen hiuksiini. Minulla on aina ollut, melkein 35 vuotta, lyhyet hiukset. Olen opettanut itseni olemaan sitä mieltä, että minulla kuuluu olla lyhyet hiukset - pitkät eivät sovi minun ohuelle hiuskuontalolleni. Samaan tapaan kuin olin 20 vuotta sitä mieltä, että näitä hiuksia ei ilman värjäystä pysty katsomaan ja miten väärässä olinkaan. Olisinko siis väärässä tässäkin asiassa ja minun hiukseni taipuisivat ponihännälle? Tämä kasvatusidea elää nyt vielä fifty-sixty-vaihetta. Viimeksi tästä kampaajan kanssa juttelin ja hiukset leikattiin nyt eri malliin, jotta kasvatusprosessi voisi alkaa. ...mutta en osaa kyllä varmaksi sanoa!

4. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu: Mausteinen kasvispata.

Illalliseksi tein tänään mausteista kasvispataa. Ihana intialaistyyppinen tuoksu ruuassa, niin kuin maustelistasta varmasti osaatte jo tuoksutella. Kurkumaa mulla ei ollut, mutta muut mausteet löytyivät kaapista. Mun versiossa on vain tölkillinen kikherneitä eli ei papuja ollenkaan. Tämä on niitä ruokia, jotka ovat parhaillaan huomenna - kun ovat yön muhineet jääkaapissa. Kannattaa antaa porista reilusti, jos ei ole kiire. Oheen keitin puikulaperunat, jotka ovat niin näpsiä, kun kypsyvät nopeammin kuin normipotut. Tykkään.



Mausteinen kasvispata


 4 rkl
oliiviöljyä
1 rkl
kanelia
1 rkl
kurkumaa
1,5 tl
kardemummaa
1 tl
juustokuminaa
1 tl
tuoretta inkivääriä raastettuna tai 2 tl kuivattua inkivääriä
2-3
sipulia
2-3
valkosipulinkynttä
4
porkkanaa
2 tlk
tomaattimurskaa
1 tl
kikherneitä
1 tlk
kidneypapuja

suolaa

rouhittua mustapippuria

tuoretta persiljaa ja korianteria


1. Kuutioi sipulit ja porkkanat. Hienonna valkosipulin kynnet mahdollisimman pieneksi. Kuumenna paistinpannussa öljy ja mausteet. Lisää sipulit ja porkkanat ja kuullota niitä mausteöljyssä, kunnes ovat pehmentyneet hieman ja saaneet kauniin värin. 2. Huuhtele ja valuta kikherneet ja pavut lävikössä. Lisää pannuun tomaattimurska ja papuseos. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua kannen alla vähintään 10 minuuttia (voi olla jopa 30 minuuttia). Koristele lopuksi tuoreella persiljalla tai korianterilla. Mausteiksi sopii myös tähtianikset ja kanelitanko.

Lähde: E. Haakana / Kotiliesi.fi

Lihaton lokakuu: Kesäkurpitsapasta

Eilen Lihaton lokakuu oli aiheena Etelä-Suomen Sanomien ruokapalstalla. Lehdestä sai poimia kasvisruokaohjeita tai olla sama mieltää aviisin päätoimittajan kanssa siitä, että Lihaton lokakuu on väärään aikaan vuodesta. Mikä olisikaan se oikea aika valkoihoiselle, keski-ikäiselle, länsimaiselle miehelle. Oiskohan se ajankohta sellaista neverhöörd-osastoa. Minä kuitenkin poimin kokkailua varten reseptin kesäkurpitsapastalle, kun kaikki ainekset löytyivät jo valmiina kotoa. Kuvat ovat pannassa, kun ei täällä raksakodissa nyt jaksa edes etsiä kameraa - eikä edes puhelinta. Värikästä, helppoa ja hyvää!

Kesäkurpitsapasta

1 valkosipulinkynsi (lehdessä kirjoitettu erikseen, mutta eikö tämä ole yhdyssana)
1 iso kesäkurpitsa
2 tomaattia
200g täysjyväpastaa
öljyä paistamiseen
päälle basilika-rucolaöljy:
tuoretta basilikaa
50g rucolaa
ripaus merisuolaa
pinnalle: parmesaania

Keitä pasta kypsäksi. Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi, paista paistinpannulla öljyssä kypsiksi. Lisää kuutioidut tomaatit ja hienonnettu valkosipuli. Paista vielä hetki ja lisää ripaus suolaa ja mustapippuria ja sekoita pastan sekaan. Laita basilikaöljyn ainekset tehosekoittimeen ja hurauta tasaiseksi. Viimeistele pasta öljyllä ja parmesaanilla.

2. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu*: Lehtikaalipasta


Tänään raksasiivoilun välillä tein tämän nopean lounaan. Nam. 
 
Lehtikaalipasta

500 g pastaa
150 g (1 pss) lehtikaalia
4-5 valkosipulinkynttä
1 dl auringonkukansiemeniä
3-4 rkl öljyä
250 g tomaattia
suolaa ja pippuria
pecorino-juustoa (parmesaanilla mentiin)

Huuhtele lehtikaali, poista kova lehtiruoti ja silppua lehdet hienoksi silpuksi. Kuori valkosipuli ja silppua. Pilko tomaatit hienoiksi. Laita pasta kiehumaan. Kuumenna 3 rkl öljyä paistinpannulla. Paista valkosipulia alle minuuttia ja lisää lehtikaalisilppu. Paista noin 5 minuuttia ja lisää auringonkukansiemenet pannulle. Paista kunnes lehtikaali on muuttunut tummanvihreäksi ja pehmennyt ja kunnes siemenet saavat hieman väriä. Lisää tässä kohtaa hieman lisää öljyä pannulle ja mausta suolalla. Valuta pasta. Lisää pastan sekaan seos paistinpannulta, sekä tomaattisilppu. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.
Lähde: http://ruoka.ts.fi/ripaus-hyppysellinen/lehtikaalipasta-on-namia

* Lihattomassa lokakuussa on hyvää se, että se haastaa kaikki ajattelemaan omia ruokavalintoja. Ei tartte mennä nollasta sataan ruokavaliomuutosten kanssa, vaan pienikin muutos on askel parempaan. Jos Lihaton lokakuu on sulle ihan neverhöörd, niin KVG. Mähän olen sekasyöjä, joka luontevasti kuitenkin useimmiten valitsee kasvis- tai kalavaihtoehdon. Lihaa tulee syötyä välillä aika ajattelematta, joten tässä kuussa ajatellaan enemmän vaihtoehtoja lihalle ja ollaan ilman punaista lihaa, kanaa ja kalkkunaa. Ei pitäisi olla hankala case, mutta miten jatkossa? Oletteko mukana jollakin tavalla? Parhaat kasvisruokareseptit voi laittaa kommentteihin. Kiitos.