Kävin tänään duunipaikan paidassa juoksemassa kympin täällä Lahdessa. Tapahtuma oli joka syksyinen Kunnon Nainen-niminen juoksu-/kävelytapahtuma. Liikunnan ohessa messua, tuotepusseja ja piknikkiä. Veeti Kallio lauloi ja Super-Marjo juonsi. Oikein hyvä tapahtuma kaikin puolin ja työnantaja vielä maksoi viulut. Toimari (mies) oli myös raahannut itsensä paikalle kannustamaan, mikä on toki asiallista.
Viime vuonna kävin ekaa kertaa juoksemassa tän reitin ja mä olin silloin todella hämmästynyt sen vaativuudesta. Ihan hurjia nousuja oli reitillä ja tää oli kuitenkin ihan vaan harrastelijatapahtuma myös huonokuntoisille.
Tänä keväänä kävin sitten ensimmäistä kertaa Uusi Lahti- juoksussa, jossa mennään samoissa maisemissa puolikkaita ja kokonaisia maratoneja. Siinä reitti oli sitten vähän liiankin tasainen. Ei laaksoa, ei kukkulaa. Silloin muistan miettineeni, että tää on ihan liian iisi reitti ja sitten syksyllä taas naisten tapahtumassa on sellaista kukkulaa, jonka loppua ei näy. Se tuntui oudolta.
Tänään sitten lähdin taas Kunnon Naiseen ja odotin tosi kovaa juoksua. Kovaa juoksua, koska treenaaminen on ollut hyvin vähäistä tässä kesällä. Alkujumpassa ohjaaja huuteli, että käydään tässä lenkkiä läpi jumpaten ja jumpan aikanakin käytiin leikisti Lanupuiston mäessä, joka on aikamoinen kukkula.
Sitten lähdettiin juoksemaan...ja sitten ei noustukaan Lanun mäkeen, ja toinenkin korkea nousu jäi välistä ja lopulta tajusin, että viime syksyn mäkinen lopun maasto-osuus on myös karsittu pois. Juostiinkin se Uusi Lahti-juoksun tasainen kierros.
Oisko ehkä kannattanut katsoa sitä reittikarttaa kotona tai vaikka edes ennen juoksua Stadionilla? Todellakin olisi. Juoksin parhaan mitatun kymppini ja hei, se on nyt piirun alle tunnin! Jos olisin tiennyt juoksevani tätä lenkkiä, niin olisin uskaltanut laittaa vielä pikkasen lisää pökköä pesään. Enkä varsinkaan olisi käyttänyt energiaa tulevien mäkien pohtimiseen.
Tänään siis opimme, että katsotaan niitä karttoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!