Se ois sitten toinen sairaslomaviikko korkattu.
Onhan tässä päästy iso askel eteenpäin. Viime maanantaina en vapaaehtoisesti olisi edes noussut makuuasennosta ylös. Tänään olin jo kuuden jälkeen koiran kanssa köpöttelemässä talvisessa maisemassa. Aikamoista köpöttelyä on vielä tuo kulkeminen, mutta liikettä kuitenkin. Nukkuminen on jäänyt vähälle. Ei tule illalla uni, kun koko päivän on pääsääntöisesti tekemättä ei mitään. Valvominen on raskasta hommaa. Valvon eka pikkutunneille ja herään kuitenkin kuudelta. Viikonloppuna nukuin tosin aamuisin hiukan pidempään. Eiköhän se unirytmi sieltä löydy, kun palaa taas normaalitoimintoihin. Ruokahalu on myös palautunut ja aika hyvin jaksaa syödä. Saman tekemättömyyden takia tosin ei nälkäkään pahemmin pääse häiritsemään. Särkylääkkeiden syömistä olen tässä nyt vähentänyt ja nyt menee lääkettä noin puolet viime maanantain tilanteesta. Olen myös pitkästä aikaa vatsallani.
Kyllä tää siis tästä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!