Kotitekoista lakritsinami-namia.

Viime syksynä päätin olennaisesti vähentää, melkeinpä lopettaa gluteiinin syömisen. Olin ajatusta pyöritellyt päässäni jo pitkään sekä roikkunut verkossa asian ympärillä. Autoimmuunitaudit ja viljat pyörivät ahkerasti hakupalveluissa. Isoimmat ongelmat ruokavaliomuutokseen kiteytyivät lakritsiin ja korvapuusteihin. Ajatus elämästä ilman näitä herkkuja tuntui pimeältä ja raskaalta.

No, olen mä nyt kuitenkin pärjäillyt ilmankin. Suklaalla voi korvata monenlaiset puutostilat elämässä.

Talvella löysin kuitenkin tuotteen nimeltä lakritsijauhe. Sitähän oli saatava kaappiin ja kokeilevaan keittiöön.

Toistaiseksi helpoin tapa käyttää lakritsijauhetta on itselleni ollut raaka lakritsitoffee.

Raaka lakritsatoffee (n. 25 pientä namia)

n. 2 dl pehmeitä taateleita
n. 0,4 dl sulatettua kookosöljyä
n. 0,7 dl manteleita/mantelijauhoa (manteleita blenderiin, niin sinulla on jauhoa)
2-4 tl lakritsijuurijauhetta
(plus jonkin verran pinnalle siroteltavaksi)
suolaa





Kaikki aineet sekaisin blenderissä. Taputtele massa pakastuksen kestävään rasiaan. Muutama tunti pakkasessa ja sen jälkeen voit leikata massasta kuutioita tarjolle. Itselläni massa on aina/useimmiten sellaista, että namit menee pyörittelyhommiksi ja niistä tulee palleroita. Sitten lakritsijauhetta ripotellen päälle tai pyöräytellen lautasella. Kaikki käy. Tässä kohtaan ohjetta toffeen voi laittaa ääntä kohden, mutta lakritsaisen maun kannalta suosittelen laittamaan namit vielä jääkaappiin. Maku paranee/syvenee ajan kuluessa. Säilytys kylmässä tai mahassa.

Reseptin olen poiminut syotava.blogspot.fi - blogista, joka on ruokataivaani.
Kuva on lainassa serkkuni Sarin  Here I go again - blogista. Pallerot ovat tuossa etualalla ylähyllyllä kuvattuna meillä toukokuussa. Pakkosyötin raakaherkkuja sukulaisille, jotka kerääntyivät meille brunssaamaan nyyttärihengessä.

Hiljainen blogitie.

Tähän väliin sopisi varmaan joku teksti siitä, että mihin tämä kevät katosikaan ja miksi bloggaaminen on lähes tulkoon loppunut - ja sitä sekä tätä.

Mutta lucky me, tää on mun oma blogi ja mun ei tartte selitellä mitään. Elämä vie ja elämä tuo - välillä se tuo postauksia blogiin ja välillä ei.

Aina välillä valehtelen itselleni, että kirjoitan tätä blogia vain omaksi iloksi jättääkseni muistijälkiä asioista, joita en halua heti unohtaa tai muistaakseni asioiden kulkusuunnan.

Eihän se näin ole - ainakaan pelkästään. Jos oikein haluan jättää itselleni muistijäljen tapahtuneista, niin siihen on yksityisempi foorumi. Näinhän sen ehkä kuuluu ollakin. Päiväkirjoja on kirjoitettu vuosisatojen ajan ja blogeja vasta vuosia. Niillä on eri focus. Ehkä. On ainakin ollut.

Viime aikoina olen ajatellut, että oispa kiva taas päivitellä blogia. Jotakin luovaa tehdä, vaikka sitten blogin päivittämisen kanssa.

Mulla on myös uusi harrastepöytä, jonka myyntinimi olisi varmasti työpöytä. En halua kutsua tätä työpöydäksi, kun tämä ei ole työtä varten - vaan harrastamista, iloa ja ihan omia juttuja varten - esimerkiksi paikka blogin kirjoittamiselle.

Kivaa kesää kaikille - toppahousuissa tai ilman. Ehkä ilman. Blogipostauksilla tai ilman. Ehkä kanssa.