Eilen heräsin Helsingistä.
Elämäni suuri rakkaus, Helsinki, näyttäytyi kauniina.
Tapasin ystäviäni. Sellaisia ystäviä, joita näkee harvoin. Sellaisia ystäviä, jotka tuntuvat läheisiltä, vaikka olisikin eksynyt kauas liian pitkäksi aikaa. Sellaisia ystäviä, joiden olemassa olosta on niin onnellinen. Sellaisia ystäviä, joiden kohdalla on tehnyt elämänsä fiksuimmat valinnat, huolehtimalla itsensä heidän vaikutuspiirin sisään. Sellaisia ystäviä, joiden seurassa tietää, että en koskaan tule olemaan liian yksin.
Illlalla juoksu kulki. Tunnelma oli rento. SportTracker oli mennyt jumiin, joten ei tarvinnut tuijotella keskiaikoja kilometreille. Ihana vapaus. Yht´äkkiä radiosta soi Roy Orbisonin "You got it". Olenko koskaan kuullut tätä biisiä radiosta? Tämä kappale on minulle todella tärkeä ja olen kyseistä biisiä kuunnellut 15-kesäisestä isän Mystery girl-älppäriä pyörittäen uudestaan, uudestaan, uudestaan. Illan viimeinen kohtaaminen vanhan ystävän kanssa siis.
Minulla on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!