Gluteeniton Krakova.

Viime viikonvaihteessa vietin pitkän viikonlopun ystävän vieraana Krakovassa. Tämä oli toinen matkani Krakovaan. Kaupunki oli jäänyt mieleen hyvinkin mieluisana ja mielikuva sai kyllä vahvistusta. Yritän muutaman tekstin Krakovasta kirjoitella tänne blogiin muistiin, mutta lähdetään nyt taas tästä olennaisimmasta asiasta eli syömisestä. Viljaton nainen lähti siis Puolaan.

Gluteenittomuus Krakovassa voi olla ongelma tai olla olematta. Hyvä asenne ja pientä esitutkailua, niin homma hoituu. Itse kävin kahdessa ravintolassa, jossa oli gluteenittomuus- (ja myös maidottomuus-, vege- ym. erikoisruokavalio-) merkinnät ruokalistoissa. Ensimmäisen iltana syötiin kuppilassa nimeltä Cafe Mlynek, jonka yhteydessä on myös majoitusta. Oikealle keliaakikolle hyvä paikka siis majoittua gluteenittomien ruokien äärellä. Heillä oli ruokalistalla mm. puolalaisia erikoisuuksia gluteenittomina. Itse söin perunalettuja sienikastikkeella. Iso ja maukas annos. Mlynek sijaitsee Kazimierzin alueella.

Perinteistä puolalaista gluteenittomana Cafe Mlynekissä.

Toinen erikoisruokavaliomerkinnöillä ollut ravintola oli israelilainen, ihanan valoisa ravintola nimeltään Hamsa. Hamsa sijaitsee juutalaiskorttelissa, turismin yhdessä ytimessä. Heidän listallaan oli puolalaista ruokaa kevyempää tarjottavaa. Humuksia ja mezejä oli montaa sorttia sekä niiden kanssa olisi saanut valita kolmesta eri leivästä mieluisimman (ne eivät olleet gluteenittomia) - me otimme kuitenkin suoraan pääruoat kasvisruokalistalta ja jälkkäriksi gluteenitonta suklaakakkua. Kaikki oli oikein hyvää ja kakun kanssa nautin vielä libanonilaisen kahvin, joka kruunasi ruokailun. Herkkua!

Gluteeniton suklaakakku.

Gluteenitonta kasvisherkkua.

Menuu.

Muuten ruokalistoilla on lihaa, kalaa, kasviksia ja perunaa. Paikoissa, ainakin niissä joissa pari päivää Krakovassa viettävä turisti käy, puhutaan englantia ja puhumalla selviää moni asia - kuten ruokavaliotarpeet. Tämä jättiannos, jossa oli erilaisia lihoja, riisiä, perunaa sekä raastesalaatteja kannettiin etemme Pod Wawelem-nimisessä ravintolassa ihan Krakovan linnan kupeessa. Yhtenä iltana syötiin gruusialaisessa ravintolassa, jossa myöskään ruoka ei perustu jauhoille. Gruusialainen ruoka oli kyllä maukasta...nam.

Salaattia saa myös joka ravintolasta ja kuppilasta.

Kondiittoreita ja leipomoita on valtavasti - ja ei siinä viljattoman auta kuin kääntää katseensa toisaalle. Kahviloissa on kuitenkin hyviä jäätelöannoksia, sorbetteja, hedelmäsalaatteja, suklaita sekä mousseja - joten ei viljatonkaan ilman sokerihumalaa Krakovasta selviä. Niin ja ne kaakaot eli sulatetut suklaalevyt eri mausteilla. Suklaanystävääkin saattaa hirvittää, mutta kaikkihan on syötävä/juotava.

Sorbettia ja hedelmiä.

Suklaata ja kermaa. Ihan sitä itseään. Nam ja lopuksi vähän yök.

Päiväretkille tai muuten evääksi löytyy normikaupoista gluteenittomia tuotteita riisikakuista hedelmiin, pähkinöistä maitotuotteisiin jne.suomalaiseen/eurooppalaiseen tapaan.

Puolassa käytetään paljon kiiwiä esim. jogurteissa ja mehuissa. Barbie-mehussakin oli kiiwiä ja mikä positiivisinta, että lapsille (ja minulle) suunnatussa tuotteessa ei ollut lisättyä sokeria.

P.S. Krakovassa on myös useita sushi- sekä muita aasialaisia ravintoloita, joista gluteenitonta varmasti saa helposti. Lisäksi siellä sijaitsee ainakin täällä internetissä paljon kehuja saanut Pod Baranem-niminen ravintola, jossa on laaja gluteeniton lista. Ravintola sijaitsee lähelle Krakovan linnaa. Paikka on mallia fine dining ja minulla oli mukana vain tennarit. Seuraavalla kerralla sitten. Lounasaikaan varmasti myös tennareilla sisään ja ei siellä maksavaa asiakasta tennareissakaan käännytetä. Krakovova on edullinen paikka olla maksava asiakas. Kuppilat ovat myös visuaalisesti kauniita ja niihin on paljon panostettu. Kannattaa käydä mahdollisimman monessa paikassa. Ruoka yhdessä ja jälkkäri toisessa.

J.K. Pari vuotta sitten olin myös Puolassa ja tässä linkki sen reissun ruokamuisteloihin. Silloin ei jauhot olleet vielä esteenä eikä hidasteena.

Treeniviikko 3 / 2014

Tätä kirjottaessani on torstai-ilta ja minun pitäisi pakata, eikä kirjoittaa blogia. Lähden huomenna Krakovaan tapaamaan ystävääni. Laitan kuitenkin tämän viikon treenit ajastuksella sunnuntaita odottamaan. Pysyvät paremmin järjestyksessä, kun on julkaisupäivä sunnuntai. Laitetaan vielä muistiin, että tällä viikolla tuli nyt se talvi. Pakkasta on 12-17 astetta ollut ja lunta on jonkun verran, ei vielä hiihtokelit.

Ma: juoksu 54min
Ti: juoksu 30min
Ke: tehomuokkaus 55min, spinning 50min
To: soutu 4,5km, kuntosali (juoksuohjelma), crosstrainer-mäki 45min, kävely (sali-koti) n. 7km
Pe: lepo / Krakova
La: lepo / Krakova
Su: lepo / Krakova

Viikon treeniplussat:
- keskiviikkona molemmat treenit Sarain tunteja - hän on paras ohjaaja!
-soututreeni jatkui
-spinningissä pyöräilijämiehen vierestä paikka
-torstaina pitkäkestoinen treeni

Viikon treenimiinukset:
-alkuviikosta ei huvittanut mikään, juoksu meni enemmän terapian kuin treenin piikkiin

Matkalla: Titanic.

Jo ennen joulua otettiin ystäväni kanssa pieni irtiotto ja lähdettiin pariksi päiväksi Tallinnaan. Kävimme tutustumassa Titanic-näyttelyyn, joka on Tallinnassa näytillä 31.3.2014 saakka.

Suosittelen kyllä näyttelyä vähän erilaiseksi Tallinnan reissun ohjelmaksi. Museoon on helppo kävellä keskustasta tai satamasta eikä taksikaan varmasti kalliiksi tule. Näyttely on sijoitettu uuteen Lennusadam -museoon. Museo itsessään on massiivinen vanha lentokonehalli ja perusnäyttelyssä on varmasti ihmeteltävää esimerkiksi lapsiperheille tai muuten tekniikasta kiinnostuneille. Titanic-näyttely on sitten meille aikuisille. Aikuisen on hyvä osata joko viroa, englantia tai venäjää, koska näyttelyssä on paljon kirjallista aineistoa, joka vie näyttelyä eteenpäin.

Aluksi käydään läpi sitä maailman tilannetta, johon Titanic rakennettiin: minkälaisia laivoja muuten oli käytössä, kerrotaan varustamoista ja matkustuksen tarpeista. Näyttely jatkuu käyden läpi Titanicin rakentamista lähtöpäivän tapahtumiin, on laivan kokoluokan ja sen hyvin modernilta tuntuvien palveluiden esittelyä sekä sitten neitsytmatkan etenemistä jäävuoren kohtaamiseen asti. Uppoamisyön tapahtumat käydään läpi minuutti minuutilta. Laivalla olleiden ihmisten tarinoita kuvineen on paljon. Titaniciin kuuluu myös aina jonkinlainen salaperäisyyden varjo ja sitäkin raotetaan ja uppoamiseen liittyneitä enteitä esitellään.

Lopuksi kerrotaan myös Titanicin hylyn löytymisestä vuodelta 1985. Näyttelyssä on esillä erilaista tavaraa, jota Titanicista on nostettu sen löytymisen jälkeen. On astioita, matkatavaroita, laivan osia ja sisustustavaraa. Näyttelytilaan on rakennettu myös kopioita Titanicin erilaisista hyteistä, hyttikäytävästä ja pääportaikosta. Jokainen näyttelykävijä saa itsellensä yhden laivalla olleen identiteetin ja näyttelyssä olevalta seinältä voit tarkistaa olisitko sinä ollut selvinneiden vai hukkuneiden listalla. (jos vain tajuaa sen tehdä)

P.S. Jos on aikaa ja innostusta, niin museon naapurina sijaitsee Patarein vankila, josta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.

Gluteeniton hotelliaamiainen

Olen nyt ollut hippasen yli kolme kuukautta gluteenittomalla ruokavaliolla. Olossani en ole huomannut mitään suuria muutoksia. Iho ei ole ehkä ihan niin kuiva kuin yleensä ja ehkä olen hiukan pirteämpi - mutta mikä johtuu ruokavaliosta ja mikä jostain ihan muusta, niin siihen en osaa sanoa. Gluteeniton ruokavalio on kuitenkin tuntunut hyvältä. Nyt kun oikein mietin, niin ehkä vatsa on harvemmin ilmapallona. Uskoni gluteenittoman ruokavalion hyvistä vaikutuksista suoleni sisäseiniin on edelleen kova.

Suosikkiruokani on jo pitkään ollut hotelliaamiainen. Mitä tälle kokemukselle tapahtuu, kun nainen onkin tullut gluteenittomuus-uskoon? Toki kokemus muuttuu, mutta muutoshan on aina hyvästä. Ehkä?

Näiden kolmen kuukauden aikana olen syönyt hotelliaamiaisia viidessä eri hotellissa Suomessa ja Virossa. Kaikkia hotelliaamiaisia on yhdistänyt se, että vaikka niissä ei olisi ollut tarjolla mitään official-gluteenittomia-tuotteita, niin syötävää olisi silti riittänyt moneen lähtöön. Kasviksia, leikkeleitä, juustoja, lämpimiä ruokia ja hedelmiä on aina hyvin tarjolla. Jogurtin ohessa on kaikissa hotelleissa nykyään sellainen määrä kaikenlaisia kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä ja muita kaikkea-en-edes-tunnista-lisukkeita, että ei voi asiakas olla kuin tyytyväinen. Kaikissa hotelleissa on ollut tarjolla myös ihan gluteenitonta-osastoakin, vähintään riisikakkuja leipäkorissa. Nostetaan nyt kaksi hotellia kuitenkin, jotka ovat jääneet ykkösinä mieleen.

Ihan ensimmäiseksi haluan kehua Scandic Hotel Juliaa, joka sijaitsee Turussa. Gluteenittomien tuotteiden osastolla oli niin montaa sorttia tuotteita, että tuli todellakin valinnanvaikeus. Leipiä oli erilaisia, samoin makeita herkkuja (se amerikkalainen suklaamuffinssi, joka huusi mun nimeä, jäi silti syömättä ja vieläkään en tiedä, että miksi) sekä gluteeniton puuro tuotiin pyydettäessä pöytään. Pussipuuroa, mutta ihan hyvää siitä huolimatta - varsinkin kun palvelu oli asiallisen ystävällistä. Myös gluteenittomia myslejä oli tarjolla ja ehkä jotakin muutakin joka ei nyt tule mieleen. Keksejä oli kolmea eri laatua ja kyllä, maistoin niitä kaikkia (mutta en pullia, enkä muffinsseja, en edes sitä jättimäistä suklaamuffinssia, joka jäi sinne huutamaan mun nimeä, mitä mä oikein ajattelin...). Scandicista haluan vielä sanoa, että heillä on aamiaisella paljon lähiruokaa ja luomua sekä Reilua kauppaakin.

Toiseksi nostetaan esiin Seinäjoen Sokos Hotel Vaakuna. Heilläkin oli hyvä valikoima gluteenittomia tuotteita. Siellä vain tuli esiin se ongelma, että gluteenittomat tuotteet eivät aina ole niin hyviä miltä ne näyttävät ja aamupala voi olla jopa parempi ilman korvikkeita. Maistoin gluteenitonta sämpylää, joka oli kuivakka. Erikseen pyytämällä sai paikallisen leipomon gluteenittoman omenapullan. Sekin oli aika kuivakka. Molemmat tuotteet olisi ehkä parantuneet, jos niille olisi näyttänyt vähän mikroa. Heilläkin oli gluteenitonta pussipuuroa tarjolla, mutta se olisi pitänyt itse sitten mikrotella tai teeveteen pyöräyttää tai jotakin. Edes gluteeniton minä ei tod. rupea hotelliaamiaisella mikrottamaan itselleni leipiä pehmeiksi enkä varsinkaan puuroa valmistamaan. Haloo. Vatsa tuli kuitenkin täyteen ja extraplussana kyseisessä Sokos-hotellissa oli myös marjajauheita tarjolla. Marjajauheet ovat niin kalliita, että niitä ei kotiin raaski ostaa, joten ne lämmittivät mieltä.

Eihän se hotelliaaminen ihan sama ole ilman tuoreita leipiä ja croisantteja - mutta ainakin tässä gluteenittoman kauden kuherruskuukaudella vehnän ohi katsominen ei ole tuntunut liian pahalta. Kaurapuuroa syön edelleen ja jos sitä on hotellissa tarjolla, niin kyllä kiitos tai vielä parempaa...riisipuuroa. Tupla-annos.

Pure. at Latte Gourmand @ Turku.

Olin viikonloppuna polttarihulinoimassa Turussa ja päivämme alkoi lounaalla raakaruokakahvila Pure. at Latte Gourmandissa. Listalla oli kaikkea ihanaa raakaravintoa ja superfoodeja esim. smoothieina. Oltiin etukäteen tehty tilaukset salaateista ja raakaruokakakusta jälkkäriksi.

Mun juustosalaatti oli raikas ja maukas. Pestokastike kruunasi annoksen. Yhtään ei tullut annoskateutta, vaikka muillakin oli hyvännäköisiä lautasia: kala-, kana- ja vegesalaatteja oli myös valittu. Salaatin kanssa sai oikeasti hyvää gluteenitonta leipää. Jälkkäriksi oli pala marjaisaa raakakakkua ja raakasuklaakastiketta. Perinteistä kakkuhan siinä on vain nimessä, kun kyseessä on terveellisempi herkku. Nami-namia oli! Join myös superkahvin, jota sai sekä kylmänä, että lämpimänä. Minä otin omani lämpimänä ja se oli lattemainen herkku, jossa oli muun muassa macaa ja raakasuklaata. Paikan omistaja Tytti oli myös niin lämpimän oloinen ihminen, että ihan kuin olisi jonkun ystävän luona käynyt syömässä. Suosittelen pistäytymään!

 P.S. Löysin Ylen artikkelin tästä kahvilasta, johon voit tutustua tästä.

Käytiin kylpemässä.

Aloitimme rakentajan kanssa joulukuun lillumalla viikon Saarenmaalla, Kuressaaressa. Paikaksi valittiin Grand Rose Spa. Edellisen kerran oltiin samassa kohteessa lokakuussa 2007 häämatkalla. Grand Rose Spa on modernimpaan ja nuorekkaaseen makuun toteutettu kylpylä verrattuna moniin muihin virolaisiin kylpylöihin. Kylpylä on visuaalisesti kaunis, ruoka on erittäin hyvää, kylpyläosastolla on altaita sekä seitsemän saunaa. Meillä oli kuutena päivänä kolme hoitoa ja ainakin näin hiljaisena aikana saimme hoidot aina melkeinpä putkeen aamupäivän aikana. Hoidot olivat hierontaa, yrttiporekylpyjä, parafiinilämpöhoitoja sekä vesihierontoja. Spassa on laaja valikoima erilaisia hoitoja, joita voi oma lompakon mukaan sitten valita. Hoitoja saa myös luomukosmetiikkatuotteilla. Itse kokeilin fish spaata, jossa siis ne pienet kalat syövät jalkapohjia. Hyvin ne kyllä työstivät rutikuivia kantapäitäni. Hiukan yökköä. Kylpylässä ei ole kuntosalia ja se onkin oikeastaan ainoa miinus. Koko viikon oli aika kököt ilmat ulkoilemiseen, että meni aikalailla makaamiseksi koko viikko - mutta niinhän sen pitikin mennä! Kuressaaren pieni keskusta on kaunis jouluvaloissaan, pieniä kauniita kahviloita ja ravintoloita. Hintataso lähenee Suomea kovaa vauhtia. Saunajoogassa kävin. Se oli ihan tiukka treeni ihan itsessäänkin ja lämpö toi tietysti extrahien. Tykkäsin kyllä. Niin se ruoka. Nam. Sillä tavalla simppeliä ruokaa, että oli helppo katsoa mitä syö - jos haluaa esim. katsoa, että ei söisi viljoja. Paikallisia tuotteita oli käytetty ja esimerkiksi kala ja liha olivat niin hyvin valmistettuja. Villasika on paikallista riistaa ja sekin oli niin maukasta, ei todella mitään antibioottimoskaa. Aamupala oli myös hyvä ja gluteenitonta löytyi hyvin. Riisipuuroa oli muutamana aamuna ja se oli kyllä todella maukasta. Viikonloppuna oli myös kuohuvaa tarjolla. Pientä luxusta. Arviolta 98 prosenttisesti mentiin gluteenittomana - kyllähän se vähän pisti jossakin sisällä katsoa ihania virolaisia leipiä ja leivonnaisia kuivin suin.

Tässä on promokuvia hotellin omilta sivuilta. Kadulle spa näyttää hyvin pieneltä vanhalta talolta, mutta sen takaa avautuu ns. uusi puoli ja kellarista ravintola ja varsinainen spa.

Ravintola on tunnelmallinen ja sijaitsee vanhassa kellarissa.

Huoneet ovat juurikin tämän näköisiä.

Kellarissa on myös spa-osasto. Saunat ja hoitohuoneet ovat kaikki täällä.

Lobby.

Kadulta ei heti arvaa mitä talosta löytyy.

Ruusuja on kaikkialla!

Tässä sitten muutama kuva omasta kamerasta.

Meidän huoneesta näkyi viereinen kirkko, jossa käytiin katsomassa ja kuuntelemassa, kun siellä vihittiin remontoidut urut. Kolminuroinen luku oli kuorossa jäseniä, joka esiintyi tapahtumassa.

Yhtenä päivänä oli pari tuntia kirkasta ja heti lähdettiin käymään Piispan linnassa.

Ruusuja.

Rakentajan aamupalaa.

Lämmitetty penkki, jossa sopi lueskella kirjaa. Mukana oli Itkosen Seitsemäntoista.

Sitten tuli lumi.

Kuressaaressa oli kauniita jouluvaloja, mutta valot ei pysy tuiskussa paikallaan, joten heilahti!

Yksi saunoista oli pihalla, näppärästi pääsi portaita pitkin käymään. Täällä myös joogattiin.

Löytö keväiseltä Azorien reissulta.

Kävin läpi blogin luonnos-kansioon jääneitä tekstejä ja sieltähän löytyi kuvia keväiseltä Azorien reissulta. Azoreilla on hyvien autoteiden lisäksi erittäin hyvin merkityt vaellusreitit. Löytyy pitkiä reittejä ja lyhyempiä reissuja. Maisemat ja luonto ovat jokaisen askeleen arvoisia.

HUPS. Olihan näitä kuvia jo noissa keväisissä postauksissa, mutta olkoon uudestaan. Käytiin Azoreilla myös valasretkellä ja nähtiinkin valaita. Siitä en ole mitään kirjoittanut, vaikka se oli tosi huippua. Jos menette Azoreille, menkää valasretkelle. Voi olla, että ei näe mitään. Voi olla, että näkee parin minuutin ajan valaita - ja voi taas todeta, että luonnon omat nähtävyydet jättävät isoimman jäljen.

Paluu Azoreille osa II.

Vielä löytyi kuvia! Toinen kolmesta tuliperäisestä kohteesta on kaksoisjärvet Sao Miguelin saaren länsipuolella. Joskus aikoinaan toinen järvistä on ollut sininen ja toinen vihreä, mutta tänä päivänä molempien vesi on samanväristä - sinivihreää. Järvien välillä kulkee tie Seta Cidadesin kylään, joka on isomman järven eli Lagoa Azulin rannalla. Pienempi järvi on nimeltään Lagoa Verde. Järvien ympärillä olevat vuoret nousevat niin korkealla, että saavutetaan jo tundrakasvillisuus ja kesälomalaiselle voi tulla vilakat oltavat. Upea!

Paluu Azoreille.

Olin toukokuussa ladannut kuvia Azorien reissulta tänne blogiin, mutta en ole niitä kaikkia huomannut julkaista. Onneksi vielä ehtii.

Tässäpä muisteloa kesälomalta.

(...kesälomasta jo kaksi kuukautta aikaa...)

São Miguelin saari on tuliperäinen ja turistioppaan mukaan saarelta löytyy kolme merkittävää kalderaa eli tulivuoren romahtamisesta syntynyttä muodostumaa. Niistä yksi on Furnasin alue, josta kuvia alla. Eniten sauhuavat kohdat on kaikki aidattu ja muutettu nähtävyyksiksi. Luonto on kyllä paras nähtävyys. Aikaisemmin jo mainitsin jossakin muussa tekstissä, että Azoreilla on todella helppo liikkua autolla, koska välimatkat ovat lyhyitä, tiet hyvässä kunnossa ja nähtävyydet hyvin merkittyjä. Luonnon nähtävyydet ilman sen suurempia palveluja ovat myös merkittyinä ja parhaat katselu-/kuvauspaikat.

Näissä koloissa tehdään ruokaa luonnon kuumuudessa.