Syyslomamuistoja: Ensimmäinen satama Turkin Alanya.

Parin meripäivän jälkeen saavuimme Turkin Alanyaan. Laivalta pääsi kätevästi kävellen suoraan Alanyan keskustaan. Marraskuussahan ei Turkissa ole enää mikään turistikausi päällä. Jonkun verran turistejakin oli toki paikkeilla, mutta turisteille suunnatut rantaravintolat ym. olivat toki kaikki suljettu kevättä odottamaan.Se sopi minulle mainiosti, koska en ole Turkin rantakohteiden koskaan olettanut olevan minun palani kakkua. Nyt oli mukavan rauhallista kierrellä ja Alanyasta jäi ihan mukava mielikuva.

Alanya on kuitenkin oikea kaupunki, ei rakennettu vain turisteille, joten ihmettelemistä riitti koko päiväksi. Ensin piti tietysti saada varpaat hiekkaan kunnon lomalaisen tapaan.

Turkissa tulee tietysti syödä kebabia. Mies kävi myös paikallisella parturilla. Näiden muutamien kontaktien pohjalta voi sanoa, että oikein mukavia ja vieraanvaraisia nämä turkkilaiset.

Kävimme Alanyan linnalla. Taksilla köröteltiin ylös linnavuorelle - hinta tingittiin kympistä vitoseen, ja heti taksin maksettuani löysin maasta vitosen. Raha on tarkoitettu kiertämään. Linna ei niin herättänyt tunteita, mutta näkymät olivat upeat ja päivän kuumin hetki oli käsillä. Tykkään.

Turisti löysi Starbucksin, joka oli vaihtanut kupit jo joulun punaisiin.

Kulkukoiria oli joka puolella, mutta hihnassa olevat pissii siis tähän sitten. Häh.

Aurinko laskee ja risteilevät turistit palaavat laivalle ihailemaan taakse jääviä kaupungin valoja.

P.S. Laivalla meitä odotti koko reissun sympaattisin pyyhekaveri: