20. toukokuuta 2013

Pitkä tarina kuntosaliharjoittelun aloittamisesta (heti huomenna).


Nyt kun kuvia ei pysty lataamaan, niin ei tule raksajuttuja. Tosin pari viikkoa raksalla ollutkin ihan hiljaista lomailun vuoksi. Lomailukuvatkin jäävät toistaiseksi näyttämättä. Kirjataanpa sitten pari sanaa liittyen omaan napaan.


Talvi meni aikalailla sairastellessa. Crohnin tautini päätti aktivoitua jonkun vuoden rauhallisen kauden jälkeen. Muutama kuukausi aina vierähtää tutkimuksesta toiseen siirryttäessä, jotta saadaan nainen tutkittua sekä hutkittua läpikotaisin. Kaikenlaista muutakin kuin perustauti tarkistetaan, koska crohnikolla (kuten kellä tahansa muullakin) voi olla kehossa menossa monenlaista.

Finlandiahiihdon jälkeen helmikuussa tuli seinä vastaan. Tarkoitus oli vaihtaa suksista taas lenkkareille. Mutta siitä ei tullut mitään. Lisääntyvää kipuilua ja koko ajan pahenevaa väsymystä, loppuvaiheessa olo oli lähinnä musta tunneli. Samaan aikaan alkoi sitten tarkempi tutkiminen ja hutkiminen. Lääkärit kannustavat liikkumaan, mutta jos jotakin muuta kuin juoksua tai mitään kovin pomppivaa liikuntaa. Keksi uusi harrastus. Keskellä pimeää talvea, kipuileva ja tappoväsynyt nainen, jonka ainoa liikuntakontakti on juoksu keksii itsellensä uuden liikuntaharrastuksen. Kyllä varmasti Strömsössä, mutta ei Suomen Chicagossa.

Sitten tauti kiipesi suolesta päähän. Se on pahinta. Sairastuneen suolen kanssa pärjää, mutta sairastuneen pään kanssa ei. Tulee itsesääli, pelko, kauhu, pimeys, ilottomuus ja epätoivo. Silloin saa olla onnellinen, että pää on muuten kunnossa. Muutaman kuukauden tautia päässä ehti pyörittää, kunnes naista oli tutkittu ja hutkittu sen verran, että saatiin nainen hevoskuurille. Löytyi tulehdus, jota hevoskuurilla yritetään nyt saada kuntoon ja löytyi mutkalla oleva suolenpätkä, joka on kiinniikkeellä kiinni väärässä paikassa kipua aiheuttaen.

Kun tiesi mitä kehossa on menossa - niin siitä se sitten lähti sisäinen ja ulkoinen kevät. Huomasi, että tauti katosi vähitellen päästä ja toivottavasti pian myös akuuttivaihe saadaan kuriin tuolla alempanakin. Tuli ymmärrys, että tarttis varmaan nyt tehdä jotain, kun valo on taas löytänyt tiensä luokseni. Hyväkunto auttoi sairastuessa paljon ja veriarvot saatiin pysymään kuosissa koko talven ajan, joten hyvänkunnon perään on motivaatiota lähteä taas juoksemaan. Urheilkaa ihmiset, urheilkaa - ei se kaikkia tauteja paranna, mutta helpottaaa ja kannattalee!

Hiukan olen taas juossut. Pieniä lenkkejä. Osa lenkeistä menee ihan hyvin ja välillä, kuten lauantain lenkin jälkeen, suoli kipuilee vielä pari päivää lenkin jäljiltä. Ajatus siitä uudesta harrastuksesta on myös yhdistynyt viime syksyn kuntokoulun tavoitteeseen saada naiseen enemmän lihasta ja läski...rasvaprosenttia alemmaksi.

Työkaverini sanoi, että aloitat siis henkilökohtaisen "Rakas, sinusta on tullut pullukka"-projektin.

Kyllä se rakkain, eli oma itse aloittaa oman pullukka-projektin. :) (en ole kyllä ohjelmaa katsonut...) Tänään kävin tapaamassa PT Siniä ja huomenna menemme kuntosalille. Hän tekee minulle viikko-ohjelman, johon kuuluu kaksi salikertaa. Toinen, jossa käydään koko keho läpi ja toinen on juoksua tukeva salipäivä. Tästä sitten aloitamme. Mä en ole paljoakaan kuntosalilla aikaani kuluttanut. Välillä aina yrittänyt, mutta motivaatio on ollut heikkoa ja jotenkin ei ole ollut mun juttu. Nyt olen tosi innostunut tästä! Näin se ihminen kehittyy, kun antaa itselleen mahdollisuuden. Tänään teimme pienimuotoisen kehonmittauksen ja vein mukanani laajemman kuntokoulussa tehdyn mittauksen viime syksyltä. Tämän päivän tiedoilla paino on juuri normaalin yläreunalla, joten siinä on hiukan korjaamista. Vielä tärkeämpi luku on läski...eiku rasvaprosentti, joka on ihan liian korkea. En rehellisesti sanottuna muista sitä lukua, mutta se oli kuitenkin selkeästi huono. Sisäelinten ympärillä oleva rasva oli normaali - että jotakin hyvääkin!


http://www.deltasd.bc.ca/sd/Funny-motivational-exercise-quotes-40.jpg

Huomenna aamulla sitten oppimaan paljon uutta kuntoilusta. Toivottavasti into säilyy huomisen jälkeenkin! Sitten kolme viikkoa treeniä itsekseen ja sitten seuraava kerta Sinin kanssa. Tästä se lähtee - olen keksinyt itselleni uuden liikuntaharrastuksen. Lääkärinmääräyksestä. 
 
P.S. Tarkoitus on juoksennellakin, mutta kehoa kuunnellen. Tarkoitus on myös käydä ohjatuilla liikuntatunneilla. Tarkoitus on liikkua ja jättää tämä kevät taakse. Oli mitä oli, nyt katsotaan etiäpäin!

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä Seena uudelle kuntoiluharrastukselle ja sairauden kanssa elämiselle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kyllä mä aina tsemppaan ja positiivinen perusasenne vie läpi huonommatkin ajat!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Ilahduin!