Matkalla: Patarei.

Elokuussa kävin siis vierailemassa Tallinnassa. Serkkuni T:n kanssa käytiin tutustumaan 1990-luvun alussa suljettuun huonomaineiseen Patarein vankilaan. Patarei sijaitsee Kalamajan alueella. Viereisellä tontilla sijaitsee toukokuussa avattu museoitu Tallinnan lentosatama, jossa vanha kohtaa modernin teknologian. Pitänee joskus käydä harjoittamassa turismia silläkin tontilla. Elokuussa päädytiin kuitenkin siihen naapuriin. Patarein pääsymaksu on kaksi euroa ja pienen esitteen sai yhdellä eurolla. Alueella on myös mahdollisuus kahvitella. Kahvi kannattaa varmasti juoda ennen vankilassa kiertelyä. Kierroksen jälkeen voi olla tarve poistua paikalta sen verran pikaisesti, että kahvittelu ei ole ihan ensimmäisenä mielessä.

Patareissa käyminen oli jo muutaman vuoden ollut agendalla, mutta aina se on vain jäänyt. Vihdoinkin kohteeseen päästyään on odotusta täynnä. Aluksi kaikki tuntui mielenkiintoiselta ja jopa jännittävältä. Jännityksen keventämiseksi Patareihin kannattaa ottaa kaveri mukaan ja on ystävällistä pitää pientä meteliä koko ajan. Pimeydessä ei halua yht´äkkiä törmätä toiseen hiljaiseen turistiin. Mukana kannattaa myös olla kamera kunnon salamalla tai taskulamppu. Monet huoneet ovat auki, mutta pilkkopimeitä. Kuvaa ottaessasi, näet kameran ruudulla mitä huoneessa oikeasti on ja minkä värisellä maalilla seinät on viimeksi maalattu. Niin, aluksi kaikki tuntuu mielenkiintoiselta ja jännittävältä. Ollaan autenttisessa kohteessa, jota turismi ei ole vielä muokannut haluamansa näköiseksi. Vähitellen Patarei tulee iholle ja lopulta menee sen alle. Tulee lievää henkistä ahdistusta kaikesta näkemästään, vanhan rakennuksen ilma käy koko ajan raskaammaksi hengittää - ja joutuu tilanteeseen, jossa toisaalta vielä haluaisi katsoa, että mitä seuraavassa huoneessa on, mutta toisaalta haluaisi vain johonkin kauas täältä pesemään kätensä. 

 Oikealla ja vasemmalle puolella on ulkoiluhäkkejä. Ennen toista maailmansotaa pidätetyillä oli mahdollisuus ulkoilla pihalla, mutta neuvostoaikana käytössä oli vain nämä kopit tunnin päivässä.

Patarei on vanha linnoitus meren äärellä. Se toimi tutkintavankilana vuosina 1920 - 2002.

Esitteen mukaan tiloja voi vuokrata nykyään tapahtumia varten. Pihalla tiedän pidetyn bileitä ja taidetapahtumia, mutta en nyt keksi mitä muita tilaisuuksia täällä pidettäisiin.

Nämä maalaukset olivat narvalaisten vankien maalaamia. Graffiti esittää ritarien hyökkäystä Ivangorodiin.

Sellit ovat vanhoja tykkihuoneita, jotka on jaettu seinällä kahtia. Selleissä oli 16 vuodetta ja kolmisenkymmentä asujaa.

Tämä on hirttohuone. Ennen toista maailmansotaa teloitukset suoritettin hirttämällä tai myrkyn avulla. Lattiassa oleva aukko on säilynyt hirttohuoneen pudotusaukkona.

Patareissa surmattiin satoja ihmisiä ampumalla. Raskaiden ovien ja paksujen muurien takaa ei laukauksia kuulunut. Viimeinen teloitus pantiin toimeen vuonna 1991. Viimeinen ampumishuone oli maalattu ruskeanpunaiseksi, jotta verijäljet katosivat seiniin.

Monet kuvat ovat valoisia ja värikkäitä salaman avulla. Varsinainen valaistus on hämärä, käytävävalaisin tässä kuvassa ja tieysti ikkunoista tulee valoa. Monet tilat ovat oikeasti pilkkopimeitä.

Taidan käydä pesemässä käteni.