30. heinäkuuta 2014

Tiikerikakku (glut. ja lakt. tai ihan perus)

En edellenkään leivo usein, mutta tämä gluteeniton elämä on innostanut minua leipomaan enemmän kuin aikaisemmin. Nyt oli ensimmäinen gluteeniton tiikerikakku, josta tuli vahingossa myös laktoositon. Tämän voi tehdä erikoisruokavalioille sopivana tai ihan normina vehnää ja maitoa sisältäen.

Taikina

200g voita
1,5 dl sokeria
3 munaa
3 dl gluteenitonta jauhoa (vaaleeta, hienoa) tai vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta

Tummaa raitaa varten

1-2 rkl raakasuklaajauhoa tai kaakaojauhetta
3-4 rkl kermaa, maitoa, soijamaitoa tms.

Vatkaa voi ja sokeri, lisää munat yksitellen ja vatkaile. Sekoita kuivat keskenään ja sekoita hiljakseen taikinaan. Tummaa raitaa varten ota desin verran taikinaa ja sekoita siihen raakasuklaa/kaakaio ja maito/soija tms. Sitten kakkuvuokaan vaalea kerros - tumma kerros - vaalea kerros. Uuni pariin sataan asteeseen ja paista noin 45 minuuttia. Kannattaa tsekkailla, että ei rupea palamaan.

Alkuperäinen ohje on otettu vesiperhonen.blogspot.fi - blogista.

Itse siis vaihdoin kaakaon raakasuklaajauhoon ja kerman soijamaitoon.

Ensi kerralla kokeilen laittaa vaaleaan taikinaan sitruunaa.

Raita oli toisella puolella kakkua paksu ja toisella näinkin kapea.

9. heinäkuuta 2014

Makea piirakka - kananmunaton, tarvittaessa gluteeniton ja tarvittaessa laktoositon.

Tänään hain metsästä kesän ensimmäiset mustikat. Ei ihan koko piirakkaa saanut mustikoilla tehtyä, mutta täytettä jatkettiin sitten omenoilla.

Tässä on helppoakin helpompi piirakkaohje, joka on muunneltavissa monenlaisille syöjille.

6- 8 palaa
 

2dl piimää (tarvittaessa laktoositon)
3dl Fin mix hieno jauhoseosta tai normivehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1-2dl sokeria oman maun tai piirakan käytön mukaan

Täytteeksi:
 Erilaisia marjoja tai hedelmiä

Yhdistä kaikki ainekset sekasin kunnolla ja kaada seos voideltuun 17-20 senttiä halkaisiljaltaan olevaan piirakkavuokaan tai valurauta pannuun, lusikoi päälle marjoja/hedelmiä/sokeria/kanelia ja  paista 200 asteessa 25-35 minuuttia.

Nauti piimälasillisen seuraksi. 



Resepti poimittu: http://laaxojnas.blogspot.fi

29. kesäkuuta 2014

Kotitekoista lakritsinami-namia.

Viime syksynä päätin olennaisesti vähentää, melkeinpä lopettaa gluteiinin syömisen. Olin ajatusta pyöritellyt päässäni jo pitkään sekä roikkunut verkossa asian ympärillä. Autoimmuunitaudit ja viljat pyörivät ahkerasti hakupalveluissa. Isoimmat ongelmat ruokavaliomuutokseen kiteytyivät lakritsiin ja korvapuusteihin. Ajatus elämästä ilman näitä herkkuja tuntui pimeältä ja raskaalta.

No, olen mä nyt kuitenkin pärjäillyt ilmankin. Suklaalla voi korvata monenlaiset puutostilat elämässä.

Talvella löysin kuitenkin tuotteen nimeltä lakritsijauhe. Sitähän oli saatava kaappiin ja kokeilevaan keittiöön.

Toistaiseksi helpoin tapa käyttää lakritsijauhetta on itselleni ollut raaka lakritsitoffee.

Raaka lakritsatoffee (n. 25 pientä namia)

n. 2 dl pehmeitä taateleita
n. 0,4 dl sulatettua kookosöljyä
n. 0,7 dl manteleita/mantelijauhoa (manteleita blenderiin, niin sinulla on jauhoa)
2-4 tl lakritsijuurijauhetta
(plus jonkin verran pinnalle siroteltavaksi)
suolaa





Kaikki aineet sekaisin blenderissä. Taputtele massa pakastuksen kestävään rasiaan. Muutama tunti pakkasessa ja sen jälkeen voit leikata massasta kuutioita tarjolle. Itselläni massa on aina/useimmiten sellaista, että namit menee pyörittelyhommiksi ja niistä tulee palleroita. Sitten lakritsijauhetta ripotellen päälle tai pyöräytellen lautasella. Kaikki käy. Tässä kohtaan ohjetta toffeen voi laittaa ääntä kohden, mutta lakritsaisen maun kannalta suosittelen laittamaan namit vielä jääkaappiin. Maku paranee/syvenee ajan kuluessa. Säilytys kylmässä tai mahassa.

Reseptin olen poiminut syotava.blogspot.fi - blogista, joka on ruokataivaani.
Kuva on lainassa serkkuni Sarin  Here I go again - blogista. Pallerot ovat tuossa etualalla ylähyllyllä kuvattuna meillä toukokuussa. Pakkosyötin raakaherkkuja sukulaisille, jotka kerääntyivät meille brunssaamaan nyyttärihengessä.

Hiljainen blogitie.

Tähän väliin sopisi varmaan joku teksti siitä, että mihin tämä kevät katosikaan ja miksi bloggaaminen on lähes tulkoon loppunut - ja sitä sekä tätä.

Mutta lucky me, tää on mun oma blogi ja mun ei tartte selitellä mitään. Elämä vie ja elämä tuo - välillä se tuo postauksia blogiin ja välillä ei.

Aina välillä valehtelen itselleni, että kirjoitan tätä blogia vain omaksi iloksi jättääkseni muistijälkiä asioista, joita en halua heti unohtaa tai muistaakseni asioiden kulkusuunnan.

Eihän se näin ole - ainakaan pelkästään. Jos oikein haluan jättää itselleni muistijäljen tapahtuneista, niin siihen on yksityisempi foorumi. Näinhän sen ehkä kuuluu ollakin. Päiväkirjoja on kirjoitettu vuosisatojen ajan ja blogeja vasta vuosia. Niillä on eri focus. Ehkä. On ainakin ollut.

Viime aikoina olen ajatellut, että oispa kiva taas päivitellä blogia. Jotakin luovaa tehdä, vaikka sitten blogin päivittämisen kanssa.

Mulla on myös uusi harrastepöytä, jonka myyntinimi olisi varmasti työpöytä. En halua kutsua tätä työpöydäksi, kun tämä ei ole työtä varten - vaan harrastamista, iloa ja ihan omia juttuja varten - esimerkiksi paikka blogin kirjoittamiselle.

Kivaa kesää kaikille - toppahousuissa tai ilman. Ehkä ilman. Blogipostauksilla tai ilman. Ehkä kanssa.

21. toukokuuta 2014

Hernerisotto Nigella Lawsonin tapaan.

Hernerisotto voi kuulostaa aikasen pliisulta, mutta tämä ei sitä ole. Maku korvaa puuttuvan ulkonäön. Rakentajakin tykkää. Tätä tullaan syömään meillä kyllästymiseen asti. Ohje voi ekaksi näyttää siltä, että siinä on liian monta vaihetta arkiruoaksi, mutta ei siinä ole. Riisin keittelyn ohessa voi puuhailla jotain muita keittiöhommia ja keitellä rauhassa koko litra kasvislientä sekaan (vaikka tuntuisi, että riisi olisi valmis jo puolen litran jälkeen.)

Kahden hengen annos

40g voita (about)
200g  pakasteherneitä
1 litra kasvislientä (about)
2 rkl parmesaaniraastetta (about)
muskottipähkinää (pakollinen osa reseptiä)
mustapippuria
1 pieni sipuli
loraus öljyä
200 g risottoriisiä
0,75 dl valkoviiniä tai vermuttia

Laita 1/3 voista kattilaan ja kun se on sulanut, lisää herneet ja kypsennä niitä välillä sekoittaen pari minuuttia. Ota pois puolet herneistä ja jäljelle jäävään osaan lisää kauhallinen kasvislientä. Laita kattilan päälle kansi ja anna herneiden kypsyä hiljaa kiehuen viitisen minuuttia (kunnes ne ovat pehmeitä). Muussaa tämä seos sauvasekoittimella ja lisää siihen 1 rkl (ja vähän extraa...) parmesaania ja voita ja hippunen mustapippuria ja muskottipähkinää. (Mä on niin löytänyt muskottipähkinän tämän ruoan kautta ja testannut sitä ihan kaikkeen - ja sehän sopii tosi moneen.)

Silppua sipuli hienoksi ja sulata ruokalusikallinen voita ja loraus öljyä pannulla. Paista sipulia sekoitellen viitisen minuutttia. Lisää sitten riisi ja kuullota sitä, kunnes jokainen jyvänen kiiltelee rasvasta. Lisää viini tai vermutti ja sen jälkeen kauhallinen kuumaa kasvislientä ja sekoittele kunnes liemi on imeytynyt riiseihin. Jatka kasvisliemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan ja anna kiehua rauhassa ennen kuin taas lisäät lientä. Puolessa välissä keittelyä lisää kokonaiset herneet ja jatka kasvisliemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan. Keittele kunnes riisi on kypsää ja risotto kermaista. Koko litra lientä menee kyllä, kun on malttia matkassa.

Kun olet tyytyväinen risoton kypsyyteen, lisää herneseos ja sekoita hyvin. Maista, tarvittaessa mausta ja lisää sitten vielä parmesaania ja voita - sekoita hyvin. Hifistelijä laittaa lisää parmesaania annoksen päälle ja haluamansa yrtit.


(Reseptin lähde: Nigella Lawson: How to Eat)

7. maaliskuuta 2014

Pähkinävaahtoa ja omenasosetta.

Nyt ollaaan naminamin, terveellisyyden ja pähkinöiden käytön lisäämisen äärellä. Tykkään. Ei oo jauhoo, kananmunaa eikä maitotuotetta.

Pähkinävaahto Kotivinkki-lehden idean mukaan

Mittaa pari desiä cashewpähkinöitä surruttimeen ja aja hienoksi. Lisää ruokalusikallinen vaniljasokeria, loraus hunajaa ja vähitellen pari desiä vettä (mulla meni 1,5dl), kunnes vaahto on sopivan paksuista. Mun vaahto jäi aika kevyeksi, mutta jokainen tyylinsä mukaan. Sitten vaan kuppiin pelkkää vaahtoa tai sitten kerroksittain esim. omenasoseen kanssa tai vaikka pannarin päälle tai täytekakun väliin. Kaikkialle.

Pohjalla omenasose, sitten pähkinävaahto ja päälle vielä omenasosetta & kanelia.

Helppo omenasose

Jos kuitenkin haluat tarjota omenasoseen kanssa, kuten minä, niin helpon omenasoseen teet laittamalla kattilaan omenalohkoja, vähän vettä, kanelitangon ja (vanilja)sokeria maun mukaan. Sitten annat porista, kunnes omenat ovat pehmeitä. Kaada omenat siivilään, jotta ylimääräinen vesi valuu pois ja kanelitanko kannattaa myös ottaa talteen. Sitten pehmeät omenapalat vaikka ihan haarukalla mössöksi tai jos haluat olla pro, niin surruttimeen ja tasaiseksi.

6. maaliskuuta 2014

Kasviscurry ja gluteeniton Naan.

Aasialaisesta keittiöstä tykkääminen sopii henkilöille, jotka haluavat vältellä suolistonsa jauhoamista. Nainen tykkäisi italialaisesta keittiöstä, mutta jos suoli vaatii aasialaista, niin ei kai siinä muu sitten auta. Tämmöstä suomalaisten kasvisten ja aasialaisten mausteiden fuusio-itämaista on pari viimeistä päivää ollut tarjolla.

Kasviscurryn ainekset

Esimerkiksi nämä kasvikset:
sipulia raffeina paloina
perunoita haarukkapaloiksi paloiteltuna
porkkanaa ohuina viipaleina (juustohöylällä näppärästi)
kukkakaalia paloina (ei siis kokonaisena!)

Ja lisäksi:
desin verran maustamatonta jogurttia
pari desiä kasvislientä

ja lisäksi maustesoosin aineet

pari senttiä tuoretta inkivääriä raasteena
tuoretta chiliä, pari-kolme vahvuudesta riippuen
valkosipulia muutama kynsi (aina menee liikaa)
Garam Masala-mausteseosta pari ruokalusikallista
(tai erikseen intialaisia mausteita, kts. google)
sinapin siemeniä
pari rkl limen tai sitruunan mehua (appelsiinkin käy, kokeiltu on)

Tee ensiksi maustesoosi. Silppua inkivääri, chili ja valkosipuli. Sekoita ja "murskaa" sekaisin kaikki maustesoosin aineet. Sitten pannu kuumaksi, lisää öljyä ja sipulit kuullottumaan. Lisää maustesoosi ja pyörittele sipulin kanssa sekaisin. Lisää perunat ja porkkanat pannulle sipulin kanssa sekä pyörittele nekin soossiin. Lisää tarvittaessa öljyä. Anna kypsyä puolisen tuntia kannen alla. Puolessa välissä kypsettelyä lisää kasvisliemi ja kukkakaalin palat. Loppuvaiheessa, kun perunat kypsyvät (=sopivan pehmeitä), niin lisää vielä jogurtti.

Helppoa ja hyvää. Jogurttia voi lisätä myös kastikkeeksi.



Curryn kanssa on tärkeää olla vaaleata leipää, jolla voi pyyhkiä lautasta. Mä pyöräytin gluteenittomia Naan-leipiä - ohje tästä linkistä. Taikina ei ihan onnistunut, mutta uunista tuli ihan sopivia leipäsiä curryn kanssa syötäväksi. Kannattaa vetää kaikki gluteenittomat Naan-leivät heti - maku ei parantunut seuraavaksi päiväksi, kuten curryssa. Ainakaan mun tekemissä leivissä. Ehkä sinä olet taitavampi leipoja.

5. maaliskuuta 2014

Gluteeniton helppo piirakka, makea.

Tämä on gluteenitonta, helppoa, hyvää ja maistuu ihan peruspirkon piirakalta. Aika makeaa on, mutta ei tartte suklaata syödä tämän lisäksi.

POHJA:
150 g voita
1 ½ dl sokeria
1 muna   
3 ½ dl gluteenitonta fin mixin hienoa jauhoseosta

1 ½ tl leivinjauhetta
pari desiä maitotuotetta (maitoa, kermaa, jogurttia tms.)
PÄÄLLE:
Hedelmiä tai marjoja (banaani, omena, marjat, aprikoosi, kaneli, hunaja ym.)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi sekä sitten kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet, lisää taikinaan ja lopuksi maitotuotetta.
Kaada taikina voideltuun piiirasvuokaan. Laita taikinan pinnalle haluamasi marjat tai hedelmät ja mausteet. Paista piirakka 200 asteessa reilu puolituntia. 
Reseptin lähde: vesiperhonen.blogspot.fi

Banaania, omenaa ja kanelia. Taikinassa maitoa ja luonnonjogurttia.

2. maaliskuuta 2014

Raakabrownie - melko-raaka-ainakin

Lueskelin blogeja viljaton-leipomis-silmällä ja Chocochilistä bongasin raakabrownie-ohjeen, johon muistelin kaapistani löytyvän kaikki aineet siltä istumalta. Melkein löytyikin ja loput sitten improvisoin. Impron pohjana toiminut resepti löytyy painamalla tästä ja mun versio tehtiin alla olevan mukaisesti.

Pohja
1,5 dl saksanpähkinöitä
1,5 dl cashew-pähkinöitä
1,5 dl pehmeitä taateleita
1 ruskeahko banaani
0,5 dl raakakaakaojauhetta
hyppysellinen suolaa (tosi vähän)
yksi vaniljatanko

Kuorrute
2 kypsää avokadoa
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta (luomu+reiluakauppaa=hyvä ihminen)
0,5 dl tummaa siirappia
yksi vaniljatanko + hippasen vaniljasokeria maun parantamiseksi

Ensiksi pähkinät surruttimeen. Pähkinät pois ja taatelit sekä banaani surruttimeen. Sitten lisää pähkinät takaisin surruttimeen ja lisäksi loput pohja-aineet. Surruttelin niin kauan että massasta tuli taikina mieleen. Chocochillissä annettiin vinkkinä, että pohjan voisi painella leipävuokaan ja laittaa vuokaan ensiksi kelmua, jotta pohja on helppo irroittaa. Tietokoneen ja keittiön välillä kelmu oli päässäni muuttunut leivinpaperiksi - mutta meni se silläkin. Levitetään siis pohja tasaisesti haluamaansa vuokaan kelmun tai leivinpaperin päälle. Sitten surruttimeen kuorrutteen kaikki aineet. Maistele surruttelun aikana kuorrutteen makua ja lisää tarvittaessa makeutta vaniljalla tai vaikka hunajalla tms. Sitten kuorrute pohjan päälle ja koko komeus jääkaappiin vähintään pari tunniksi. Minulla oli kylmässä yön yli. Mä tein itseasiassa ensiksi pohjan ja se meni jääkaappiin. Parin tunnin päästä tein sitten kuorrutteen ja lisäsin sen. Ei se menoa haitannut.


Tänään sunnuntaiaamuna sitten maistiaiset. Rakenne oli ihana tahmainen, suklaakakku. Kuorrute oli ihana tahmainen, suklaakakku. Pohja oli ihana tahmainen, joku outo sivumaku tässä on, suklaakakku. Et ihan nam kokonaisuus.

9. helmikuuta 2014

Karitsaloota, joka muuttuu gluteenittomaksi vaiva(ama)tta.

"Mitä sä oot ostanut?" kysyi rakentaja, kun kauppakassista pekonipaketin löysi. Hyvä vaimo osaa aina yllättää.

Mun mielestä pekoni on aina ollut yksi oudoimmista asioista mitä ihmiset syö. Syövät siis siihen malliin, että sitä löytyy aina kaupasta ja varmaan useampaakin merkkiä. (Erikseen on sitten kaikki ne oudot asiat, joita syödään telkkarissa rahavoitto silmissä kiiluen.) Olen kuitenkin itseni kanssa käynyt ajoittain sellaista keskustelua, että jos niitä eläimiä ravinnokseen käyttää, niin sitten pitäisi olla itsessä edes sen verran naista, että syö kaikkea siitä elukasta - ei vaan itselle sopivia osia itselle sopivassa muodossa. (Käydään tätä oppipolkua nyt jonkun matkaa eteenpäin ennen sitä metsästyskortin hankkimista.)

Internet toikin sitten minulle heti mahdollisuuden avata mieltäni, kun uudeksi avokadopastaksi tituleerattu karitsaloota astui kuvioihin erinäisilläkin foorumeilla. Kaupan kautta keittiöön.

Kyse on siis Alexander ja Hanna Gullichsenin reseptistä mallia tämä:

Karitsaloota (ohje on kuudelle, 2 ihmistä söi tästä useamman päivän siis)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g pekonia (paketissa oli 140g)
400 g kaltattuja (säilyke)tomaatteja
pari timjaminoksaa
400 g karitsan lampaan jauhelihaa
mustapippuria
1 lasi punaviiniä
400 g (täysjyvä)makaronia / maissimakaronia (GLUT.)
voita
(rasvaista juustoa) ei koskaan rasvaista juustoa sulkuihin

Kuori ja hienonna sipulit. Suikaloi pekoni, pilko tomaatit ja hienonna timjami. Paista pekonit pannulla, ja siirrä ne lautaselle odottamaan. Kuullota sipulit pannulle jääneessä rasvassa. Lisää jauheliha pannulle ja paista, kunnes se on ruskistunut. Lisää pannulle paistettu pekoni, pippuri, timjami ja viini, kiehauta. Lisää tomaatit ja kiehauta uudelleen. Tarkista maku. Seos saa olla tiiviin makuinen ja melko suolainen, sillä raaka makaroni imee osan mauista uunissa. Lisää seokseen raa’at makaronit ja siirrä koko komeus voideltuun vuokaan. Vuole päälle halutessasi juustoa. Kypsennä makaronilaatikkoa 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Vilkaise välillä uuniin. Jos laatikko alkaa kuivua kypsennyksen aikana, laita päälle folio ja lisää vuokaan tilkka vettä.



Maukas pöperöhän siitä tuli, mutta en usko muuttuvan meillä arkiruoaksi. Ainakaan toistaiseksi. Vielä jäi mieli kapeaksi pekonin suhteen.

4. helmikuuta 2014

Mun oma avokadosuklaamussaus.

Kaikki mahdolliset avokadosuklaamousset kävin läpi täällä internetissä.

Mun mussauksesta tuli namia ja rakentajakin tykkäsi.

Tämä annos on kahdelle / huonona päivänä yhdelle:

2 avokadoa
1 pieni banaani
1 dl tummaa, sokeritonta kaakaojauhetta
6 rkl tomusokeria
vaniljaa / vaniljasokeria maun mukaan
1 dl vettä

Kaikki purkkiin ja surruttimella mössöksi sekä vähän samalla vaahdotusta. Valmis viidessä minuutissa ja syömiseen pari minuuttia päälle. Nam.


3. helmikuuta 2014

Treeni...eiku lepoviikko 5/2014

Nyt taas lepäillään eikä huhkita. Koiran kanssa on tullut ulkoiltua - jäällä on menty pari kertaa päivässä. Siellä onneksi palvelija voi köpötellä rauhassa samalla kun terrieri nauttii lumessa baanaamisesta.

Ma: oikea treenien väliin kuuluva lepo
Ti: spinning 30min + soutu 5,2km + salilla puolikas yläkroppatreeni
Ke: itse päätelty omalepo
To: itse päätelty omalepo
Pe: lääkärin määräämä hyppelylepo
La: lääkärin määräämä hyppelylepo
Su: lääkärin määräämä hyppelylepo

Treeniviikon plussat:
+ soututreeni mukana vaan huononakin viikkona, uiminen täältä tullaan!
+ruokailu pysyi paremmin hallinnassa liikkumattomuudesta huolimatta

Treeniviikon miinukset:
- kroppaani liittyvät puutteet taas hillitsevät treeniviikkojen viettämistä

30. tammikuuta 2014

Pirkan leipoma gluteeniton saaristolaisleipä.

Rakentaja oli päättänyt eilen ilahduttaa minua gluteenittomalla leivällä. Siitä olikin aikaa, kun olen viimeksi leipäveistä tarvinnut. Tää oli kyllä tosi maukasta ja ihan meni oikeasta leivästä. (En tiedä miten kauan muistan, että miltä oikea leipä maistuu.) En mä nyt tiedä oliko tämä varsinaisesti saaristolaisleipää niinkuin mä saaristolaisleivän ymmärrän, mutta ehkä sellainen Real-leipä-tyyppinen-kosteahko-tummaleipä-limppumallisena-jyväsillä. Saaristolaisleipä varmaan helpompi markkinointinimi kuin Real-leipä-tyyppinen-kosteahko-tummaleipä-limppumallisena-jyväsillä. Joutui itseään hiukan pidättelemään ja puolet laitoin pakkaseen odottamaan tulevia aikoja. Ei maksettu mielipide.


26. tammikuuta 2014

Massa...eiku treeniviikko 4/2014

Pari viikkoa mennään tässä nyt ihan itsensä kanssa sinuina pienemmällä treenillä. Kaikki mitä tehdään on hyvästä, mutta koska olen nyt pari viikkoa uusissa lääkkeissä ja uusissa terveystilanteissa, niin annetaan itselle aikaa ihan vaan hengittämiselle. Ensi viikko voisi kuitenkin olla massaton viikko. Tällä viikolla meni alkuviikko vielä Krakovassa, sitten tuli käytyä gluteenittomalla hampparilla Hesessä, Mamma Mariassa risotolla ja vielä koulutuspäivä kaikkine herkkuineen Helsingissä + paljon suklaata. Niin paljon olen syönyt, että viikon ruoat olivat jo tulleet eilen täyteen, kun tänään ei ole ollut edes nälkä. Mulla on kuitenkin yleensä nälkä jatkuvasti.

Ma: Krakova / lepo
Ti: Krakova / lepo
Ke: lepo
To: tupla-sali (käsi- ja juoksuohjelma) + soutu 4km
Pe: lepo
La: Helsinki / lepo
Su: sali (perusohjelma) + soutu 2km

Treeniviikon plussat:
+ kaikki mulle tehdyt saliohjelmat samalla viikolla tehtynä - rasti seinään!
+ soututreenit
+ sen hyväksyminen, että välillä ollaan matkalla ja terveys ensin

Treeniviikon miinukset:
- kun ei treenaa, lähtee syöminen käpälästä
-jotakin kevyttä aerobista olisi voinut lääkkeistä huolimatta tehdä, ei pidä luovuttaa ja kehittää turhia pelkoja

Gluteeniton Krakova.

Viime viikonvaihteessa vietin pitkän viikonlopun ystävän vieraana Krakovassa. Tämä oli toinen matkani Krakovaan. Kaupunki oli jäänyt mieleen hyvinkin mieluisana ja mielikuva sai kyllä vahvistusta. Yritän muutaman tekstin Krakovasta kirjoitella tänne blogiin muistiin, mutta lähdetään nyt taas tästä olennaisimmasta asiasta eli syömisestä. Viljaton nainen lähti siis Puolaan.

Gluteenittomuus Krakovassa voi olla ongelma tai olla olematta. Hyvä asenne ja pientä esitutkailua, niin homma hoituu. Itse kävin kahdessa ravintolassa, jossa oli gluteenittomuus- (ja myös maidottomuus-, vege- ym. erikoisruokavalio-) merkinnät ruokalistoissa. Ensimmäisen iltana syötiin kuppilassa nimeltä Cafe Mlynek, jonka yhteydessä on myös majoitusta. Oikealle keliaakikolle hyvä paikka siis majoittua gluteenittomien ruokien äärellä. Heillä oli ruokalistalla mm. puolalaisia erikoisuuksia gluteenittomina. Itse söin perunalettuja sienikastikkeella. Iso ja maukas annos. Mlynek sijaitsee Kazimierzin alueella.

Perinteistä puolalaista gluteenittomana Cafe Mlynekissä.
Toinen erikoisruokavaliomerkinnöillä ollut ravintola oli israelilainen, ihanan valoisa ravintola nimeltään Hamsa. Hamsa sijaitsee juutalaiskorttelissa, turismin yhdessä ytimessä. Heidän listallaan oli puolalaista ruokaa kevyempää tarjottavaa. Humuksia ja mezejä oli montaa sorttia sekä niiden kanssa olisi saanut valita kolmesta eri leivästä mieluisimman (ne eivät olleet gluteenittomia) - me otimme kuitenkin suoraan pääruoat kasvisruokalistalta ja jälkkäriksi gluteenitonta suklaakakkua. Kaikki oli oikein hyvää ja kakun kanssa nautin vielä libanonilaisen kahvin, joka kruunasi ruokailun. Herkkua!

Gluteeniton suklaakakku.
Gluteenitonta kasvisherkkua.
Menuu.
Muuten ruokalistoilla on lihaa, kalaa, kasviksia ja perunaa. Paikoissa, ainakin niissä joissa pari päivää Krakovassa viettävä turisti käy, puhutaan englantia ja puhumalla selviää moni asia - kuten ruokavaliotarpeet. Tämä jättiannos, jossa oli erilaisia lihoja, riisiä, perunaa sekä raastesalaatteja kannettiin etemme Pod Wawelem-nimisessä ravintolassa ihan Krakovan linnan kupeessa. Yhtenä iltana syötiin gruusialaisessa ravintolassa, jossa myöskään ruoka ei perustu jauhoille. Gruusialainen ruoka oli kyllä maukasta...nam.

Salaattia saa myös joka ravintolasta ja kuppilasta.
Kondiittoreita ja leipomoita on valtavasti - ja ei siinä viljattoman auta kuin kääntää katseensa toisaalle. Kahviloissa on kuitenkin hyviä jäätelöannoksia, sorbetteja, hedelmäsalaatteja, suklaita sekä mousseja - joten ei viljatonkaan ilman sokerihumalaa Krakovasta selviä. Niin ja ne kaakaot eli sulatetut suklaalevyt eri mausteilla. Suklaanystävääkin saattaa hirvittää, mutta kaikkihan on syötävä/juotava.

Sorbettia ja hedelmiä.
Suklaata ja kermaa. Ihan sitä itseään. Nam ja lopuksi vähän yök.
Päiväretkille tai muuten evääksi löytyy normikaupoista gluteenittomia tuotteita riisikakuista hedelmiin, pähkinöistä maitotuotteisiin jne.suomalaiseen/eurooppalaiseen tapaan.

Puolassa käytetään paljon kiiwiä esim. jogurteissa ja mehuissa. Barbie-mehussakin oli kiiwiä ja mikä positiivisinta, että lapsille (ja minulle) suunnatussa tuotteessa ei ollut lisättyä sokeria.
P.S. Krakovassa on myös useita sushi- sekä muita aasialaisia ravintoloita, joista gluteenitonta varmasti saa helposti. Lisäksi siellä sijaitsee ainakin täällä internetissä paljon kehuja saanut Pod Baranem-niminen ravintola, jossa on laaja gluteeniton lista. Ravintola sijaitsee lähelle Krakovan linnaa. Paikka on mallia fine dining ja minulla oli mukana vain tennarit. Seuraavalla kerralla sitten. Lounasaikaan varmasti myös tennareilla sisään ja ei siellä maksavaa asiakasta tennareissakaan käännytetä. Krakovova on edullinen paikka olla maksava asiakas. Kuppilat ovat myös visuaalisesti kauniita ja niihin on paljon panostettu. Kannattaa käydä mahdollisimman monessa paikassa. Ruoka yhdessä ja jälkkäri toisessa.

J.K. Pari vuotta sitten olin myös Puolassa ja tässä linkki sen reissun ruokamuisteloihin. Silloin ei jauhot olleet vielä esteenä eikä hidasteena.

20. tammikuuta 2014

19. tammikuuta 2014

Treeniviikko 3 / 2014

Tätä kirjottaessani on torstai-ilta ja minun pitäisi pakata, eikä kirjoittaa blogia. Lähden huomenna Krakovaan tapaamaan ystävääni. Laitan kuitenkin tämän viikon treenit ajastuksella sunnuntaita odottamaan. Pysyvät paremmin järjestyksessä, kun on julkaisupäivä sunnuntai. Laitetaan vielä muistiin, että tällä viikolla tuli nyt se talvi. Pakkasta on 12-17 astetta ollut ja lunta on jonkun verran, ei vielä hiihtokelit.

Ma: juoksu 54min
Ti: juoksu 30min
Ke: tehomuokkaus 55min, spinning 50min
To: soutu 4,5km, kuntosali (juoksuohjelma), crosstrainer-mäki 45min, kävely (sali-koti) n. 7km
Pe: lepo / Krakova
La: lepo / Krakova
Su: lepo / Krakova

Viikon treeniplussat:
- keskiviikkona molemmat treenit Sarain tunteja - hän on paras ohjaaja!
-soututreeni jatkui
-spinningissä pyöräilijämiehen vierestä paikka
-torstaina pitkäkestoinen treeni

Viikon treenimiinukset:
-alkuviikosta ei huvittanut mikään, juoksu meni enemmän terapian kuin treenin piikkiin

16. tammikuuta 2014

Matkalla: Titanic.

Jo ennen joulua otettiin ystäväni kanssa pieni irtiotto ja lähdettiin pariksi päiväksi Tallinnaan. Kävimme tutustumassa Titanic-näyttelyyn, joka on Tallinnassa näytillä 31.3.2014 saakka.



Suosittelen kyllä näyttelyä vähän erilaiseksi Tallinnan reissun ohjelmaksi. Museoon on helppo kävellä keskustasta tai satamasta eikä taksikaan varmasti kalliiksi tule. Näyttely on sijoitettu uuteen Lennusadam -museoon. Museo itsessään on massiivinen vanha lentokonehalli ja perusnäyttelyssä on varmasti ihmeteltävää esimerkiksi lapsiperheille tai muuten tekniikasta kiinnostuneille. Titanic-näyttely on sitten meille aikuisille. Aikuisen on hyvä osata joko viroa, englantia tai venäjää, koska näyttelyssä on paljon kirjallista aineistoa, joka vie näyttelyä eteenpäin.


Aluksi käydään läpi sitä maailman tilannetta, johon Titanic rakennettiin: minkälaisia laivoja muuten oli käytössä, kerrotaan varustamoista ja matkustuksen tarpeista. Näyttely jatkuu käyden läpi Titanicin rakentamista lähtöpäivän tapahtumiin, on laivan kokoluokan ja sen hyvin modernilta tuntuvien palveluiden esittelyä sekä sitten neitsytmatkan etenemistä jäävuoren kohtaamiseen asti. Uppoamisyön tapahtumat käydään läpi minuutti minuutilta. Laivalla olleiden ihmisten tarinoita kuvineen on paljon. Titaniciin kuuluu myös aina jonkinlainen salaperäisyyden varjo ja sitäkin raotetaan ja uppoamiseen liittyneitä enteitä esitellään.


Lopuksi kerrotaan myös Titanicin hylyn löytymisestä vuodelta 1985. Näyttelyssä on esillä erilaista tavaraa, jota Titanicista on nostettu sen löytymisen jälkeen. On astioita, matkatavaroita, laivan osia ja sisustustavaraa. Näyttelytilaan on rakennettu myös kopioita Titanicin erilaisista hyteistä, hyttikäytävästä ja pääportaikosta. Jokainen näyttelykävijä saa itsellensä yhden laivalla olleen identiteetin ja näyttelyssä olevalta seinältä voit tarkistaa olisitko sinä ollut selvinneiden vai hukkuneiden listalla. (jos vain tajuaa sen tehdä)

P.S. Jos on aikaa ja innostusta, niin museon naapurina sijaitsee Patarein vankila, josta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.

14. tammikuuta 2014

Leipä tulee pussista.

Sain ystävältäni uuden talon kunniaksi suolaa ja leivän. Leipä oli mallia tee-se-itse-kun-oot-noin-hankala-gluteeniton-tapaus. No, ei siinä mitään. (Maissi)makaroonilaatikkopäivänä oli sitten aika tuplata uunin lämmittämisen hyödyt ja tehdä ensimmäinen pussista tuleva leipä. Pussin lisäksi tarvittiin hiivaa ja vettä. Ihana tuoksu, pehmeä leipä tuli uunista, se maistui heti tuoreeltaan (liiankin) hyvältä - ei nyt mikään ruisleipä, mutta tummaleipä kuitenkin. Illalla söin lenkin jälkeen palan leipää kylmänä kananmunan kanssa ja maistui edelleen. Saatan tehdä toistekin, ei huono siis ollenkaan. On vaan niin outoa, että sieltä se leipä tulee pussista.

Hyviä omegoita ja kaikkea terveellistä oli pussiin pakattu leivän lisäksi.
Mä en lähtenyt mihinkään reikäleipähommiin, vaan tuli pyörylä ja pitkula (ilman salamaa).
Pyörylä salaman kanssa. Oikea väri jotakin näiden kahden väliltä.

13. tammikuuta 2014

Nuutinpäivä.

"Nuutinpäivänä joulurauha päättyy. Roomalaiskatolinen kirkko muistaa Knuut Pyhää tammikuun 19. päivä, Ruotsin ja Suomen kirkot tammikuun 13. päivä, jolloin on samalla kulunut 20 päivää joulupäivästä. Osassa Suomea lapset kiertelevät Nuutipukkiperinteen jatkajina, keräämässä joulun pois." Näin kertoo Wikipedia. Meillä joulu kerättiin eilen pois. Joulusuklaat on syöty, mutta glögiä vielä löytyy.

Joulusta en ole blogissa kirjoittanutkaan, paitsi gluteenittomia joulureseptejä kirjasin muistiin. Raksahommat painoivat päälle jouluun asti, mutta saimme sitten rauhoitettua talon jouluun. Täällä oli oikein jouluista, kaunista ja rauhallista. Meille tuli ensimmäinen oma joulukuusi, jonka rakentaja kävi hakemassa. Se olikin komein, kaunein ja suurin joulukuusi, mitä olen koskaan nähnyt. Joulukuuseen olin koristeita ostellut viime vuosina tämä mennyt joulu mielessäni. Joulukuusenjalka, lamput ja latvatähti piti hommata. Muutamia koristeita ostettiin vielä lisää. Ensi vuodelle jäi jonkunlainen joulukuusen kimaltava naru ainakin hankintalistalle. Kuusi kukoisti vielä eilenkin, kun sille oli toivotettava hyvää matkaa kaatopaikalle.

Kuusi on juuri saapunut kotiin.
Kuusi eilen ennen nuuttihommia.

12. tammikuuta 2014

Treeniviikko 2 / 2014.

Toinen treeniviikko oli aikasen hallitsematonta häsläämistä. Positiivista oli uimisen aloittaminen ja hiukan uskalsin vapariakin kokeilla. Joitakin uimaharjoitteita muistin vielä kurssilta. Hommaa on tuon uimisen kanssa paljon (paino sanalla paljon). Voi pojat. Uinnissa en ole vielä mittailut matkoja, vaan uinut aktiivisesti tunnin. Eilen eli lauantaina oli tarkoituksella lepopäivä. Tänään oli tarkoitus käydä juoksemassa. Nyt tulee taas se seli-seli-osuus. Hääjuhlista kotiudumme eilen yöllä vasta ennen yhtä. Koira oli tosi levoton ja lähdin sen kanssa vielä ulos yöllä ennen neljää. Sitten pyörin ja valvoin kuuteen. Kahdeksan jälkeen koira tuli kertomaan, että se ois aamu taas. Kauhia väsymys ollut koko päivän. Vanhuus ei tule yksin. Olen kuitenkin tsempannut nukkumatta, jotta pääsee heti takaisin normaaliin päivärytmiin. Mä olen aika tarkka mun yöunista ja en haluaisi niistä koskaan luopua. Eiliset juhlat olivat yhden yön arvoiset, mutta kyllähän se aina harmittaa, kun hommat ei mene niin kuin oli suunnitellut. Joo, mä tiedän, että vieläkin voi lähteä lenkille - mutta olen syönyt tänään kaikkea sellaista, jota juoksupäivänä ei syödä. Koiran kanssa vielä piipahdetaan pakkasessa. Onneksi maanantaina voi aina aloittaa uuden elämän.

Ma: uinti 1h + pyöräily (koti-apteekki-uimahalli-kauppa-koti) 15,6km
Ti:  kävely 11,13km
Ke: sali (yläkroppa), soutu 4km, juoksumatto 30min (3x10min nousevalla vauhdilla 8.5km, 9km, 9.5km/h)
To: uinti 1h + pyöräily (koti-kokous-uimahalli-sairaala-koti) 25,7km
Pe: spinning 75min, sali (perusohjelma), bodybalance 55min
La: suunniteltu lepo
Su: suunnittelematon lepo

Viikon treeniplussat:
+ uinti aloitettu
+soututreenin toisto
+ kaksi salikäyntiä
+bodybalance
+hyötyliikunta pyörällä

Viikon treenimiinukset:
- kehonhuolto uupuu
-sunnuntai
-pidempi pyörälenkki uupuu
-juoksu uupuu
-suunnitelmallisuus puuttuu

10. tammikuuta 2014

Gluteeniton aamiainen kotona.

Mä syön aamupalan joka päivä. Joskus syön kaksikin aamupalaa. Ensiksi herättyäni syön jonkun hedelmän tai viilin. Koiralenkki. Toinen isompi aamiainen. Aamupala ei ole muuttunut muuten kuin tuotteet on vaihdettu gluteenittomiksi. Leipä on vaihtunut gluteenittomaksi näkkileiväksi. Aikaisemmin en koskaan syönyt maissihiutaleita. Nyt olen niitä ostanut ja ihan hyviähän ne on, kun laittaa sekaan hedelmää, marjoja tai pähkinää sekä maitoa. Mieluummin kuitenkin mysliä kuin muroja. Kaurapuuroa syön edelleen. Ostin gluteenitonta kaurapuuroa paketillisen, mutta asiaan perehdyttyäni totesin, että kauran voin pitää ruokavaliossani mukana ihan normaalina versionakin. Syön kaurapuuroa pari kertaa viikossa. Kauran merkitys suolen hyvinvoinnille nähdään pääsääntöisesti hyvänä. Kauransyönnin säätely on myös helppoa, koska sitä syön vain puurona. Mies toi kotiin kerran 100 prosenttisen kauraleivän. Se oli kyllä hyvää. Sinä päivänä, kun herään hillittömään oikean leivän himoon, jota ei saa parannettua kuin LEIVÄLLÄ - niin on hyvä tietää, että 100 prosenttinen kauraleipä on olemassa.


Gluteenittomien tuotteiden lisäksi aamuisin tulee syötyä smoothieita, joissa on sitten maitotuotteita, hedelmiä, pähkinöitä, mehuja ja kaikkea mitä kaapista sattuu löytymään. Jos ei jaksa/ehdi/halua surrauttaa, niin sitten samoja tuotteita sellaisenaan. Kananmunia olen yrittänyt opetella syömään aktiivisemmin. Keitetyistä munista tykkään, kunhan vaan muistan niitä keittää. Munakkaista en niin välitä, mutta tarkoitus on opetella niitäkin syömään. Viikonloppuisin sitten voi enemmän hifistellä ja näitä kaikenlaisia reseptejä täälläkin välillä on ollut tarjolla. Toki niistä osa on nyt vanhentuneita omalta osaltani, mutta nyt sitten kehitellään uusia. Muistattehan tän yksinkertaisen letun, parasta.

9. tammikuuta 2014

Gluteeniton hotelliaamiainen

Olen nyt ollut hippasen yli kolme kuukautta gluteenittomalla ruokavaliolla. Olossani en ole huomannut mitään suuria muutoksia. Iho ei ole ehkä ihan niin kuiva kuin yleensä ja ehkä olen hiukan pirteämpi - mutta mikä johtuu ruokavaliosta ja mikä jostain ihan muusta, niin siihen en osaa sanoa. Gluteeniton ruokavalio on kuitenkin tuntunut hyvältä. Nyt kun oikein mietin, niin ehkä vatsa on harvemmin ilmapallona. Uskoni gluteenittoman ruokavalion hyvistä vaikutuksista suoleni sisäseiniin on edelleen kova.

Suosikkiruokani on jo pitkään ollut hotelliaamiainen. Mitä tälle kokemukselle tapahtuu, kun nainen onkin tullut gluteenittomuus-uskoon? Toki kokemus muuttuu, mutta muutoshan on aina hyvästä. Ehkä?

Näiden kolmen kuukauden aikana olen syönyt hotelliaamiaisia viidessä eri hotellissa Suomessa ja Virossa. Kaikkia hotelliaamiaisia on yhdistänyt se, että vaikka niissä ei olisi ollut tarjolla mitään official-gluteenittomia-tuotteita, niin syötävää olisi silti riittänyt moneen lähtöön. Kasviksia, leikkeleitä, juustoja, lämpimiä ruokia ja hedelmiä on aina hyvin tarjolla. Jogurtin ohessa on kaikissa hotelleissa nykyään sellainen määrä kaikenlaisia kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä ja muita kaikkea-en-edes-tunnista-lisukkeita, että ei voi asiakas olla kuin tyytyväinen. Kaikissa hotelleissa on ollut tarjolla myös ihan gluteenitonta-osastoakin, vähintään riisikakkuja leipäkorissa. Nostetaan nyt kaksi hotellia kuitenkin, jotka ovat jääneet ykkösinä mieleen.

Ihan ensimmäiseksi haluan kehua Scandic Hotel Juliaa, joka sijaitsee Turussa. Gluteenittomien tuotteiden osastolla oli niin montaa sorttia tuotteita, että tuli todellakin valinnanvaikeus. Leipiä oli erilaisia, samoin makeita herkkuja (se amerikkalainen suklaamuffinssi, joka huusi mun nimeä, jäi silti syömättä ja vieläkään en tiedä, että miksi) sekä gluteeniton puuro tuotiin pyydettäessä pöytään. Pussipuuroa, mutta ihan hyvää siitä huolimatta - varsinkin kun palvelu oli asiallisen ystävällistä. Myös gluteenittomia myslejä oli tarjolla ja ehkä jotakin muutakin joka ei nyt tule mieleen. Keksejä oli kolmea eri laatua ja kyllä, maistoin niitä kaikkia (mutta en pullia, enkä muffinsseja, en edes sitä jättimäistä suklaamuffinssia, joka jäi sinne huutamaan mun nimeä, mitä mä oikein ajattelin...). Scandicista haluan vielä sanoa, että heillä on aamiaisella paljon lähiruokaa ja luomua sekä Reilua kauppaakin.

Toiseksi nostetaan esiin Seinäjoen Sokos Hotel Vaakuna. Heilläkin oli hyvä valikoima gluteenittomia tuotteita. Siellä vain tuli esiin se ongelma, että gluteenittomat tuotteet eivät aina ole niin hyviä miltä ne näyttävät ja aamupala voi olla jopa parempi ilman korvikkeita. Maistoin gluteenitonta sämpylää, joka oli kuivakka. Erikseen pyytämällä sai paikallisen leipomon gluteenittoman omenapullan. Sekin oli aika kuivakka. Molemmat tuotteet olisi ehkä parantuneet, jos niille olisi näyttänyt vähän mikroa. Heilläkin oli gluteenitonta pussipuuroa tarjolla, mutta se olisi pitänyt itse sitten mikrotella tai teeveteen pyöräyttää tai jotakin. Edes gluteeniton minä ei tod. rupea hotelliaamiaisella mikrottamaan itselleni leipiä pehmeiksi enkä varsinkaan puuroa valmistamaan. Haloo. Vatsa tuli kuitenkin täyteen ja extraplussana kyseisessä Sokos-hotellissa oli myös marjajauheita tarjolla. Marjajauheet ovat niin kalliita, että niitä ei kotiin raaski ostaa, joten ne lämmittivät mieltä.

Eihän se hotelliaaminen ihan sama ole ilman tuoreita leipiä ja croisantteja - mutta ainakin tässä gluteenittoman kauden kuherruskuukaudella vehnän ohi katsominen ei ole tuntunut liian pahalta. Kaurapuuroa syön edelleen ja jos sitä on hotellissa tarjolla, niin kyllä kiitos tai vielä parempaa...riisipuuroa. Tupla-annos.

8. tammikuuta 2014

Hyvä kokemus kuntosalilta.

Se tunne, kun tekee taljalla rintalihasta ja sivusilmällä näkee, että pullukkakäsivarressa vilahtaa joku varjo. Oliko se lihas vai valoilmiö?

P.S. Tää oli postaus nro 500.

Blogi täyttää tänään kolme vuotta!

Blogeilla on sellainen kaksoisrooli, että toisaalta niitä kirjoitetaan muiden luettavaksi ja toisaalta omaksi iloksi. Itse palaan usein omiin teksteihini. Etsin omia reseptejä. Muutamat tekstit tuovat aina hyvää mieltä ja tsemppiä eteenpäin. Välillä tarkistan, että koska joku asia tapahtuikaan. Rakennusprojektin aikana oli hyvä aina välillä katsoa vanhempia valokuvia ja huomata, että kyllä se projekti etenee - vaikka aina ei siltä tuntunut. Muutamaan kertaan olen kyllä ajatellut, että jospa laittaisi blogille viimeiseen pisteen. Sitten pienen tauon jälkeen olen ajatellut, että kyllä tämä kirjoittelu pääosin toimii mukavana hetkenä omien ajatuksien kanssa.

Jos tämä blogi olisi vain omaksi iloksi, niin sittenhän sen ei tarvitsisi olla täällä worldwidewebissä eli kyllähän lukijoillakin tässä oma tärkeä roolinsa on. Oikean elämän tutut voivat seurailla mitä nainen touhuilee ja tuntemattomat löytävät hakusanoilla toivottavasti hakemansa. Suosittuja hakuja ovat olleet Tampereen asuntomessuihin sekä rakennusprojektiin liittyvät teemat. Gwyneth Paltrow ja Jon Bon Jovi kiinnostavat myös paljon. Kolonoskopia-kirjoitus on myös löydetty jo useasti - jo sen takia blogi on paikkansa blogistaniassa ansainnut. Sitten se tärkein: Kiitos kaikista kommenteista. Jokainen kommentti on aina jännittävä avata, että mitäs täältä löytyy ja keneltä. Blogi muuttuu yksinpuhelusta keskusteluksi. Siksi kannattaa kirjoittaa verkkoon, ei laatikkoon.

Eletään aikuisesti nyt sitten ainakin vielä neljäs vuosi.

7. tammikuuta 2014

Pure. at Latte Gourmand @ Turku.

Olin viikonloppuna polttarihulinoimassa Turussa ja päivämme alkoi lounaalla raakaruokakahvila Pure. at Latte Gourmandissa. Listalla oli kaikkea ihanaa raakaravintoa ja superfoodeja esim. smoothieina. Oltiin etukäteen tehty tilaukset salaateista ja raakaruokakakusta jälkkäriksi.

Mun juustosalaatti oli raikas ja maukas. Pestokastike kruunasi annoksen. Yhtään ei tullut annoskateutta, vaikka muillakin oli hyvännäköisiä lautasia: kala-, kana- ja vegesalaatteja oli myös valittu. Salaatin kanssa sai oikeasti hyvää gluteenitonta leipää. Jälkkäriksi oli pala marjaisaa raakakakkua ja raakasuklaakastiketta. Perinteistä kakkuhan siinä on vain nimessä, kun kyseessä on terveellisempi herkku. Nami-namia oli! Join myös superkahvin, jota sai sekä kylmänä, että lämpimänä. Minä otin omani lämpimänä ja se oli lattemainen herkku, jossa oli muun muassa macaa ja raakasuklaata. Paikan omistaja Tytti oli myös niin lämpimän oloinen ihminen, että ihan kuin olisi jonkun ystävän luona käynyt syömässä. Suosittelen pistäytymään!

 P.S. Löysin Ylen artikkelin tästä kahvilasta, johon voit tutustua tästä.

6. tammikuuta 2014

Tuttujen blogeja alkuvuoden teemoissa.

Ajattelin mainostaa kolmea blogia, joissa kaikissa on liikunta- ja/tai laihdutusteema yhdistettynä ihmiseen, jonka tunnen myös reaalimaailmassa.

pudotus.blogspot.fi
Sannan positiivinen ja avoin blogi on melko uusi, mutta se on saanut heti paljon lukijoita. Sanna on jo laihduttanut parikymmentä kiloa ruokavaliolla sekä liikunnalla. Sannalla on edelleen muutaman kilon pudotustavoite ja siitä sitten kohti pysyvämpiä tuloksia sekä kauniita vatsalihaksia. Blogissa kirjoitellaan muuttuvista ruokatottumuksista, arjen sekä laihdutusprojektin yhdistämisestä, laihduttamisen vaikeudesta, innostutaan onnistumisista ja treenataan pääasiassa salilla.

kiarantalainen.blogspot.fi
Kia on sitten täyttä rautaa koko nainen. Kian blogissa treeni on kuntosalia ja nyt hänenkin blogissa laihdutetaan, mutta ihan omalla tasollaan, koska Kia on juuri aloittanut kisadietin kohti kevään Body Fitness-kisoja. Itselleni laji on kohtuullisen vieras ja asenne lajia kohtaan on epäilevä - joten voin nyt läheltä seurata projektia ja ehkä oppia jotakin salitreenistä sekä karsia epäilyjäni Kian lajia kohtaan.

urakat.blogspot.fi
Serkkuni on aloittanut ystävänsä kanssa uuden vuoden kunniaksi hyvinvointiprojektia, johon kuuluu elopainon pudotusta sekä kiinteytystä arjen liikunta- ja ruokailuremonttien kautta sekä juoksutreeniäkin varmasti tulossa, koska Naisten Kymppi heillä kevään ohjelmassa. Riittävä päivittäinen veden juominen on blogissa myös tapetilla ja muistuttaa ainakin itseäni, että siinä pitäisi myös allekirjoittaneen petrata.

Tämä päivä ei ehkä tunnu maanantailta, mutta...


5. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen treeniviikko.

Liikkuvatko suomalaiset kansakuntana vuoden ensimmäisellä viikolla enemmän kuin vuoden muilla viikoilla? Kuntosalilla on selvästi ollut enemmän ihmisiä ja ryhmäjumppatunnit näyttivät olevan aikasen täynnä. Sehän on toki vaan positiivista. Mä oon nyt (taas) todella mukana geimeissä ja liikunta tuottaa paljon iloa sekä motivaatioa johonkin isompaan. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin löytää liikunnan ilon ja saadaan itsemme nousemaan tossuille myös ensi viikolla.

Mä oon tällä viikolla ruvennut pohtimaan, että mitä se triathlon-treeni voisi mulle olla. Mä oon niin huono noiden valmiiden ohjelmien kanssa. Luen niitä kuin piru raamattua. Ohitan kaikki hankalat termit (lue: ne kohdat, joilla sitä parempaa tulosta saataisiin, eikä mentäisi siitä, missä aita on matalin) ja muokkaan sen itselleni sopivaksi. Monirivinen juoksutreenin veto-ohjeistus muuttuu mielessäni, että okei siis tunnin tasainen juoksu. En nyt ota vielä mitään stressiä tästä treenien sisällöstä, että kattellaan miten tämä tästä nyt lähtee.

Ma: kävely 10,67km
Ti: pyöräily 20,71km
Ke: pyöräily 36,11km
To: lepo
Pe: kuntosali (perusohjelma) + spinning 55min
La: vatsatanssi 60min
Su: aamujuoksu 40 minuuttia, iltapäivällä kuntosali (juoksua tukeva ohjelma) + 4km soutulaitteella

Hyvää tämän viikon treeneissä:
+ ekat official pyöräilytreenit
+kuntosalilla kaksi kertaa samalla viikolla - rasti seinään!
+ajattelin, että soutulaitetreenillä voisi saada uinnissa tarvittavaa voimaa ja liikettä käsiin
+tällä viikolla oli uusivuosi ja ystävän polttarit, jotka eivät vaikuttaneet kuin vähän treeniin
+spinningissä pääsin tosi tiukkaa treeniä vetäneen miehen viereen
+ vatsatanssi
+ käytin Sporttrackeria alkuviikosta
+sain juosta kauniissa Turun aamussa

Huonoa tämän viikon treeneissä:
-uimahalliin en tietäni löytänyt
-juoksu jäi tosi minimiin
-perjantaina kuntosali oli niin täynnä, että en ehtinyt tehdä koko ohjelmaa ennen spinningiä ja jouduin jatkamaan viimeiset liikkeet kovan aerobisen jälkeen

Tästä on hyvä lähteä kiristämään tahtia ja varsinkin niitä askeleita, jotka vie sinne uimahalliin.

P.S. Joulun viimeinen suklaarasia loppuu ihanjustkohta. Jaksaa, jaksaa...

1. tammikuuta 2014

Seli-seli.

Isäni laittoi eilen viestiä juoksutapahtuman jäljiltä, että keli ei ollut tuntunut hyvältä juoksulle ja tavoiteaika jäi sen takia saavuttamatta. Totesi kuitenkin samaan 160 merkkiin, että seli-seli, kun ei kulje niin ei kulje.

Seli-seli. Samat sanat tulivat minulle mieleen tuosta edellisestä tekstistäni liittyen triathlon-haaveeseen, joka elää vahvasti jo viidettä vuotta. Seli-seli. Jos mä oisin oikeasti halunnut, niin kyllähän sitä ois ne istumalöllöt nostanut sieltä sohvalta ja tehnyt asialle jotakin jossakin välissä. Kaikenlaista vastoinkäymistä on toki matkalle osunut, mutta kyllähän sitä eniten sopii katsoa sinne peiliin.

Peilissä näkyy kasvot, joiden taakse on säilötty se pahin vastus kaikille haasteille. Triathloniin liittyen se pahin vastus on jo etukäteispäättänyt, että
  1. Mä en ikinä opi sitä vapaauintia, joten ei kannata edes aloittaa.
  2. Mä en ikinä uskalla ajaa pyörällä niin kovaa, että pärjäisin.
  3. Uimahallit ei sovi mun kuivalle iholle.
  4. Ulkovedet on mulle liian kylmiä.
  5. Triathloniin tarvittava välineistö on kallista ja ei sellaiseen kannata sijoittaa.
  6. Mun nykyinen pyöräkään ei ole riittävä lajiin.
  7. Koska olen täysin aloittelija, niin mä en voi mennä triathlon-seuran treeneihin.
  8.  Ja ne kaikki muut päättämiset, jotka tulevat ja menevät huonoin tuloksin.
Triathlonissa(kin) on varmasti ne (eiku me) takarivin tytöt ja pojat. Ne samat tytöt ja pojat, joiden kanssa mä olen juoksutapahtumani hölkkäillyt ja Finlandiani tuskaillut läpi. Meillä ei ole tekniikat kunnossa, me nähdään reitillä aina uusia ja uusia selkiä, me ollaan onnellisia ihan vaan maaliin tulosta eikä muisteta loppuaikoja sekunnilleen ja harjoituksissa mennään siitä mistä aita on matalin, ollaan ihan tohkeissamme mitaleista (jotka kaikki saavat) ja laitetaan osallistumispaitamme heti maanantaina töihin päälle. 

Tämä takarivin tyttö kävi tänään pyöräilemässä reilun 36 kilometriä ja kaksi+puolituntia siihen suunnilleen kai meni.

Tämä teksti vaikuttaa negatiiviselta, mutta tämä ei missään nimessä ole sitä. Joskus sitä pitää vaan olla rehellinen itselleen ja käydä vähän kehityskeskustelua oman päänsä sisällä tuottaakseen jotakin positiivista. Tuossa pyöräillessä oli hyvin aikaa itsetutkiskeluun ja sanoa itselleen, että seli-seli nainen! Nyt ei enää selitellä, vaan pyöräillään! Nautitaan ja opitaan pyörän kanssa kulkemista.

Ootteko muut käyneet keskustelua itsenne kanssa näin vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi?

Ajatus tähän päivään.

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIH9p-nM9aenGC85N3hvsMCcW3Ob_0kE_wBjXGKNxN1_0fKAEeUbVpPG2GDvJN9Ovl1x4a6O6YE0LkLbtjy5oqcLMut2oX3EO6W2n7P4J_alWwcPn1PU6BFqlXvHjRs8Tre6gljw-3viI/s1600/2f03756b9cf73efd46fc3e74294bfa04.jpg