26. marraskuuta 2011

Porkkanakakku on aika parasta!

Korvapuustit on pullamaailman ykkönen, sitten tulee porkkanakakku ja sitten kaikki suklainen....

Eilen illalla paistoin porkkanakakun ja aamulla tein siihen päällisen. Sitä on sitten mutusteltu pitkin päivää. Nam! Porkkanakakkuohjeita on siellä ja täällä. Tässä on yksi, jonka lähde ei ole tiedossa.

Porkkanakakku
(Uunipellillinen)

4 kananmunaa
4dl sokeria
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
4dl vehnäjauhoja
2dl rypsiöljyä
300g (6dl) porkkanaraastetta
100g pähkinärouhetta (mantelikin käy)

Päällinen
200g tuorejuustoa
100g voita
250g tomusokeria
(Ainekset sekoitetaan keskenään.)

Sokeri ja kanamunat vaahdotetaan, kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sitten kaikki loput ainekset sokerivaahdon joukkoon. Paistetaan 175 asteessa noin 30 minuuttia. Pohja jäähdytetään ja päällinen levitetään viimeisenä. Päällimmäiseksi ripotellaan kanelia tai vaihtoehtoisesti puolukoita, pähkinärouhetta tms.

Aika makeaa, että sokereissa voi kyllä ottaa jonkun prosentin pois ja vehnäjauhoista laitoin puolet täysjyvällä, joka toimi hyvin.

24. marraskuuta 2011

Nimiä paperiin!

Talomme ei ole ihan vielä valmis.

Tänään laitoimme nimet lainapaperiin. Sehän se on se tärkein osuus tässä rakentamisessa. Nyt kaikki on totta.

Talo on toki jo piirretty, tontti vuokrattu (tontin saa ostaa talon valmistuttua), Herralataloista tilattu iso kasa oikeaan mittaan sahattua puutavaraa ensi kesäksi ja kaikenlaista muutakin paperia tässä on pyöritelty. Sovittu ja soviteltu. Mä oon toki jo hoitanut tätä naisen osuutta tässä kaikessa ja ostanut pari uutta keittiöpyyhettä, jotka ajattelin jättää laatikkoon odottamaan uutta kotia.
Kunnon nainen olen siis. *hymy*

Sitten odotellaan lumien sulamista, jos sitä lunta tänä talvena tulee. Lumien aikana haetaan rakennuslupa, tehdään lvi- ja valosuunnitelmat, avataan sähkö- ym. liittymät ja monta muuta juttua järjestellään, joista en vielä tiedäkään. Tehdään nää hommat toki, vaikka lunta ei tulisikaan.

21. marraskuuta 2011

Juoksua vaaleanpunaisten lasien läpi

Eilen oli ihan satumainen juoksulenkki.

Lähdin liikkeelle kahdeksan aikaan illalla.

Muutama aste oli pakkasta, raikas keli. Talvijuoksukausi tuli myös aloitettua, koska ensimmäisen kerran tänä syksynä kaivoin juoksupipon esiin. Kesätossuilla kuitenkin vielä.

Ilta oli pilvetön ja tuhannet tähdet tuikkivat taivaalla. Taivaankansi näytti valtaisalta. Siinä tuntee ihminen itsensä hyvin pieneksi.

Lahden sataman alueella tuikkivat kauniit katuvalot, Sibeliustalo oli valaistu ja Niemessä kotien valot hohkasivat. Lisäksi erilaisia jouluvaloja oli ilmestynyt parvekkeille. Tyylikkäitä värittömiä valoja. Ihan mielettömän kaunista! Kylmät väreet menevät vieläkin.

Valoja ihastellessani, huomasin yht´äkkiä jonkun kulkevan vierelläni. Se oli kettu. Reponen jolkotteli mun vieressä parin metrin päässä. Sitten meidän katseet kohtasi. Ketulla oli niin rauhaisa ja fiksu katse. Sitten se kääntyi ja katosi pöheikköön. Jäi maaginen tunne, kuin kettu olisi sanonut minulle jotain kannustavaa.

Hetki oli niin hieno, että ihan nousi kyyneleet silmiin. Tuntui niin hyvältä kaiken sen kauniin keskellä. Olenko joutunut johonkin taideteokseen tai elokuvaan? Se oli kuitenkin jotakin ihmeellisempää kuin taideteos, se oli luonto.

Ei tartte varmaan erikseen mainita, että juoksu kulki reilun tunnin lenkin verran ihan kuin leikkiä vain.

Tätä ette kuule usein mun suusta: "Kannattaa lähteä lenkille!"

17. marraskuuta 2011

Saukkokoulu osat IV ja V

Uintikoulun neljäskerta oli todella kaamea. Harjoittelimme käännöksiä. Aluksi opettelimme tekemään kuperkeikkoja eteen- ja taaksepäin. Se oli niin kaameaa, koska nenä, nielu ja kaikki mahdolliset putket olivat ihan täynnä vettä. Päässä tuntui todella pahalta, eikä vain tunnin ajan ---vaan koko seuraavan päivän. Ihan kuin olisi autopesuharjat pyörineet kaikissa kasvon putkissa klooria (tai millä myrkyllä lie noita vesiä nykyään puhtaana pidetäänkään) läträten. Kuperkeikkoja osasin kyllä tehdä sen verran mitä autopesujen aiheuttamalta ahdistukselta pystyin.


Varsinaiset käännökset menivät ihan ohi. Kylkikäännös meni jotenkuten ja ehkä harjoittelemalla vielä opin sen. Se varsinainen kuperkeikkakäännös ei onnistunut laisinkaan. Lopputunnista keho ei enää suostunut kunnolla edes yrittämään, koska keho ei halunnut sitä vettä enää ollenkaan sisäänsä. En olisi koskaan palannut kurssille, jos tätä olisi lähdetty harjoittelemaan ensimmäisellä kerralla.




Neljännellä kerralla harjoiteltiin myös jotain uintijuttujakin käännösten ohessa. Viidennellä kerralla jatkettiin taas uimaharjoituksia. Palattiin rinta-, selkä- ja vapaauintiin. Oli taas mukavampaa. Kyllä me niitä kuperkeikkoja taas aluksi mentiin, mutta ei onneksi käännöksiä tehty. Eilen sitten rupesimme uimaan allasta päästä päähän. Ensimmäisen kerran siis pääsi tositoimiin ja oikein hengästy. Uintikuntoon pääsee kuulemma uimalla. Näinhän se taitaa olla.


Niin ja mulla oli mun uusi uimapuku. Onhan se kiva uida, kun vaatteet pysyy varmasti päällä.

Kuvan saukko näyttää kuperkeikan mallia Brooklynin akvaariossa syksyllä 2009.

13. marraskuuta 2011

Piipahdettiin Jyväskylässä

Käytiin viikonloppuna Jyväskylässä miehen ja koiran kanssa. Mukava viikonloppu.

Miehen sisko on lähdössä suureen maailmaan pidemmäksi aikaa, niin kävimme vielä päivittämässä toistemme kasvot muistiin. Hänen työpaikkansa herkkuja syötiin pelipaikalla ja vielä illalla siskojen kotona tarjoiltuna. Porkkanakakku oli aikasen mehevää, suklaakakku ja herkkupulla ajoivat myös asiansa ja talon burgeri oli jättimäinen! Burgeria puremaan saatiin myös miehen serkku.  Miehen toinen sisko asuu myös Jyväskylässä ja hänen putiikissaan käytiin tekemässä ostoksia. Kaikkea ihanaa on hällä siellä ja netin kautta voi tehdä ostoksia myös.


Käly keitti kaffet.

Yötä oltiin Sokos-hotellissa, jotka ovat aina yhtä koiraystävällisiä. (lause alkaa yksiköllä ja sitten jatkuu luontevasti monikolla) Huone oli käytävän päässä omassa rauhassa (samassa huoneessa ollaan oltu aikaisemminkin) ja hotelliin tullessa saa koiralle tervetuliaiskassin. Koira toki osaa olla hissukseen huoneessa myös itsekseen ja se varmasti helpottaa ystävällisen palvelun ylläpitoa. Saunaosastolla oli useita poreammeita. Ostin reissusta itselleni myös uimapuvun ja pääsin sitten poreilemaan. Uimakurssilla oon huomannut, että kunnon uimapuku pitää olla. Kilpavarustelin nyt sitten sinisen Speedon puvun, joka oli puoleenhintaan. Hyvät kaupat. Se on vielä sellainen selkeän sininen valkoisin merkein, joten sitä ei sekoita mustaksi mitenkään päin. Tärkeää ja keskeistä on, että ei lähde ollenkaan mukaan mustaan massaan. *hymy* Huomenna sitten pääsee sen kanssa tositoimiin kurssille. Hotellin aamupalalla oli kaikkea mahdollista, tosin tiramisu loppui ennen kuin ehdin sitä maistamaan. Länsimainen ongelma, kun ähkyssä kaipaa vielä lisää. Pitäisi hävetä.

Erikoista oli, että kaikki tavatut henkilöt suunnittelivat uusia kuvioita mahdollisesta muualla kuin Jyväskylässä, joten saa nähdä koskahan Nykäskylään päädytään seuraavaksi. Mukava kaupunki veden äärellä.

6. marraskuuta 2011

Jos toi luumuilu ei lopu, niin sitten se jatkuu...

Eilen paistoin kakkua, jota nyt sitten syödään muutama päivä. Helppoa ja hyvää, vadelmat sopii tosi hyvin tähän. Tää ohje löyty Etelä-Suoman Sanomista 27.10.11. Lehdessä oli jotakin esittelyä, että sopii hyvin joulunaikaan. Joo, kyllä syksy ja joulu maistuu vuoassa. Vadelmat muistuttavat kuitenkin kesästä!

Luumu-vadelmakakku

150g voita (jätä hiukan vuoan pohjalle)
1,5 dl sokeria
3 keltuaista (valkuaiset laitoin smoothieen)
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
0,75 tl leivinjauhetta ja 0,25 tl ruokasoodaa (kunnon fysiikkaa...)
2 dl luonnonjogurttia

vuokaan:
muutama ruokalusikallinen voita
1 dl fariinisokeria
6-10 kokonaista luumua
2 dl vadelmia

2. marraskuuta 2011

Luumuilua

Luumut on hyviä sellaisinaan, mutta niistä on myös helppo tehdä kaikenlaista iltapaa tai muuta hyvää.

Eilen tein paistettuja luumuja. Paistetut luumut osaa jokainen tehdä, ottaa luumuista kivet pois ja laittaa puolikkaat kuumaan uuniin. Oli mulla eilen oikein ohjekin. Ohjeen lähde Etelä-Suomen Sanomat 27.10.11.

Paistetut luumut

kokonaisia luumuja
fariinisokeria
(konjakkia)
tarjoiluun kermavaahtoa

Voitele vuoka öljyllä. Halkaise luumut ja poista kivet. Laita luumut vuokaan ja ripottele jokaisen luumupuolikkaan keskelle teelusikallinen fariinisokeria ja muutama tippa konjakkia. Konjakki ei ole välttämätön, mutta antaa juhlavan maun. Paista 200 asteessa kunnes luumu on kypsää, noin 20 minuuttia.

Kermavaahto korvattiin vaniljakastikkeella. Tänään söin loput ja oliko maukasta kastikkeeksi jähmettynyt luumujen neste ja fariinisokeri? Oli.

Joku viikko sitten tein sellaista luumupaistosta, jota syötiin aika monta päivää ---ja se vaan parani ja parani koko ajan.

Luumupaistos (8-10 annosta)

250g voita (vinkki: Rainbow`lla on luomuvoita 250g-paketeissa)
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kidesokeria (ennen vanhaan ohjeissa puhuttiin vaan sokerista)
2 dl fariinisokeria
10 luumua

Uuni 175c-asteeseen. Nypi voi, jauhot ja sokerit kulhoon murumaiseksi seokseksi. Laita hetkeksi jääkaappiin. Huuhtele luumut ja poista niistä kivet. Leikkaa luumut neljään osaan (mä laitoin kyllä puoliksi) ja nosta voidellun uunivuoan pohjalle. Ripottele taikina päälle (mun salaisuus oli se, että tein tän kapeaan uunivuokaan ja pystyin painelemaan taikinan luumujen päälle kanneksi, enkä ripoittelemaan päälle). Paista uunin alatasossa 30-45 min / kauniin kullanruskeaksi. Tarjoa suoraan vuoasta jäätelön tms. kanssa. Mä paistoin vähän pidempään, koska tein taikinasta sen kannen. Tää oli hyvää heti ja myös kylmänä parin päivän päästä. 
Tämä ohje on Koti ja Keittiö-lehdestä 9/11. Kuva oma.

1. marraskuuta 2011

Saukko II ja III

Toinen uintikoulukerta oli haastavampi kuin ensimmäinen. Vapaauinnin eli kroolin hengitys on haastavaa. Vettä on koko ajan siellä, missä pitäisi olla ilmaa. Välillä ehkä ihan hippasen onnistuikin, mutta sitten taas meni sekaisin. Pitää muistaa kädet, jalat ja hengitys. Kaikki samaan aikaan. Haastava kokonaisuus siis. Ihme, että osaan edes kävellä. Selkäuintia myös testailtiin ja piti uida kuin delfiini. Siis piti.

Toinen uintikerta päättyi suihkutiloissa yhteen ikävimmistä lineista ikinä: "Onko kukaan lääkäri tai sairaanhoitaja?" Vanhempi nainen sai jonkinlaisen kohtauksen tunnin jälkeen. Nainen oli altaassa vieressäni ja valitteli päänsärkyä jo vedessä. Ambulanssi tuli onneksi apuun.

Eilen, kolmannen tunnin aluksi, meille kerrottiin naisen voivan hyvin. Hän ei kuitenkaan enää palaa kurssille. Eilen sitten aloitettiin rintauinnin opettelu. Se on varmasti minun lajini: rintauinti. Siinähän sitä vasta muistettavaa olikin, mutta siitä kuitenkin tuli vahvimmin "tämän haluan oppia ja varmaan opinkin"- olo.Tunnin lopuksi kokeiltiin ihan kylmiltään taas vapaauintia ja mulla ei ollut mitään muistikuvaa edellisen kerran asioista! Oh-hoh!

Kolmannella kerralla oli selkeästi rankin ohjelma. Parilla ensimmäisellä tunnilla tuli välillä kylmä ja tuli kramppi-ongelmia. Eilen ei ollut kylmä. Rupesi menemään urheilun puolelle. Eilen piti taas olla delfiini. Opettaja kommentoi, että loppumatkasta meni tosi hyvin mun delfiini, kun rupesin potkimaan vahvemmin. Kerroin opettajalle, että mulla rupesi happi loppumaan ja oli pakko laittaa lisävauhtia, kun meinasi tulla paniikki. Paniikki on kuulemma oikein hyvä motivoija.

Niin ja heti toiselle tunnille ostin uimalasit ja ne on ihan tosi hyvät. Suosittelen uintikurssia ja uimalaseja kaikille. Vielä neljä kertaa edessä.