Twitter-virrassa huomasin, että useampikin henkilö valmisteli puhetta erilaisiin itsenäisyyspäiväkinkereihin. Mua ei ole pyydetty mihinkään puhumaan, mutta voi sitä silti puheita kirjoittaa ja vaikka koirapuistossa spontaanisti ottaa tilan ns. haltuun. *hymy* Ei me edes käydä koirapuistossa.
Jos saisin jossakin puhua, niin mä puhuisin kiitollisuudesta.....
Suomalaiset ovat omineet monenlaista asiaa Uudelta mantereelta, mutta Kiitospäivää emme ole kalenteriin ottaneet. En ole aikaisemmin niin miettinytkään Kiitospäivän merkitystä, mutta tässä maailmantilanteessa sitä tuli pohdiskeltua. Onko suomalaiset enää kiitollisia mistään? Kiitollisuus ei ainakaan puhuttele meitä median kautta. No, oltiin me kiitollisia Leijonille MM-kullasta. Sitten ne tosin juhlivat kännäämällä, tosi epäsuomalaista ja puistattavaa. Ei kiitosta siis heille. Sit me oltiin kiitollisia....ei kai oikein mistään. Ollaan me varmasti yksilöinä vielä kiitollisia asioista, mutta kansakuntana taitaa olla vähän hiljaista kiitollisuussaralla.
Itsenäisyyspäivä on perinteisesti ollut jonkinlainen "kiitospäivä", eikö sen tematiikkaan kuuluukin jonkinlainen kiitollisuuden ajatus? Ollaan kiitollisia itsenäisyydestä ja siitä, että meillä on vapaa maa, jossa meillä on oikeus olla montaa, ajatella montaa, tehdä montaa, tuoda julki montaa ja olla ylpeitä siitä, että meillä on montaa. Jos uutisvälineisiin on uskomista, niin nykyään emme halua olla montaa, ajatella montaa, tehdä montaa, tuoda julki montaa tai olla kiitollisia siitä, että meillä on montaa. Kauhiasti vaan meuhkataan toisimme vastaan ja mitä kapeampi sektori sitä parempi. Kaikkien pitää mahtua samaan muottiin. Ne, jotka ei mahdu, niin ne vatkataan takaisin taikinaan, kaulitaan uudestaan ja josko nyt mahtuisi jo muottiin?
...Sit mä paasaisin vastuullisuudesta...
Kiitollisuus on seurausta jostakin sellaisesta mitä olemme saaneet ehkä ilman suurempaa omaa panosta. Joku toinen on sen meille antanut. Esimerkiksi peruskoulu. Siitä ymmärrämme ainakin viimeistään aikuisena olla kiitollisia, joku toinen teki töitä ja maksoi veroja, jotta me saimme käydä yhdeksän vuotta peruskoulua maksutta. Ruoankin sai joka päivä syödäkseen. Vastuullisuus on sitten sitä, että pystyisimme antamaan samanmoista ja jopa parempaa seuraaville sukupolville. Ottamaan vastuun vastaan ja kantamaan sitä, vaikka nyt veroja maksamalla. Itsenäisyyspäivänä olemme kiitollisia myös veteraaneille ja muille suomalaisille, jotka eri tavoin pitivät maatamme pystyssä sotavuosina ja säilyttivät maamme itsenäisyyden. Tänä syksynä olen ruvennut suuresti epäilemään, että olemmeko mitenkään valmiita kantaman vastuuta tästä Suomesta, jonka olemme saaneet? Kansanedustuslaitoksessa kansan ääntä käyttävät henkilöt meuhkaavat, että he eivät voi juhlia itsenäistä Suomea, koska ovat vasta ensimmäisen kauden kansanedustajia ja eivät ole tehneet mitään sellaista, joka oikeuttaisi juhlimaan. Jos kansanedustaja ei tee luottamustehtävänsä päivästä yksi alkaen töitä Suomen ja suomalaisten eteen, niin kuka sitten? Minkälaisen kuvan kansanedustajat työstään meille kaikille antavat? Mitä se kansanedustajan työ oikein on? Kuka sen vastuun kantaa, jos eivä he? Kyllä minä niin mieleni pahoitin näistä vastuunvälttelyuutisista. Linnan kutsuille en siis mene. Siellä ihmisetkin tanssivat keskenään ja sitä ei voi hyväksyä. Käsittämätöntä lapsellista känkkäränkkäröintiä. Ei voi veteraania velvoittaa hoitamaan vielä tämän kaiken jälkeen Suomen asioita vuosikymmenestä toiseen. Kyllä kansanedustajan tarvitsee ottaa viestikapula vastaan Meidän kaikkien on otettava se vastuu ja pää pystyssä nostaa juhlamalja, että minä tein oman osuuteni taas tänä vuonna - maksoin ainakin veroni ja äänestin. En Big Brotherissa, mutta eduskuntavaaleissa.
Sit mä puhuisin nöyryydestä, joka on aina ollut mun kestosuosikki paasausaiheeni ja vetäisin esiin "90-luvulla muiden maiden lainoilla mekin nousimme ylös lamasta"-kortin näpäyttääkseni tiettyjä kansanryhmiä ja lopuksi jotakin tunnelmaa kohottavaa. Jotakin joka siirtäisi syyttävää sormea hiukan sivuun ja loisi meihin kaikkiin uskoa suomalaisina. Voisi keksiä jotakin nokkelaa vaikka Maalaisliiton J. Virolaisen aina puhuttelevan tokaisun Kansa on puhunut ja pulinat pois ympärille.
Onneksi mun ei tartte huomenna puhua missään, koska olen tosi väsynyt ja ei irtoa puhetta nyt laisinkaan ja kovin negatiivisia ajatuksia muodustuu vain. Harmillista olisi pitää alakuloista puhetta. Ei pyydettäisi toisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!