Huutooni on vastattu päivän lehdessä.

Aamulla luin päivän aviisia ja puuro ehti kylmettyä, kun uppouduin artikkeliin juoksemisesta sekä maratoniin treenaamisesta.

Hymyilytti, kun otsikkona on "Kunnostaudu!" ja ingressi kertoo seuraavaa: "Sohvaperunan muodonmuutos maratonjuoksijaksi onnistuu, kun sitoutuu harjoitteluun ja uskoo itseensä." Teksti on selkeä jatkumo eiliseen juoksuoksennukseeni. Maailmankaikkeus on jännä jatkumo asiassa kuin asiassa.

"Este maratonille tähtäämisestä löytyy useimmiten korvien välistä. Uskonpuute itseensä ja muiden epäilevä suhtautuminen syövät motivaatiota."

Oikein on realistinen sekä pidetään-jalat-maassa-henkinen kirjoitus. Todella hyvä terapiapläjäys lievään hysteriaan taipuvaiselle naishenkilölle, joka ei halua nimeänsä tässä julkisuuteen. Joutuu varmasti leikkaamaan tämän hänelle irti, jotta voi artikkelin kanssa sitten aina tarpeen mukaan pitää terapiaistuntoja. Hän voi.

"Ennakkoluulojen vastaisesti maratonia varten harjoittelu ei vaadi ihmetekoja."

Haastateltavana on kuntovalmentaja Antti Hagqvist, joka treenauttaa mm. ulkoministeri Stubbia. Ei ihme, että Stubb on aina niin nauravainen, kun on näin fiksu valmentaja.

 "Ensimmäisen maratonkerran tavoitteeksi riittää, että pääsee maaliin saakka. Kestävyyden kannalta voi olla viisasta edetä matka harjoittelusta tutulla kävelyn ja juoksun vuorottelulla."

Mukavasti kerrataan myös sitä, että kuka vain pystyy maratonin kulkemaan läpi ihan kuntoa nostamalla kävelyllä ja juoksulla sekä vähän keskivartalon lihaksia kohentamalla. Se on kyllä jäänyt vähemmälle. Ei ihmetekoja, vaan perustreeniä. Syödä ja juodakin saa, eikä hiilihydraatteja pitäisi pelätä. Upeaa. Eletään aikuisesti, niin yksi maratonkin menee siinä ohessa. Olen pelastunut.

"Yleensä ne ovat ihmiset itse, jotka asettavat rajoituksia. Ainakaan ei pidä miettiä, mitä muut mahtavat pyrkimyksistä ajatella."

Quotet ESS 22.2.2011 ja Stubb-kuva: www.finlandforthought.net ja omakuva Espoon puolikkaalta 2010. Silloin ei naurattanut.