Hiilarikuukausi lähenee loppuaan.

Mulla on tämä toukokuu ollut hiilarikuukausi. Mä olen syönyt hiilaria paljon ja vielä vähän päälle. Puuroa, leipää ja pastaa, purkki rahkaa joka päivä ja ties vaikka mitä. Keho on huutanut ruokaa ja mä olen sitä keholla antanut. Juoksutreenin loppukiihdytyksessä keho on ruvennut elämään ihan uutta elämää. Tuntuu, että ensimmäistä kertaa ikinä keho on tällaisessa vaiheessa, että start-nappula on kestona pohjassa. Puolentoista tunnin lenkillä paino tippuu kaksi kiloa. Keho on oppinut kuluttamaan sille annettua energiaa ihan uudella tavalla. Ihan kohtuullisen mieletöntä! Sitten syödään ja paino taas tasautuu. Tasaisesti se on läpi talven kuitenkin tippunut ja nyt ollaan jo lähellä 61 kiloa.

Sitä luulee tuntevansa oman kehonsa ja ajattelee kroppansa olevan jotenkin vakiosti hereillä aina. Sitten 32-vuotiaana keho rupeaa elämään ihan uutta elämää ja kehon haltija on ihan ihmeissään. Kehoni on herännyt 32-vuotisesta unesta.

Kirosananakin tunnettua hiilaria vedetään vielä vajaa viikko hiukan överimääriä ja sitten pitänee sitä sitten vähennellä. Jossain vaiheessa on ollut pohdinnassa viettää muodikas hiilariton kuukausi/muu aikajakso tänä kesänä. Sattuneesta syystä en juuri nyt ole täysin vakuuttunut tästä hiilarittomasta hypestä, mutta kaikkeahan on toki tervettä ja mieltä avartavaa kokeilla! (....kuten maratonille treenaamista! )

Suuri maailma tuli Lahden Prismaan.

Täydellisyys on tykkäämisen arvoista!

Uudessa Anna-lehdessä on lyhyt ruokakirja-arvostelu, jonka kohteena on paremmin näyttelijänä tunnetun Gwyneth Paltrow`n opus. Hanna Jensen arvostelee kirjaa seuraavasti: "Paltrow´n kirjassa My father´s daughter on kauniit kuvat ja päiväkirjamaista jutustelua, mutta pian alkaa tökkiä: ei särön säröä, elämä on täydellistä."

Oih, mutta sehän on ihanaa! Gwyneth on täydellinen. Gwyneth on minun pitkäaikaisin idolini. Minua hän ei töki yhtään. Mitä täydellisempi sen parempi! Minä niin haluaisin tuon kirjan vaikutuspiiriin. Kirja saisi tökkiä minua täydellisyydellään koko rahalla! Tykkäisin.

Gwynethin elämää olen seurannut jo yläasteikäisestä asti. Gwyneth on aina ollut kaunis, hauska, valloittava ja fiksu. Hän on tehnyt hyviä elokuvia ja seurusteli nuorempana läpi oman aikansa Hollywoodin ykkösketjun ja eipä nykyinen mieskään ihan perusjamppa ole. Nuoruuden miesrintamalla tärkeimpänä hetkenä tietysti kihlautuminen Brad Pittin kanssa. Niin ja hänen ikimuistoinen Oscar-palkintopuheensa. Tykkään.

Gwyneth edustaa sellaista eloisaa elämää ja mukavaa luonnetta, jota on mukava seurailla. Sittemmin Gwyneth on avioitunut, perheellistynyt ja puhuu muun muassa terveellisen ruoan puolesta. Hänen GOOP-saittinsa on tosi yees. Lähes viikottain saan Gwynethiltä sähköpostia, jossa hän kertoo minulle (ja parille muulle) kaikkia ihania ja täydellisiä juttuja. Tykkään. Telkkarista tulee Gwynethin ruoka-ohjelma, jossa hän matkailee Espanjassa. Hän on siinäkin juuri niin mukava, kun olen aina ajatellut hänen olevan. Tykkään.

Gwyneth on myös ainoa, jonka kuvan olen ottanut mukaan kampaajalle. "Haluaisin tällaisen." Sitten minullakin oli Sliding Doors-leffan aikainen kampaus. Se vaalea versio. Se oli siis vuosi 1998 ja sen kampauksen päälle laitettiin ylioppilaslakki.

Hänessä on sellaista tunnetta, että minä tulen toimeen itseni kanssa, nautin itsestäni ja pidän itsestäni hyvää huolta. Nuorempana hänessä oli paljon särmää. Pukeutumisessa ja kauneudessa hän on aina ollut ykkönen. Me olemme tainneet kasvaa yhdessä aikuisiksi! Hän on pysynyt aina yhtä täydellisenä ja esillä medioissa, niin on ollut mitä fanittaa. Ihana idoli!

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Viikon sisään on tullut hengattua tavallistakin enemmän Lahden sataman alueella.  Ollaan fiilistelty siellä miesten kanssa ja olen itsekseni käynyt siellä juoksemassa. Tunnelma on loistava. Ihmiset harratavat liikuntaa: juoksua, kävelyä, heittävät frisbeetä, pallottelevat, ravintolaivat sekä kahvilat ovat auki ja rannoille rakennetut asunnot tuovat lomakylämaista tunnelmaa. Käynti satamassa muuttaa normaalin arki-illan vapaapäiväksi.

Yhtenä iltana olin paikalla auringonlaskun aikaan. Niemen kärjessä ei näy kuin Vesijärvi ja sen taakse laskeutuva aurinko. Se oli todella upea. En tiedä, kuinka monta lahtelaista on käynyt katsomassa tämän näyn. Haaveet siirtyvät näin keväällä Välimerelle ja siellä kaikki pitävät huolta, että nähdään upea auringonlasku ja Thaikuissakin sen on varmasti nähnyt jo puolet suomalaisista. Mites Lahdessa? Omassa kotikaupungissasi?

Monta kertaa unohtuu se fakta, että mansikka on aika makea marja. Mä unohdan sen ainakin tosi taitavasti ja matkalaukku huutaa aina uuden kohteen nimeä.

JK. Kohta saadaan marjapiirakkaakin. Jimin kanssa löydettiin aamulla mustikka, puolukka ja metsämansikka täydessä touhussa muokkautumassa varvusta elintarvikkeeksi.

Kesä, kesä, kesä!

Tulin vaan kertoo, että kesä on tullut ---jos on joltain jäänyt huomaamatta! Pitäisköhän tehdä jotain kesäsuunnitelmia? Lomia ei ole lusittavaksi, joten lomasuunnitelmia ei tartte stressailla ja rahaa säästyy! Joo, mä oon positiivinen ihminen! ...ehkä se kesä tulee nautittua ilman suurempia suunnitelmiakin. Ylös, ulos ja lenkille. Siinähän sitä on tekemistä kesäiltaan. Pääskysiä en ole vielä nähnyt.

Hei hei mitä kuuluu, Sä kysyt ja kaikki on ok!

Nopeasti se kevät tuli, kun oli tullakseen. Talvinen talvi on siirtymässä jo unohdettujen asioiden listalle. Neljä vuodenaikaa on tosi kiva asia näin keväällä. Valoa, heräävää luontoa ja ihmiset kömpivät ulos koloistaan.

Elämä pyörii kolmen asian ympärillä: työ, juoksu ja talosuunnitelmat.
Mielestäni olen kuitenkin kohtuullisesti pitänyt huolta myös ystävistäni ja näistä kotonani asuvista miehistä.

Lauantaina kävin juoksemassa puolimaratonin ihanassa Helsingissä. Keli oli mitä parhain ja tunnelma samoin. Matka kulki tasaisen kivuttomasti. Tunteet nousi pintaan, kun sai Olympiastadionin portista kipitellä stadionille pyörähtämään viimeiset sadat metrit. Hienoa!

Juoksu ei välttämättä ole ihan se seksikkäin tai fiinein harrastus, mutta juoksutapahtumat ovat loistavaa ajanvietettä. Keräännytään yhteen voittamaan itseämme, sosiaalisoidaan, huudatetaan musiikkia, kannustetaan, saadaan naposteltavaa ja mitalit. Jotkut jäävät matkalle, mutta jokainen maaliin tullut tietää, minkälaista duunia keskeyttäneetkin ovat painaneet ennen tapahtumaa ja arvostavat jokaisen panosta. Hyvän tapahtuman jälkeen juoksuintoa taas löytyy ihan toisella tavalla kuin ennen geimejä. BTW. Vinkkinä kaikille mainosalalla toimiville: kaikesta syötävästä ja juotavasta kannattaa laittaa testereitä jakoon juoksutapahtumiin. Lauantaina sain käsiini testipussin shipsejä. Mä en tykkää shipseistä, enkä koskaan sellaisia ostaisi kotiin, mutta avasin kuitenkin pussin ja miten hyvältä se suolainen mössö maistui pitkän lenkin jälkeen! Mä olin ihan myyty. Pitkän reissun jälkeen moni asia maistuu niin hyvältä ja siihen yhdistetään vielä se euforinen juoksun jälkeinen hyvänolon tunne. Siinä ei mainostajan tarvitse kuin seistä vieressä ja hymyillä. (ja kerätä eurot)

Mitalikaappia pääsi siis järjestelmään!

Sunnuntaina mitalikahvit heti aamusta, suolaista ja makeaa croisanttia maitokahvin kera. Sen jälkeen taas ruotuun syömisten kanssa...maraton kuitenkin on jo kulman takana. (Pohditaan sitä taas sitten joskus toisten!)

Töitä oppii tekemällä ja talosuunnitelmat etenee hitaasti, mutta varmasti. Tänään saimme taas uuden version piirrustuksista. Nyt pohjapiirros rupeaa olemaan jo siinä vaiheessa, että päästään talofirmoja kilpailuttamaan mahdollisesti jo tällä viikolla. Aikamoinen toukokuu (taas vaihteeksi) !

"Otetaan sellainen kiva kuva musta ja Jimpasta..."

"No, joku toinen kerta sitten."

Fairytales do come true.

Hienostihan ne häät menivät. Morsian oli ajattoman kaunis. Hänen perheensä pärjäsi hienosti. Oli romantiikkaa ja Harry toi tilanteeseen ehkä tavatontakin huumoria. Hymyjä ja protokollaa. Ei satanut. Laulua oli kirkossa enemmän kuin tarpeeksi. Iloisia ihmisiä katsomoissa. Tykkäsin.

The Sun

mtv3

Telegraph