Aikaa on.

Työttömän maanantaiaamu on rauhallinen. Katsotaan aamuteeveetä ja haudutellaan puuroa. Koiran kanssa ulos ja teet tulille. Olen ollut työttömänä vasta toista viikkoa, joten tällainen aamu menee vielä ihan fiilistelyn piikkiin. Haluan heti huomauttaa, että en ole mitenkään ylpeä ja onnellinen työttömyydestäni, vaan odotan todella soittoa uudelta tulevalta työnantajaltani. Siltä, jolla kävin viime viikolla haastattelussa.

On sitä sitten töissä, opiskelemassa tai vapailla, niin ylipäänsä meillä on nykyään paljon aikaa. Tiedätte tämän katkeran virren siitä miten nykyään kaikki on niin helppoa, kun ei tarvitse hiihtää 15 kilometriä päivässä kouluun ja ruoka on valmista mikron sanoessa "pim". Näinhän asia toki on, sitä ei voi kieltää. Helppoa on ja sitä myötä aikaa on.

Kaikki tämä aika on monella tapaa ihan mahtavaa. Ihmiset pystyvät kehittämään itseään haluamaansa suuntaan tämän kaiken ajan avulla. On aikaa pohdiskella minuutta tai kierrellä kaupoissa ostamassa sitä minuutta. Jokainen tyylillään ja oman ajan haluamallaan tavalla käyttäen.

Välillä on tylsää. Onko silloin aikaa liikaa? Eihän sellaista voi olla, ei aikaa voi olla liikaa. Meillähän on kuitenkin kaikilla kiire ja stressi, jonka poistamiseen ja niistä aiheutuvien oireiden vähentämiseen käytämme sitten vapaa-aikaa. Minulle tylsä ja liika-aika ovat oireita saamattomuudesta. Joo, se asia pitäisi hoitaa ja niin se, sielläkin pitäisi käydä...joo, mut ne asiat ei just kiinnosta. Kärsin mieluummin tylsyydestä.

Toiset tylsistyy helpommin kuin toiset. Toisille, kuten minulle, tulee helposti sellainen olo, että nyt täytyy kyllä tehdä jotakin. Ei voi koko päivää vaan olla ja tehdä ei mitään. Sellaista ei kestä montaa päivää, ainakaan peräkkäin. Tekemisen tason voi laskea hyvinkin alas, mutta asioita on tehtävä.

Aamun olen ollut tekemättä aika lailla ei mitään, mutta kunhan tästä koneelta kohta nousen, niin alkaa tapahtua: kirpparikamojen viimeinen silaus, ulkoilua, lukemista, yrittäjäkurssilla ilta, ruoanlaittoa ja pyykkien pesua.

Aika on tämän päivän osalta täytetty ja huomisellekin on tekemiset laitettu pään sisäiselle listalle. Kaiken tämän tekemisen ohessa minulla on silti paljon aikaa miettiä omia juttuja. Nyt onkin paljon mietittävää, kun on muutamienkin asioiden kanssa vähän välitilassa. Asiat eivät miettimällä muutu, mutta kivahan niitä on pohtia ja veivata - kun on aikaa.

Jonkun lukijan olettaisi saavan parhaillaan anti-reaktiota tekstiäni vastaan. "Kunhan pääsen kommentteihin saakka, niin kerron mitä on kun ei ole aikaa, hyvähän se on työttömän siellä huudella..." Tiedän tuonkin tunteen, been there.

Väitän kuitenkin, jos ollaan ihan rehellisiä itsellemme, niin kyllä meillä aikaa on ja paljon. Itse päätämme vain mitä sillä teemme ja tekeekö se tekeminen meidät tyytyväisiksi ajan käytöstämme. Tähän kuuluu laittaa se tosiasia, että suomalainen katsoo keskimäärin 2h 58 minuuttia vuorokaudessa televisiota (2010). Kolme tuntia päivässä. Tässä kohtaan muutama sitten mumisee, että meillä katsotaan vain uutiset ja sää. Uskon, että jotkut teistä todellakin tekevät niin, mutta meille lopuille huomautan vaan, että miten huomaamattaan se ilta telkkarin edessä voikaan vilahtaa ymmärtämättä siihen käytettyä aikaa. Ja tiedätte ehkä sen matkatoimiston mainoksen, jossa käydään läpi ihmiselämän ajankäyttöä ja lopuksi todetaan "puhumattakaan internetistä".

Aina kun tulee valitettua, ettei ehdi tehdä asioita, joita haluaisi, pitäisi varmasti miettiä, että mistä ajasta olisi valmis tinkimään jonkun halutumman tekemisen puolesta. Rehellinen kysymys itselle, että onko kyse ajan puuttteesta vai laiskuudesta? Rehellinen jatkokysymys itselle, olenko onnellisempi ihan vaan näin laiskana vai pitäisikö vaihtaa ajankäyttöä? Sitten vielä se rehellinen vastaus itselle olisi hieno loppulause.

Aika-pohdinta on jotenkin tullut mieleeni eri suunnista. Toisaalta tämä oma vapaa-ajan määrä on siis maksimaalisesti lisääntynyt ja nyt olisi kuulkaa aikaa harrastaa! Ei vain aina tunnu siltä, että harrastetaanpa nyt sitten. Olen myös blogimaailmassa huomannut, että todella monilla on elämässä erilaista projektia menossa. Aika on jaettu projekteihin, joista pidetään blogeja. Oikein hyviä projekteja ja blogeja onkin. Seuraamistani blogeista löytyy keittokirjan läpikäyvää blogia ja erilaisia ei-seuramatka-tyyppisillä-reissuilla olevien matkaajien blogeja. Monella päättyi nyt helmikuun alussa lihaton/sokeriton/vehnätön/viinaton tammikuu. Tammikuussa on pitänyt keksiä uutta tekemistä niiksi tunneiksi, jotka normaalisti notkuisi baaritiskillä tai oluttölkin kanssa kotisohvalla. Ajankäytön uudestaan muokkaamista. Synttäritkin on tällä viikolla ja nehän myös pistävät miettimään aikaa. Mihin se vuosi taas meni ja mihin se seuraava vuosi taas laitetaan menemään? Vuodessa on 8760 tuntia. Seuraavat pari tuntia aion käyttää ulkona. Sohvalla röhnöttävä koira on niin samaa mieltä mun kanssa tästä ajankäytön ratkaisusta.

Samaan aikaan toisaalla. Aamuteeveessä oli tänään miehiä, jotka pitävät muotiblogeja. Keski-ikäisen miehen muotiblogi on mukava poikkeus kaikkien näiden 20+-muotiblogien harmaaseen massaan. Kirjoitus, jonka otsake on "Sananen miesten koruista" ja varsinainen teksti ytimekkäästi "Älä.", on blogin kiteyttävä ja hauska. Hyvää ajankäyttöä kyseisen tekstin kirjoittamisessa käytetty.