Gluteeniton Nepal.

Helsingissä tulee usein syötyä nepalilaista ruokaa, koska se vaan on niin simppeliä, varmaa ja hyvää. Tänä syksynä saatiin vihdoinkin oma nepalilainen myös Lahteen! Ruoka on sielläkin hyvää ja nyt tämän uuden ruokavalion myötä ei varsinaisesti haittaa, että koko lista on gluteenitonta. Käytiin tänään syömässä. Lihattoman lokakuun viimeisen päivän kunniaksi ohitin kanat ja lampaat - ja otin tuorejuustoa pinaattikastikkeessa. Aina varma! (Terveisiä Heidille!) Jälkkärilistalla oli gluteenitonta porkkanakakkua. Suuhun ois mahtunut, mutta vatsa ei pystynyt. Joku päivä saa käydä syömässä vain jälkkärin ja nepalilaisen teen. Ei sekään väärin ole!

Lahden nepalilainen ravintola Kirti Maya löytyy osoitteesta Vuorikatu 24. Perushyvä nepalilainen.

Kävele Naiselle Ammatti 15.9.2013

Lähde mukaan syksyn voimaannuttavimpaan ulkoilutapahtumaan – voit samalla auttaa kehitysmaiden naisten aseman ja toimeentulon parantamista lahjoittamalla Ammatin. Yhden Ammatin arvo on 30 euroa ja sen voi lahjoittaa yksin tai yhdessä.

Kävellä voit seuraavilla 25 eri paikkakunnalla: Helsinki, Hämeenlinna, Hyvinkää, Jyväskylä, Joensuu, Kokkola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Loviisa, Maarianhamina, Mikkeli, Närpiö, Oulu, Pietarsaari, Pori, Rauma, Rovaniemi, Seinäjoki, Tampere, Turku, Tuusula, Vaasa, Valkeakoski.

Tapahtumat ovat hiukan erilaisia ympäri Suomen ja kaikkiin tapahtumiin voit tutustua osoitteessa : www.naistenpankki.fi/kavele
ja samalla voit hoitaa ilmoittautumisen!

Meillä Lahdessa startataan kello 13.00 Ristinkirkolta kulttuurilliselle kävelylle. Kierrokset vetävät ammattitaitoiset Lahden Seudun Oppaat. Tunnin kävelykierros päättyy Vapaudenkadulle, jossa osallistujat saavat lahjakassin (lahjoittajina mm. Fazer ja BodyShop), samalla on mahdollisuus edullisesti kahvitella, osallistua arpajaisiin (palkintona mm. 100 euron lahjakortti kauneushoitoihin) ja nauttia musiikista.

Tapahtuman suojelijana toimii kansanedustaja Jani Toivola.

Terveiset Finlandia-laduilta.

Mun projekti "Minä inhoan hiihtämistä"-vaiheesta Finlandiahiihdon 32 kilometrin matkalle tuli eilen päätökseen. Mä otan nyt tähän asiaan hyvinkin positiivisen katsontakannan - tän asian voisi nähdä myös niin että treenata ois pitänyt paljon enemmän ja kilometriajat olivat hitaita jne. Mutta ei lähdetä tuollaisiin nyt ollenkaan. Jos nyt kerrankin joku riittäisi!

Mun ihana ystävä H on hiihdellyt joitakin vuosia ja on kertonut miten se on ihanaa! Mä olen aina sanonut, että hiihto ei ole mun juttu niinku ollenkaan. Mä en pidä edes talvesta. Viime talvena mä jo välillä huomasin miettiväni, että voishan tuota hiihtoa joskus kokeilla. Suksipaketti vaan maksaa jonkun euron, niin ei sitä ihan kokeilemisen takia kannata kaupassa käydä.

Marras-joulukuun vaihteessa työnantaja ilmoitti maksavansa halukkaat Finlandiahiihtoon. Minä sitten siltä istumalta ilmoitin itseni perinteisen lyhyemmälle matkalle. Tuli syy käydä suksikaupassa! Tällä toimenpiteellä varmistin myös, että sukset käy enemmän kuin yhden kokeilulenkin.

Kaikenlaista kremppaa osui tähän talveen, mutta kyllä sitä lenkilläkin ehti aina sairastelujen välillä käydä. Sen verran lyhyeksi jäi harjoitteluaika, että pitkät lenkit jäi vähälle. YouTubesta opettelin hiihtotekniikkaa. Siellä on tosi paljon eri lajien opetusvideoita ja ainakin hiihdosta tosi hyvää matskuu. Hiihtoseuran järjestämän hiihtotekniikkaillan kävin myös. Se avasi silmät: enhän mä osaa hiihtää yhtään!

Sitten tulikin eilinen aamu. Pari päivää olin pastannut eli tankaillut. Oli tosi jännää, kun ei tiennyt miten hiihtotapahtumassa ollaan eikä oikein tiennyt, että miten pitkä matka 32 kilometriä niinku hiihtäen on. Voin kertoa, että takarivissä tunnelma oli oikein leppoisa. Tämä tieto on just se tärkein, että kaikissa näissä tapahtumissa on kaksi eri ryhmää: kovakuntoiset tosissaan menijät ja sitten itsensä ylittäjä harrastelijat. Kaikki menee saman reitin, mutta ihan eri tunnelmissa. (Et mukaan vaan kaikki!)

Kuva: Finlandiahiihdon omaisuutta. Lähtötunnelmaa eiliseltä.

 Sit lähdettiin matkaan. Lahden Stadionilta lähdetään jonoissa pitkään nousuun. Nousun jälkeen on pätkä tasaista ja sitten alkavat koko matkan jatkuvat nousut sekä laskut. Jos on tottunut jäällä hiihtämään, niin voi reitin mäkisyys tulla yllätyksenä. Mäkeä olen mennyt ylös useamman kerran tänä talvena: uudestaan, uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Se kyllä pelasti eilisen. Sitten tullaankin siihen mäen alas tuloon. Se on ollut tässä hiihtämisessä kaikkein jännittävintä. Jos mäessä on latu, niin nyt jo tiedän, että antaa mennä vaan! Aluksi sekin jännitti. Sitten tullaan niihin mäkiin, jossa ei ole latua. Mennään auraamalla alas, joo ymmärrän, mutta kun iskee paniikki, niin ei se ole ihan niin helppoa. Miten ne polvet on ja mihin paino laitetaan. Mä olin itselleni uskotellut, että jos pertsaa mennään, niin kyllä siellä on ladut mäissäkin. Voin kertoa, että ei ole. Ensimmäisen mäkeen tullessa näin kun porukka rupeaa edessä pakkautumaan jonoihin ja vauhti loppuu. Tajusin, että nyt auraillaan jonoissa alas. Siinä ei voi kuule muuta kuin aurailla. Tiedän, että Finlandia-hiihtoon ei varmaan pitäisi mennä harjoittelemaan mäen laskua, mutta minä menin ja mä opin eilen laskemaan mäkiä. Menin alas sellaisia mäkiä, joita en ilman ryhmäpainetta olisi ikinä lähtenyt edes kokeilemaan. Loppumatkasta olin jo niin väsynyt, että oli sellainen olo, että ihan sama – antaa mennä vaan.

Messilässä. Kumpi on enemmän mutkalla, naama vai numero? Kuva: K. Ikonen

 Matkan kohokohta oli minun mittakaavassani tosi hurja mäki, joka laskee ensimmäiselle huoltopisteelle Messilään ja mäestä selvittyäni sain hiihdellä The Juha Miedon perässä Messilään ja siellä olivat minun kannustusjoukot paikalla. Ihan parasta oli kuitenkin lasketella takaisin Lahden hiihtostadionille, olinhan juuri oppinut laskemaan mäkiä ihan rennosti, ja kuulluttaja selostaa, että ”nyt stadionille saapuu Seena Ikonen…”. Mä olin ihan fiiliksissä, että täältä tullaan! Kaikki tuska oli poissa, mä olin oppinut laskemaan mäkiä ja muutos anti-hiihtäjästä hiihtostadionille suihkijaan oli tehty.

Oma mitali, jonka kuvasin ihan ite. Mitali laitettiin ihan kaulaan, joka on hienoa. Viimeksi mitalin on saanut oikein kaulaan Ateenassa syksyllä 2009. Mitalissa pitää olla kaulanauha, eikä mitään käteen iskettävää muovipussissa olevaa lätkää.

 Jos tulee toistekin lähdettyä Finlandian laduille, niin nyt on nähnyt miten tapahtuma etenee. Jos haluaa pitää omaa vauhtia yllä, niin hiihtokunto pitää olla kunnossa. Itse katselin monta kertaa taakseni ohitusladulle, mutta ei oikein tiennyt kestääkö oma kunto lähteä ohittamaan muiden ohituskaistalaisten kanssa edellä olevia – varsinaisella ladulla vauhti oli välillä hyvinkin hidasta. Lopulta päätin lopettaa kyttäilyn ja vedin ihan sunnuntaiajelija-vaihteen päälle. Ei tässä ole mihinkään kiire. 32 kilometriä hiihtoa on kuitenkin hyvä treeni mille lauantaille tahansa. Maalissa sai mitalin ja lihasoppaa. Ihmisen oli hyvä.

Haaveita vai toteutuvia haaveita?

Lahden kupeessa sijaitsee Fasetti-niminen antiikkikeskus. Keskuksessa on runsaasti tuotteita ja aikaa saa kulumaan tavaran paljoutta ihmetellessä. Siellä sopii miettiä, että jos mulla olisi funkkistalo, niin tuo pöytäryhmä lähtisi niin sinne, romanttiseen sisustukseen sopisi niin tää upea lipasto - enää odotamme halua romanttiseen sisustukseen.

On siellä paljon myös tosi elämään sopiva haaveilun kohteita...

Ennen kuin tontilla oli otettu vielä askeltakaan, niin rakentajan kanssa käytiin Fasetissa pohtimassa mahdollisuutta laittaa pääsisäänkäynnin luokse ns. talonpoikaishenkistä vaatekaappia. Ajatus olisi siis yhdistää vanhaa ja modernia. Sellainen näyttää hyvältä (ainakin) sisustuslehdissä. Olen Fasetin nettisivuilla jonkun verran seuraillut kaappeja, malleja, värejä, hintoja, kokoja ja tyylejä.

Kuvat: www.fasetti.fi

Kannatan edelleen haavetasolla kaapin hankintaa, mutta pitää vielä miettiä onko sille aikuisten oikeasti tilaa riittävästi. Voi olla, että joku kevyempi naulakko on kuitenkin tilaan parempi. Alusta asti oli kuitenkin selvää, ainakin minulle, että mitään perinteistä liukuovikaapistoa ei laiteta. Meillä on nyt kotona sellainen, mutta seuraavassa kodissa ei siis ole.

Meillä on miehen kanssa toinenkin yhteinen Fasettiin liittyvä haave, mutta palataan siihen toisen kerran. Tätä toista haavetta käydään lähipäivinä selvittelemässä, kun vaan löydämme sopivan ajan kalenterista. Fasetissa käydessä voi aina syntyä ihan uusiakin haaveita. Heillä on nykyään liike myös Helsingissä, jos siellä ruudun takana on uusia haaveita kaipailevia tiukasti Kehä Kolmosen sillä puolen pysyviä.

Se hiihtää sittenkin.

Tänään kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Pari talvea olen miettinyt suksien hankkimista. Viime talvena vihdoinkin päätin, että seuraavien lumien tullessa menen aikuisten oikeasti sinne suksikauppaan. Päätöksen viimeinen niitti oli latu, joka lähtee ihan tulevan talon kulmilta.

Nyt on sitten sukset, sauvat ja monot. Sukset on kotimaiset, Joutsenmerkin arvoiset. Sukset on sellaiset, joita ei tarvitse voidella. Sain kyllä purkin voiteluainettakin mukaan. Märillä keleillä tarvitsee sitä levitellä, mutta vaikutti helpolta aineelta sekin.

Nyt on siis välineet kunnossa ja hiihtämisharrastus voidaan aloittaa. Tänään tosiaan kävin ensimmäisen kolmen kilometrin lenkin kokeilemassa. Tämä talomme kulmalta lähtevä latu ei ollutkaan vielä valmiina, mutta kuntoreitti oli kuitenkin hyvin lumessa ja joku muukin oli siellä käynyt jo sivakoimassa - miksi en siis minäkin.

Tämä kolmen kilometrin ympyrä on pitkä lasku alas ja sitten kova nousu ylös. Pieni tasainen pätkä siinä välissä. Kunhan latuja saadaan vedettyä, niin tältä ympyrältä pääsee kaikille Lahden muille laduille.

Mä olin ihan varma, että törmäilen puihin ja lentelen pitkin rinteitä - mutta ei käynytkään niin. Vaativa mäki-kyltin kohdalla vähän himmailin, mutta muuten yritin ottaa kaikenlaisia laskuasentojakin. Kaikki meni ihan mainiosti. Ei ollut ketään muita liikkeellä, joten sain itsekseni touhuilla ja olla itsestäni tosi ylpeä. Kyllä tuo meno vielä hiihdoksi muuttuu.

Ja...
....mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa Suomen Itsenäisyyspäivää, kun hiihtää perinteistä ilman latua hiljaisessa lumisessa metsässä?

Jotta tämä hiihtoharrastus tästä lähtisi ihan liitoon, olen ilmoittautunut Finlandia-hiihtoon 32 kilometrin perinteiselle matkalle helmikuulle. Kiitos työnantajalle, joka maksaa tämän lystin. Huomenna voisi matkaa jo pidentää, kun tämä fiilistelyaloitus menikin näin hyvin.

Tänään käytetään aikaa globaalin hyvän puolesta.

Tänään on kolmatta kertaa Naisten Pankin kansallinen Kävele Naiselle Ammatti-tapahtuma. Meillä Lahdessa tämä on ensimmäinen kävelytapahtuma, koska Lahden aluesolua ei tainnut vielä viime vuonna tähän aikaan olla olemassakaan!

Alkukesästä ruvettiin tapahtumaa suunnittelemaan. Kehittelimme kulttuurikävelyn, siis ei-niin-urheilullisen tapahtuman. Lahden Seudun Oppaat ry lähti tapahtumaan mukaan hyväntekeväisyyspohjalta ja tänään sitten klo 13.00 viisi opasta lähtee kierrättämään reilua 100 naista ympäri Lahtea teemalla "Lahtelaiset vaikuttajanaiset." Tämä meidän perusidea tälle kävelylle on niin huippu. Omakehu saanee haista tai ainakin tuoksua.

Olemme leiponeet tarjottavia, askarrelleet, järjestäneet paikalle monenlaista musiikkia ja runoesityksen. Tiimissämme on lahtelainen kulttuurihenkilö, joka on suhteillaan saanut siis kulttuurinkin paikalle ja hyväntekeväisyytenä tietysti.

Osallistujiakin on etukäteen ilmoittautunut yli sata! Ihan uskomatonta. Vähän jännittää kuinka paljon ihmisiä saapuu paikalle ilman ilmoittautumista, koska se on myös mahdollista ja olemme saaneet runsaasti medianäkyvyyttä täällä Lahdessa tapahtumalle! Liian kanssa pärjää toki aina, mutta onhan siinä aina haastetta. Ilon kautta!

Kävelytapahtumia on ympäri Suomea tänään ja ilma näyttäisi suosivan, että eikun menoksi!

J.K. Kaikki meni tosi hienosti. Oli oikea hyvänmielen tapahtuma! Kerättiin myös yli 3000 euroa Naisten Pankille osallistumismaksuilla ja buffalla. Saa olla todella tyytyväinen. Kiitos kaikille.

Mitä opin tänään?

Kävin tänään duunipaikan paidassa juoksemassa kympin täällä Lahdessa. Tapahtuma oli joka syksyinen Kunnon Nainen-niminen juoksu-/kävelytapahtuma. Liikunnan ohessa messua, tuotepusseja ja piknikkiä. Veeti Kallio lauloi ja Super-Marjo juonsi. Oikein hyvä tapahtuma kaikin puolin ja työnantaja vielä maksoi viulut. Toimari (mies) oli myös raahannut itsensä paikalle kannustamaan, mikä on toki asiallista.

Viime vuonna kävin ekaa kertaa juoksemassa tän reitin ja mä olin silloin todella hämmästynyt sen vaativuudesta. Ihan hurjia nousuja oli reitillä ja tää oli kuitenkin ihan vaan harrastelijatapahtuma myös huonokuntoisille.

Tänä keväänä kävin sitten ensimmäistä kertaa Uusi Lahti- juoksussa, jossa mennään samoissa maisemissa puolikkaita ja kokonaisia maratoneja. Siinä reitti oli sitten vähän liiankin tasainen. Ei laaksoa, ei kukkulaa. Silloin muistan miettineeni, että tää on ihan liian iisi reitti ja sitten syksyllä taas naisten tapahtumassa on sellaista kukkulaa, jonka loppua ei näy. Se tuntui oudolta.

Tänään sitten lähdin taas Kunnon Naiseen ja odotin tosi kovaa juoksua. Kovaa juoksua, koska treenaaminen on ollut hyvin vähäistä tässä kesällä. Alkujumpassa ohjaaja huuteli, että käydään tässä lenkkiä läpi jumpaten ja jumpan aikanakin käytiin leikisti Lanupuiston mäessä, joka on aikamoinen kukkula.

Sitten lähdettiin juoksemaan...ja sitten ei noustukaan Lanun mäkeen, ja toinenkin korkea nousu jäi välistä ja lopulta tajusin, että viime syksyn mäkinen lopun maasto-osuus on myös karsittu pois. Juostiinkin se Uusi Lahti-juoksun tasainen kierros.

Oisko ehkä kannattanut katsoa sitä reittikarttaa kotona tai vaikka edes ennen juoksua Stadionilla? Todellakin olisi. Juoksin parhaan mitatun kymppini ja hei, se on nyt piirun alle tunnin! Jos olisin tiennyt juoksevani tätä lenkkiä, niin olisin uskaltanut laittaa vielä pikkasen lisää pökköä pesään. Enkä varsinkaan olisi käyttänyt energiaa tulevien mäkien pohtimiseen.

Tänään siis opimme, että katsotaan niitä karttoja.

Muotipäivät - Lahti

Lahden Muotipäivät ei ole ihan niin kuuluisat kuin parhaillaan menossa olevat New Yorkin muotiviikot. Siihen on toki vain yksi syy: Muotipäivät ovat tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa ikinä Lahdessa. Voi siihen joku toinenkin syy ehkä olla, mutta jostakin se Lahdenkin pitää ponnistaa. Illalla käytiin katsomassa kauppatorilla järjestettyä muotinäytöstä. Ennen näytöstä istuva Miss Suomi "en edes muista hänen nimeään" oli suorassa teevee-lähetyksessä puhunut suunsa puhtaaksi misseydestä ja luopunut kruunustaan. Hienosti vedetty, arvostan. Tämän päivän iltapäivälehdissä Missikeisari Makunen nousee jostain kolostaan lyttäämään tämän ex-missin vaikeaksi tapaukseksi. Tyttö veti kyllä niin hyvin, että uskon hänen joka sanaansa. Hienointa oli ajatus siitä, että hänellä oli unelma, joka ei ollutkaan realiteettia ja hänellä ei ollut sydäntä kruunata seuraavaa tyttöä missiksi, koska hän tiesi mitä kruunun alle jäävälle tytölle unelmansa kanssa käy. Toivottavasti hänelle luovutetaan jokin naispalkinto. Siinä on nainen, joka otti ohjat omiin käsiinsä, eikä jäänyt tuleen makaamaan. Moni pikkutyttö ja isompikin näki, koki ja ymmärsi, että kaikkea paskaa ei pidä ottaa vastaan kilttinä tyttönä hymyillen ja puhelinkorvauksia odotellen. Niin, tosiaan tämän jälkeen lähdimme koko perheellä katsomaan tätä muotinäytöstä, jossa oli mukana kaksi entistä missiä. Pohdin, että onkohan heidän kännyköissään yhteydenottopyyntöjä laatulehdiltä kommentoimaan tätä tilannetta. Skandaali!

Kaikesta tästä huolimatta oli mukavaa saada tällaista tapahtumaa Lahteen. Kyllä meitä varmasti toistasataa ihmistä oli kerääntynyt muotinäytöstä iltamyöhällä katsomaan. Paikalliset putiikit esittelivät omia mallistojaan ja mukana oli parasta antia tarjonnut tanssiryhmä Blaze.

Blaze.

Juhlashop

Juhlashop - kaikesta vaaleanpunaisesta barbie-tyylistä tulee nykyään mieleen eräskin Tukiainen. Harmi.

Juhlashop ja missi.

Marimekko. Marimekolla on kyllä hyvännäköisiä vaatteita.

Your Face. Lahden Your Facessa on tosi hyvä palvelu.

Vila Clothes ja DinSko.

Tässä varmaan mainostetaan jotain kuntosalia tai jotain....

Marimekko.

Marimekko.

Vila Clothes. Takana olevan mallin vaatteet voisin ottaa kaappiin, jos niitä saa muissa väreissä.

Sokos

Sokos

Puolilta öin kaikki haihtuu....ja jäljellä jää vaan Chicago. No, oikeasti Lahden Muotipäivät vielä tänään.

Taidelauantai @ Lahti

Tänään vietetään Taidelauantaita täällä Lahdessa. Lähdettiin aamusta liikenteeseen. Käytiin ensiksi katsomassa torilla meininkiä. Siellä oli parasta antia paikallislehden 30-vuotissyntymäpäivien kunniaksi tarjottu kahvi ja täytekakku. Mä otin kahvia ja mies kakkua kanssa. Mulla on tällainen herkuton kausi menossa parin työkaverin kanssa, joten piti jättää kakku muille. Meidän firman tiedottaja pyöri torilla kameran kanssa, että ei voinut edes salaa syödä, koska ois voinut joutua intraan kuvattuna suu täynnä kakkua.

Lahden korkeakoulut ovat remontoineet keskustaan Fellmanni-nimisen rakennuksen ja se avattiin vasta. Heillä oli avoimet ovet. Oikein viimeisen päälle hieno kirjasto sinne oli ainakin saatu. Käytiin lukemassa lehtiä.

Muotikuvatkin ovat kulttuuria.

Lahden kaupunginmuseossa käytiin tutustumassa Julistebiennaleen. On käyty aikaisemminkin ja julisteet on kyllä puhuttelevaa käyttötaidetta.  Hieno kansainvälinen kokoelma. Ympäristöön liittyen oli oma osasto ja sitten muita yleisjulisteita.

Tän kohdalla mies totesi, että tää on niin mun genree ja joo, mä olin jo valmis viemään tän kotiin. Nää inhimillistetyt jänikset ja joskus muutkin eläimet on niiiin mun genree.  Tämä kuva on japanilaisen Akitato Iton teos ja kävin äsken tutustumassa hänen nettisivuihinsa ja sieltä löytyy mielettömiä eläinhahmoja.

Ruokakulttuurissa luotettiin italialaiseen. Pizzaa @ Mamma Maria.

Käytiin me kuuntelemassa kitarakonserttiakin, mutta lähdettiin aika pian pois. Ollaan ennenkin käyty katsomassa kitaran soitantaa ja saatiin silloin paheksuvia katseita, kun taputettiin väärässä kohtaan. Lähdettiin siis nyt reippaasti pois ennen kuin aiheutettiin yleistä paheksuntaa.

Tänään oli myös poliisipäivä ja poliiseilta tarttui mukaan pahvinen poliisiauto, joka on nyt sentin paloina roskiksessa. Parin namin kera se oli Jimin mielestä aika huippu.

Sellainen lauantairetki se. Loppupäivä onkin mennyt ihan vaan oleskellessa. Kuvat muuten isonee, kun niitä napauttaa. Sen pituinen se.

Päijät-Hämeen ihmeitä: Pyhäniemen kartano

Naapuripitäjässä Hollolassa sijaitsee Pyhäniemen kartano, jonka päärakennus on vuodelta 1780. Kartano on kokenut uuden tulemisen ja nyt kaksi kesää siellä on voinut ihastella taidetta: maalauksia, patsaita, alkuperäisiä tulisijoja sekä kaikenlaista muuta kaunista, jota voi koskea. Tuntuvan taiteen lisäksi kartanolla voi nauttia musiikista, kunhan osuu paikalle oikeana kesäisenä lauantaina. Konsertteihin oli ainakin tänä kesänä oikein linja-autokuljetukset Helsingistä. Kahvilakin toki löytyy. Me kävimme kahdesti ihmettelemässä kartanoa tänä kesänä. Pyhäniemi sulkeutuu talveksi, mutta ensi kesänä sitten tervemenoa vain kaikille.