30. tammikuuta 2014

Pirkan leipoma gluteeniton saaristolaisleipä.

Rakentaja oli päättänyt eilen ilahduttaa minua gluteenittomalla leivällä. Siitä olikin aikaa, kun olen viimeksi leipäveistä tarvinnut. Tää oli kyllä tosi maukasta ja ihan meni oikeasta leivästä. (En tiedä miten kauan muistan, että miltä oikea leipä maistuu.) En mä nyt tiedä oliko tämä varsinaisesti saaristolaisleipää niinkuin mä saaristolaisleivän ymmärrän, mutta ehkä sellainen Real-leipä-tyyppinen-kosteahko-tummaleipä-limppumallisena-jyväsillä. Saaristolaisleipä varmaan helpompi markkinointinimi kuin Real-leipä-tyyppinen-kosteahko-tummaleipä-limppumallisena-jyväsillä. Joutui itseään hiukan pidättelemään ja puolet laitoin pakkaseen odottamaan tulevia aikoja. Ei maksettu mielipide.


26. tammikuuta 2014

Massa...eiku treeniviikko 4/2014

Pari viikkoa mennään tässä nyt ihan itsensä kanssa sinuina pienemmällä treenillä. Kaikki mitä tehdään on hyvästä, mutta koska olen nyt pari viikkoa uusissa lääkkeissä ja uusissa terveystilanteissa, niin annetaan itselle aikaa ihan vaan hengittämiselle. Ensi viikko voisi kuitenkin olla massaton viikko. Tällä viikolla meni alkuviikko vielä Krakovassa, sitten tuli käytyä gluteenittomalla hampparilla Hesessä, Mamma Mariassa risotolla ja vielä koulutuspäivä kaikkine herkkuineen Helsingissä + paljon suklaata. Niin paljon olen syönyt, että viikon ruoat olivat jo tulleet eilen täyteen, kun tänään ei ole ollut edes nälkä. Mulla on kuitenkin yleensä nälkä jatkuvasti.

Ma: Krakova / lepo
Ti: Krakova / lepo
Ke: lepo
To: tupla-sali (käsi- ja juoksuohjelma) + soutu 4km
Pe: lepo
La: Helsinki / lepo
Su: sali (perusohjelma) + soutu 2km

Treeniviikon plussat:
+ kaikki mulle tehdyt saliohjelmat samalla viikolla tehtynä - rasti seinään!
+ soututreenit
+ sen hyväksyminen, että välillä ollaan matkalla ja terveys ensin

Treeniviikon miinukset:
- kun ei treenaa, lähtee syöminen käpälästä
-jotakin kevyttä aerobista olisi voinut lääkkeistä huolimatta tehdä, ei pidä luovuttaa ja kehittää turhia pelkoja

Gluteeniton Krakova.

Viime viikonvaihteessa vietin pitkän viikonlopun ystävän vieraana Krakovassa. Tämä oli toinen matkani Krakovaan. Kaupunki oli jäänyt mieleen hyvinkin mieluisana ja mielikuva sai kyllä vahvistusta. Yritän muutaman tekstin Krakovasta kirjoitella tänne blogiin muistiin, mutta lähdetään nyt taas tästä olennaisimmasta asiasta eli syömisestä. Viljaton nainen lähti siis Puolaan.

Gluteenittomuus Krakovassa voi olla ongelma tai olla olematta. Hyvä asenne ja pientä esitutkailua, niin homma hoituu. Itse kävin kahdessa ravintolassa, jossa oli gluteenittomuus- (ja myös maidottomuus-, vege- ym. erikoisruokavalio-) merkinnät ruokalistoissa. Ensimmäisen iltana syötiin kuppilassa nimeltä Cafe Mlynek, jonka yhteydessä on myös majoitusta. Oikealle keliaakikolle hyvä paikka siis majoittua gluteenittomien ruokien äärellä. Heillä oli ruokalistalla mm. puolalaisia erikoisuuksia gluteenittomina. Itse söin perunalettuja sienikastikkeella. Iso ja maukas annos. Mlynek sijaitsee Kazimierzin alueella.

Perinteistä puolalaista gluteenittomana Cafe Mlynekissä.
Toinen erikoisruokavaliomerkinnöillä ollut ravintola oli israelilainen, ihanan valoisa ravintola nimeltään Hamsa. Hamsa sijaitsee juutalaiskorttelissa, turismin yhdessä ytimessä. Heidän listallaan oli puolalaista ruokaa kevyempää tarjottavaa. Humuksia ja mezejä oli montaa sorttia sekä niiden kanssa olisi saanut valita kolmesta eri leivästä mieluisimman (ne eivät olleet gluteenittomia) - me otimme kuitenkin suoraan pääruoat kasvisruokalistalta ja jälkkäriksi gluteenitonta suklaakakkua. Kaikki oli oikein hyvää ja kakun kanssa nautin vielä libanonilaisen kahvin, joka kruunasi ruokailun. Herkkua!

Gluteeniton suklaakakku.
Gluteenitonta kasvisherkkua.
Menuu.
Muuten ruokalistoilla on lihaa, kalaa, kasviksia ja perunaa. Paikoissa, ainakin niissä joissa pari päivää Krakovassa viettävä turisti käy, puhutaan englantia ja puhumalla selviää moni asia - kuten ruokavaliotarpeet. Tämä jättiannos, jossa oli erilaisia lihoja, riisiä, perunaa sekä raastesalaatteja kannettiin etemme Pod Wawelem-nimisessä ravintolassa ihan Krakovan linnan kupeessa. Yhtenä iltana syötiin gruusialaisessa ravintolassa, jossa myöskään ruoka ei perustu jauhoille. Gruusialainen ruoka oli kyllä maukasta...nam.

Salaattia saa myös joka ravintolasta ja kuppilasta.
Kondiittoreita ja leipomoita on valtavasti - ja ei siinä viljattoman auta kuin kääntää katseensa toisaalle. Kahviloissa on kuitenkin hyviä jäätelöannoksia, sorbetteja, hedelmäsalaatteja, suklaita sekä mousseja - joten ei viljatonkaan ilman sokerihumalaa Krakovasta selviä. Niin ja ne kaakaot eli sulatetut suklaalevyt eri mausteilla. Suklaanystävääkin saattaa hirvittää, mutta kaikkihan on syötävä/juotava.

Sorbettia ja hedelmiä.
Suklaata ja kermaa. Ihan sitä itseään. Nam ja lopuksi vähän yök.
Päiväretkille tai muuten evääksi löytyy normikaupoista gluteenittomia tuotteita riisikakuista hedelmiin, pähkinöistä maitotuotteisiin jne.suomalaiseen/eurooppalaiseen tapaan.

Puolassa käytetään paljon kiiwiä esim. jogurteissa ja mehuissa. Barbie-mehussakin oli kiiwiä ja mikä positiivisinta, että lapsille (ja minulle) suunnatussa tuotteessa ei ollut lisättyä sokeria.
P.S. Krakovassa on myös useita sushi- sekä muita aasialaisia ravintoloita, joista gluteenitonta varmasti saa helposti. Lisäksi siellä sijaitsee ainakin täällä internetissä paljon kehuja saanut Pod Baranem-niminen ravintola, jossa on laaja gluteeniton lista. Ravintola sijaitsee lähelle Krakovan linnaa. Paikka on mallia fine dining ja minulla oli mukana vain tennarit. Seuraavalla kerralla sitten. Lounasaikaan varmasti myös tennareilla sisään ja ei siellä maksavaa asiakasta tennareissakaan käännytetä. Krakovova on edullinen paikka olla maksava asiakas. Kuppilat ovat myös visuaalisesti kauniita ja niihin on paljon panostettu. Kannattaa käydä mahdollisimman monessa paikassa. Ruoka yhdessä ja jälkkäri toisessa.

J.K. Pari vuotta sitten olin myös Puolassa ja tässä linkki sen reissun ruokamuisteloihin. Silloin ei jauhot olleet vielä esteenä eikä hidasteena.

20. tammikuuta 2014

19. tammikuuta 2014

Treeniviikko 3 / 2014

Tätä kirjottaessani on torstai-ilta ja minun pitäisi pakata, eikä kirjoittaa blogia. Lähden huomenna Krakovaan tapaamaan ystävääni. Laitan kuitenkin tämän viikon treenit ajastuksella sunnuntaita odottamaan. Pysyvät paremmin järjestyksessä, kun on julkaisupäivä sunnuntai. Laitetaan vielä muistiin, että tällä viikolla tuli nyt se talvi. Pakkasta on 12-17 astetta ollut ja lunta on jonkun verran, ei vielä hiihtokelit.

Ma: juoksu 54min
Ti: juoksu 30min
Ke: tehomuokkaus 55min, spinning 50min
To: soutu 4,5km, kuntosali (juoksuohjelma), crosstrainer-mäki 45min, kävely (sali-koti) n. 7km
Pe: lepo / Krakova
La: lepo / Krakova
Su: lepo / Krakova

Viikon treeniplussat:
- keskiviikkona molemmat treenit Sarain tunteja - hän on paras ohjaaja!
-soututreeni jatkui
-spinningissä pyöräilijämiehen vierestä paikka
-torstaina pitkäkestoinen treeni

Viikon treenimiinukset:
-alkuviikosta ei huvittanut mikään, juoksu meni enemmän terapian kuin treenin piikkiin

16. tammikuuta 2014

Matkalla: Titanic.

Jo ennen joulua otettiin ystäväni kanssa pieni irtiotto ja lähdettiin pariksi päiväksi Tallinnaan. Kävimme tutustumassa Titanic-näyttelyyn, joka on Tallinnassa näytillä 31.3.2014 saakka.



Suosittelen kyllä näyttelyä vähän erilaiseksi Tallinnan reissun ohjelmaksi. Museoon on helppo kävellä keskustasta tai satamasta eikä taksikaan varmasti kalliiksi tule. Näyttely on sijoitettu uuteen Lennusadam -museoon. Museo itsessään on massiivinen vanha lentokonehalli ja perusnäyttelyssä on varmasti ihmeteltävää esimerkiksi lapsiperheille tai muuten tekniikasta kiinnostuneille. Titanic-näyttely on sitten meille aikuisille. Aikuisen on hyvä osata joko viroa, englantia tai venäjää, koska näyttelyssä on paljon kirjallista aineistoa, joka vie näyttelyä eteenpäin.


Aluksi käydään läpi sitä maailman tilannetta, johon Titanic rakennettiin: minkälaisia laivoja muuten oli käytössä, kerrotaan varustamoista ja matkustuksen tarpeista. Näyttely jatkuu käyden läpi Titanicin rakentamista lähtöpäivän tapahtumiin, on laivan kokoluokan ja sen hyvin modernilta tuntuvien palveluiden esittelyä sekä sitten neitsytmatkan etenemistä jäävuoren kohtaamiseen asti. Uppoamisyön tapahtumat käydään läpi minuutti minuutilta. Laivalla olleiden ihmisten tarinoita kuvineen on paljon. Titaniciin kuuluu myös aina jonkinlainen salaperäisyyden varjo ja sitäkin raotetaan ja uppoamiseen liittyneitä enteitä esitellään.


Lopuksi kerrotaan myös Titanicin hylyn löytymisestä vuodelta 1985. Näyttelyssä on esillä erilaista tavaraa, jota Titanicista on nostettu sen löytymisen jälkeen. On astioita, matkatavaroita, laivan osia ja sisustustavaraa. Näyttelytilaan on rakennettu myös kopioita Titanicin erilaisista hyteistä, hyttikäytävästä ja pääportaikosta. Jokainen näyttelykävijä saa itsellensä yhden laivalla olleen identiteetin ja näyttelyssä olevalta seinältä voit tarkistaa olisitko sinä ollut selvinneiden vai hukkuneiden listalla. (jos vain tajuaa sen tehdä)

P.S. Jos on aikaa ja innostusta, niin museon naapurina sijaitsee Patarein vankila, josta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.

14. tammikuuta 2014

Leipä tulee pussista.

Sain ystävältäni uuden talon kunniaksi suolaa ja leivän. Leipä oli mallia tee-se-itse-kun-oot-noin-hankala-gluteeniton-tapaus. No, ei siinä mitään. (Maissi)makaroonilaatikkopäivänä oli sitten aika tuplata uunin lämmittämisen hyödyt ja tehdä ensimmäinen pussista tuleva leipä. Pussin lisäksi tarvittiin hiivaa ja vettä. Ihana tuoksu, pehmeä leipä tuli uunista, se maistui heti tuoreeltaan (liiankin) hyvältä - ei nyt mikään ruisleipä, mutta tummaleipä kuitenkin. Illalla söin lenkin jälkeen palan leipää kylmänä kananmunan kanssa ja maistui edelleen. Saatan tehdä toistekin, ei huono siis ollenkaan. On vaan niin outoa, että sieltä se leipä tulee pussista.

Hyviä omegoita ja kaikkea terveellistä oli pussiin pakattu leivän lisäksi.
Mä en lähtenyt mihinkään reikäleipähommiin, vaan tuli pyörylä ja pitkula (ilman salamaa).
Pyörylä salaman kanssa. Oikea väri jotakin näiden kahden väliltä.

13. tammikuuta 2014

Nuutinpäivä.

"Nuutinpäivänä joulurauha päättyy. Roomalaiskatolinen kirkko muistaa Knuut Pyhää tammikuun 19. päivä, Ruotsin ja Suomen kirkot tammikuun 13. päivä, jolloin on samalla kulunut 20 päivää joulupäivästä. Osassa Suomea lapset kiertelevät Nuutipukkiperinteen jatkajina, keräämässä joulun pois." Näin kertoo Wikipedia. Meillä joulu kerättiin eilen pois. Joulusuklaat on syöty, mutta glögiä vielä löytyy.

Joulusta en ole blogissa kirjoittanutkaan, paitsi gluteenittomia joulureseptejä kirjasin muistiin. Raksahommat painoivat päälle jouluun asti, mutta saimme sitten rauhoitettua talon jouluun. Täällä oli oikein jouluista, kaunista ja rauhallista. Meille tuli ensimmäinen oma joulukuusi, jonka rakentaja kävi hakemassa. Se olikin komein, kaunein ja suurin joulukuusi, mitä olen koskaan nähnyt. Joulukuuseen olin koristeita ostellut viime vuosina tämä mennyt joulu mielessäni. Joulukuusenjalka, lamput ja latvatähti piti hommata. Muutamia koristeita ostettiin vielä lisää. Ensi vuodelle jäi jonkunlainen joulukuusen kimaltava naru ainakin hankintalistalle. Kuusi kukoisti vielä eilenkin, kun sille oli toivotettava hyvää matkaa kaatopaikalle.

Kuusi on juuri saapunut kotiin.
Kuusi eilen ennen nuuttihommia.

12. tammikuuta 2014

Treeniviikko 2 / 2014.

Toinen treeniviikko oli aikasen hallitsematonta häsläämistä. Positiivista oli uimisen aloittaminen ja hiukan uskalsin vapariakin kokeilla. Joitakin uimaharjoitteita muistin vielä kurssilta. Hommaa on tuon uimisen kanssa paljon (paino sanalla paljon). Voi pojat. Uinnissa en ole vielä mittailut matkoja, vaan uinut aktiivisesti tunnin. Eilen eli lauantaina oli tarkoituksella lepopäivä. Tänään oli tarkoitus käydä juoksemassa. Nyt tulee taas se seli-seli-osuus. Hääjuhlista kotiudumme eilen yöllä vasta ennen yhtä. Koira oli tosi levoton ja lähdin sen kanssa vielä ulos yöllä ennen neljää. Sitten pyörin ja valvoin kuuteen. Kahdeksan jälkeen koira tuli kertomaan, että se ois aamu taas. Kauhia väsymys ollut koko päivän. Vanhuus ei tule yksin. Olen kuitenkin tsempannut nukkumatta, jotta pääsee heti takaisin normaaliin päivärytmiin. Mä olen aika tarkka mun yöunista ja en haluaisi niistä koskaan luopua. Eiliset juhlat olivat yhden yön arvoiset, mutta kyllähän se aina harmittaa, kun hommat ei mene niin kuin oli suunnitellut. Joo, mä tiedän, että vieläkin voi lähteä lenkille - mutta olen syönyt tänään kaikkea sellaista, jota juoksupäivänä ei syödä. Koiran kanssa vielä piipahdetaan pakkasessa. Onneksi maanantaina voi aina aloittaa uuden elämän.

Ma: uinti 1h + pyöräily (koti-apteekki-uimahalli-kauppa-koti) 15,6km
Ti:  kävely 11,13km
Ke: sali (yläkroppa), soutu 4km, juoksumatto 30min (3x10min nousevalla vauhdilla 8.5km, 9km, 9.5km/h)
To: uinti 1h + pyöräily (koti-kokous-uimahalli-sairaala-koti) 25,7km
Pe: spinning 75min, sali (perusohjelma), bodybalance 55min
La: suunniteltu lepo
Su: suunnittelematon lepo

Viikon treeniplussat:
+ uinti aloitettu
+soututreenin toisto
+ kaksi salikäyntiä
+bodybalance
+hyötyliikunta pyörällä

Viikon treenimiinukset:
- kehonhuolto uupuu
-sunnuntai
-pidempi pyörälenkki uupuu
-juoksu uupuu
-suunnitelmallisuus puuttuu

10. tammikuuta 2014

Gluteeniton aamiainen kotona.

Mä syön aamupalan joka päivä. Joskus syön kaksikin aamupalaa. Ensiksi herättyäni syön jonkun hedelmän tai viilin. Koiralenkki. Toinen isompi aamiainen. Aamupala ei ole muuttunut muuten kuin tuotteet on vaihdettu gluteenittomiksi. Leipä on vaihtunut gluteenittomaksi näkkileiväksi. Aikaisemmin en koskaan syönyt maissihiutaleita. Nyt olen niitä ostanut ja ihan hyviähän ne on, kun laittaa sekaan hedelmää, marjoja tai pähkinää sekä maitoa. Mieluummin kuitenkin mysliä kuin muroja. Kaurapuuroa syön edelleen. Ostin gluteenitonta kaurapuuroa paketillisen, mutta asiaan perehdyttyäni totesin, että kauran voin pitää ruokavaliossani mukana ihan normaalina versionakin. Syön kaurapuuroa pari kertaa viikossa. Kauran merkitys suolen hyvinvoinnille nähdään pääsääntöisesti hyvänä. Kauransyönnin säätely on myös helppoa, koska sitä syön vain puurona. Mies toi kotiin kerran 100 prosenttisen kauraleivän. Se oli kyllä hyvää. Sinä päivänä, kun herään hillittömään oikean leivän himoon, jota ei saa parannettua kuin LEIVÄLLÄ - niin on hyvä tietää, että 100 prosenttinen kauraleipä on olemassa.


Gluteenittomien tuotteiden lisäksi aamuisin tulee syötyä smoothieita, joissa on sitten maitotuotteita, hedelmiä, pähkinöitä, mehuja ja kaikkea mitä kaapista sattuu löytymään. Jos ei jaksa/ehdi/halua surrauttaa, niin sitten samoja tuotteita sellaisenaan. Kananmunia olen yrittänyt opetella syömään aktiivisemmin. Keitetyistä munista tykkään, kunhan vaan muistan niitä keittää. Munakkaista en niin välitä, mutta tarkoitus on opetella niitäkin syömään. Viikonloppuisin sitten voi enemmän hifistellä ja näitä kaikenlaisia reseptejä täälläkin välillä on ollut tarjolla. Toki niistä osa on nyt vanhentuneita omalta osaltani, mutta nyt sitten kehitellään uusia. Muistattehan tän yksinkertaisen letun, parasta.

9. tammikuuta 2014

Gluteeniton hotelliaamiainen

Olen nyt ollut hippasen yli kolme kuukautta gluteenittomalla ruokavaliolla. Olossani en ole huomannut mitään suuria muutoksia. Iho ei ole ehkä ihan niin kuiva kuin yleensä ja ehkä olen hiukan pirteämpi - mutta mikä johtuu ruokavaliosta ja mikä jostain ihan muusta, niin siihen en osaa sanoa. Gluteeniton ruokavalio on kuitenkin tuntunut hyvältä. Nyt kun oikein mietin, niin ehkä vatsa on harvemmin ilmapallona. Uskoni gluteenittoman ruokavalion hyvistä vaikutuksista suoleni sisäseiniin on edelleen kova.

Suosikkiruokani on jo pitkään ollut hotelliaamiainen. Mitä tälle kokemukselle tapahtuu, kun nainen onkin tullut gluteenittomuus-uskoon? Toki kokemus muuttuu, mutta muutoshan on aina hyvästä. Ehkä?

Näiden kolmen kuukauden aikana olen syönyt hotelliaamiaisia viidessä eri hotellissa Suomessa ja Virossa. Kaikkia hotelliaamiaisia on yhdistänyt se, että vaikka niissä ei olisi ollut tarjolla mitään official-gluteenittomia-tuotteita, niin syötävää olisi silti riittänyt moneen lähtöön. Kasviksia, leikkeleitä, juustoja, lämpimiä ruokia ja hedelmiä on aina hyvin tarjolla. Jogurtin ohessa on kaikissa hotelleissa nykyään sellainen määrä kaikenlaisia kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä ja muita kaikkea-en-edes-tunnista-lisukkeita, että ei voi asiakas olla kuin tyytyväinen. Kaikissa hotelleissa on ollut tarjolla myös ihan gluteenitonta-osastoakin, vähintään riisikakkuja leipäkorissa. Nostetaan nyt kaksi hotellia kuitenkin, jotka ovat jääneet ykkösinä mieleen.

Ihan ensimmäiseksi haluan kehua Scandic Hotel Juliaa, joka sijaitsee Turussa. Gluteenittomien tuotteiden osastolla oli niin montaa sorttia tuotteita, että tuli todellakin valinnanvaikeus. Leipiä oli erilaisia, samoin makeita herkkuja (se amerikkalainen suklaamuffinssi, joka huusi mun nimeä, jäi silti syömättä ja vieläkään en tiedä, että miksi) sekä gluteeniton puuro tuotiin pyydettäessä pöytään. Pussipuuroa, mutta ihan hyvää siitä huolimatta - varsinkin kun palvelu oli asiallisen ystävällistä. Myös gluteenittomia myslejä oli tarjolla ja ehkä jotakin muutakin joka ei nyt tule mieleen. Keksejä oli kolmea eri laatua ja kyllä, maistoin niitä kaikkia (mutta en pullia, enkä muffinsseja, en edes sitä jättimäistä suklaamuffinssia, joka jäi sinne huutamaan mun nimeä, mitä mä oikein ajattelin...). Scandicista haluan vielä sanoa, että heillä on aamiaisella paljon lähiruokaa ja luomua sekä Reilua kauppaakin.

Toiseksi nostetaan esiin Seinäjoen Sokos Hotel Vaakuna. Heilläkin oli hyvä valikoima gluteenittomia tuotteita. Siellä vain tuli esiin se ongelma, että gluteenittomat tuotteet eivät aina ole niin hyviä miltä ne näyttävät ja aamupala voi olla jopa parempi ilman korvikkeita. Maistoin gluteenitonta sämpylää, joka oli kuivakka. Erikseen pyytämällä sai paikallisen leipomon gluteenittoman omenapullan. Sekin oli aika kuivakka. Molemmat tuotteet olisi ehkä parantuneet, jos niille olisi näyttänyt vähän mikroa. Heilläkin oli gluteenitonta pussipuuroa tarjolla, mutta se olisi pitänyt itse sitten mikrotella tai teeveteen pyöräyttää tai jotakin. Edes gluteeniton minä ei tod. rupea hotelliaamiaisella mikrottamaan itselleni leipiä pehmeiksi enkä varsinkaan puuroa valmistamaan. Haloo. Vatsa tuli kuitenkin täyteen ja extraplussana kyseisessä Sokos-hotellissa oli myös marjajauheita tarjolla. Marjajauheet ovat niin kalliita, että niitä ei kotiin raaski ostaa, joten ne lämmittivät mieltä.

Eihän se hotelliaaminen ihan sama ole ilman tuoreita leipiä ja croisantteja - mutta ainakin tässä gluteenittoman kauden kuherruskuukaudella vehnän ohi katsominen ei ole tuntunut liian pahalta. Kaurapuuroa syön edelleen ja jos sitä on hotellissa tarjolla, niin kyllä kiitos tai vielä parempaa...riisipuuroa. Tupla-annos.

8. tammikuuta 2014

Hyvä kokemus kuntosalilta.

Se tunne, kun tekee taljalla rintalihasta ja sivusilmällä näkee, että pullukkakäsivarressa vilahtaa joku varjo. Oliko se lihas vai valoilmiö?

P.S. Tää oli postaus nro 500.

Blogi täyttää tänään kolme vuotta!

Blogeilla on sellainen kaksoisrooli, että toisaalta niitä kirjoitetaan muiden luettavaksi ja toisaalta omaksi iloksi. Itse palaan usein omiin teksteihini. Etsin omia reseptejä. Muutamat tekstit tuovat aina hyvää mieltä ja tsemppiä eteenpäin. Välillä tarkistan, että koska joku asia tapahtuikaan. Rakennusprojektin aikana oli hyvä aina välillä katsoa vanhempia valokuvia ja huomata, että kyllä se projekti etenee - vaikka aina ei siltä tuntunut. Muutamaan kertaan olen kyllä ajatellut, että jospa laittaisi blogille viimeiseen pisteen. Sitten pienen tauon jälkeen olen ajatellut, että kyllä tämä kirjoittelu pääosin toimii mukavana hetkenä omien ajatuksien kanssa.

Jos tämä blogi olisi vain omaksi iloksi, niin sittenhän sen ei tarvitsisi olla täällä worldwidewebissä eli kyllähän lukijoillakin tässä oma tärkeä roolinsa on. Oikean elämän tutut voivat seurailla mitä nainen touhuilee ja tuntemattomat löytävät hakusanoilla toivottavasti hakemansa. Suosittuja hakuja ovat olleet Tampereen asuntomessuihin sekä rakennusprojektiin liittyvät teemat. Gwyneth Paltrow ja Jon Bon Jovi kiinnostavat myös paljon. Kolonoskopia-kirjoitus on myös löydetty jo useasti - jo sen takia blogi on paikkansa blogistaniassa ansainnut. Sitten se tärkein: Kiitos kaikista kommenteista. Jokainen kommentti on aina jännittävä avata, että mitäs täältä löytyy ja keneltä. Blogi muuttuu yksinpuhelusta keskusteluksi. Siksi kannattaa kirjoittaa verkkoon, ei laatikkoon.

Eletään aikuisesti nyt sitten ainakin vielä neljäs vuosi.

7. tammikuuta 2014

Pure. at Latte Gourmand @ Turku.

Olin viikonloppuna polttarihulinoimassa Turussa ja päivämme alkoi lounaalla raakaruokakahvila Pure. at Latte Gourmandissa. Listalla oli kaikkea ihanaa raakaravintoa ja superfoodeja esim. smoothieina. Oltiin etukäteen tehty tilaukset salaateista ja raakaruokakakusta jälkkäriksi.

Mun juustosalaatti oli raikas ja maukas. Pestokastike kruunasi annoksen. Yhtään ei tullut annoskateutta, vaikka muillakin oli hyvännäköisiä lautasia: kala-, kana- ja vegesalaatteja oli myös valittu. Salaatin kanssa sai oikeasti hyvää gluteenitonta leipää. Jälkkäriksi oli pala marjaisaa raakakakkua ja raakasuklaakastiketta. Perinteistä kakkuhan siinä on vain nimessä, kun kyseessä on terveellisempi herkku. Nami-namia oli! Join myös superkahvin, jota sai sekä kylmänä, että lämpimänä. Minä otin omani lämpimänä ja se oli lattemainen herkku, jossa oli muun muassa macaa ja raakasuklaata. Paikan omistaja Tytti oli myös niin lämpimän oloinen ihminen, että ihan kuin olisi jonkun ystävän luona käynyt syömässä. Suosittelen pistäytymään!

 P.S. Löysin Ylen artikkelin tästä kahvilasta, johon voit tutustua tästä.

6. tammikuuta 2014

Tuttujen blogeja alkuvuoden teemoissa.

Ajattelin mainostaa kolmea blogia, joissa kaikissa on liikunta- ja/tai laihdutusteema yhdistettynä ihmiseen, jonka tunnen myös reaalimaailmassa.

pudotus.blogspot.fi
Sannan positiivinen ja avoin blogi on melko uusi, mutta se on saanut heti paljon lukijoita. Sanna on jo laihduttanut parikymmentä kiloa ruokavaliolla sekä liikunnalla. Sannalla on edelleen muutaman kilon pudotustavoite ja siitä sitten kohti pysyvämpiä tuloksia sekä kauniita vatsalihaksia. Blogissa kirjoitellaan muuttuvista ruokatottumuksista, arjen sekä laihdutusprojektin yhdistämisestä, laihduttamisen vaikeudesta, innostutaan onnistumisista ja treenataan pääasiassa salilla.

kiarantalainen.blogspot.fi
Kia on sitten täyttä rautaa koko nainen. Kian blogissa treeni on kuntosalia ja nyt hänenkin blogissa laihdutetaan, mutta ihan omalla tasollaan, koska Kia on juuri aloittanut kisadietin kohti kevään Body Fitness-kisoja. Itselleni laji on kohtuullisen vieras ja asenne lajia kohtaan on epäilevä - joten voin nyt läheltä seurata projektia ja ehkä oppia jotakin salitreenistä sekä karsia epäilyjäni Kian lajia kohtaan.

urakat.blogspot.fi
Serkkuni on aloittanut ystävänsä kanssa uuden vuoden kunniaksi hyvinvointiprojektia, johon kuuluu elopainon pudotusta sekä kiinteytystä arjen liikunta- ja ruokailuremonttien kautta sekä juoksutreeniäkin varmasti tulossa, koska Naisten Kymppi heillä kevään ohjelmassa. Riittävä päivittäinen veden juominen on blogissa myös tapetilla ja muistuttaa ainakin itseäni, että siinä pitäisi myös allekirjoittaneen petrata.

Tämä päivä ei ehkä tunnu maanantailta, mutta...


5. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen treeniviikko.

Liikkuvatko suomalaiset kansakuntana vuoden ensimmäisellä viikolla enemmän kuin vuoden muilla viikoilla? Kuntosalilla on selvästi ollut enemmän ihmisiä ja ryhmäjumppatunnit näyttivät olevan aikasen täynnä. Sehän on toki vaan positiivista. Mä oon nyt (taas) todella mukana geimeissä ja liikunta tuottaa paljon iloa sekä motivaatioa johonkin isompaan. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin löytää liikunnan ilon ja saadaan itsemme nousemaan tossuille myös ensi viikolla.

Mä oon tällä viikolla ruvennut pohtimaan, että mitä se triathlon-treeni voisi mulle olla. Mä oon niin huono noiden valmiiden ohjelmien kanssa. Luen niitä kuin piru raamattua. Ohitan kaikki hankalat termit (lue: ne kohdat, joilla sitä parempaa tulosta saataisiin, eikä mentäisi siitä, missä aita on matalin) ja muokkaan sen itselleni sopivaksi. Monirivinen juoksutreenin veto-ohjeistus muuttuu mielessäni, että okei siis tunnin tasainen juoksu. En nyt ota vielä mitään stressiä tästä treenien sisällöstä, että kattellaan miten tämä tästä nyt lähtee.

Ma: kävely 10,67km
Ti: pyöräily 20,71km
Ke: pyöräily 36,11km
To: lepo
Pe: kuntosali (perusohjelma) + spinning 55min
La: vatsatanssi 60min
Su: aamujuoksu 40 minuuttia, iltapäivällä kuntosali (juoksua tukeva ohjelma) + 4km soutulaitteella

Hyvää tämän viikon treeneissä:
+ ekat official pyöräilytreenit
+kuntosalilla kaksi kertaa samalla viikolla - rasti seinään!
+ajattelin, että soutulaitetreenillä voisi saada uinnissa tarvittavaa voimaa ja liikettä käsiin
+tällä viikolla oli uusivuosi ja ystävän polttarit, jotka eivät vaikuttaneet kuin vähän treeniin
+spinningissä pääsin tosi tiukkaa treeniä vetäneen miehen viereen
+ vatsatanssi
+ käytin Sporttrackeria alkuviikosta
+sain juosta kauniissa Turun aamussa

Huonoa tämän viikon treeneissä:
-uimahalliin en tietäni löytänyt
-juoksu jäi tosi minimiin
-perjantaina kuntosali oli niin täynnä, että en ehtinyt tehdä koko ohjelmaa ennen spinningiä ja jouduin jatkamaan viimeiset liikkeet kovan aerobisen jälkeen

Tästä on hyvä lähteä kiristämään tahtia ja varsinkin niitä askeleita, jotka vie sinne uimahalliin.

P.S. Joulun viimeinen suklaarasia loppuu ihanjustkohta. Jaksaa, jaksaa...

1. tammikuuta 2014

Seli-seli.

Isäni laittoi eilen viestiä juoksutapahtuman jäljiltä, että keli ei ollut tuntunut hyvältä juoksulle ja tavoiteaika jäi sen takia saavuttamatta. Totesi kuitenkin samaan 160 merkkiin, että seli-seli, kun ei kulje niin ei kulje.

Seli-seli. Samat sanat tulivat minulle mieleen tuosta edellisestä tekstistäni liittyen triathlon-haaveeseen, joka elää vahvasti jo viidettä vuotta. Seli-seli. Jos mä oisin oikeasti halunnut, niin kyllähän sitä ois ne istumalöllöt nostanut sieltä sohvalta ja tehnyt asialle jotakin jossakin välissä. Kaikenlaista vastoinkäymistä on toki matkalle osunut, mutta kyllähän sitä eniten sopii katsoa sinne peiliin.

Peilissä näkyy kasvot, joiden taakse on säilötty se pahin vastus kaikille haasteille. Triathloniin liittyen se pahin vastus on jo etukäteispäättänyt, että
  1. Mä en ikinä opi sitä vapaauintia, joten ei kannata edes aloittaa.
  2. Mä en ikinä uskalla ajaa pyörällä niin kovaa, että pärjäisin.
  3. Uimahallit ei sovi mun kuivalle iholle.
  4. Ulkovedet on mulle liian kylmiä.
  5. Triathloniin tarvittava välineistö on kallista ja ei sellaiseen kannata sijoittaa.
  6. Mun nykyinen pyöräkään ei ole riittävä lajiin.
  7. Koska olen täysin aloittelija, niin mä en voi mennä triathlon-seuran treeneihin.
  8.  Ja ne kaikki muut päättämiset, jotka tulevat ja menevät huonoin tuloksin.
Triathlonissa(kin) on varmasti ne (eiku me) takarivin tytöt ja pojat. Ne samat tytöt ja pojat, joiden kanssa mä olen juoksutapahtumani hölkkäillyt ja Finlandiani tuskaillut läpi. Meillä ei ole tekniikat kunnossa, me nähdään reitillä aina uusia ja uusia selkiä, me ollaan onnellisia ihan vaan maaliin tulosta eikä muisteta loppuaikoja sekunnilleen ja harjoituksissa mennään siitä mistä aita on matalin, ollaan ihan tohkeissamme mitaleista (jotka kaikki saavat) ja laitetaan osallistumispaitamme heti maanantaina töihin päälle. 

Tämä takarivin tyttö kävi tänään pyöräilemässä reilun 36 kilometriä ja kaksi+puolituntia siihen suunnilleen kai meni.

Tämä teksti vaikuttaa negatiiviselta, mutta tämä ei missään nimessä ole sitä. Joskus sitä pitää vaan olla rehellinen itselleen ja käydä vähän kehityskeskustelua oman päänsä sisällä tuottaakseen jotakin positiivista. Tuossa pyöräillessä oli hyvin aikaa itsetutkiskeluun ja sanoa itselleen, että seli-seli nainen! Nyt ei enää selitellä, vaan pyöräillään! Nautitaan ja opitaan pyörän kanssa kulkemista.

Ootteko muut käyneet keskustelua itsenne kanssa näin vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi?

Ajatus tähän päivään.

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIH9p-nM9aenGC85N3hvsMCcW3Ob_0kE_wBjXGKNxN1_0fKAEeUbVpPG2GDvJN9Ovl1x4a6O6YE0LkLbtjy5oqcLMut2oX3EO6W2n7P4J_alWwcPn1PU6BFqlXvHjRs8Tre6gljw-3viI/s1600/2f03756b9cf73efd46fc3e74294bfa04.jpg