Uuden vuoden lupaukset - osa 2

Liikunta, liikunta, liikunta.

Aikaisemmin tällä viikolla jo kerroinkin, että leikkaushaavojen parannuttua en enää ikinä makaa sohvalla ja tuplaan liikunnan määrän. Ensi vuoden liikuntalupaukset ovatkin hienosti siinä! No ei. Ikävä kyllä minulle ei sovi mikään liian korkealentoinen "päätän liikkua enemmän, syödä paremmin ja olla onnellinen." Olen täysin selkärangaton, jos minulla ei ole mitattavia tavoitteita. Viime vuoden liikuntatavoitteista toteutin kaikki muut paitsi jooga-kurssin. Jooga-kurssin jätin välistä ihan tietoisesti, koska se ei tuntunut missään vaiheessa tarpeelliselta.

Viime vuoden liikunnat eivät jakaantuneet kovinkaan tasaisesti. Ensiksi puolivuotta hurjaa menoa ja sitten puolivuotta hiljaisempaa eloa. Loppusyksy meni näiden terveysjuttujen kanssa ja nyt vielä joku viikko parantelua.

Liikuntamäärän tuplaaminen tulee siis helposti, kun treenaa sekä kevään että syksyn. Laitetaan listalle kaksi maratonia (alkukesä/Tukholma ja syksy), kaksi virallista puolikasta alle 2:15 (aloitetaan HCR:lla), virallinen kymppi alle tuntiin ja lyhyt triathlonmatka. Olkoon vaikka sitten se Helsingin minitriathlon loppukesästä. Ostin hätäpäissäni juoksukiellon jälkeen vaatetelineen, eiku siis kuntopyörän. Olen sillä veivannut ihan kiitettävästi 10-45 kilometrin lenkkejä telkkarin tahtiin. Haluan todistaa, että kuntopyörä on hyvä ostos, joten tänä vuonna ajetaan sillä Hangosta Utsjoelle ja takaisin - 1157km x 2. Syksyllä, kun en taas jaksa juosta, niin sitten pyöräillään takaisin Hankoon. Lisäksi käyn jonkun uuden liikuntalajin kurssin. Viime vuonna kävin potkunyrkkeilemässä ja uintikurssin. Tänä vuonna jotakin muuta? Katsotaan mitä löytyy, koska tämä uusilaji-case tulee ajankohtaiseksi vasta syksyllä. Keväällä olen pikkasen kiireinen juoksun kanssa. Ihan jonkun verran tarvitaan keväällä juoksukilometrejä nimittäin alle ennen Tukholmaa. Maratoniin on 149 päivää ja mä en ole juossut kuukauteen metriäkään. Miten rupee taas tuntumaan samanlaista kiristymistä päässä kuin viime talvenakin?

Ei ihan uskottavia lupauksia naiselta, joka kulkee särkylääkkeillä ja ei saa lenkkareita itse jalkaan. Mutta I´ll be back. Tämän kokemuksen jälkeen olen niin motivoitunut, että mikään ei ole mahdotonta. Ainakin pari viikkoa itken vaaleanpunaisia onnenkyyneleitä joka kerta, kun edes pääsen ulos kotoa.

Kukapa näitä uuden vuoden lupauksia muutenkaan ottaa kovin tosissaan? No minä!

....sit on se rakennusprojekti ja mulla ei ole mitään käsitystä, että minkä verran se vie niinku aikaa ja onko mulla oikeasti mahdollisuutta treenata niinku vähän, paljon vai ei yhtään...mutta we`ll see...

...ollaan onnellisia kuitenkin - ihan vaan yleisellä tasolla!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Muuta en lupaa: luomua ja liikuntaa! Lupasitteko te jotakin mainittavaa?