Onneksi vaalit ovat jo sunnuntaina. Vaaliväsymys on jo iskenyt. Siellä nuo puheenjohtajat taas meuhkaavat olohuoneen nurkassa. Vaaliväsymystä pitää kuitenkin työntää sivuun, koska en ole päättänyt ketä äänestän. Minulla on vielä kolme ehdokasta jaetulla kärkisijalla. Ennen sunnuntaita täytyy käydä heidän taustojaan läpi. Listalla on kansanedustajana toimiva nainen, rento nuori mies ja maahanmuuttajataustainen mies. Yksikään ehdokas ei herätä minussa suuria tunteita, mutta olen päättänyt antaa ääneni demareille. Näin siis toimin. Kaikissa ns. suurissa asioissa päätökset tehdään kuitenkin puolueen linjan mukaisesti, joten yksittäisen ehdokkaan pieni toive paremmasta maailmasta jäänee vaalisloganiksi vaikka ovi Arkadianmäelle avautuisi.
Sunnuntaina juttelin ystäväni T:n kanssa näistä vaaleista. Se oli oikein mukavaa, koska ympärilläni on tällä hetkellä aika vähän puoluepolitiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Ystäväni P:n kanssa oli myös keskustelua aiheesta joku aika sitten. Silloin pohdimme sitä, että ihmiset äänestävät nykyään usein henkilöitä. He eivät äänestä puoluetta, vaan sellaista henkilöä, joka heitä miellyttää. Ihmisten äänestyskäyttäyminen muuttuu, mutta vaalitulos tehdään edelleen d`Hondtin menetelmiä käyttäen. Aiheuttaa ristiriitoja. Toisaalta, jos kolmannes suomalaisista ei pysty määrittelemään hallituspuolueita, niin onko sillä niin väliä ketä sitä äänestää.
Se on kyllä hienoa, että Persujen vastaliike on herännyt ja ihmiset ovat lähdössä ahkerammin koppiin raapustamaan numeroita. Kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa Etelä-Afrikasta, jossa ihmiset äänestivät etänä Suomen konsulantissa. Sielläkin oli lähdetty liikkeelle Persuja vastaan, ei jonkun muun puolesta. Kyllähän se on hyvä, että välillä vähän heilutellaan valtiota. Ihmisillä menee liian hyvin, kun ei enää jaksa kiinnostaa yhteiskunta. Jos reaalipolitiikka pysyy vaalien jälkeen samana, niin onko tämä kaikki vaalimelskaaminen mennyt sitten ihan hukkaan? Ei kai.
Toistaiseksi on siis vielä jännittettävänä, että mitäpä siellä kopissa sunnuntaina teen. Se on kuitenkin pieni paniikkinappula verrattuna vaalivalvojaisten odottamisen aiheuttamaan kauhuun. Pitää varata riittävästi suklaata sunnuntaiksi. Minulla on edelleen vähän kesken tämä "demokratia on hyvä asia"-teesin sisäistäminen. Aina oppii itsestään uutta. Olin aina luullut sisäistäneeni demokratian ajatuksen jo aikoja sitten. Onhan tässä sunnuntaihin vielä aikaa. *Demokratia on kaunis asia. Kansa tietää. Demokratia on kaunis asia. Kansa tietää....* Onneksi sunnuntaihin on vielä aikaa. Onhan sekin kiva, että on jotain mitä odottaa.
Muistakaa äänestää! Otan vastaan myös äänestysvinkkejä.
Demokratia on vaihtoehdoista hyväksyttävin. Ja onhan persujen vaalivoitto aktivoinut kansalaisjärjestöjä ja saanut ihmisiä liittymään puolueisiinkin. Mielestäni se on sinänsä arvokasta. Politiikka ja vanhat puolueet ovat vieraantunut ihmisten arjesta, mutta perussuomalaiset tarjosivat selkeän vaihtoehdon luvaten muutosta nykymenoon.
VastaaPoistaEn itse ole tyytyväinen persujen voittoon, mutten myöskään erityisen pettynyt. Vaikka lähdinkin ehdolle juuri viedäkseni persuilta protestiääniä. Demokratiaan ja sen toimivuuteen ei saa tuudittautua ja toisaalta on hyvä muistaa että edustuksellinen demokratia on vielä kaukana todellisesta demokratiasta. Itse äänestin piraattia(, en kuitenkaan itseäni), koska halusin edustajan itselleni.