30. maaliskuuta 2011

Uusi harrastus!

Tää raksanaisena olo on siis ihan verrannollinen uuteen harrastukseen. Joka ilta pyöritään netissä ja piirrellään. Itsenäistä harrastamista. Ohessa sitten ohjattua harrastamista. Harrasteohjelma seuraaville päiville:

LA näyttötalon katsonta
SU näyttötalon katsonta
MA talofirmassa käynti
TI toisessa talofirmassa käynti
KE kolmannessa talofirmassa käynti

Ajattele, jos ois näin tehokas liikuntaohjelma. Eipä tarttisi miettiä, että jaksaako juosta vai ei.

Onko teillä jotain uusia kevätharrastuksia?

Mä aion huomenna käydä katsomassa, onko mun shampanjanvärinen kaksipyöräinen vielä kellarissa. Ties vaikka polkaisen. Missähän siihen on avaimet?

Pelastetaan Eurooppa(a) jo toista kertaa tällä viikolla.

Kävin eilen sivistämässä itseäni. Kuuntelin Eurooppatiedotuksen luennon otsikolla: "ERVV, EVM, EVVK? Mistä EU-talouden kriisijärjestelyissä on kyse? Mitä ne merkitsevät Suomelle."

Ihminen voi reilussa tunnissa oppia monta asiaa. Opeteltiin näitä uusia ja ihmeellisiä "eurotermejä", ehdittiin käydä läpi syitä ja seurauksia tälle kokonaiskriisille sekä pyöritellä myös yksittäisten maiden tilanteita. Kerrakin kaaviokuvat olivat enemmän avuksi kuin ongelmaksi.

Joskus sanotaan, että tieto luo tuskaa, mutta tässä tapauksessa tieto toi kyllä varmuutta. Nykyään on vaikea seurata uutisia ja oikeasti saada niistä jotakin irti näissä Eurooppa-asioissa. Isoja, isoja kokonaisuuksia käydään läpi parin minuutin spoteissa. Merkel sanoi sitä ja Kiviniemi tätä. Mikä merkitys on uutisilla sanomisista, jos ei edes ymmärrä mikä on Euroopan rahoitusvakausväline tai Euroopan vakausmekanismi. Enkä tarkoita vain teknistä lyhenteiden avaamista, vaan mitä näillä välineillä ja mekanismeilla on tarkoitus tehdä.

EU-myönteinen kirjoittaja nojaa rohkeasti Schengeniin helmikuussa 2009 Luxemburgissa.

Tänään eilisen luennon pitäjä eli neuvotteleva virkamies Matti Salmi Valtionvarainministeriöstä oli tän aiheen kanssa myös Iltalehdessä, koska kiertää ympäri Suomea pitämässä näitä tilaisuuksia. Tärkeimmät pointit oli kerätty myös siihen artikkeliin. Slovakian tilanne on aika kaukana siitä mitä herra Soini antaa meidän ymmärtää, Suomen valtionvelka on edelleen akuutimpi huoli veronmaksajalle kuin nämä vakautta tuovat välineet ja se, ettei euro ole luonut tätä lamaa meille, Kreikan lainassa tehtiin nopeita, kriitiikin alle aiheesta laitettuja ratkaisuja jne. Tämän lyhyen oppimäärän perusteella en rupea kuitenkaan tästä asiasta vielä luennoimaan. *hymy*

Kannattaa tutustua asiaan, koska tästä asiasta liikkuu sellaisia populismin kukkasia nyt tuolla vaalikentillä, että asiasta jotakin tietävää varmaan hirvittää. Onneksi (?) aivan liian suuri osa kansanedustajaehdokkaista ei kuitenkaan ymmärrä näistä asioista mitään ja haluavat vain eläkkeet ylös, kaikille töitä sekä hyvän mielen. Kansanedustajana painan sitten sitä nappia, mitä virkamies on minua käskenyt. Valtion virkamiehet (termi sisältää myös virkanaiset) pitää tän meidänkin valtion pyörimässä. Kiitos heille kärsivällisyydestä.

29. maaliskuuta 2011

Joskus
on pakko olla
vain se joka on.

Tommy Tabermann

28. maaliskuuta 2011

Pelastetaan Eurooppa!

Eurooppaa ajattelin. Mä on suuri Eurooppa-fani. Eurooppa on ihana. Ihmisen pitää jossakin asua sekä elää ja paras paikka näihin on ehdottomasti Eurooppa. Hieno paikka myös matkustaa.
Varsova, Puola
Tiedän, että Euroopan Unioni on eri asia kuin Eurooppa, mutta silti tuntuu kuin koko Euroopan ylle olisi laskeutunut ikävä tumma verho näiden talousasioiden takia. Ollaan kaikki kohta velkaa toisillemme ja kukaan ei enää tiedä, että kuka takasi kenenkin lainan ja millä rahalla. Vapaa liikkuvuus on muuttunut kirosanaksi, kun uutisissa pyöritetään uudestaan ja uudestaan romanialaisten tilannetta sekä haukutaan kilpaa virolaisia sekä puolalaisia rakennusmiehiä. Nationalismi elää kulta-aikaansa. Ei tän pitänyt näin mennä. Meni kuitenkin.

Kätkätunturi, Suomi
Kansalaisten pitäisi nyt sitten pitää yllä Eurooppaa. Fiilistellä kulttuurien kirjoa ja niiden historiaa, matkustella alueella pitäen rahan liikkeessä, ostaa eurooppalaista ja pitää mielensä avoimena. Joka päivä pitää kiillottaa ajatusta siitä, että Eurooppa on muutakin kuin talousliitto.
Taormina, Sisilia, Italia
Kreikassa on vähän rahat loppu, mutta ajatelkaa heidän historiansa tuottamia juttuja meille kaikille. He hoitivat meille vaikka demokratian ja teatterin. Ajatelkaa vanhojen yliopistojen merkitystä koulutuksellemme. Hurraa huuto Tartolle, Turulle ja Cambridgelle! Ajatelkaa Ruotsia, joka otti 1960- ja 1970-luvuilla vastaan satojatuhansia ummikkosuomalaisia, jotka etsivät parempaa elämää. (Ehkä mekin voisimme ottaa muutaman eurooppalaisen Suomeen.) 
Cochen, Saksa
Ajatelkaa vielä eurooppalaista ruokaa: italialaista, kreikkalaista, venäläistä, suomalaista, espanjalaista. Eurooppa on vielä parempi, jos vatsa on täynnä. Kaikilla eurooppalaisilla ei niin ole, mutta ehkä tää meidän talousliitto on auttanut nälkäasiassakin.


Paleohora, Kreeta, Kreikka

P.S. Eurooppaa ette multa vie!

25. maaliskuuta 2011

Raksanainen toimii eri kielillä ja vapaaherratar toimii croissanteilla.

Raksanaisen elämä jatkuu mukavissa sisätöissä eli sitä pohjapiirrosta työstetään...koko alkava viikonloppu.

Tänään kävin kirjastossa katsomassa kuvia ulkolaisista sisustuslehdistä. Lähinnä pinoon eksyi Sköna hem- ja Schöner Wohnen-aviiseja. Kännykkäkameralla kuvailin joitakin hyviä ideoita muistiin ja kalenterin notes-osio täyttyi erilaisista nettiosoitteista.

Jos siellä joku muukin suunnittelee talolle pohjapiirrosta, niin mielestäni länsinaapurista löytyi ihan vierailemisen arvoisia firmoja. Tarkoitan siis sähköistä vierailua Internetin ihmemaailman kautta:
  • www.eksjohus.se
  • www.vargardahus.se
  • www.fiskarhedenvillan.se
  • www.willanordic.se
  • www.sjodalshus.se
Yhtenä erona suomalaisiin pohjapiirroksiin on ainakin se, että länsinaapurin taloissa ei ole saunoja.

-------

Tänään alkoi viimeinen viikko vapaaherrattaren elämää ennen töiden alkua. Kauhiasti oon syönyt aamuisin croissantteja joko kaupan paistopisteestä haettuna tai kahvilassa. Tänään kahvilassa. Lukenut lehtiä ja blogeja. Ollut tekemättä ei mitään. Yritän fiilistellä kaikki irti tästä elämänvaiheesta. Olen myös oikein hyvin onnistunut siinä.

22. maaliskuuta 2011

Raksanaisen lukemisto

Rakentajaksi ei muututa ihan yhdessä yössä, eikä ilman riittävää oppimateriaalia. Piti siis päivittää lehtitilaukset.

Päädyin lopettamaan Imagen tilauksen, jota toki olen jo maksanut pitkästi tälle vuodelle sekä Olivian tilauksen. Olivian tilaus loppuikin sitten heti. Ellen ja Kodin Kuvalehden olin lopettanut jo hiukan aikaisemmin.

Uusina lehtinä laitoin tilaukseen Talo & Koti- sekä Deko-lehden.

Talo & Koti- lehteä en ole koskaan avannutkaan, mutta sana Talo kuulosti lupaavalta. Divaani-lehden tilaus oli ihan näppäimillä, mutta päädyin sitten kuitenkin Dekoon. Divaania pystyn lukemaan molemmissa kantiskahviloissani, joten luetaan Dekoa sitten kotona.

Ruotsalainen Sköna hem-aviisi tuntuu olevan aikamoinen raamattu tällä sisustusalalla, mutta mennään nyt näillä kotimaisilla ainakin aluksi.

Piirretään vaikka se talo ensin.

Jos mä oisin sä, niin kyllä mäkin aloittaisin rakentamaan taloa mun kaa.

21. maaliskuuta 2011

"Hyvin sä siellä pärjäät..."

Eilen nautiskelin upeasta kevätpäivästä Seinäjoella. Osallistuin pieneen juoksutapahtumaan nimeltä Tassuralli. Komia on nimi. Juoksu järjestettiin jo 41. kertaa, joten perinteikäs tapahtuma kuitenkin.

Etukäteen olin netistä katsonut edellisten vuosien tuloksia ja ymmärtänyt juoksuun osallistujien olevan pääsääntöisesti paikallisten urheiluseurojen henkilöitä ja hölkkäsarjassakin tulosten perusteella lähinnä juostiin. Vuoden 2010 huonoin juoksija oli nopeampi kuin minä.

Itse kuitenkin halusin puolimaratonin käydä pyörähtämässä ja hölkkäsarjakin oli tarjonnassa, joten ei kai siinä muuta kuin ilmoittautumaan.

Kisassa juostiin kaksi kertaa 10,5 kilometrin lenkki. Osa porukasta juoksi lyhyempiä matkoja. Ensimmäinen kierros meni ihan ok, hiukan oli takkuista. Juoksin kuitenkin parhaan mitatun kympin aikani ikinä. Toinen kierros meni mukavammin, kun reitti oli tuttu. Kierrosaika oli melkein vartin hitaampi, mutta toinen kierros tuntui menevän paljon nopeammin. Tiesin olevani viimeinen, joten eipä ollut paineita!

Maaliin tullessa aika jäi hippasen alle 2:20, joten sehän oli uusi ennätykseni! Kymmenisen minuuttia viime keväältä otettu pois ajasta. Ei siis voi olla kuin tyytyväinen. Väsynyt, mutta onnellinen olin maalissa. Hiukan hämmennyin, kun heti maaliviivalla syliin lyötiin kahvinkeitin. Se oli siis paketissa. Oli osallistujien kesken sellainen arvottu ja se oli sitten minulle osunut. Osallistumismitalinkin sai. Se on kyllä tuollainen puinen pieni laatta.

Pukuhuoneessa juttelin nuoren naisen kanssa (yhtä nuori kuin minä siis). Hän oli kokenut juoksija, oli oikein maratonejakin juossut monta. Hän osasi valita juuri ne kaikki oikeat sanat, jotka minun oli hyvä kuulla siinä onnistuneen juoksun jälkimainingeissa. Hän juoksi myös fiilispohjalta. Ei ollut aikojen parantamisia koskaan miettinyt, vaan juoksu oli hänelle laadukasta omaa aikaa. Hän oli myös tulossa Tukholman maratonille ja oli siellä ollut ennenkin. "Hyvin sä siellä pärjäät, jos nyt juoksit puolikkaan tuohon aikaan ja olet ihan elämäsi kunnossa siinä heti juoksun jäljiltä." Lämmitti epävarmaa mieltä.

Joskus siis iloisiakin juoksupostauksia. Ei kai siinä muuta kuin huomenna taas tossut jalkaan ja hyvillä mielin matkaan. Mä olen katsokaas pärjääjien sukua.
Kauheaa laittaa tällaisia kuvia itsestä nettiin, mutta totuus on karua. Pakko vaan laittaa... kun katsokaa tuota numerolappua. Se oli paikallisen koulun sellainen kankainen naruilla sidottava numerolappu, joita käytetään koulujen hiihto- ja muissa kisoissa. Tosi symppis.

18. maaliskuuta 2011

Raksa-messut, checked.

Ihan kuollut.

Nyt on niin paljon esitteitä, että voisin pitää ihan yksityiset raksamessut tässä makuhuoneessamme. Sänky on täynnä esitteitä, joita yritin lajitella aiheiden mukaan. Mukaan mahtuu yksi läppäri, yksi täysin kuollut naisenraato ja pieni koira rullalle kiertyneenä. Metrilakut jäi ostamatta, kun en jaksanut lopuksi heidän kioskiaan enää etsiä. Metrilakun hinnat tsekkasin kuitenkin vuodelle 2011: 1 laku 1,20€ ja 5 lakua viidellä eurolla.

Sormenpäitä kihelmöi kirjoittaminen, kun muovipussien kantimet on kiristänyt käsiä hiukan liikaa, veri ei ole ihan just päässyt sormenpäihin asti. Onneksi oli nahkahanskat. Seuralainen kannattaa siis ottaa messuille mukaan kantoavuksi. Reppu tai siis rinkka olisi ollut myös ihan bueno.

Naisnäkökulmaa Raksa-messuiluun voisi sen verran tuoda, että naisena saa aika vapaasti katsella esitteitä ja ihmetellä ständejä. Myyntimiehet patsastelee toisella puolella kojua siirtelemässä esitteitä pinosta toiseen sen aikaan. Positiivista palvelualttiutta naama kysymysmerkkinä olevaa naista kohtaan osoittivat: Isku-keittiöt, Herrala talot, Teri-talot, Scavolinistudio ja Lujabetoni. Ollaan kerrankin asiallisia ja ei luetella käytöstapojen toisesta päästä firmoja. Itsekin olen messuilla ollut töissä ja ei se aina niin herkkua ole.

Yhtäkään esitettä ei kyllä nyt jaksa avata, mutta ensi viikolla sitten uusin voimin. Lähdemme tänään vielä miehen kotikonnuille eli Etelä-Pohjanmaan suuntaan. Hyvää viikonloppua sitten kaikille. Lahdessa Raksa-messut vielä sunnuntaihin asti. Vihreällä bonuskortilla sisälle pääsee 10 euron sopuhintaan.

Kotimaista keittiömuotoilua. Muotoilija Jaani Vaahteran käsialaa tämä Kokopuu-taso hellalla ja altaalla. Yllä hänen suunnittelema Ahjo-liesituuletin ja alla myös saman sarjan penkki. Kuva: Isku-keittiöt.

17. maaliskuuta 2011

Remontti-Reiskan jalanjäljissä

Olen etsinyt erilaisia rakennustoimintaan liittyviä blogeja ja sivustoja. Ei mitään suunnattoman hienoa tai ihmeellistä ole löytynyt, mutta selväksi on käynyt edessä olevan monenlaista iloa ja toisaalta vastoinkäymistä. Tästä projektista se pappi varmaan siellä alttarilla silloin puhui, kun kävi läpi ylä- ja alamäkitematiikkaa. Tonttikin on rinteessä.

Kirjallisesta sivalluksen taidosta tunnettu kirjailija Juha Vuorinen kertoo omasta rakennusprojektistaan blogissa "Kun Vuorisen Juha talon osti...".

Sieltä poimin tämän sitaatin:

"Kodinhoitohuoneen ja suihkutilojen väliin on nimittäin piirretty iso vaatehuone, jota hienommissa piireissä tulisi kutsua Walk-In Roomiksi, eli suomeksi pukeutumishuoneeksi. Kun olen kertonut tästä ihmeestä joillekin tutuille, niin he ovat aiheellisesti kysyneet, että missä sijaitsee sitten meidän riisuutumishuone."

Ne suuresti odotetut paperit tontista tulivat tänään ja nyt voi sitten ruveta toimimaan. Huomenna ajattelin mennä ihan itsekseni edustamaan perhettämme Raksa-messuille. Olen siellä toki miehen perässä kulkenut ennenkin, mutta suurin anti minulle on aina ollut metrilakukioskilla. Kerran käytiin Asuntomessuillakin. Sieltä on jäänyt mieleen iso teltta, joka oli Lumenen tehtaanmyymälä.

Huomenna pääsen sitten aikuisten oikeasti Raksa-messuille hifistelemään ja siirtämään mun Raksa-messuilun ihan uusiin sfääreihin. Hiukan voisi kauhistella sitä esitteiden määrää jo näin etukäteen.

Luin sellaista sisustus- ja rakennuslehteä tässä eräänä päivänä. Siinä meidän ikäinen pariskunta kertoi talonrakennusprojektistaan. Talo oli jo valmis. Keittiöstään he kommentoivat, että sen olivat valinneet jo vuosia ennen rakennusprojektin aloittamista. Hämmensi mieltäni. Missä mä olin vuosia sitten, kun muut valitsivat keittiöitään? Baarissa? Töissä? Matkalla? Nukuin? Tein en mitään?

Nyt mä olen kuitenkin aikuinen ja meen Raksa-messuille. Kerään kaikki esitteet ja valitsen itselleni muun muassa keittiön. Siis meille valitsen keittiön. Eiku me valitaan meille keittiö. Täähän on ihan samanlaista kuin häiden järjestäminen. Mä haluan, että mun häissä..eiku meidän häät...eiku me halutaan, että mun häissä...äh!

15. maaliskuuta 2011

Rakas raksapäiväkirja...

Meillä on todella alkamassa taloprojekti.

Vähän yllättäin osui kohdallemme tontti täältä Lahdesta. Onhan siitä tiedon saapumisesta jo kuukausi mennyt. Mietintää ja järjestelyjä tuli tehtäväksi. Kaikki meni viime viikolla mainiosti, josta jo kirjoittelinkin. Ei kai siinä sitten muuta kuin rakennushommiin!


No, muutama juttu tietysti ennen sitä.

Mä olen ihan pihalla tän projektin kanssa, mutta rakas mieheni on alalla ja toimii hyvin työnjohdollisissa tehtävissä. Kaikki on vielä suunnitteluvaiheessa ja vielä voi vaan fiilistellä kaikkia mahdollisuuksia miettimättä kustannuksia tai realiteetteja.

Mä heti kaivoin mun Divaani-lehtikansion esiin. Pikainen kertaus kuvia katselemalla. Viime viikolla käytiin katsomassa kahta esittelytaloa. Molemmat olivat jotain ihan muuta kuin meillä on mielessä, mutta toimivat minulle hyvinä esimerkkeinä. Hahmotan jo paremmin minkäkokoinen on 12 neliön huone tai kolmen neliön sauna. Aikaisemmin käytiin katsomassa myös yhtä myynnissä ollutta taloa, joka oli oikeasti lähempänä meidän ajatuksia.

Nyt odotellaan tarkentavia papereita kaupungilta. Sen jälkeen voi ruveta tarkempia piirustuksia rustaamaan ja siirtyä reaalimaailman pariin.

Mä olen edennyt jo nollatilanteesta kuitenkin eteenpäin:
-mulle pitää hommata sellainen liivi, johon voi laittaa roikkumaan vasaran ja muita työkaluja (se ei kuulemma ollut nyt ihan se akuutein hankinta, sanoi työnjohtaja)
-WALK-IN-CLOSET!!!
-Ei Bosch-liedelle (meillä on nyt sellainen ja se hätäsammuu pienestäkin roiskauksesta)
-valtavasti päätöksiä edessä, apua!

Jostakin se on liikkeelle lähdettävä.

Radiation fears after Japan blast (BBC 15.3.2011)

14. maaliskuuta 2011

Omena-sitruunapiirakka

Mä en yleensä leivo mitään piirakoita. Nyt kuitenkin päätin repäistä ja viedä sellaisen mukanani lauantaina suurkaupunkiin. Kaupassa hain täysjyvävehnäjauhopussin hyllystä ja katsoin sen kyljestä reseptin. Osasi ostaa aineet.
Yksi piirakan tulevista purijoista oli maito-ongelmainen, joten ostin laktoositonta rahkaa sitruunanmakuisena. Lauantaiaamuna sitten rupesin piirakkaa tekemään. Helppoa ja nopeaa on piirakan teko. Hiukan rupesi kyllä mietityttämään, että olenko ikinä kuullut omena-sitruunapiirakasta? En ole.

Piirakka meni alas, mutta pysyn edelleen kantiksena myös leipomoon.

Meidän henkilövaakakaan ei mittaa alle kilon kokoisia asioita, kuten voipaketin jämien määrää. Yritä siinä nyt sitten leipoa.

pohja

100g voita/marg.
1 dl sokeria
1 muna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte

1 tlk (250g) rahkaa (mun laktoosittomassa rahkapurkissa oli vaan 200g)
1 muna
3/4 dl sokeria (pussista loput)
2 rkl sitruunamehua (en laittanut, kun rahkassa oli jo sitruunaa)
1 tl vaniljasokeria
2-4 omenaa
1-2 tl kanelia (kanelia pitää olla paljon!)

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna joukkoon vatkaten. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään sekä lisää ne rasvavaahtoon. Levitä taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa ensin noin 5-10 minuuttia 200 asteessa. Levitä täyte päälle ja jatka paistamista noin 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Viikonloppu Helsingissä takana.

Oli mukava tavata ihmisiä ja lenkkeillä entisissä kotiympyröissä yksin ja ystävän kanssa. (Olisin kovasti halunnut juosta Malmin lentokentän ympäri, mutta ei sinne hiihtäjien sekaan mahtunut. Muuten oli hyvä juoksuviikko, nyt saa ihminen juosta kelien puolesta niin paljon kuin sielu sietää!)

Yhdet epäviralliset tuparit, yhdet viralliset tuparit, kahvikeikka ja kummipojan syntymäpäivät. Vatsa tuli täytettyä hyvällä risotolla, ihanalla salaatilla, kakuilla, namuilla, kekseillä, marjaisalla juustokakulla, mun suosikkicroisanteilla ja ties vaikka millä. Ihanaa Fresita-boolia muutaman lasin nautiskelin myös. Pitää muistaa pyytää resepti!



Kaiken riekkumisen keskellä Japanin tilanne nousi puheisiin. Menee pienen ihmisen ymmärryskyvyn yli tällaiset tilanteet. Hyvä varmasti niin, että ei ihan lamaannu. Lauantaina autossa kuunneltiin radiota. Säteilyturvakeskuksen mies kommentoi radiossa Japanin tuhoalueen ydinvoimaloiden tilannetta. Inhottaa aina se, kun asiantuntija sanoo, että ei oikein tiedä mitä tapahtuu. Ei hyvä. Hassua oli kuitenkin se, että suomalaiset olivat lähteneet apteekkeja joditableteista tyhjentämään. Itselle ei se kyllä tullut mieleeni.

Eilen eräs ystäväpiirini fiksuimmista tyypeistä kertoi omaa kantaansa näiden ydinvoimaloiden tilanteesta ja hän näki tilanteen olevan ns. hallinnassa. Painoin sanat sydämeeni, jossa voin niitä tutkailla. *hymy* Ihan tunnetasolta haluan kuitenkin hiukan kauhistella, että miksi näitä aikapommeja pitää rakentaa ja energian käyttöä vain lisätä, lisätä sekä vielä vähän lisätä. Tämä oli siis ihan tunnetason pölähdys.

Tästä jatketaan sitten taas tähän tulevaan/menevään viikkoon. Joko saa laittaa toppavaatteet pesuun ja pakata ne komeroon kesäloman viettoon?

10. maaliskuuta 2011

Mitä mietin tänään?

Moni asia on taas ollut pohdinnassa.

Mitä mieltä olette tästä bensakohusta? E10-bensiini on joku salaliittoteorioiden uusi äiti ja isä siinä samalla. Aika hassua. En olisi uskonut, että miten moni suomalainen onkaan lukenut tutkimuksia entisestä ysivitos-bensasta. Sitä uskallettiin käyttää ja se oli niin hyvää, näin sanoo kai ne tutkimukset, joita tästä eekympistä ei nyt ole meille luettavaksi annettu. Itku tulee silmään, jos joutuu auton moottoriin laittamaan hippasen etanolia. "Ei tiedä mitä se tekee rakkaan autoni moottorille" sanoo kansa, joka kaataa omaan henkilökohtaiseen moottoriin etanolia niin paljon kuin sielu kestää ja sitten vielä vähän päälle. Jatkamme tarinan seuraamista.

Telkkarista tuli Matkapassi-ohjelma, jossa käytiin Dubaissa. Jakso on vanha, Palmusaarta vasta suunnitellaan siinä...mutta moni asia oli tuttua ja edelleen ohjelman mukaisesti. Ohjelmassa kerrottiin, että naiset saisivat itse päättää omasta pukeutumisestaan. Miten lie, mutta korostettiin kuitenkin sitä hyvää fiilistä nykypäivän ja uskonnon yhdistämisessä, joka itsellenikin jäi mieleen. Jakso on nähtävissä Areenalla.

Mä olen päättänyt äänestää eduskuntavaaleissa demareita. Annan ääneni ehkä listan ensimmäiselle tai viimeiselle. Henkilöllä ei ole väliä. En ole ihan varma demareiden nykymenosta valtiotasolla tällä hetkellä, mutta en halua luopua aatteesta sen takana ja sen takia haluan kuitenkin antaa ääneni heille. Viime eduskuntavaaleissa oli oikein ehdokaskin, mutta nopeasti listat läpikäytyäni nyt sellaista ei ole. Helpottavaa kuitenkin, ettei tarvitse mitään mediaaneilla pelaavia vaalikoneita ruveta käymään läpi tai mainoksiin uskomaan. Yksi ongelma taas ratkaistu. Näin ne hommat etenee.

Mitähän vielä. Pari viimeistä Maria-showta on ollut keskinkertaisia. Edellisellä kerralla paikalla oli Matti Vanhanen. Mulla on kauheita antipatioita Masaa kohtaan. Mies, joka jättää pääministerin tehtävät jalkaleikkauksen takia on mielestäni säälittävä. Ei lähdetä tähän sen enempää. Kaikilla meillä on heikkoutemme, eikö?

Eilen mä tulin lenkiltä. Juoksin melkein kolme tuntia. *Kröhöm* Oli ihan kauhea tarve syödä jotain niinku heti. Otin kaapista ison sämpylän, joita leivoin edellisenä päivänä ja sen kanssa aivan ihanaa Ingmariinia sekä maitoa. Istuin pöydän ääreen ja sivelin sitä levitettä suoraan sämpylän päälle ja haukkasin. Sitten taas levitettä ja haukku. Maidon sentään kaadoin mukiin, enkä juonut suoraan purkista! Jos olisi ollut hippunenkin voimaa jäljellä, niin oisin kaivanut kameran esiin ja tallentanut tämän ilon teille. Blogit on usein niin sliipattuja ja kaikki epätoivon hetket jää tallentamatta! Joku joskus sanoi, että ihmisen todellinen luonto/kasvatus/tavat/tms paljastuu silloin, kun se syö yksin. Mä oon ihan kaamea ihminen varmaankin sitten.

Saatiin tuota Ingmariinia testipakkauksina kotiin ja se on niin voita. Ihan sen takia oli paistettava sämpylöitä, että sai sitä levittää tuoreen, lämpimän leivän päälle. Haluatteko reseptin? Tää on näitä Marttojen reseptejä. Sattui olemaan lehdessä aamulla just kun olin päättänyt taikinan tehdä.

KAURASÄMPYLÄT

7 dl vettä
50g hiivaa (laitoin pussin kuivahiivaa)
1,5 tl suolaa
1 rkl sokeria tai siirappia (siirappia, joka on mennyt jo vanhaksi...)
6 dl kaurahiutaleita
9 dl vehnäjauhoja (laitoin hiivaleipäjauhoja)
1/2 dl rypsiöljyä (laitoin oliiviöljyä, kun rypsi oli loppu)

Vesi kädenlämpöiseksi, tuorehiiva joukkoon. Lisää suola, sokeri ja hiutaleet. Puolet jauhoista ja sekoita hyvin. Lisää öljy ja loput jauhot. Alusta. Kohota. Jaa taikina 12 palaan. Mä tein 9 palaa, jotta sai oikein isoja sämpylöitä. Pyörittele. Kohota. Paista 225 asteessa kymmenisen minuuttia.



Leipomisesta tuli muuten mieleen, että ennen meidän reissua oli uutisissa Tilastokeskuksen inflaatiomittauksesta. Siitä, missä mitataan eri kuluttujahintojen muutoksia ostoskorin sisällön kautta. Ostoskorista oli nyt jäänyt pois hiiva! Kaikki naistenlehdet on pullollaan tätä homing-juttua ja joka mediassa toitotetaan puhtaan kotiruoan tärkeydestä, mutta sitten kukaan ei oikeasti kuitenkaan leivo? Mun uskoni printtimediaan horjuu.

Jimillä on pissiaika käsillä, joten pitänee vetää tuulihousut kohta jalkaan. Aikamoinen tuuli tänään.

Fiilis hyvä.

9. maaliskuuta 2011

Elämme hyviä aikoja

Ystäville ja meidän perheelle kuuluu oikein hyvää. Ihanaa, kun voi laittaa ystävälle viestiä, että pidä itsesi liekeissä! Tekemisen meininkiä.

Mies pohti tänään, että tää viikko on ollut erittäin onnistunut ja kuulemma viime viikkokin. Lomaviikkomme oli siis se.

Projektit on edennyt tosiaan hyvään suuntaan meillä ja muilla.
Palaillaan yksityiskohtiin myöhemmin.

Pysytään nyt vaan liekeissä!

P.S.

Lahdessa on muuten viikonloppuna Salpausselän kisat eli minttukaakaota hyppymontussa. Me pakenemme kuitenkin humua Heltsinkiin viikonlopuksi.

8. maaliskuuta 2011

Vielä viimeiset puristukset Dubaista

Loma oli oikein onnistunut ja parasta oli tietysti lämpö. Tällaisen talven jälkeen aurinkoloma oli todellakin tarpeen. Paljon oli nähtävää ja ihmeteltävää. Turistijuttuja voi lueskella eri nettisivuistolta, joten jätetään ne vähemmälle ja kirjoittelen vain joitakin reissusta käteen jääneitä ajatuksia.

Näin Naistenpäivänä naisten asema nousee puheisiin. Reissussa se myös mietitytti. Paikalliset naiset, muslimit, pukeutuivat erilaisiin huntuversioihin. Osalla oli vain huntu peittämässä pään, toisilla koko vartalon peittävä musta hijab/burkha (en ole varma mikä on oikea nimitys), osalla myös kasvot peitettynä ja toisilla kasvot esillä. En jaksa pohtia sitä, kuka halusi itse pukeutua niin ja kuka oli pakotettu ja kuka mitäkin....mutta miten mielenkiintoisia he ovatkaan. Tekisi mieli vain tuijottaa heidän tekemisiään. Samalla tavalla oli tietysti myös vastaavasti pukeutuneita miehiä. Miehillä ei toki kasvot ole peitettynä ja he pukeutuivat valkoisiin. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta on niin hassua seurata heidän elävän sellaista elämää kuin mekin (siis ne, jotka ei ole törkeän rikkaita). Perheineen pyörivät ostarilla, käyvät kahvilassa ja hampurilaisella, puhuvat iPhoneensa tai Nokiaan, käyvät ruokakaupassa jne. En koe eläneeni varsinaisesti pussissa elämääni, mutta silti sen kaiken näkeminen oli erilaista.


Dubaissahan on rahaa, sitä todellakin on. Autot ovat sitä luokkaa, että niiden hinnalla saisi pari meidän kaksiota. Valtavissa kauppakeskuksissa on Fashion streetit, joiden kaupparivit ovat kuin Ellen (US/UK version) parikymmentä ensimmäistä aukeamaa. Maailman huippumerkit ovat siis esillä ja niissä todellakin tehdään ostoksia. Louis Vuittonin ruskea paperikassi oli ihan perusostoskassi ja kaikki muut merkit siinä ohessa. Merkkilaukut kuuluvat katukuvaan. Eräällä miehellä oli tämä perinteinen asu Louis Vuittonin logoilla! Myös naisten asut näyttävät kaukaa kaikki samalta, mutta ne eivät todellakaan ole. Osassa on upeita kirjailuja ja kyllähän myös kankaat laskeutuvat eri tavalla materiaalista riippuen.



Tuliko sitten törmäyksiä naisasioissa? No, vähän.

Ainoat kunnon Samanthat löi päälle linja-autossa. Oltiin ihan paikallisbussissa. Niissä naiset istuu edessä ja sitten on sellainen puomi, sen puomin taakse menee sitten miehet. Mä en halunnut jäädä sinne naisten puolelle. Bussi oli myös niin tyhjä, että kaikille oli tilaa. Matkan edetessä bussi täyttyi. Kaikki miehet ei enää mahtuneet istumaan. Mä istuin siis mieheni vieressä. Sain pahoja katseita. Kerroin niille suomeksi mitä mä siitä kaikesta ajattelen. Yksi niistä miehistä oli tummaihoinen.

Eräänä aamuna lähdettiin taas linja-autolla, mutta nyt bussilla Abu Dhabiin. Linja-autoasemalla olin menossa lippuluukulle, kun virkailija näytti menemään toiselle luukulle. Siinä oli lappu, että se oli vain naisille.

Osallistuin tosiaan pienimuotoiseen juoksutapahtumaan. Sain paljon kannustusta ja maaliin tullessa järjestäjät hurrasivat. Maalin jälkeen oli tarjolla kaikenlaista juomaa. Yksi järjestäjä ystävällisesti neuvoi, että minun pitää naisena mennä ihan viimeiselle tiskille hakemaan juomani.

Kerran menimme kiireellä metroon. Ystävällinen kanssamatkustaja huomautti miehelleni, että olimme tulleet vain naisille tarkoitettuun osastoon. Vaihdoimme osastoa, molemmat.

Hotellissa ja muuallakin aina tervehdittiin ensisijaisesti miestäni "sir". Minullekin oltiin toki todella ystävällisiä. Joka paikassa "mam" ja "sir". Siitä päästäänkin seuraavaan ajatuksen ansaitsevaan asiaan. Palvelusektori on Dubaissa täysin intialaisten, pakistanilaisten ja aasialaisten hallinnassa. Tämähän on se hankala kysymys, että onko "ulkopuolisen" mielestä pahempaa tulla pienellä palkalla rikkaaseen maahan palvelemaan vai jäädä omaan maahansa todelliseen köyhyyteen ja pitääkö toimintaa kannattaa vai vastustaa. Dubai on tunnetusti myös saman työvoiman rakentama ja edelleen he siellä painavat pitkää päivää. En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta minulle tulee aina oudot fiilikset suomalaisten kehuessa siellä saatua palvelua, kohteliaisuutta ja jatkuvaa hymyilyä. Sama outous valtasi itseni aina välillä Dubaissakin. Onko heillä mitään muuta mahdollisuutta? Viimeisenä aamuna brunssilla (joka oli kyllä todella ruokaisa) pyysin heti kahvia ja minulle sanottiin, että se tarjoillaan vasta ruokailun jälkeen jälkiruoan kanssa. Yes, vihdoinkin asia ei tapahdu kuten haluan.

Dubaissa oletetaan hallitsijoiden (joiden kuvia on joka paikassa) pitäneen omistaan myös huolta ja ainakaan toistaiseksi siellä kansa ei ole nähnyt tarvetta lähteä kaduille. Lähimmät hässäkät ovat olleet naapurimaassa Omanissa.


Kevyempää asiaa vielä vaatteista. Jos Dubaihin lähtee johonkin rantahotelliin ja siellä touhuilee, niin sopii pukeutua kuten parhaaksi näkee. Metrossa, keskustan kauppakeskuksissa sekä muilla keskustan alueilla on oikeasti hyvä peittää polvet sekä olkapäät. Silloin ei tarvitse miettiä itseään. Länsimaista pukeutumista näkyy paljon, koska kulttuurien kirjo on valtava. Länsimaisestikin pukeutuneet kuitenkin kunnioittavat näitä sääntöjä. Yksittäiset paljaat olkapäät kyllä kiinnittävät huomiota ostoskeskuksissa. Ainakin Dubai Marinan alueella oli todella länsimaista pukeutumista myös kahviloissa ja kaupoissa. Siellä oli eurooppalainen tunnelma. Juoksureiteillä puistojen yhteydessä juostiin hihattomissa sekä paikalliset huivit päässä. Ylipäänsä siisti ja asiallinen pukeutuminen antaa varmemman tunteen kulkea.

Arvostan kyllä heidän kulttuuriaan ja siinä on paljon hyvää. Ei tämä länsimainen menokaan aina ihan kauneinta ole. Pukeutumisen lisäksi turistille kulttuurista näkyy myös muun muassa rukouskutsut, jotka kaikuvat myös kauppakeskuksista.

Suosittelen kyllä Dubaita kaikille. Mielenkiintoinen kohde.

7. maaliskuuta 2011

Dubain kuuluumisia osa 4: Rentoilua ja harrastamista.

Dubai Marina Beach
Al Mumzar Beach Park
Al Mumzar Beach Park
Aavikkosafarilla. Olihan menoa dyyneillä näillä menopeleillä!
Aavikkoa.
Shopping, shopping. Valtavissa ostoskeskuksissa on kaikki mahdolliset ja mahdottomat kaupat, ravintolat ja palvelut. Rakennukset ovat itsessään jo nähtävyyksiä.
Ostosten välillä pitää toki päästä rinteeseen. Ski Dubai.
Mut ei sit mitään pusuttelua shoppailun aikana.
Akvaariotunneli on tietty myös hyvä olla ostoskeskuksessa.
Vesipuistoja on alueella muutamia. Käytiin Atlantis-puistossa, joka on rakennettu Palmusaarelle. (joka sekin toki rakennettu saari) Kovaa hommaa vesipuistoilu, kävi ihan treenistä.
Abu Dhabin Ferrari-puistossa piti miehen päästä maailman nopeinta vuoristorataa kokeilemaan, mulle riitti tää fiilistely Ferrariradalla. No, kävin mä parissa pahemmassakin härvelissä.
Hennailua.
Juoksutapahtumaan piti tietty kanssa osallistua. Olin ykkönen blondi-sarjassa.
Maailman korkeimmat vesisuihkut. Esityksiä oli monenlaisia perinteisillä musiikeilla ja isoilla länsimaisilla hiteillä.

Dubain kuulumisia osa 3: Vanha Dubai eli Creekin aluetta

The Dubai Heritage Village, Creek.
The Dubai Heritage Village, Creek.
The Dubai Heritage Village, Creek.
The Dubai Heritage Village, Creek.
The Dubai Heritage Village, Creek. Kolikkomuseo.
The Dubai Heritage Village, Creek. Kolikkomuseo.
Abra eli vesitaksi, jolla pääsi edullisesti Creekin salmen yli.
Souq eli tori. Sinkkis kakkonen on varmasti jonkun verran kiihdyttänyt niiden "alkuperäiskenkien" ostoa, joita Carrie osti leffan souqilta. Minäkin toki niitä kokeilin, mutta en uskonut niitä koskaan käyttäväni. Osattiin myös varoa "pahoja miehiä".
The Dubai Heritage Village, Creek. Moskeija.
Dubain museo. Oli oikein hyvä museo. Mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Creek.
Dubain museo.
Dubain museo. Museoon maksoi sisään 3 dirhamia.
Creekin lahtea ja kalastusveneitä parkissa.