Dokkari on niin hyvä ja konsertti on niin hyvä. Sitä voisi katsoa loputtomiin. Se toivo ja usko, mikä välittyy vuosikymmenten jälkeenkin televisioruudun läpi on todella koskettavaa. Esiintyjien muistot ovat puhuttelevia. Odottava ilmapiiri ja fiilis siitä, että jotakin on tapahtumassa, mutta mitä -tunnelma siirtyy katsomosta esiintyjiin. Puna-armeijan tankit ovat lavan molemmin puolin, mutta niiden ei anneta häiritä. Rohkeus lavalla sanoa kiellettyjä asioita ja yleisön rohkeus vastata asioihin, jotka olivat kiellettyjä, osoittaa tahtoa. Ihmisten voima on hurja.
 |
| Yle.fi |
Kaivoin vielä kirjahyllystä Laulava vallankumous-kirjan, joka kertoo näistä samoista tilanteista ja henkilöistä. Kirja ja dokumentti toimivat yhteen todella hyvin! Kirjan tarinat heräsivät eloon kuvamateriaalin rinnalla ihan uudellla tavalla.
Aina on yhtä käsittämätöntä miettiä tämän päivän Viroa ja Tallinnaa, kun katselee dokumentteja Neuvosto-Virosta. Muutamassa vuosikymmenessä on tapahtunut uskomaton kehityskaari. Mä ja moni muu on elänyt 100 kilometrin päästä tästä kaikesta hulluudesta. Tää tarina on aina yhtä kiehtova.
"Eestlane olen ja Eestlaseks jään" soikoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!