Ihanan arkista.

Aamun lehdessä oli annettu tilaa kokonainen sivu arjen pohdintaan. Minä olen antanut kokonaisen syksyn saman teeman käsittelyyn, joten olikin mukava aloittaa päivä artikkelin lukemisella.

Artikkelissa puhuttiin arjesta arkisesti. Naisille suunnatuissa medioissa arki on ollut pop jo pitkään. Homing-trendiin liittyvät tv-ohjelmat ja lehtijutut ovat toki mukavaa ajanvietettä, mutta aiheuttavat jo vastareaktiota. AntiHoming-aatteen nimissä meillä ei siivota joka viikko eikä toteuteta moderneja niksipirkka-vinkkejä. Homing taidetaan suomentaa termillä kotoilu.

Arki kuluu töissä, mutta se tapahtuu arkipäivinä virastoaikaan. Se on ihanan arkista. Minulle vapaa-ajan arki on sitä, että ollaan joskus kaikki kahdeksan jalkaa samassa paikassa samaan aikaan ilman kelloa. Ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä sekä tyhjäkäyntiä.

Suurimman osan 2000-luvusta olen käynyt läpi mitä erilaisimpia elämänvaiheita ja työ-, luottamustoimi- sekä opiskelutunteja on kertynyt niin paljon, että hitaampaa on joskus hirvittänyt. Se hitaampi olen minä. Arkea rakentaessa piti ottaa homing-metodit käyttöön ja sitä kautta saatiin sitä kuuluisaa laatu(arki)aikaa perheen kanssa.

Nyt sitten tämä syksy on ollut sitä itseään: arkea! Ei ole tarvinnut yrittää yhtään. Arki on tullut kotiimme. Arkeen kuuluvat toki sunnuntaiaamun croissantit ja karkkipussien sulostuttamat lepo- ja lukuhetket keskellä päivää peiton alla. Eilen meillä muuten siivottiin. Lauantaina pidetty siivouspäivä. "Ja 12 pistettä menee...pariskunta Lahdesta!"

Lähipiirissäni aikuinen (!) pariskunta pohdiskeli tämän syksyn aikana yhteisen arjen aloittamista. Jos oma elämä on rakennettu itsekseen olemiseen ja kaikki hoituu suhteellisen mukavasti, niin kannattaako sitä lähteä  muuttamaan? Kannataaako rikkoa jotain ehjää? En itsekään ole ollut arkisen elämän aisan kannattelija koko elämääni, mutta olin oikein iloinen heidän lopputuloksesta: tupaantuliaiskutsua odotellessa.

Muiden elämän seuraaminen antaa mahdollisuuden peilata siihen omia valintojaan. Tänä syksynä olenkin ollut erityisen onnellinen kaikesta arkisesta. Onhan se hienoa avata jääkaappi miehen käytyä kaupassa ja siellä ovat ne vapaasti juoksentelevien luomuruokaa syövien kanojen lopputuotteet. Ei siihen tarvita kynttiläillallisia ja timantteja, oikea munapaketti riittää.

Minulla on edessä jälleen työnhaku ja olen niin ihastunut omaan elämääni, että työpaikkoja katsellessa haluaisin säilyttää oman arkeni. Työmatka ei saa olla liian pitkä, jotta en menetä omia iltojani ja en halua tuoda töitä kotiini. Tämän kaiken arki-ihastelun toinen puoli onkin se, että olen hyvin taipuvainen työnarkomaniaan. On työ sitten palkkatyötä tai luottamustyötä. Tilanteet työmäärineen tuppaavat lähtemään käsistä. Sen takia tämä arjen tärkeys pitää pian kiteyttää yhdeksi selkeäksi lauseeksi, jonka pystyn kirjaamaan lapulle jääkaapin oveen. Aikuiseksi kasvamisen tiellä on omalle kohdalleni siis osunut myös energioiden oikeisiin asioihin suuntaamisen taidon omaksuminen. Oletan olevani oikealla (arkisella) tiellä.

JK. Lehdessä arki-artikkeli oli nimetty "Julma arki" ja siinä asiaa käytiin läpi paljolti lapsiperheen arjen kautta, jossa koko elämä on pesukoneita, ruokaa, huutoa ja kuljetuspalveluna toimimista. Arki ei herätä kaikissa iloa. Oman osansa saa myös dinkkien arki. Artikkeli tiivistää asiaa muun muassa seuraavalla tavalla: "Lapsettomien aikuisten arjen rytmissä on enemmän vapautta kuin perheellisillä. Arki laajenee myös useammin kodin ulkopuolelle. Kotiarjen lisäksi harrastusarki ja työarki ovat usein täynnä toimintaa. Arki ei siis ole pelkkää harmautta tai tylsyyttä, ja harva ehtii sen ankeutta oikeastan edes miettimään."

Tekstissä viitataan artikkeliin "Julma arki", ESS 16.1.2011
Kuva on omaa tuotantoa 16.1.2011. Ensimmäistä kertaa oli kokeilussa Rainbow-merkkiset pakasteet. Toimivat hyvin.