31. tammikuuta 2012

Pre-talohommia.

Kaikenlaista puuhaa on talon kanssa ennen kuin yhtään lautaa on pätkitty.

Paperi- ja piirustushommien ohessa tänä sunnuntaina lähdettiin tapaamaan tulevia naapureita.

Talo rakennetaan tontille, jonka ympärillä on kaikki tontit rakennettu ja rakennusala ylittyy 60 senttimetriä. Täten siis tarvittiin kaikkien rajanaapureiden allekirjoitus, että he haluavat piirustustemme mukaisen mansionin "takapihalleen".

Ei siinä sitten muuta kuin ovikelloja rimpauttamaan esitäytetyt lomakkeet ja piirustukset kainalossa.
Kuudesta talosta neljässä saatiin homma hoidettua.

Mukavia ihmisiä oli vastassa ja yksi hassu koira. Kaikki asuivat hienoissa, isoissa ja uusissa taloissa. *hymy* Kaikki olivat myös kovin urheilullisen näköisiä ja viihtyivät alueella. Nice. Pari taloa jäi sitten hiukan kysymysmerkiksi.

Pientä salapoliisityötä ja eilen sitten mies sai molempien talojen omistajat kiinni. Intialainen mies saatiin laittamaan nimi paperiin omistamassaan ravintolassa ja toisen talon (joka on myynnissä) omistaja on Luxemburgissa. Hän saapuu Suomeen viikonvaihteessa ja paperit toivottavasti saadaan postitse hoidettua.

Kaikenlaista odottamatonta menossa, tulossa ja olemassa. Mä en osaa vielä ajatella, että tämä papereiden pyörittely johtaa johonkin taloon. Tosi absurdia.

30. tammikuuta 2012

Ihana kosteus!

Luomukosmetiikkaan siirtyminen on edennyt taas pari askelta. Kasvonaamio ja huulirasva käytettiin loppuun, joten uusille tuli tarvetta.

Aivan taivaallinen kosteuttava kasvonaamio löytyi vahingossa Bio Beuate by Nuxe:lta. Jos osaat käyttää öljyä ihonhoidossa, niin tää on varmaan melkein yhtä hyvä kuin oikeat öljyt. Kasvot eivät tarvitse rasvaa naamion jälkeen, iho on niin ihanan tuntuinen ilmankin.  Mainoskuva alla. Mitä suurimmat suositteluni tuotteen puolesta.

Huulirasvan valitsin Laveralta ja se on ihan yhtä mukavan kosteuttava kuten muutkin Laveran voiteet, joita olen käyttänyt luomu-uskoon tultuani. Huulirasvassa on myös kevyesti väriä ja vaihtoehtoja oli useita. Kasvovoidetta esittelin jo aikaisemmin ja se on niin mun talvirasva, että sitä on toinen putilo jo odottamassa. Laveran vartalovoide on myös hyvää, mutta keholle mä tarvitsen talvella kunnon perusvoidetta apteekista ja sitä on ostettu nyt kilon pönäkkä kotiin. On kuitenkin mukava välillä levitellä normivartalovoidetta, joka tuoksuu ihanasti appelsiinille - ei sairaalalle. Antaa siis pakkasten tulla! Mä olen valmistautunut rasvapurkkieni kanssa ja nyt mulla on huippukosteuttava kasvonaamiokin. Eikä yhtään kemikaaleja. Näin ne hommat etenee!

29. tammikuuta 2012

Työssäkäyvän naisen lapsien ei tarvitse nähdä nälkää.

Eilen olin täyden työpäivän Helsingissä Naisten Pankin vapaaehtoiskoulutuksessa.

Oli tosi kiva päivä! Tykkäsin.

Aamulla lähdettiin puolikahdeksalta kimppakyydillä ajamaan Lahdesta kohti Katajanokkaa. Matkaseurueessamme oli jo uskomattomia, tarmokkaita ja fiksuja naisia pitkällä ikähaarukalla. Huumori oli niin rankkaa, että meinasi pissi tulla housuun ja kuski uhkaili pysähtymisellä, kun ei naurukyyneleiltä enää nähnyt eteensä.

Itse koulutuksessa oli naisia ympäri Suomea. Hauskaa oli, että meitä oli kyllä niin joka veneeseen. Toisaalta on isoja varainhankinta projekteja Golfliiton kanssa ja toisaalla kudotaan villasukia ja askarrellaan koruja myyntiin. Turkit ja toppatakit sulassa sovussa.

Suuri osa päivästä oli ihan menneen toiminnan pohdiskelua ja tulevan ideoimista, varainhankinta on tietysti se tärkein asia täällä päässä maapalloa. Varainhankinta tietysti olisi mukava hoitaa mukavien hommien ohessa. Kaikenlaista Zumbaa naiselle ammatti, Kävele naiselle ammatti, Golfaa naiselle ammatti ja ties vaikka mitä onkin suunnitteilla.

Muutama puheenvuoro oli sitten myös kohteissa töitä tehneiltä henkilöiltä. Viimeinen puhuja oli juuri tullut Kambodzhasta ja oli siellä kiertänyt neljässä maakunnassa katsomassa siellä toimivien Naisten Pankkien projektien etenemistä ja vieraillut näissä kyläpankeissa. Kyllähän se homma tulee aika paljon konkreettisemmaksi, kun on valokuvia naisista tekemässä juttuja, joita laina on mahdollistanut. On kuvia konkreettisista kyläpankeista, jotka ovat ehkä länsimaisen ihmisen mielestä parempi-tasoisia-hökkeleitä. Sieltä kuitenkin löytyy käsinkirjattua "exceliä" siitä kelle on laina-annettu ja mitä varten. On seuranta rivi yrityksen edistymiselle ja rahan takaisin maksulle. Lainamäärät ja niiden saajat on "pankin" seinässä julkisesti esillä, niihin liittyvien ehtojen kanssa. Uskomatonta.


Nykyään tuntuu, että monet miettivät, että mihin ne kaikki hyväntekeväisyysrahat menee? Itsekin mietin. Tällä hetkellä minulla on vielä sellainen tunne, että tämä Naisten Pankki on ymmärrettävän pientä toimintaa (jonka toki mahdollistaa ainoastaan rinnalla toimiva valtaisa Kirkon Ulkomaanapu), jonka tällainen perusjantterikin voi ymmärtää. Varsinkin yksinkertaistaessaan asian muutamaan lauseeseen ja uskomalla sitten niihin. Sama ajatus minulla on tuosta kummitoiminnasta, että on helpompi ajatella, että se mun raha menee juuri sen tietyn kylän asioihin ja tiettyyn projektiin. Toiset yksinkertaistaa sen niin pitkälle, että se raha menee juuri sen kummilapsen hyvinvointiin.


Onhan tuo rahankeruu sellaista psykologista leikkiä, että saadaan minun ja sinun kaltaiset henkilöt sitoutettua. Ei riitä enää mikään loputon kaivo, vaan tarvitaan kaikenlaista konkretiaa ja tietoa mihin juuri minun pienet roposet menevät. Markkinointi valjastetaan hyvän asian puolesta, että ehkä se on ihan ok.

Nou Chantho on Naisten Pankin rahoittaman kyläpankin rahastonhoitaja Oudoun Povin kylässä Kambodzhassa.

Niin, mikäs se Naisten Pankki siis on? Minäkään en sitä vielä ole kokonaisuudessaan ihan sisäistänyt, mutta menisikö lyhyt esittely näin. Naisten Pankki toimii 12 kehitysmaassa kyläkohtaisesti. Kylässä on oma konkreettinen Naisten Pankin yksikkö, josta laina otetaan. Naisten Pankki ei lahjoita rahaa, vaan kaikki raha menee mikrolainoina naisille omien yritysten perustamista varten. Naiset maksavat saamansa rahat takaisin ja ne voidaan lainata jälleen eteenpäin. Lainat ovat länsimaisen ihmisen silmissä hyvin pieniä, mutta elämän ja kuoleman kysymys lainojen ottajille. Yrityksen perustamiskuluja voivat olla esimerksiksi sian/lehmän/vuohen ostaminen, kutomavälineiden hankinta tai pienen kojun ostaminen kioskia/baaria varten. Varainkeruuta Naisten Pankki suorittaa lahjoituksin. Osta naiselle ammatti-lahjoitus maksaa 25 euroa. Niitä voi ostaa yksittäin tai lahjoittaa summan joka kuukausi. Oma pankki voidaan perustaa kylään 750 euron turvin. 750 euron lahjoituksen tehtyään saa myös nimellisen osakkeen Naisten Pankkiin. Rahoja käytetään myös naisten koulutukseen. Naisten Pankki on pieni yhdistys, joka perustettiin vuonna 2007 naisseurueen tekemän Afrikan matkan jälkeen. Heille oli tullut tunne, että pitäisi varmaan tehdä jotain. Yhteistyökumppanina on Kirkon Ulkomaanapu, koska heidän verkostojen ja hallinnon kautta toimintaa on mahdollista pyörittää. Naisten Pankkien kohteita seurataan jatkuvasti paikan päälle tehtävillä matkoilla ja hallinnollisesti etänä sekä paikan päällä Kirkon Ulkomaanavun resurssien kautta.

Koulutuksessa kehotettiin kaikkia pohtimaan ns. "hissipuhe" niitä tilanteita varten, kun joku kysyy perustietoja Naisten Pankista. Siinä on mun ensimmäinen versio.

Otsikon ajatus on varastettu Elisabeth Rehniltä ja kuvat Naisten Pankin extranetistä.

26. tammikuuta 2012

Pitäisikö pelastaa maailma?

Kyllä pitäisi!

Järjestömaailmalle on tullut lahjoitettua jokunenkin vuosi tästä elämästä. Järjestöelämä on tosi jees ja suosittelen kaikille, mutta sen kanssa kannattaa olla hyvin, hyvin varovainen. Se vie mukanaan. Joitakin vuosia olen ollut ihan järjestötön -- ja nauttinut siitä. Jonkun aikaa on kuitenkin ollut taas sellainen olo, että jospa sitä jotakin hyötyä minustakin olisi tälle maailmalle. Voisin edes jäsenmaksuja johonkin maksella ja jotakin pientä näperrälläkin.

Minulla ei ole oikein sellaista jokapäiväistä vertaisryhmää, joka tarvitsisi edunvalvontaa. Piti siis avata maailmaa ja katsoa kauemmaksi. Kehitysyhteistyön piirissähän voisi olla jotakin hommaa minullekin.

Olen aktivoitunut Lahdessa perustettuun Naisten Pankin aluesolutoimintaan. Olen ollut vasta muutamassa kokouksessa ja hankkinut meille kerran ilmaisen kokouspaikan. Nyt lauantaina menen päiväksi Helsinkiin kouluttautumaan ja parin viikon päästä kouluttaudun päivän täällä Lahdessa. Onpas mukavaa ja jännittävää taas päästä mukaan toimintaan.

World Visionin kautta sain myös itselleni kenialaisen kummipojan heti alkuvuodesta. Kummimaksun avulla tuetaan koko kyläyhteisöä ja jossakin vaiheessa pääsen muistamaan myös suoraan kummipoikaani. Minulle on tullut jo kummikansio, jossa oli perustiedot yhdistyksestä, heidän toiminnastaan Keniassa sekä kummipojastani. Nyt olen maksanut ensimmäisen kuukausimaksun ja sitoutunut suoraveloituksen muodossa kummiuteen. Piakkoin minun pitäisi saada lisätietoja kummipojasta ja projekteista sekä postitustiedot, joilla saan yhteyden kummipoikaan. Kuinka mukavaa ja jännää on tämäkin!

Kerron näistä järjestöistä enemmän kunhan olen viisaampi. Toivottavasti ei mene sitten ihan saarnaamiseksi, kun oikein innostun taas hommista.

Kevyttä järjetötoimintaa, jolle annetaan pikkurilli --mutta ei kokonaista kättä.

J.K. Telkkarissa sanottiin jonain päivänä, että onnellisia ovat ne ihmiset, jotka ovat löytäneet tavan auttaa muita.

25. tammikuuta 2012

Liikkuu se sittenkin.

Olen jo toista viikkoa töissä ja joka päivä reippailen kuutisen kilometriä työmatkaa omin pikkujaloin. Hienosti on mennyt. Yksi leikkaushaavoista on aina vaan jäljessä muista. Se muistuttaa itsestään tasaisesti, kun liikaa heiluu tai nostelee jotakin. Vatsallaan nukkuminen ei myöskään tunnu hyvältä. Kaikki kuitenkin jo ok.

Viime viikolla aloin juoksemaan - 23 minuuttia, 27 minuuttia ja 34 minuuttia. Tällä viikolla aloitin sitten saman maratonohjelman uudestaan, jonka aloitin viime syksynä ja sitten lopetin, kun keho rupesi prakaamaan. Nykyiselle kunnolle ohjelma on vähän kova, mutta kova on hyvä. Ensimmäiset kaksi treeniä kuitenkin peruslenkkejä: 50 ja 40 minuuttia. Eilen illalla oli upea talvinen iltalenkki ja juoksu kulki. Tänään oli vähän tiukempaa. Pakkanen tuntui vaan kiristyvän askel askeleelta. Hyvältä kuitenkin tuntuu ja ihan rapakuntoon ei oltu ajauduttu.

Kiitos tästä kuuluu koiralle ja tuolle pahamaineiselle vaatetelineelle ---eiku kuntopyörälle. Sitä on tullut veivattua. Sairaslomalla sohvalla lupailin kaikkea hassua. Nähtävästi pitäisi ajella kuntopyörällä Suomi pari kertaa päästä päähän. Tuossa sivussa on nyt sitten mittari, josta voi seurailla tuloksia. Onhan siinä jo puolessatoissa viikossa yli 150 kilometriä. Hyvä minä.

Et joo, liikkuu se sittenkin. Ilolla.

22. tammikuuta 2012

Äänestyspäivän tuntoja

Nyt on äänestetty.

Puolen päivän aikaan oli mentävä, koska pää rupesi taas itsekseen työstämään äänestysnumeroita. Mulla tulee aina viime hetken äänestyssekasorto.

Vuoden 2002 hallituksesta eroamisen jälkeen mulla meni usko Vihreisiin. Päätin, että en enää ikinä äänestä Vihreitä. Puolue ei voi olla yhden asian liike. Itsekin ovat toki myöhemmin sen huomanneet ja istuneet kiltisti ydinvoimaa rakentevissa hallituksissa. Vihreiden tippuessa kuvioista mulla on ollut helppo pysyä äänestystilanteissa punaisissa jo kymmenen vuotta. Äänestän aina demareita, vaikka olen puna-vihreä-kansalainen. Vihreän sävyäkin multa on joskus kysytty. Mun vihreä ei ole Maalaisliiton vihreä.

Pää mietti, että miksi mä äänestän just Pekkaa. Miksi mä en äänestä Paavo Lipposta? Molemmilla on melko samanlainen käsitys ulkopolitiikasta:  EU:sta ja Venäjä-suhteista. Molemmilla on laaja kansainvälinen kokemus, Lipposen kokemus osuu lähemmäksi presidentin kv-tehtäviä. Lipponen on tehnyt valtaisen uran Demarina. Laittanut itsensä likoon, kuunnellut julkista v*lua tyypeiltä, jotka ei itse ole tehneet yhtään mitään yhteisten asioiden eteen (eivät ehkä edes äänestä) ja ollut joskus myös nuorempi aktiivihenkilö (kaikki me vanhenemme joskus).

Mietin, olenko joutunut jonkun Pekka-liberaali-hypen valtaan huomaamattani? Olenko mennyt tunteella vai järjellä? Apua, mitä täällä tapahtuu? Nytkö mä oikeasti vaihdan puoluekantaa ihan tässä vain näin ja...sit oli sanottava miehelle, että me lähdetään sinne äänestämään NYT.

Pekka, Pekka, Pekka. Pekka on fiksu mies, joka ei anna mainostoimiston laittaa itseään telkkariin sanomaan "Pöö!". Pekka on enemmän vasemmalla kuin Paavo. Pekka on liberaalin maailman etutaistelija. Pekka on meidän mies maailmalla. Pekka, Pekka, Pekka.

Nopea kipittäminen koppiin ja kakkonen paperiin.

En mä kadu valintaani, mutta kyllä se mietityttää.Ihan oikea numero kuitenkin. On se.

Vaalikahvit vaihdettiin vaaliteehen. Joulupukin tuoma lahjakortti vaihdettiin tuohon 24h-teekannuun, joka oli ensimmäistä kertaa käytössä. Oikein elegantti. Tuikkukupit on sävytetty mahdollisten äänestyssävyjen mukaan. Itselleni vihreä ja miehelle sininen. Mies ei kertonut ketä äänesti, mutta yritin arvailla sinisen sävyistä puoluetta. Selvyyttä ei saatu. Croissantit paistettiin purkista.

20. tammikuuta 2012

Round One!

Sunnuntaina pääsee äänestää. Se on hienoa ja siitä tulee olla ylpeä. Muistetaanhan se? Jee!

Harmikseni en ole jaksanut oikein innostua näistä vaaleista.  Sale otti pelin haltuun jo ennen kisojen alkua - meni jännitys. Ystävät on olleet vähän innostuneempia ja ehkä minäkin nyt hiukan jännitän toista kierrosta. Musta on tulossa hidas hämäläinen, ei auta. Onneksi kuitenkin lämpenin vaaleille edes tämän yhden kirjoituksen verran.

Yleisesti presidentin virasta voisi sanoa, että onhan se sellainen kiiltokuvavirka nykyään. Presidentti Koivisto oli asiasta eilen älähtänyt ja pahoitellut olleensa mukana tämän prosessin alkuvaiheessa. Ei mennyt putkeen se aloite. Presidentti pitää kuitenkin valita.

Näissä vaaleissa on Paavoja, paljon Paavoja. Väyrynen ja Lipponen. On omalla tavallaan surullista, että vuosikymmeniä kansanedustajina ja ministereinä sekä lukuisissa kansainvälisissä tehtävissä olleet miehet muuttuvat naurun sekä pilkan kohteiksi. He ovat opiskelleet presidenttitutkinnon, mutta kuten tiedetään moni opiskelee itsensä nykyään työttömäksi. Harmi. Nuorempi Paavo on vielä liian överi tähän maailmaan ja hänen taustapuolue ei sovi joka pojalle eikä tytölle. Siihen pitää olla aito toveri.

Pekka. Mä äänestän Pekkaa. Pekka edustaa puoluelinjassaan sitä vihreää-linjaa, johon voin samaistua itsekin ja toivoa Suomen sitä kohti menevän. Pekka on kokenut kansainvälisten asioiden osaaja ja tekijä. Hän on ihanan rauhallinen ja häntä haluaa kuunnella. Minä myös uskon, kun hän puhuu. Juttuja ei ole tilattu mainostoimistolta. Hän käy mielestäni samalla tavalla pikkasen hitaalla kuten minä. Kyse ei ole siis älystä, vaan yleisestä menosta tässä maailmassa. Homo on joo. Mua ei häiritse, että miehet tanssii keskenään. Puolisoa ei tartte ottaa kaikkialle mukaan, jos se on Suomen edun vastaista. Ootteko koskaan nähnyt Putinin vaimoa?

Naiset on näissä geimeissä ihan altavastaajina. Kummastakaan ei ole mitään sanottavaa. Täyte-ehdokkaita. Sarilla olisi luullut olevan EU:ssa riittävästi puuhaa näillä viikoilla, mutta voihan sitä viettää aikaa kahvia mammojen kanssa juodenkin. Eva on ihan ihqu, mutta noste puuttui. Naispuolinen Pekka?

Sale on kokoomuslainen ja Kokoomus ei ole minulle vaihtoehto. Häntä en voi äänestää missään olosuhteissa, koska en halua äänestää kokoomuslaisen Suomen puolesta. Ahdistaa jo nyt Suomi, jossa on porvari pääministerinä ja presidenttinä. Miten tässä nyt näin kävi? Onneksi Sale on kuitenkin ok-kaveri hyvällä poliittisella kokemuksella. Eiköhän hän kiiltokuvapojasta käy ja onhan hänellä nuori nätti tyttö käsipuolessa. Tytöllä käsipuolessa uusin Marimekko. Suomen Sarkozy. Pitää vain luottaa siihen, että presidentin virka on kiiltokuvaa.

"Pitää sietää se, että jotkut rikastuvat. Kokonaisuuden vuoksi."
-Sauli Niinistö
(MOT: Lisää rahaa Amerikan rikkaille, YLE TV1 24.8.2009)
 
P.S. Mä tiedän, että joku jäi käsittelemättä. En viitsi.

17. tammikuuta 2012

"Sä voisit leipoa jotain...."

Työkaveri K ehdotti eilen, että jospa mä leipoisin jotain töihin. Pyyntö tuli hiukan puun takaa ja ehkä vähän huumorimielellä. Asiaa mietittyäni päätinkin laittaa uunin lämpiämään. Tänään sitten laitettiin töissä suut makiaksi! Nämä on mun elämäni ensimmäiset mokkapalat. Resepti on Kotiruoka-kirjasta, jolla ystäväni A muisti meitä häälahjana. Keittokirja on hyvä lahjaidea kyllä.

Mokkapalat

4 luomumunaa
3 dl sokeria
150g luomuvoita
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta (sitä oikeeta)
5 dl venhäjauhoja (laitoin 2dl luomutäysjyvää, loput sit normia)

Kuorrutus
4 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta (ed. sitä oikeeta)
2 tl vaniljasokeria
50g sulatettua luomuvoita
noin 4 rkl kahvia (keitettyä&Reilua)

Koristeeksi nomparelleja / kookoshiutaleita.

Tehdään kakkutaikina: munat&sokeri vaahdoksi, kuivat aineet sekaisin ja lisätään ne sekä maito ja sulatettu voi vuorotellen taikinaan---sekoitellaan. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille. Paistetaan keskitasossa 200c-asteessa 15-20 minuuttia. Muista keittää kahvi!
Kuorrutukseen kuivat aineet sekaisin, lisää voi ja kuuma kahvi. Sekoittele, kunnes saat sopivan notkean seoksen. Mä en ihan tiennyt mitä tämä "sopivan notkea seos" tarkoitti, joten sekoitin ensimmäisestä erästä vähän turhan paksun seoksen. Sitä ei levitettynä riittänyt ihan koko levylle. Jouduin tekemään toisen erän kuorrutetta. Siitä tuli parempaa ja palat sai tuplakuorrutuksen. Tuplasuklaakuorrutus ei voi olla koskaan väärin. Kuorrutus siis levitellään vaikka veitsellä siihen kakun päälle. Sit laitoin noita nomparelleja siihen päälle. Appelsiininmakuisia, sopii hyvin suklaan kanssa.


Mä vielä painoin piparimuotilla siitä irti pikkuleivoksia....ja jäljelle jääneet reunapalat jäi kotisyöntiin. Nams!!!

15. tammikuuta 2012

Sairasloma on nyt lusittu.

Nyt olen taas terve, koska huomenna mennään töihin. Viimeksi olin töissä viime vuonna ja se todellakin tuntuu siltä. Siitä on kau - an. Viimeistään lounastauolla tuntuu jo varmasti taas siltä, kuin takana olisi vain viikonloppu.

Askel nousee, tiistaina söin viimeiset särkylääkkeet, selkä on suora ja farkut voi laittaa jalkaan. Eilen otin tuntumaa treeniin ja ajoin 15 kilsaa kuntopyörällä. Ensimmäiset viisitoista kilometriä siis mun uuden vuoden lupauksesta hoidettu. Joku tuhat kilometriä vielä edessä!

Tästäkin selvittiin. Pääsee aloittamaan tämän vuodenkin aikuisten oikeasti.


P.S. Miesten kanssa tehtiin tunnin kävelylenkki iltapäivällä. Tajusin siinä kävellessä, että ensimmäistä kertaa ikinä ollaan tilanteessa, että mun pää on kovemmassa juoksukunnossa kuin kroppa. Se on aika mieletöntä, usko omaan juoksemiseen on kohdallaan. Harvemmin on ollut.  Ei tämäkään tietysti hyvä tilanne ole, mutta nautitaan nyt tästä niin kauan kuin tätä riittää. Kylmää rättiä tulossa siis naiselle juoksutrikoissa. Olen menossa huomenna kokeilemaan juoksua. Ehkä vartin lenkki. Sen verran, että pääsee pahimman jännityksen yli.

100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa + muutakin kannattaa kyllä lukea

Viime vuoden alussa osui silmiini tämä Keskisuomalainen-lehden listaus sadasta kirjasta, jotka tulisi lukea ennen kuolemaa. Päätin ottaa asiakseni lukea kirjoja listalta - jopa jollakin aikavälillä olisi hienoa olla luettuna kaikki. (paitsi numeron kaksi jätän välistä). Aika monta oli onneki jo valmiiksi luettujen kirjojen listalla. Mukava, kun joku on kerännyt klassikot riviin ja pystyy itseään näin ohjatusti sivistämään. Viime vuonna luin kirjoista seitsemän ja puoli + yhden jo luetun kirjan uudestaan. Kaikista kirjoista pidin paljon. Muutama kirja vaati hiukan enemmän jumppaa, mutta nekin palkitsivat. Vielä jäi siis hyviä kirjoja tälle vuodelle (ja tuleville vuosille) luettaviksi.

Tässä vielä tämä kirjalista:
(Tummennetut on hoidettu ja kursivoidut aloitettu joskus huonolla menestyksellä, punainen kesken)

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen 2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta 3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas  4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä   5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3   6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa 7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus  8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja  9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli  11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi 12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja 13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys   14. George Orwell - Vuonna 1984  15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija 16. Elias Lönnrot - Kalevala  17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo  18. Sofi Oksanen - Puhdistus19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu 20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan 21. Richard Bach - Lokki Joonatan 22. Umberto Eco - Ruusun nimi 23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti  24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III 25. Dan Brown - Da Vinci -koodi  26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase 28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri 29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja  30. John Irving - Garpin maailma  31. Louisa May Alcott - Pikku naisia 32. Victor Hugo - Kurjat  33. C.S. Lewis - Narnian tarinat  34. A.A. Milne - Nalle Puh  35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon  36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia 37. Emily Bronte - Humiseva harju  38. William Golding - Kärpästen herra  39. Juhani Aho - Rautatie   40. Leo Tolstoi - Anna Karenina   41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli 42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001 43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa  44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani 45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5 46. Isaac Asimov - Säätiö 47. Aapeli - Pikku Pietarin piha  48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha 49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa  50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää 51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut  52. Albert Camus - Sivullinen  53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu 54. Hergé - Tintti-sarja  55. Miquel Cervantes - Don Quijote 56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira 57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut  58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi  59. Herman Hesse - Lasihelmipeli 60. Günther Grass - Peltirumpu  61. Jostein Gaarder - Sofian maailma  62. Leon Uris - Exodus 63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö 64. Ilmari Kianto - Punainen viiva 65. Franz Kafka - Oikeusjuttu 66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä 67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa 68. John Steinbeck - Eedenistä itään  69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie  70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin  71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä 72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa 73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa 74. Giovanni Boccaccio - Decamerone 75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva  76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys  77. Homeros - Odysseia 78. Peter Hoeg - Lumen taju 79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira  80. William Shakespeare - Hamlet 81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja 82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia  83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia 84. Thomas Harris - Uhrilampaat  85. Raymond Chandler - Syvä uni   86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani  87. Deborah Spungen - Nancy  88. Stephen King - Hohto 89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla 90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat 91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi 92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo  93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä 94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu 95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja 96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran  97. Veijo Meri - Manillaköysi 98. Maria Jotuni - Huojuva talo 99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän 100. Jan Guillou - Pahuus

Tämän listan ulkopuolelta vielä muutama sana muistiin vuoden 2011 Finlandia- ja varjoFinlandia-palkitusta kirjasta:

Hytti nro 6 tuli toivotussa etukäteisjoulupaketissa. Lyhyesti kerrottuna kirjassa matkataan junalla läpi Neuvostoliiton. Syvemmin sanottuna kirjassa matkataan läpi neuvostoihmisen elämänkaaren, neuvostotunnelman, neuvostokauhun, neuvostoilon, neuvostonäkymän, neuvostosielun. Vielä syvemmin sanottuna kirja kertoo ihmisestä, ihmisenä olemisesta ja siitä miten elämämme muokkaantuu ympäristömme ja siihen liittyvien tarinoiden mukaan. Kirja lähti perjantaina lainaan, mutta kunhan se kotiutuu, niin luen sen vielä uudestaan. Jossakin mainittiin, että kirjan jokainen lause on oma taideteoksensa ja jokainen lause on täynnä tunnetta, kuvailua, jotain syvälle menevää.
Näin on. I agree. Tykkään.

Nykyään me suomalaiset ollaan eurooppalaisia, juodaan viiniä, maksetaan euroilla, viiletetään pitkin mannerta ilman passia tai rajoja. Osassa meissä on kuitenkin slaavilaisuus hyvin syvällä ja se ei huuhdoudu minkään määrän viiniä mukana. Mä en kyllä mun slaavilaisuudestani päästäisi irtikään (juon kyllä viiniäkin tosi harvoin). Slaavilaisuus on pohja mun peruspessimismille, joka pitää mielen korkealla ja jalat maassa. Slaavilaisuutta on hyvä ruokkia tasaisesti ja Hytti nro 6 oli hunajaa. (Päivän aviisissa oli muuten hyvä kirjoitus meistä pessimisteistä.)

Perustamani Kirjallisuuspiirin* keskusteluun kirjasin:
Mä luin sen Finlandiavoittajan Hytti kutosen. Se pisti lähinnä miettimään, että miksi meistä suomalaisista osa on niin slaaveja, että saa hirveät kiksit tuosta kirjasta ....itse kuulun niihin...ja mielestäni se terveempi osa ei toivottavasti saa sisällöllisesti kiksejä, mutta teknisestä kielestä kyllä varmasti.
Onko kirja Finlandia-palkinnon arvoinen, niin toki on. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että mä en ole lukenut muita Finlandia-ehdokkaita, enkä ylipäänsä mitään kotimaista viime vuonna ilmestynyttä kaunokirjallisuutta tämän lisäksi. Mun olisi siis ollut pakko antaa palkinto hänelle. Nyt muuten valehtelen, luinhan mä sen Veljen vaimo-kirjan. No, tämän asian muistettuani voin sanoa, että tod. olisin antanut Finlandian Rosalle.

*Viime vuonna haaveilin oman kirjallisuuspiirin perustamisesta. Perustinkin toki sen, mutta vain Naamakirjaan. Ensimmäisen puolivuotta ryhmässä oli kaksi jäsentä. Minä ja ystäväni P. Loppuvuodesta ystäväni T kutsuttiin piiriimme ja vielä ystäväni A on viimeisimpänä otettu mukaan. Hitaasti hyvää tulee.

14. tammikuuta 2012

Talvinen aamulenkki

13. tammikuuta 2012

Kerrankin mä sain ostettua jotakin!




Sain erittäin hyvää ja asiallista palveua Kauppakeskus Karisman Cip Cap-liikkeestä. Kiitos. Sain ostettua Sorelin talvikengät. Nämä ovat myös kaikkien välikausien kengät, koska pysyvät kuivana sateessakin ja lämpöosuudet on "sukkana" otettavissa pois. Oon tykännyt näistä tosi paljon ---kahden päivän vankalla kokemuksella---olin suunnitellut näiden ostoa...no, muutamankin talven! Nämä on nyt vähän muotiakin. Ainakin Tanskassa on muotia yhdistää nämä myös hameisiin ja mekkoihin.

12. tammikuuta 2012

Talossa on hyvä olla nettiyhteys ja telkkari.

Tänään mun projektina oli soittaa meidän tulevaan taloon netti- ja telkkariyhteys eli kaapelia oli hakusessa.

Olin valmistautunut odottamaan, odottamaan ja odottamaan päästäkseni puhelimella DNA:n asiakaspalveluun, mutta sieltähän vastattiin heti. Oikein asiallinen nuorehko mieshenkilö oli hyvin auttavainen ja hänen avullaan saatiin homma jopa hoidettua. Facebook-statukseen kiteytin puhelun näin:  ilahdutti asiantuntijan päivää blondipuhelulla. Asia tuli kuitenkin hoidettua. Jos mä oisin sä, niin kyllä mäkin rakentaisin talon mun kaa.

"Mä en tiedä, että miksi sitä kutsutaan, mutta se pömpeli, johon ne kaikkien kaapelit yhdistetään...", "tontin numero, joo, oota, onko se tää neljä?", "oota mä kirjoitan ylös, sähkökaappi, oliko se sähkökaappi...ai, koska se asennetaan, en mä tiiä kyllä...", "tuleeko se telkkari kanssa teiltä...", "joo, se yhteysnumero on mulle, ai miehen puhelinnumero ois kanssa hyvä olla, ai miten ni?"

Nettikaapeli tulee kuparisena, avausmaksu on 875 euroa. Kuitukaapeli olisi maksanut noin tuhat euroa enemmän, mutta mies puhelimen päässä näki, että naapureillakin on kuparia, joten kelpaa meillekin.

Kaapeliteevee kannattaa toki vetää tuossa samalla, niin sen avausmaksu on 191 euroa. Kaapeliteeveen kuukausimaksu on 6,50 euroa. Itse pitää kaikki kaivaa, joten se on hyvä tehdä muiden kaivausten kanssa samaan aikaan, muuten maksetaan toiset kaivaukset. Tietoa rakentajalle näistä asioista löytyy osoitteesta: www2.dna.fi/rakentajille.

11. tammikuuta 2012

Valkoisten seinien lumoama ---ja kuinka taika raukeaa.

Tulevan talon osalta pohditaan vielä kaikkea muuta kuin sisäseinien väriä, mutta tänään uutta Deko-lehteä lueskellessa tuli mieleen tällainen mun pään sisäinen dilema.

Sisustuslehdissä, -ohjelmisssa ja -blogeissa mä olen aina ihan fiiliksissä näistä valkoseinäisistä klassisen skandinaavisista kodeista. Mulla on periaatteessa joku juttu valkoisiin seiniin, mutta käytännössä toteutus hakee vähän muotoaan. Sama on valkoisten keittiöiden kanssa. Kuvissa ne on ihan tosi jees, mutta sitten kuitenkin...josko jotakin väriä ja särmää vähän laitettaisiin.

Viimeisin muuttomme pari vuotta sitten oli siitä erilainen, että mietimme muuttaako vai ei? Molemmat mahdollisuudet olivat ihan yhtä mahdollisia. Verotuksellisista syistä muutto oli kuitenkin ihan fiksua ja mielestäni muutos on aina hyvästä. Osansa muuttopäätökseen tekivät valkoiset seinät. Olin ihan fiiliksissä asunnosta, jonka kaikki seinät ovat valkoiset. Edellisessä asunnossa hengailimme parin vuoden ajan edellisen omistajan valitsemissa tapeteissa. Valkoiset seinät siis olivat NIIN jees ja mä päätin tuijottaa niitä joka päivä onnea puhkuen.

Sitten meni aikaa (ei kauaa) ja käytiin rautakaupassa, jossa oli myynnissä myös tapettia. Matkaan tarttu tämä olohuonetta varten. Yksi seinä kannattaa aina tapetoida, on näet sisustuslehdet luettu kyllä.



Makuuhuoneen yksi valkoinen seinä jäi uuden vaatekaapiston alle ja vastakkainen valkoinen seinä jäi jotenkin parittomaksi. Pitäisköhän käydä siellä rautakaupassa taas....



Eteinen kaipaisi ehkä vähän ryhtiä myös. Onhan tää vähän tylsä näin kokonaan valkoisena. Mitähän sieltä rautakaupasta taas tarvitsisi?



Nyt olen taas ihan täpinässä, että sitten seuraavassa asunnossa (joka näillä näkyen on se talo, jota ensi keväänä aloitamme rakentamaan) on ihan valkoiset seinät! Maalarin valkoista 100 litraa ja tela. Helppoa ja niin jees! Mä niin tuijotan niitä valkoisia seiniä onnesta puhkuen joka päivä! Niin varmaan. Näitä kaikkia esiteltyjä tapetteja  meiltä löytyy jo nyt vararullina ja eiköhän sinne rautakaupaan taas tie vie ihan vaan muissa asioissa. Sitä paitsi ainakin lintutapetit, mustapohjaiset tapetit ja ties vaikka mitkä vielä kokeilematta.

Eiku se oli 100 litraa maalarinvalkoista ja tela.

(niin ja tällä viikolla Innossa oli värisuunnittelija ja sellainen ammattilainen oli hyvinkin kohtuuhintainen...)

9. tammikuuta 2012

Ollaan kiitollisia jokaisesta päivästä.

Edesmenneen ystäväni mies kertoo aamun Hesarissa rohkeasti ja avoimesti heidän tarinaansa.

A. ja A. Vienosen Vilppu-poika syntyi elokuussa 2009. Silloin kukaan ei olisi osannut kuvitellakaan, että pojan täyttäessä kaksi Aleksi olisi yksinhuoltajaisä. Anne sai syöpädiagnoosin elokuussa 2010. Kunto oli edeltävän kesän aikana romahtanut. Hän hengästyi pienestäkin pyörälenkistä, vaikka oli ennen kesää ollut hyväkuntoinen. 

"Lopulta sydämestä löytyi iso patti", Aleksi kertoo.

Syöpä oli jo levinnyt luustoon, joten tilanne oli alusta asti dramaattinen.

"Heti alkuvaiheessa meille sanottiin, että on valmistauduttava kuolemaan."

Aleksi ja Anne kuitenkin tarttuivat pienimpäänkin toivoon, ja Annelle aloitettiin solumyrkkyhoidot syöpäklinikassa. Anne oli silloin 34-vuotias.


Aleksille aika syöpähoidoissa ja niiden välillä oli kuin sumussa olisi kävellyt. Hän kävi oman terveysasemansa psykiatrisella hoitajalla kolmisen kertaa viikossa. Aleksi oli päättänyt, että jaksaa.

"Pystyin aika hyvin purkamaan pahaa oloani, että jaksoin työpäivän lisäksi hoitaa lapsen ja käydä sairaalassa joka päivä."

Välillä Anne oli pitkiäkin aikoja kotona. Hiusten lähtö tuntui aluksi rajulta, mutta siihen tottui pian.

Lopuksi enää lapsi kiinnitti huomiota siihen, ettei äidillä ole aina tukkaa. Peruukki sopi Annelle hyvin. Vilppu meni päiviksi hoitoon ja Aleksi töihin. Siellä ajatukset sai aina vähän muihin asioihin.

"Kun Annen solunsalpaajat helmikuussa vaihdettiin tehottomampiin, tajusin lopullisesti, ettei hän parane", Aleksi sanoo.


Sen huhtikuisen päivän Aleksi muistaa hyvin elävästi. Hän oli juuri hakenut poikansa päiväkodista. Sää oli mukavan keväinen, ensimmäinen kunnon hiekkalaatikkokeli. Isä istahti hiekkalaatikon reunalle, ja poika otti lapion käteensä.

"Anne soitti ja kertoi, ettei syöpähoitoja enää jatketa", Aleksi kertoo.

Hän vei lapsen hoitoon omalle äidilleen ja lähti hakemaan vaimoaan sairaalasta.

"Silloin itkin oikein kunnolla."

Anne ja Aleksi menivät sairaalasta syömään italialaiseen ravintolaan.

"Anne ei suvainnut tappiomielialaa vaan oli toiveikas", Aleksi muistelee.

"Kai minäkin vielä ihmettä odotin."

Tilanne oli lohduton, muttei silti tuntunut toivottomalta.


Aleksi pyrki huomioimaan Annea naisena. Kehui kauniiksi ja kosketti.

Aleksi muistaa yhden hauskan hetken sairaalassa, kun ulkona oli hurja helle. Vieraat eivät saaneet käyttää sairaalahuoneen suihkua, mutta Anne ja Aleksi menivät suihkun alle salaa yhdessä. Tunne oli kuin teini-ikäisillä.

"Sen jälkeen Anne siirrettiin suihkuttomaan huoneeseen – mutta se hetki yhdessä oli sen arvoinen."

Kun Anne muutti Terhokotiin saattohoitoon, aviopari oli puhunut kaikki asiat läpi. Anne koki saaneensa elämässään, mitä oli toivonut.

"Lähinnä hän kadehti vanhoja ihmisiä. Ja se, ettei näe oman lapsen kasvua, oli kipeä asia."

Aleksi ehti saattohoitovaiheessa käydä jo paljon suruaan läpi. Merkitsi paljon, että saattohoitokodissa hoitajilla ei tuntunut olevan kiire aina seuraavaan paikkaan. Jokainen hetki tuntui tärkeältä. Aleksi lupasi vaimolleen, että heidän poikansa pitää yhteyttä myös Annen puolen isovanhempiin ja muihin sukulaisiin.

Kuoleman hetki tuntui kaiken sen rauhallisuuden keskellä kaoottiselta. Paikalla olivat Aleksin lisäksi Annen vanhemmat.

"Anne lähinnä nukkui, mutta oli tajuissaan herätessään. Hengitys oli välillä katkonaista. Sitten hengitys vain loppui. Ennen sitä Anne kuiskasi: 'Auttakaa!'"

Kaikki itkivät ja Aleksi tajusi huutavansa äitiä. 
 Lähde: HS 9.1.2012

Artikkeli herätti itkun. Sen jälkeen niin monta ajatusta. Surua. Lohtua. Toivoa. Elämänasennetta. Asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Kyyneleitä. Kauhua. Kiitollisuutta siitä mitä on. Vihaa. Toivottumuutta. Elämisen halua. Muistoja. Pelkoa. Hiljaisuutta. Katoavaisuutta. Rohkeutta. Pysyvyyttä. Tahtoa. Rakkautta. Tätä on elämä.

Sairaslomalla edelleen.

Se ois sitten toinen sairaslomaviikko korkattu.
Onhan tässä päästy iso askel eteenpäin. Viime maanantaina en vapaaehtoisesti olisi edes noussut makuuasennosta ylös. Tänään olin jo kuuden jälkeen koiran kanssa köpöttelemässä talvisessa maisemassa. Aikamoista köpöttelyä on vielä tuo kulkeminen, mutta liikettä kuitenkin. Nukkuminen on jäänyt vähälle. Ei tule illalla uni, kun koko päivän on pääsääntöisesti tekemättä ei mitään. Valvominen on raskasta hommaa. Valvon eka pikkutunneille ja herään kuitenkin kuudelta. Viikonloppuna nukuin tosin aamuisin hiukan pidempään. Eiköhän se unirytmi sieltä löydy, kun palaa taas normaalitoimintoihin. Ruokahalu on myös palautunut ja aika hyvin jaksaa syödä. Saman tekemättömyyden takia tosin ei nälkäkään pahemmin pääse häiritsemään. Särkylääkkeiden syömistä olen tässä nyt vähentänyt ja nyt menee lääkettä noin puolet viime maanantain tilanteesta. Olen myös pitkästä aikaa vatsallani.
Kyllä tää siis tästä taas.

7. tammikuuta 2012

Helppo banaanipiirakka iltapalaksi.

Simppelit ohjeet on mukavia, kun tekee jotain hyvää iltapalaksi. Ei tartte sen kummempia aineita eikä ihmettelyjä. Ohje on Yhteishyvä-lehden siitä ruokaliitteestä viime marraskuulta.

Banaanipiirakka
noin 12 palaa

200g margariinia (käytin luomuvoita)
2 dl sokeria (en laittanut ihan kahta desiä, ettei olisi taas ällömakeeta, banaanikin on niin makea)
3 luomukananmunaa
4 dl venhnäjauhoja (käytin 3dl normijauhoi ja 1dl täysjyvävehnäjauhoja)
1 dl kauraleseitä (laitoin 1dl luomuspelttileseitä, kun ei ollut muita)
2 1/2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
3 banaania
1 dl luomukuohukermaa
Pinnalle: valmista sokerikuorrutetta (en mä tällaisia, loput luomukermat vaahdoksi ja vattui)

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kuori ja murskaa banaanit haarukalla soseeksi. Lisää rasva-munaseokseen kuivat aineet, banaanisose ja kerma ja kääntele tasaiseksi seokseksi. Levitä taikina noin 25x35 sentin kokoisen uunivuoan tai -pellin pohjalle. Paista piirakka 175-asteiseen uunin keskitasossa noin 35 min. Nosta piirakka jäähtymään ritilän päälle (what?). En nostanut. Leikkaa paloiksi ja halukkaat voi sitten kuorrutella raitoja tms. pintaan.

Joulupaketti.

Joulu tulee aina mukavasti. Ensimmäinen adventti ja saa kaivaa joulutavarat esiin. Hommata jotain uuttakin. Tulee tarve lämmittää glögiä, paistaa piparia ja pyytää miestä leipomaan joulutorttuja. Jouluradio kaivetaan esiin netin syövereistä ja joku tonttuilu CD:kin aina jostakin löytyy. Käydään joulukonsertissa ja katsotaan kätteleviä ihmisiä linnassa. Jouluaattona Joulupukin kuumalinja, Lumiukko ja turkulaisten rauha meille kaikille. Loppiaisena on kuitenkin jo niin puhdistavaa kerätä joulu pakettiin ja työntää se komeron ylimmälle hyllylle. Olennainen joulupaketti siis sekin.







Jos harrastaisin verhoja, niin nyt vaihtaisin sellaiset, joissa olisi vihreää ja keltaista.
Vaalenvihreää ja vaaleankeltaista valkoisella pohjalla
Joutuisi kyllä sitten vaihtamaan kaikki huonekalut ja tapetit.
Hyvä, etten harrasta verhoja.

5. tammikuuta 2012

Tärkeät hetket on muistettava etu- ja jälkikäteen.

Mä haluan edelleen, että mulla on paperikalenteri. Ei mitään puhelinkalentereita. Kalenterin pitää olla mieluinen ja aina yhtä ihana ottaa esiin. Ei voi olla mikään mainoskalenteri tai ammattiyhdistyshärpäke.
Kalenteri toimii myös päiväkirjana ja tällä kertaa viron kielen opettajana. Säästän kaikki kalenterit ja pari viimeistä on kirjahyllyssä. Lukisko klassikon vai vanhaa kalenteria?
Kaksi viimeistä vuotta käytin Paperblanksin kalentereita, mutta tämän vuoden kalenterin ostin jo syyslomalla Haapsalusta. Se oli juuri tullut painosta.
Kalenteri on ihanan rauhallinen ja sinne voi kirjata stressijuttujakin, jotka muuttuvat kalenterin ilmapiirissä tasapainoisemmiksi ja mieli rauhoittuu. Uskon näin. Ehkä.
Kalenteri on ostettu Epp Maria Galeriista ja on hänen omaa tuotantoaan.

Uuden vuoden lupaukset - osa 2

Liikunta, liikunta, liikunta.

Aikaisemmin tällä viikolla jo kerroinkin, että leikkaushaavojen parannuttua en enää ikinä makaa sohvalla ja tuplaan liikunnan määrän. Ensi vuoden liikuntalupaukset ovatkin hienosti siinä! No ei. Ikävä kyllä minulle ei sovi mikään liian korkealentoinen "päätän liikkua enemmän, syödä paremmin ja olla onnellinen." Olen täysin selkärangaton, jos minulla ei ole mitattavia tavoitteita. Viime vuoden liikuntatavoitteista toteutin kaikki muut paitsi jooga-kurssin. Jooga-kurssin jätin välistä ihan tietoisesti, koska se ei tuntunut missään vaiheessa tarpeelliselta.

Viime vuoden liikunnat eivät jakaantuneet kovinkaan tasaisesti. Ensiksi puolivuotta hurjaa menoa ja sitten puolivuotta hiljaisempaa eloa. Loppusyksy meni näiden terveysjuttujen kanssa ja nyt vielä joku viikko parantelua.

Liikuntamäärän tuplaaminen tulee siis helposti, kun treenaa sekä kevään että syksyn. Laitetaan listalle kaksi maratonia (alkukesä/Tukholma ja syksy), kaksi virallista puolikasta alle 2:15 (aloitetaan HCR:lla), virallinen kymppi alle tuntiin ja lyhyt triathlonmatka. Olkoon vaikka sitten se Helsingin minitriathlon loppukesästä. Ostin hätäpäissäni juoksukiellon jälkeen vaatetelineen, eiku siis kuntopyörän. Olen sillä veivannut ihan kiitettävästi 10-45 kilometrin lenkkejä telkkarin tahtiin. Haluan todistaa, että kuntopyörä on hyvä ostos, joten tänä vuonna ajetaan sillä Hangosta Utsjoelle ja takaisin - 1157km x 2. Syksyllä, kun en taas jaksa juosta, niin sitten pyöräillään takaisin Hankoon. Lisäksi käyn jonkun uuden liikuntalajin kurssin. Viime vuonna kävin potkunyrkkeilemässä ja uintikurssin. Tänä vuonna jotakin muuta? Katsotaan mitä löytyy, koska tämä uusilaji-case tulee ajankohtaiseksi vasta syksyllä. Keväällä olen pikkasen kiireinen juoksun kanssa. Ihan jonkun verran tarvitaan keväällä juoksukilometrejä nimittäin alle ennen Tukholmaa. Maratoniin on 149 päivää ja mä en ole juossut kuukauteen metriäkään. Miten rupee taas tuntumaan samanlaista kiristymistä päässä kuin viime talvenakin?

Ei ihan uskottavia lupauksia naiselta, joka kulkee särkylääkkeillä ja ei saa lenkkareita itse jalkaan. Mutta I´ll be back. Tämän kokemuksen jälkeen olen niin motivoitunut, että mikään ei ole mahdotonta. Ainakin pari viikkoa itken vaaleanpunaisia onnenkyyneleitä joka kerta, kun edes pääsen ulos kotoa.

Kukapa näitä uuden vuoden lupauksia muutenkaan ottaa kovin tosissaan? No minä!

....sit on se rakennusprojekti ja mulla ei ole mitään käsitystä, että minkä verran se vie niinku aikaa ja onko mulla oikeasti mahdollisuutta treenata niinku vähän, paljon vai ei yhtään...mutta we`ll see...

...ollaan onnellisia kuitenkin - ihan vaan yleisellä tasolla!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Muuta en lupaa: luomua ja liikuntaa! Lupasitteko te jotakin mainittavaa?

4. tammikuuta 2012

Uuden vuoden lupaukset - osa 1

Vuodelle 2011 lupasin keskittyä entistä enemmän luomuun ja lähiruokaan keittiössä. Näin on käynyt. Mitään suurta kerralla kaikki uusiksi ilmiötä ei ole käynyt, mutta jokaisella kauppareissulla tarttuu kyllä nykyään luomua mukaan. Luomun saatavuus on parantunut peruskaupoissamme huomattavasti. Se on hienoa!


Luomu ei ole enää mikään isotuloisten erikoisoikeus, vaan meidän kaikkien käsillä. Luomua saa myös kauppojen omilla merkeillä, kuten S-ryhmän Rainbow-tuotteina. Tämä uuden vuoden lupaus tuli siis pidettyä ja vuodelle 2012 lupaan nostaa hiukan taas rimaa ylöspäin. Jatkamme luomutuotteiden käyttöä ja lisäämme sitä askel askeleelta.

Vuodelle 2011 lupasin siis keskittyä luomuun keittiössä, tätä jatkamme lupauksen mukaan siis myös vuonna 2012, mutta laajennan luomulupausta myös purkkien puolelle kylpyhuoneessa. Tähän suuntaan lähdin isommalla vaihteella tässä joulukuussa, kun luin ystävältäni T:lta lainaksi saadun kirjan Marjoja&Maskaraa. Kirja on Noora Shinglerin kirjoittama ja hän on tuttu mm. Kemikaalicoctail-blogistaan. Olen toki näitä juttuja paljon ajatellut aikaisemminkin. Syyslomareissulta ostin päivä- ja yövoiteet Puhas Loodus-merkkiä Virosta. Olen merkin tuotteita käyttänyt aikaisemminkin. Rehellisesti sanottuna en kyllä yhtään tiedä ovatko ne oikeasti miten puhtaita. Lisäksi olen päättänyt, että alumiinittomat dödöt ovat ainoa vaihtoehto tästä eteenpäin. Tän syksyn olen mennyt Mádaran ekodödöllä. Kyseinen Noora kehuu sattumalta tuotetta juuri blogissaan. Dödö maksaa täällä Lahdessa varsinaisessa ekokaupassa 17-18 euroa, mutta Sokoksella 10-11 euroa. Katteet ovat siis häilyviä ja kohdallaan.

Joulukuussa päivitin myös shampoon ja hoitoaineen - ja puhtaita ekologisia tuotteita oli haussa. Mä en ole valmis maksamaan itseäni kipeäksi, joten niiden tulee maksaa (reilusti) alle kymmenen euroa / purkki. Joskus olen valmis panostamaan toki enemmänkin, mutta pääsääntöisesti olen todella pihi. Päädyin edullisiin Urtekramin (Urtekramin tuotteita tulee myös syötyä paljon.) rosmariini-shampooseen ja laventeli-hoitoaineeseen. Olen ollut molempiin hyvin tyytyväinen. Minulla on lyhyet, helpot hiukset ja suuria vaatimuksia ei ole shampoille muutenkaan.


Lisäksi tarvitsin naamarasvan - ekoa siis. Valitsin luontaiskosmetiikkamerkin Laveran tuhdin kasvovoiteen. Mulla on pakko olla talvella (vaikka olisi lämminkin talvi) kunnon rasva, yövoiteen tyyppistä ainetta päivälläkin. Ja ta-daa! Tämä rasva on NIIN IHANAA! Iho pysyy raikkaana koko päivänä! Heräteostoksena ostin myös Laveran ihanat appelsiinin tuoksuiset vartalon pesuaineen ja vartalovoiteen. Ne oli pakattu sellaiseen joulupakettiin ja ne olivat siis joululahja --- minulle.

Ekot ja luotto-Lumenet sulassa sovussa.
Joulun jälkeen kävin Sokoksen ekopurkkihyllyllä taas pyörimässä. Opiskelemassa merkkejä ja hintoja. Silmiini osui sitten kreikkalaisen, tunnetun ja kalliin Korres-merkin silmänympärysvoiteen puteli. Putelin lähtöhinta oli lähes 60 euroa. Hinta oli aluksi pudotettu 20 euroon ja nyt se oli pudotettu 11 euroon. Tuote oli menossa vanhaksi 1/2012, joten kaupan piti siitä eroon päästä. Myyjä lupasi minulle, että tuote on taatusti täysin käyttökuntoinen ainakin puolivuotta. Kaupat tehtiin. En voi kuin sanoa, että tuo silmänympärysvoide on todella ihana. En tiedä tekeekö se mitä silmänympärysiholle pitkässä juoksussa, mutta se kosteuttaa ja tuntuu niin hyvältä akuutisti.

Päätin myös vuosien, vuosien ja vuosien jälkeen kasvattaa oman hiusvärini esiin. Hiukset leikattiin viime viikolla ja oma väri näyttää nyt aika hyvältä yhdistettynä vanhaan värjättyyn hiukseen. Kampaaja tsemppasi, että omakin väri voi toimia hienosti --vielä sittenkin, kun kaikki värjätty on leikattu pois. Katsotaan nyt miten tässä edetään.

Kemikaalien määrä on siis vähenemään päin ja kaikki nämä ekotuotteet ovat olleet todella laadukkaita sekä toimivia. Rasvat ovat olleet jopa vastauksia suuriin hyvien tuotteiden etsintöihin.

En tosiaan lähde ruoka, enkä näissä purkkiasioissa stressin puolelle, vaan vähitellen tehdään viisaampia päätöksiä tilanteiden ja pankkitilin saldon mukaan. Kaikenlaista ei-ekopurkkia löytyy myös kotoa ja kaikki käytetään hyvillä mielin.

Ensimmäinen uuden vuoden lupaus siis tässä: luomu kuuluu suurena osana vuoden 2012 elämään.

Meikkien osalta en tiedä luomuista vielä mitään. Kauppameikeistä olen viime vuotena siirtynyt Cliniquen tuotteisiin, joten olen valmis laittamaan muutaman euron enemmän riviin kuin ihan markettimeikkeihin.

Terveisiä sohvalta.

Leikkauksesta toipuminen on sujunut ihan hyvin. Fyysisesti pahinta on tämä makaaminen. Selällään makaaminen. Henkisesti pahinta on tämä makaaminen. Selällään makaaminen. Tuntuu, että parissa päivässä tippuu maailmasta. Rupeaa epäilemään, että saako enää koskaan selkää suoraksi. Pääseekö enää koskaan koiran kanssa ulos, kun ei saa kenkiä jalkaan? Voiko enää ikinä mennä töihin, kun ei voi laittaa turvotukselta housuja jalkaan? Joutuuko loppuelämänsä katsomaan päivästä toiseen yltiöiloisia jenkkejä tekemässä ruokaa, laihduttamassa, sisustamassa ja menemässä naimisiin? Palautuuko ruokahalu enää ikinä? Saako enää ikinä unta illalla, kun koko päivän on vain maannut? Onko koko elämä aikataulutettu tuon päivittäisen särkylääkelistan mukaan?

Kun tämä epätoivon aalto yhdistetään uuden vuoden vaihteeseen, niin voin luvata, että lupauksia syntyy liukuhihnalta. Mä en enää koskaan valita töissä mistään, mä lähden vieläkin iloisempana koiran kanssa lenkille ja rupean heräämään aikaisemmin kunnon aamukoiralenkkiä varten, mä tuplaan mun liikunnan määrän, mä en enää ikinä makaa sohvalla, mä nautin jokaisesta terveestä hetkestä, mä siivoan joka päivä, teen ruokaa päivittäin....kaiken tän mä teen, jos mä ehdin ne maailman pelastamisen ohella.