4. tammikuuta 2012

Uuden vuoden lupaukset - osa 1

Vuodelle 2011 lupasin keskittyä entistä enemmän luomuun ja lähiruokaan keittiössä. Näin on käynyt. Mitään suurta kerralla kaikki uusiksi ilmiötä ei ole käynyt, mutta jokaisella kauppareissulla tarttuu kyllä nykyään luomua mukaan. Luomun saatavuus on parantunut peruskaupoissamme huomattavasti. Se on hienoa!


Luomu ei ole enää mikään isotuloisten erikoisoikeus, vaan meidän kaikkien käsillä. Luomua saa myös kauppojen omilla merkeillä, kuten S-ryhmän Rainbow-tuotteina. Tämä uuden vuoden lupaus tuli siis pidettyä ja vuodelle 2012 lupaan nostaa hiukan taas rimaa ylöspäin. Jatkamme luomutuotteiden käyttöä ja lisäämme sitä askel askeleelta.

Vuodelle 2011 lupasin siis keskittyä luomuun keittiössä, tätä jatkamme lupauksen mukaan siis myös vuonna 2012, mutta laajennan luomulupausta myös purkkien puolelle kylpyhuoneessa. Tähän suuntaan lähdin isommalla vaihteella tässä joulukuussa, kun luin ystävältäni T:lta lainaksi saadun kirjan Marjoja&Maskaraa. Kirja on Noora Shinglerin kirjoittama ja hän on tuttu mm. Kemikaalicoctail-blogistaan. Olen toki näitä juttuja paljon ajatellut aikaisemminkin. Syyslomareissulta ostin päivä- ja yövoiteet Puhas Loodus-merkkiä Virosta. Olen merkin tuotteita käyttänyt aikaisemminkin. Rehellisesti sanottuna en kyllä yhtään tiedä ovatko ne oikeasti miten puhtaita. Lisäksi olen päättänyt, että alumiinittomat dödöt ovat ainoa vaihtoehto tästä eteenpäin. Tän syksyn olen mennyt Mádaran ekodödöllä. Kyseinen Noora kehuu sattumalta tuotetta juuri blogissaan. Dödö maksaa täällä Lahdessa varsinaisessa ekokaupassa 17-18 euroa, mutta Sokoksella 10-11 euroa. Katteet ovat siis häilyviä ja kohdallaan.

Joulukuussa päivitin myös shampoon ja hoitoaineen - ja puhtaita ekologisia tuotteita oli haussa. Mä en ole valmis maksamaan itseäni kipeäksi, joten niiden tulee maksaa (reilusti) alle kymmenen euroa / purkki. Joskus olen valmis panostamaan toki enemmänkin, mutta pääsääntöisesti olen todella pihi. Päädyin edullisiin Urtekramin (Urtekramin tuotteita tulee myös syötyä paljon.) rosmariini-shampooseen ja laventeli-hoitoaineeseen. Olen ollut molempiin hyvin tyytyväinen. Minulla on lyhyet, helpot hiukset ja suuria vaatimuksia ei ole shampoille muutenkaan.


Lisäksi tarvitsin naamarasvan - ekoa siis. Valitsin luontaiskosmetiikkamerkin Laveran tuhdin kasvovoiteen. Mulla on pakko olla talvella (vaikka olisi lämminkin talvi) kunnon rasva, yövoiteen tyyppistä ainetta päivälläkin. Ja ta-daa! Tämä rasva on NIIN IHANAA! Iho pysyy raikkaana koko päivänä! Heräteostoksena ostin myös Laveran ihanat appelsiinin tuoksuiset vartalon pesuaineen ja vartalovoiteen. Ne oli pakattu sellaiseen joulupakettiin ja ne olivat siis joululahja --- minulle.

Ekot ja luotto-Lumenet sulassa sovussa.
Joulun jälkeen kävin Sokoksen ekopurkkihyllyllä taas pyörimässä. Opiskelemassa merkkejä ja hintoja. Silmiini osui sitten kreikkalaisen, tunnetun ja kalliin Korres-merkin silmänympärysvoiteen puteli. Putelin lähtöhinta oli lähes 60 euroa. Hinta oli aluksi pudotettu 20 euroon ja nyt se oli pudotettu 11 euroon. Tuote oli menossa vanhaksi 1/2012, joten kaupan piti siitä eroon päästä. Myyjä lupasi minulle, että tuote on taatusti täysin käyttökuntoinen ainakin puolivuotta. Kaupat tehtiin. En voi kuin sanoa, että tuo silmänympärysvoide on todella ihana. En tiedä tekeekö se mitä silmänympärysiholle pitkässä juoksussa, mutta se kosteuttaa ja tuntuu niin hyvältä akuutisti.

Päätin myös vuosien, vuosien ja vuosien jälkeen kasvattaa oman hiusvärini esiin. Hiukset leikattiin viime viikolla ja oma väri näyttää nyt aika hyvältä yhdistettynä vanhaan värjättyyn hiukseen. Kampaaja tsemppasi, että omakin väri voi toimia hienosti --vielä sittenkin, kun kaikki värjätty on leikattu pois. Katsotaan nyt miten tässä edetään.

Kemikaalien määrä on siis vähenemään päin ja kaikki nämä ekotuotteet ovat olleet todella laadukkaita sekä toimivia. Rasvat ovat olleet jopa vastauksia suuriin hyvien tuotteiden etsintöihin.

En tosiaan lähde ruoka, enkä näissä purkkiasioissa stressin puolelle, vaan vähitellen tehdään viisaampia päätöksiä tilanteiden ja pankkitilin saldon mukaan. Kaikenlaista ei-ekopurkkia löytyy myös kotoa ja kaikki käytetään hyvillä mielin.

Ensimmäinen uuden vuoden lupaus siis tässä: luomu kuuluu suurena osana vuoden 2012 elämään.

Meikkien osalta en tiedä luomuista vielä mitään. Kauppameikeistä olen viime vuotena siirtynyt Cliniquen tuotteisiin, joten olen valmis laittamaan muutaman euron enemmän riviin kuin ihan markettimeikkeihin.

2 kommenttia:

  1. Mullakin on oma väri! Suurimman osan aikaa se on ihan jees ja vain harvoin iskee ahdistus. First world problems..

    VastaaPoista
  2. Ahdistuksen mahdollisuus siis olemassa! OMG!
    T. Seena

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Ilahduin!