Kävin tänään Helsingissä ihmettelemässä Helsinki City Triathlonia. Kummipojan isä kävi tän ns. mini-triathlonin hoitamassa. 300 metriä uintia, kymppi pyörällä ja kolmosen lenkki päälle. Mä ajattelin jo viime kesänä, että pitäiskö käydä tapahtuma kokeilemassa ja tänäkin vuonna harkitsin. Tuntui vaan liian hankalalta rahdata pyörää junalla sata kilometriä pienen pyrähdyksen takia. Katsomossa seistessä en kyllä enää muistanut, että mikä siinä tuntui niin hankalalta. Olisi ollut mukava kokeilla lajia. Tää mun kaikki urheiluhan on aina hiljaisesti tähdännyt kohti triathlonia.
Kuluvan vuoden uuden vuoden lupauksissa oli maraton ja tekniikkauimakoulu, jotka siis hiljaa-hyvää-tulee-hengessä vievät minua kohti triathlonia. Jonkin pituista matkaa. Toivoisin matkan olevan kuitenkin aidosti haastava, mutta kuitenkin oman kunnon rajoissa. Uimakoulu on loka-marraskuulle varattuna ja maraton on jo (onneksi) hoidettuna.
Ei enää montaa kuukautta, kun voi tehdä uusia lupauksia ensi vuodelle ja tiedä vaikka tulisi luvattua jotakin uintia, pyöräilyä ja juoksua yhdistävää toimintaa. Kaikki on oikeataan kiinni tuosta uimisesta. Oppiiko kurssilla jotain ja miten pitkään uintimatkaan pystyy sitoutumaan. Ei siis vielä mennä ensi vuoden lupauksiin, hoidetaan ensin nämä tän vuoden lupaukset kunnialla. Duhastakin pitäisi tervehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!