Hiukan illalla hymyilytti ja vielä uudestaan aamulla, kun miehelle tätä luin. Ote on kirjasta Maaninkavaara, jonka on kirjoittanut Miika Nousiainen.
"Vaikka maraton on pitkä ja tuskainen, en haluaisi verrata perheen surua nykymaratoniin. Siitä on tehty elämys, joka vie mielikuvaa kauemmas juoksemisesta. Se on kansanhuvia, jota harjoitellaan työporukassa simpsakan ohjaajan neuvoilla.
Siinä sitten löntystellään talvi tavoitteen eteen. Keväällä tehdään retki Tukholmaan. Olisi tuo maraton Helsingissäkin, mutta kun se on syksyllä. Ikävä harjoittelu pilaa kesän terassikauden. On se niin väärin, kun juoksu pilaa kaiken.
Laivalta hankitaan viimeisen teknologian mukaiset vaatteet. Nättiä väriä tietenkin. Ne päällä lyllerretään reitti kuuteen tuntiin. Maalissa saadaan stipendi, mikrosiru välittää säälittävän ajan internetiin tuttavien ihmeteltäksi.
Ne vielä laiskemmat kotikoneella luulevat tapahtunutta saavutukseksi. Soittavat sukulaisille ja kertovat, että tällaisen tempun se meidän Erja nyt teki. Erjan kelpaa pitää loppuvuoden sählyvuoroilla saavutuksesta kertovaa paitaa.
Mikä helvetin saavutus on kuuden tunnin maraton? Se on arkiliikuntaa, kävelylenkki. "
Etsin tämän kirjan käsiini, kun Peque-blogissa sitä käsiteltiin ja tuli sellainen olo, että tuo kirjahan voisi osua ja upota. Olen vasta alkuvaiheessa kirjaa, joten analysoidaan sitä sitten mahdollisesti myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!