Kokovartalokulttuurihenkilö

Tällä viikolla tuli käytyä kaksi kertaa oikein elokuvissa.

Viikolla kävimme mieheni kanssa korkkaamassa Vantaan Flamingon leffateatterin ja katsoimme Kuninkaan puhe-elokuvan. Elokuva oli selkeästi plussan puolella. Tarina on simppeli ja näyttelijät tekevät siitä suuren. Kaksitoista Oscar-ehdokkuutta nostavat odotukset korkealle ja ylimitoitetut odotukset eivät täyttyneet kaikilta osilta. Suosittelen silti elokuvaa, upeita roolisuorituksia. Colin Firth änkyttäjänä, tarvitseeko sitä naiskatsojille muita syitä kehitellä teatteriin siirtymiseen? Niin liikkistä.

Eilen sitten kävimme katsomassa Hella W:n kotiteatterissa täällä Lahdessa. Hella W:ssä tarina on sitten taas niin monisäkeinen, että siitä olisi riittänyt tavaraa useampaankin rainaan. Hella W on todella näyttävä leffa. Juha Wuolijoki osaa tehdä hyvännäköistä kuvaa, esimerkkinä Joulutarina ja tämä uusin. Sisältö on kuitenkin kuin palapeli, joka kasaantuu elokuvan loppua kohden, mutta ei täysin valmistu. Tärkein asia tulee kuitenkin selväksi: Hella Wuolijoki oli  ainutlaatuinen henkilö ja häneen ei pelkästään yhden leffan avulla pääse sisään. Suositten Hella W:tä kaikille suomalaisesta historiasta kiinnostuneille ja niille, joiden mielestä naiset ovat jääneet paitsioon suurhenkilöiden kuvauksissa. Leffan nähtyään ilmaan jää niin paljon kysymyksiä, että kirjastoon on suunnattava. Sehän ei ole pelkästään huono asia!

J.K. Sinkkuelämää kakkonen tuli katsottua kolmatta kertaa myös ja tällä kertaa katsontakulmana oli naisten pukeutuminen Abu Dhabin reissullaan. Yllättävän pitkää ja peittävää heillä oli päällä. Todellinen opetuselokuva.