16. joulukuuta 2012

Syyslomamuistoja: Toinen päivä Israelissa.

 Ensimmäiseen Israelin päivän tarinaan pääset tästä.

Aikaisin aamulla lähdimme retkeilemään kohti Jerusalemia. Lähdimme liikkeelle sen verran aikaisemmin, että kuljimme bussilla matkan, jonka laiva jätti välistä. Niin, taas mentiin. Turistibussit ja armeijan välineistö kohti etelää. Toisen päivän opas oli minun ikäinen nainen. Hänen uskonnollinen taustansa ei tullut päivän aikana esiin. Hän asui Tel Avivissa. Matkalla nähtiinkin Tel Avivin silhuetti. Nähtiin myös tämä muuri, joka on rakennettu Israelin ja Länsirannan väliin. Hetki meni, että tajusi mikä tämä kilometrejä jatkuva betoniseinä oikein on. Lopulta opas kertoikin betoniseinän syistä ja seurauksista. Israelissa oli aikaisemmin valtaisa itsemurhapomminongelma. Ihmisiä tuli Länsirannalta Israelin puolelle ja jatkuvasti räjähteli linja-autoissa, kahviloissa, kaduilla... Muurin rakentamisen aikana pommitukset vähenivät koko ajan ja nyt oli ollut jo useampia vuosia ilman yhtäkään iskua. Äärettömän hyvä asiahan tuo toki on, varsinkin bussissa istuvan turistin mielestä. Laajemmassa skaalassa kuitenkin järkyttävää, että ihmisyyden kadottanut vähemmistö saa teoillaan aikaiseksi tällaisen muurin. Kuka sen muurin purkaa ja koska? Kuinka monta ihmistä siinä prosessissa laitetaan hengiltä?


Jerusalem oli myös tosi mielenkiintoinen paikka, kuten edellisen päivän pohjoisen käyntikohteet. Jerusalem on niin erikoinen ja täynnä nähtävää, kun kaikki tämän pallonpuoliskon suuret uskonnot haluavat kaikki siellä touhuta. Päivän aikana vierailtiin monissa kohteissa, mutta paljon jäi myös näkemistä seuravalle kerralle.


Vanhassa kaupungissa kävelimme mm. Via Dolorosaa pitkin. Tielle on merkitty ns. pysäkkeinä tärkeimmät, Raamatussa mainitut Jeesuksen kärsimystentien tapahtumat. Via Dolorosa johtaa Jeesuksen tuomiopaikalta Golgatan kukkulalle, jossa Jeesus ristiinnaulittiin ja haudattiin. Nykyään paikalla on eri kirkkokuntien kesken jaettu Pyhän haudan kirkko, joka luonnollisesti on yksi maailman tärkeimpiä kirkkoja. Pyhän haudan kirkossa sijaitsee kristittyjen tärkeitä pyhäinjäännöksiä, kuten jäljellä olevat osat Golgatan kalliosta sekä Jeesuksen haudaksi oletettu luola. Muistaakseni viisi viimeistä Via Dolorosan tapahtumaa on sijoitettu vielä itse kirkon sisään. Jos ei itse koe olevansa pyhiinvaellusmatkalla, niin turismius oikein tuplaantuu, kun kokee toiseuden tunnetta asiasta ihan vauhkoontuvien ihmisten keskellä.


Käytiin Itkumuurilla. Siellä on erilliset alueet naisille ja miehille.
Miehet saavat mennessään oman kipan päähänsä, jos eivät ole ymmärtäneet päätään peittää.

Rukouksia kirjoitetaan papereille, jotka työnnetään muurin koloihin.

Kolminkertainen käsienpesu ennen muurille menoa.

Pyhiinvaeltaja voi ottaa ristin kannettavakseen, jotta pääsee oikeaan tunnelmaan Via Dolorosalla.

Vanhaan kaupunkiin pääsee neljästä portista, me ehdimme käydä kolmella.


Syömässä käytiin taas entisellä Kibbutsilla.

Turisti taas varmuuden vuoksi koskemassa pyhää kiveä, jossa Jeesuksen kerrotaan istuneen.

Näytti ihan raamatun maisemilta.




Vanhakaupunki jakautuu kristittyjen, muslimien, juutalaisten ja armenialaisten kortteleihin

Rooman valtakunnan aikainen tie.
Tässä rakennuksesssa Jeesuksen oletettiin syöneen Viimeisen aterian eli ehtoollisen. Tähän jo hetken uskoin, että tämä on nyt oikeasti se paikka. Opas oli hyvin vakuuttava. Tarkistin oppaalta ja ei, tämäkin oli kulttuuriperintötarinaa.
Alkuillasta poistuessamme vanhasta kaupungista bussiin siirtymistä varten kuulimme ammuskelua. Oli perjantai, joten muslimit olivat iltapäivällä tulossa rukoilemaan alueelle ja juutalaiset valmistautuivat sapattiin. Perjantai ei välttämättä ole se paras päivä Jerusalemissa käymiseen, jos ihan ominpäin on reissun päällä. Aamulla tullessamme vanhaan kaupunkiin, tuli samaan aikaan alueelle myös paljon nuoria sotilaita. Taas kerrottiin, että ei ole mitään pelättävää, että tämä on taas sitä ihan normaalia. Muslimien rukoupäivä, joten hässäkkää saattaa olla tiedossa. Opas kuitenkin lupasi, että me ollaan jo poissa hässäkän alkaessa. No, eihän siinä sitten mitään. Linja-auton lähtiessä liikenteeseen näimme myös savupaasin nousevan kaupungin laidalta. Olosuhteista johtuen tuli heti mieleen, että nyt siellä joku ohjus tippui hiekkaperäiseen maahan ja siitä nousi sellainen savupaasi. Telkkarissa oon nähnyt. Eihän se sellainen kuitenkaan voi olla, kun se opas eilen sanoi, että ei niiden pommit yllä tänne asti.

Bussissa opas tuli juttelemaan minun ja miehen kanssa. Kysyi tunnelmia. Sanoin ihan rehellisesti, että Israel on yllättynyt positiivisesti: tulen mielelläni uudelleen - mutta samalla olen todella hämmentynyt tästä tilanteesta täällä. Opas sanoi, että hän ymmärtää ihan täysin hämmennykseni. Hän sanoi, että ei kukaan halua tilanteen olevan tällainen, mutta juuri nyt siihen ei ole muuta ratkaisua. Hän kuitenkin uskoi tilanteen joskus ratkeavan. Kysyin ihmisten elämästä Gazan rajalla. Opas sanoi, että ei ole siellä käynyt vuosiin. (Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että Israel on hyvin pieni maa. Jerusalemista Gazan rajalle on vain noin 80 kilometriä ja Haifan satamaan on reilu 100 kilometriä. Jos tämän suhteuttaa Suomeen, niin turisti vietäisiin Helsinkiin, vaikka Lahdessa olisi sotatila päällä. Ja kaikki olisi vain ihan normaalia.) Hän kertoi, että ihmisten elämä ja talot ovat siellä. Ei heillä ole paikkaa mihin mennä, eivätkä he halua lähteä kotoaan. Israelilla on hyvät puolustusmekanismit iskuja vastaan. Raja-alueella on kaikki palvelut, yksi Israelin parhaita yliopistoista on siellä. Kysyin, että onko hänellä tietoa päivän tapahtumista muualla Israelissa. Gazan alueella oli ollut hässäkkää, mutta ei ollut tarkemmin kuullut mitään. Taatusti oli kuullut, olihan hän luvannut, että meidät viedään tarvittaessa heti pois alueilta, jossa jotakin hässäkkää ilmaantuu. Kysyin häneltä vielä, että onko hän menossa Tel Aviviin yöksi. Ei ole, jää Haifaan veljelleen. Fiksu opas toki sanoi, että mitään ei ole kuullut. Tel Aviviin oli tullut muutama torjuttu isku ja Jerusalemista lähdettyämme tiet suljettiin. (Tien sulkemisesta kuulimme vasta laivalla.) Laivalle päästyämme bbc jo näytti kuvaa, jossa jokin lentää kohti Jerusalemia.

Kaiken tämän seikkailun jälkeen haluan ehdottomasti käydä vielä uudestaan Israelissa. Haluan nähdä lisää Jerusalemia omaan tahtiin (retkipäivä oli kiireinen, kun piti monta asiaa ehtiä), Tel Aviv kuulosti näkemisen arvoiselta, Kuollutmeri jäi kokematta ja etelässä on turistikohde Eilat. Siitä on lyhyt matka sitten rajan taakse myös Petran ihmeitä ihmettelemään. Toisen retkipäivän jälkeen juoksin tällä kertaa sisällä kuntosalilla. Kaikilla matoilla oli päällä pieni televisio, jossa näytettiin bbc:n kuvaa Israelista. Tuntui hyvältä, kun laiva irtosi satamasta. Nyt oli jo kyllä aika lähteä - tältä erää. Juostessani mietin, että jos olisi ollut vielä kolmas Israelin päivä, niin olisiko urhea turisti vielä uskonut rakettien kantomatkoilla luotuun turvallisuuteen? En usko.

P.S. Bussin ikkunasta näin myös Oscar Schindlerin hautakiven. Oscar on oikeasti haudattu juuri siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahduin!