1. helmikuuta 2015

Herkullinen + terveellinen + helppo = keksi.

Ehkä olette kuulleet aamupalakeksi-mainoksen, ai aamusek....eiku keksiä.

Mä en ole koskaan ollut niin kiireinen, että olisin kaivannut tämmöistä aamupalakeksi-tuotetta ja eihän me nyt sellaista vehnä-sokeri-e-aine-keksiä syötäiskään edes kiireessä. Eihän?

Mut nyt olen kääntänyt takkini aamukeksi-asioissa. Joka aamu pitäisi olla aikaa aamukeksille tai myöhäinen aamupala iltapäivästä, kunhan aamukeksi ei jää välistä.

Tässä on ohje, laittakaahan uuni lämpimään jo heti 200 asteeseen, niin pääsette heti hommiin.

2 mahdollisimman tummaa banaania
1,5 dl kaurahiutaleita (tarvittaessa glut.)

Surraa ainekset sekaisin tai painele banaanit haarukalla muussiksi ja sekoita kaurahiutaleet käsin sekaan.

Tämän jälkeen sekoita varovaisemmin joukkoon haluamasi mauste tai täyte.

Minä maistoin kuivatusta granaattiomenasta tehdyllä jauholla ja vadelmilla.

Lusikalla sitten vain nököjä leivinpaperille ja muotoile. Kymmenisen minuuttia uunissa.

Täyteideoita ja alkuperäinen resepti löytyy täältä.



31. tammikuuta 2015

Sokeriaddikti opiskelee kirjoista sokeriaddiktina olemista - osa II

Aloitin tammikuun karkki/sokerilakkoilun lukemalla Sokeripommi-kirjan, kyseisestä kirjasta kirjoitin muun muassa täällä. Tammikuun lopetin sitten lukemalla toisen sokerittomuus-kirjan eli Pirjo Saarnian Irti makeanhimosta (uusittu painos, 2014). Tämä kirja oli huomattavasti maanläheisempi ja antoi tunteen, että tästä kirjasta minä löydän itseni.

En usko, että olen Sokeripommi-kirjan esittelemässä tilassa, joka vaatii vähintään kolmen kuukauden sokerittoman ja melkeinpä hiilarittoman vaiheen, mahdollisen katkaisuhoidon ja 12 askeleen ohjelman - ja senkin jälkeen olet koko ajan askeleen päässä uudesta katkaisuhoidosta. Toki addiktion kieltäminenhän on sitten vaan sitä, että ei myönnä tilanteensa vakavuutta.

...mutta...

...olen varmasti tässä Irti makeanhimosta-kirjan tilassa eli korvaan makealla muuten huonoja ruokavalintoja, syön makeaa tarpeeseen nähden liikaa ja opetan kehoa vaatimaan sokeria tietyissä tilanteissa. Tästä kirjasta löysin itseni.

Ei se sokerittomuuskaan ole sen kummempaa, kun ei vaan pane sitä suuhunsa ja pitää huolta, että päivittäinen ravinto on hyvää ja sitä on riittävästi. Kuitu ja hyvät rasvat jäivät mieleen kirjan ruokasuosituksista. Kirjassa on tarkkoja gramma-määriä kaikenlaiseen syömiseen, mutta sellaisia en itse jaksa tuijotella. Hyviä välipaloja tulee olla saatavilla ja makeaa on hyvä syödä ajoittain, että ei iske hillitöntä sokerihimoa. Tumma- tai raakasuklaa tai joku muu pieni herkku silloin tällöin.



Eilen olin tosi mukavilla kahvikutsuilla ja pöydät notkuivat herkkuja, kymmenen erilaista kakkua tarjolla, karkkipurkkeja sekä suklaarasioita ympäriinsä - kaikkea olisi voinut niin syödä. Olen jo sisäistänyt sen, että en syö jauhotuotteita, täten moni herkku jää ihan sen takia syömättä. Pöydästä löytyi sokerittomuuslinjalta juustoja, perunalastuja, viinirypäleitä, erilaisia pähkinöitä, raakasuklaata ja itse vein pieniä raakaleivoksia mukanani. Lievän ähkyn sai ilman sokeriakin. Pari lasia skumppaa sitten antoi riittävän sokeripotkun - eiköhän sillä taas pari päivää pärjätä.

Itsestähän nämä hommat on kiinni ja sitten voi itseään vielä tukea fiksuilla ruokavalinnoilla.  Helppoa, eikö? No ei. Välillä helpompaa kuin toisena päivänä. Tekeekö tästä vaan jotenkin liian ison numeron? Sokeri kuuluu arkeen ja juhlaan - ja ihan liian isoina määrinä, mutta ei sen tarvitse olla normaalia. Ite söin. Mitä kun sitä sokeria on siinä maksamakkarassakin? Jos vaan jättäisi ne karkit pois. Suklaahan on terveellistä. Hiilareitakin pitää syödä. Sokeri on yleisnimi monelle.

Aika sekavaa.

P.S. Nämä kaksi kirjaa kannattaa kyllä sisällyttää sokeriaddiktiosta irtautumiseen. Ensiksi kannattaa lukea tuo Sokeripommi, on sen verran kovaa kamaa, että muutama päivä menee taatusti ilman sokeria ihan kirjaa vain ajattelemalla ja sitten tämä Irti makeanhimosta maanläheisempänä jatko-osana.

28. tammikuuta 2015

Hasselpähkinä-tattariuunipuuro.

Olen vuosikymmeniä luullut, että en pidä uunipuuroista. (Tarhaikäisenä en pitänyt, joten en voi pitää aikuisenakaan.) Joulun alla opettelin tekemään riisipuuron uunissa ja sehän onkin tosi hyvää. (Kaikki kiva on aina siellä comfort zonen toisella puolen.)

Uunipuuro on myös kätevä aamupalaruoka, jonka voi laittaa uuniin aamukoiralenkin ajaksi ja helppo lämmittää tulevien päivien nälänselättäjäksi.

Aina ei voi kuitenkaan syödä riisipuuroa ja vaihteluksi etsin tattaripuuroreseptiä. Chocochill-blogi ei petä koskaan ja sieltä löytyi tämä tattariuunipuuro.

3,5dl kokonaisia tattarisuurimoita
1l hasselpähkinä-riisimaitoa
1tl kardemummaa
0,5tl suolaa
2tl rypsiöljyä

Kuumenna uuni 200c, huuhtele suurimot ensin kuumalla, sitten kylmällä vedellä. Laita suurimot uunivuokaan, kuumenna hasselpähkinä-riisimaito ja lisää se vuokaan kardemumman, suolan ja rypsiöljyn kanssa. (Minulle on tällä viikolla kerrottu, että rypsiöljy sekoittaa ihmisen luontaisen omegatasapainon, joten muukin rasva käynee, jos ruokafilosofiaasi ei rypsi käy.) Puuro on uunissa noin 50 minuuttia tai kunnes neste on imeytynyt ja suurimot pehmentyneet. Anna puuron vetäytyä ennen tarjoilua.

Resepti: www.chochili.net


Mustikat ja jogurtit vielä kylkeen ja herkutelemaan. Omenasose sopisi varmasti hyvin tämän puuron kanssa ja erilaiset marjat toki. Jos et laita maitopohjaista jogurttia, niin tämä on vegaaninen annos.

27. tammikuuta 2015

Hyvä, paha vaaka.

Mä en oo käynyt vaa`assa vuosiin.

En tiedä mitä sen pitäisi näyttää ja mikä olisi mulle joku oikea paino.

Ahdistaisi ajatus koko vaa´alla käymisestä.

Olen pakottanut itseni ajattelemaan, että painolla ei ole mitään väliä, vaan kehonkoostumuksella. Peilistä näkee. Suojelen toki tuolla ajatuksella itseäni vaa´alta ja siihen liittyvältä epätoivolta.

Ainakin yksi tammikuun karkkilakkotyökaveri on käynyt vaa´alla ennen sokerittoman alkua ja käy sitten jälkeen myös. Oli jo huomannut pientä häivennystä istumalihaksistossa. Ois voinut itsekin käydä.

Nyt olen muutaman kerran käynyt katsomassa kaverini Sannan kirjoittamaa bloggausta aiheesta. Tekstin kuvamateriaali on kohtuullisen vahvaa. Vahvistaa uskoa, että ei se vaaka kerro yhtään mitään. Jäätävän hyvä fiilis tulee, kun katsoo noita kuvia.

Käy siis tsekkaamassa tämä.

25. tammikuuta 2015

Sokeriaddiktin tiukka päivä ja vähän viikonloppukin.

Perjantaina ravinto oli jäänyt ihan liian vähälle.

Illalla olisi sitten tehnyt mieli vetää supermegahyper-karkkipussi.

Onneksi ei ollut mitään makeaa kaapeissa.

Tänään sunnuntaina olen syönyt tosi hyvin ja silti...

....olisi tehnyt mieli vetää supermegahyper-karkkipussi.

Onneksi ei ole mitään makeaa kaapeissa.

Rupeaa todellisuus iskemään vasten kasvoja.

En kuintekaan ole vetänyt edes minipientätviinitiinikarkkipussia.

(Enkä sokeria suoraan pussista.)

J.K. Tiedättekö sellaisen hokeman naistenlehdistä, että jos tekee mieli karkkia, niin syö omena. Siis omena! Haloo! En syönyt tänään omenaa, mutta samalla ajatuksella paistoin banaaniletun ja söin sen mustikoiden sekä maustamattoman jogurtin kanssa. Ok. Toimi se nyt pahimman karkkitärinän helpottajana, mutta ei se mikään supermegahyper-karkkipussi kyllä ollut. Ehkä vastasi ihan pientä karkkipussia.