Voi duha. Terveisiä Nessulandiasta. Oon koko aamun pyörinyt kaikenmaailman lifestyle-blogeissa ihmettelemässä ihmisten kauniita vaatteita ja koteja. Ihanaa, että suomalaiset jaksavat nähdä vaivaa oman elämänsä estetiikan puolesta. Se ei ole kauhean perisuomalaista. Mä tykkään.
Meillä on kuitenkin koko viikko mennyt nilkuttaen. Ensiksi mies oli kipeenä ja nyt minä. *ätsih* Nessuja kannetaan roskiin ja hetken päästä uusi kasa on taas muodostunut. Hukutaan taloesitteisiin ja teekuppeihin. Ei oo esteettistä ei. En voi nyt siis kertoa hehkeästä elämästämme, mutta voisin kirjata ylös mun instituutioajatuksia viime viikolta. Täällä ei ole siis mitään nähtävää.*ätsih*
Mä olen sillä tavalla vanhanaikainen, että mä uskon erilaisiin instituutioihin. Mun mielestä niitä tulee olla ja ne pitää asiat järjestyksessä. Kannatan toki lähidemokratiaa ja siihen liittyviä hyviä avauksia, mutta en usko niiden mahtiin pyörittää tätä kaikkea.
Viime viikkoina on Kolmosen aamuteeveessä ollut vieraina eri puolueiden puheenjohtajia. He ovat keskustelleet vaaliasioista ja laittaneet myös ruokaa yhdessä TV-kokkien kanssa. Viihdettä kansalle, joka sitä halajaa. Torstaina oli sitten vuorossa Maalaisliitto. Maalaisliiton puheenjohtajahan on myös Suomen pääministeri tällä hetkellä, joten hän ei ole ihan normityyppi, vaan instituutio. Kaikkien muiden puheenjohtajien kanssa kokit on tehnyt sinunkaupat ennen ruoanlaiton alkua, mutta pääministerin kanssa näin ei tehty, vaan häntä teititeltiin silppuamisen ja paistamisen lomassa. Se oli hienoa. Mieltä lämmitti tämä protokollan noudattaminen.
Toinen pääministeri, yksityishenkilö Vanhanen, avasi sanallisen arkkunsa tällä viikolla ja ihmetteli Suomen Kuvalehdessä Suomen Libya-toimia. Verenpaine nousi hetkellisesti. Yksityishenkilö Vanhanen olisi parhaillaan Suomen pääministeri ja saisi tehdä Libyallaan mitä haluaa, jos herralla olisi ollut työkaluja viedä pestinsä loppuun. Ei ollut. Mieheni muistutti, että hän on kuitenkin ollut Suomen pitkäaikaisimpia pääministereitä ja ties mitä kaikkea. Jossakin kuitenkin menee raja mun instituutiouskossakin ja se raja on tässä. *ätsih*
Mä voisin hyvin elää kuningaskunnassa. Mä uskoisin siihenkin ihan täysillä, enkä yhtään pokkuroisi vastaan. Paitsi, jos kuningas laittaisi deitti-ilmoituksen nettiin. Se ois ikävä takaisku.
Kunhan tästä flunssasta selviän, niin ollaan sitten taas joskus esteettisiä, eikä aina tätä mun poliittista jorinaa. Tekisi mieli kirjoittaa muutamasta muustakin asiasta, mutta en ole varma kuumetilastani, niin ei oteta riskejä houruilujeni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!