Täydellisyys on tykkäämisen arvoista! - osa II

Ensimmäinen osa on luettavista tästä.

Toisen osan tähtenä toimii Jennifer Aniston. Gwyneth on mun pitkäaikaisin idoli ja seuraavana on Jennifer. Molemmat ovat ihania ja (leikisti) täydellisiä sekä sellaisia ihmisiä, joita haluaisi ystäväpiiriinsä.

Jennifer löytyi Frendien kautta. Mä olen myös ihan crazy Frendien suhteen.
DVD-boxia on kulutettu.

Syystä tai toisesta rupesin seurailemaan Jenniferin elämää, vaikka hän ei ollut mitenkään mun suosikki Frendeissä.  Luultavasti luin jonkun haastattelun tai näin hänen haastattelunsa näköradiosta, joku kuitenkin iski ja syvälle.
(tai sitten mulla vaan on "a thing" Bradin ex-kihlattuihin.)

Miksi sitten fanitan Jenniferiä? Pääosin samoista syistä kuin Gwynethiä. Hän on hauska ja aito ihminen. Toisaalta kaikki ei ole hänellä mennyt by-the-book, mutta toisaalta hän on saanut niin paljon, että mihin kirjaan tuollainen elämä ois osattu kirjoittaa. En muista hänen koskaan valittaneen, että miten kauheeta on olla Jennifer, vaan on aina positiivinen ihminen haastatteluissa, vaikka ne käsittelisivät eroja, lapsettomuutta tai huonosti menneitä leffaprojekteja. Ammatillisesti Jennifer on myös todella hyvä koomikko. Itse en ole hänen elokuviaan montaakaan nähnyt, eivät ole ihan minun genreä, mutta hän osaa todellakin huumorihommansa. Professional. Voisin kyllä jonkun hänen leffansa joskus vuokrata. Kyllä mä niistä varmasti pitäisin, ainakin sokerihumalassa.

Jennifer on toki myös uskomattoman kaunis ja fyysisesti huippukunnossa. Voi ainakin kuvitella, että hyvä olo itsensä kanssa näkyy hyvänä myös ulos. Minulla oli se joogakurssi tämän vuoden uuden vuoden lupauksissa ja olin hiukan miettinyt siitä lupauksesta luopumisesta...mutta, mutta what would Jennifer do? Menisi tietysti sinne kurssille, koska on merkittävä joogan puolestapuhuja. We'll see.

Tänään tuli pari vuotta vanha Jenniferin haastattelu Oprahissa. Jennifer on aina hauska, aito ja positiivinen. Nelikymppisenä hänen elämänsä on kuulemma parempaa kuin ikinä. On tärkeää, että telkkarista tulee positiivista ohjelmaa ja hyvää elämän asennetta. Puoli miljoonaa suomalaista syö mielialalääkkeitä. He kuuntelevat Jenni Vartiaista ja sitä Tuntematon Potilas-hemmoa (joka kävi tänään mun työpaikalla), kun heidän pitäisi fanittaa ihmistä, joka kertoo nauttivansa elämästä! (niin kuin minä teen: fanitan ja nautin)

Me ollaan synttärikaimoja. Mä oon -79 ja Jennifer on -69. Mulla on aina kymmenen vuotta aikaa olla yhtä upea kuin Jennifer on kyseisessä iässä. She keeps me going! Pitää varmaan mennä sinne jooga-kurssille.

J.K. Onko fanittaminen tosi epäaikuista? Jos on, niin ei haittaa. Ketä te fanitatte?