Kuolema koskettaa meitä kaikkia.

Läheisen kuollessa iskee suru. Iskee suru siitä, että ystävä on poissa. Ystävän elämä jäi kesken. Joskus vanhemman ihmisen kohdalla kuolema on helpotus. Hän oli jo elänyt elämänsä ja oli aika lähteä pois. Nuorenkin ihmisen kohdalla voi miettiä, että pitkän sairauden jälkeen kipu on nyt poissa ja saa rauhassa levätä. Kipu olisi ollut poissa myös, kun olisi vaan tullut terveeksi.

Oman surun kanssa ei osaa olla, joten suree toistenkin puolesta. Suree pienen lapsen puolesta, joka menetti äitinsä. Suree aviomiehen puolesta, joka menetti vaimonsa. Suree vanhempien puolesta, jotka menettivät tyttärensä. Suree ystäviensä puolesta, jotka olivat todella läheisiä kuolleen kanssa.

Suree itseään surun keskellä. Suree jo etukäteen kaikkien läheisten kuolemia. Suru on suuri ja kattaa niin paljon. Suru vie unen ja ruokahalun. Suru painaa rinnassa.

Kaiken surun keskellä haluaa nostaa lippua korkeammalle. Me olemme vielä täällä ja meidän tehtävä on tehdä omasta ja toistemme elämästä hyvä. Tämän kun jaksaisi muistaa aina.

Suru on lähellä vihaa ja vitutusta. Nuoren ihmisen kuolema ei ole vain oikein. Tekisi mieli huutaa, mutta ei tiedä, että kenelle sopii huutaa. Pitänee siis vain surra rauhassa ja hiljaisuudessa. Juosta läpi kyynelten.

Aikuisten elämään kuuluu kuolema.

Menetin eilen ystävän pitkän sairauden murtamana.
Hänellä oli usko, joka vei hänet johonkin parempaan paikkaan odottamaan meitä muita.