Ei meitä ole sokerista tehty.

Eilen jo mainitsin, että olen muutaman työkaverin mukana jossakin sokerittomassa hulluudessa. Okei, juostaan maraton ---onhan se vähän mukavuusalueen ulkopuolella, mutta vältellään kaikkea naminamia, niin ollaan todella kaukana mukavuusalueen tuolla puolen.

Olen tätä tehnyt joskus ennenkin. Pari vuotta pidin sokerittoman helmikuun, kunnes tänä vuonna en enää halunnut jättää Runebergintorttuja ja laskiaispullia välistä, sekä synttärikakkuani.

Nyt sitten torstaista sunnuntaihin asti on kärvistelty. Paljon on sokeria mietiskelty, kunnon addiktin tapaan.

Työkaverit pitävät lauantaina herkkupäivän. Mä en pidä, mutta lopetan tän hulluuden jo loppukuun tällä puolen, koska mulla on loma. Kolme viikkoa siis vielä edessä. Sokerittomassa on helppoa se, että jättää vaan syömättä ne makeat. Niitä ei tartte korvata millään. Jos vaihtaisi ruokavaliota, niin ensiksi pitäisi luopua tietyistä asioista ja sitten opetella syömään jotain ihan uusia asioita. Nyt riittää vaan, että pitää suun kiinni oikealla hetkellä.

Sokerittomassa on hyvä just huomioida kaikki ne hetket, kun kieltäytyy herkuista. Niitä hetkiä on yllättävän paljon. Joutuu pysähtymään sokerin äärelle ja miettimään, että oisinko mä sokerillisena kuukautena oikeasti tarvinnut tän tarjotun pullan just nyt. En varmaan, mutta oisin kuitenkin syönyt.

Haasteita on monta kertaa päivässä! Torstaina oli töissä esillä jonkun lomaltapaluutarjottavien jämät ja lisäksi ruokalassa oli pannaria hillolla. Illalla mies toi mukanaan vielä jotain nameja, joita söi sohvalla onnellisena, kun verottaja ei päässyt jaolle. Perjantaina oli töissä kokouspulla. Eilen lauantaina oli torilla tarjolla ilmaista täytekakkua ja pizzan jälkeen mies kysyi, että otatko jälkkäriä. Sinne jäivät itseveivatut italialaiset jäätelöt. Kauppahallista haettiin leipää, ihanat cupcacet siinä huusivat epätoivoisina mun nimeä.Tänään kävin osallistumassa naisten liikuntatapahtumaan ja siellä oli picnic-eväitä tarjolla osallistujille. Kahvin kanssa olisi ollut muffinssi. Sitten ylipäänsä kaupassa käynti, että meet kauppaan ja et osta mitään naminameja. Lisäksi miehen karkkipussin jämät viettävät päivää tuossa metrin päässä.

Työkaveri sanoi, että pitää ottaa tällainen tauko, koska hän joutuu taistelemaan kaupassa päästäkseen ulos sieltä ilman jotakin pientä namia.
Been there, done that.

Näillä siis mennään ja harrastetaan itsetutkiskelua.
Hei, olen Seena. Olen sokeriholisti.