Näytetään tekstit, joissa on tunniste muotiblogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muotiblogi. Näytä kaikki tekstit

11. lokakuuta 2013

Gwyneth myy.

Ihana Gwyneth, ihana Hugo Boss. Nyt ei voi edes sanoa, että en käytä näin vahvoja tuoksuja, kuten viime syksyn lanseerauksessa Nuitin osalta. This will be our day. Jos tarvitsisin uuden hajuveden, niin tämä se olisi.


27. lokakuuta 2012

Eka kerta.

Muutama viikko sitten ostin ensimmäisen kerran ikinä kengät internetin ihmemaailmasta. Minusta kenkien ostaminen sovittamatta on aina ollut ihan liian riskialtista ja olen maailman huonoin mitään palauttamaan, joten kengät on ostettu aina kaupasta. Nyt tuli kuitenkin syysaikaan välttämätön tarve ostaa ns. kesäkengät, mielellään mallia ballerinat. Lokakuu ei ole paras aika ostaa kesäkenkiä kaupasta, mutta internetin ihmemaailmassahan se olikin oikein hyvä aika. Viime kevään ja kesän mallistot olivat hyvillä alennuksilla erinäisissäkin verkkoputiikeissa. Jonkun aikaa laajakaistalla viiletin menemään ja sitten silmiini osuivat nämä: niistä ei puuttunut kuin valmiiksi minun nimeni kirjailtuna kylkiin.


Kyseisessä verkkokaupassa niitä oli jäljellä tasan yksi pari ja se oli kokoa 39. Hinta oli mukavasti punaisella. Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että sisälläni asuu pieni Tommy-tyttö. Lähdin säntäilemään kohti komeroa, josta löytyy yhdet kyseisen merkin sandaalit ja toisesta komerosta kaivettiin kyseisen merkin kumisaappaat - ja ne olivat molemmat kokoa 39. Lopun varmasti arvaatte. A woman's got to do, what a woman´s got to do.


Muutaman päivän päästä he olivatkin sitten noudettavissa postista. Miten se materia saa ihmisen niin onnelliseksi? Toisaalta ostaessaan jotain, joka tekee niiiiin onnelliseksi, niin silloin uskon tuotteen olevan käytössä pitkään ja sitä ei ihan heti vaihda johonkin toiseen vastaavaan tuotteeseen. Kyllä mä kuitenkin olen ihan fiksu kuluttaja (yritän ainakin), vaikka olen in luuuv ihan hassuihin asioihin...kuten Hilfigerin tuotteisiin, sini-valkoraidallisiin asioihin ja kauniisiin pakkauksiin (+alennettuihin hintoihin) . Katos vaan ne kaikki yhdistyivät tässä ostoksessa.


Tämä laatikkokin saa minut iloiseksi. Laatikossa on jopa magneetti avaamista/sulkemista varten. Siellä on silkkipaperia ja tikut, jotka pitävät kenkiä muodossaan. Tykkään. Ballerinat lähtee mukaan ensi kuun matkalle ja sitten niitä käytetään varmasti sisäkenkinä töissä talvella. Välillä he lepäävät tässä laatikossa silkkipaperin kanssa.

15. syyskuuta 2012

Gwyneth vie minut taas kauppaan.

Mä olen tosi huono hajuvesien kanssa. Muutaman vuoden välein ostan putelin ja niiden loppuunkuluttaminen on työlästä. Kerran olen saanut pullon tyhjäksi ja kaksi kertaa melkein ...ja nämä ovat kaikki olleet Hugo Bossin puteleita. Hääpäivänäkin korkkasin Hugo Bossin. Luottohajuvesimerkkini siis. Niin ja siis pointti on se, että ihana Gwyneth Paltrow on ryhtynyt Hugo Boss Nuit-tuoksun mainostytöksi. Gwyneth ja minä ollaan niin samiksia. Käytetään sinivalkoraidallisia paitoja ja tuoksutaan Hugo Bossilta. Jos mun ekoputelipäätös ei aiheuta valtavia eettisiä hajuvesi-tuskia, niin joudun ainakin käymään tuoksuttamassa Nuittia kaupassa. Minut taitaa pelastaa se, että kyseessä on ns. iltatuoksu ja se on varmaan liian vahva minulle.



Max Factor on myös saanut Gwynethin tulevaan mainoskampanjaan kasvoksi, mutta meikeissä ekoputelipäätös kyllä pitää. Olisi Gwyneth voinut antaa kasvonsa jollekin ekomeikkimerkille. Olen vietävissä. Olisin ostanut.

Keväisen Gwynethin Holly & Whyte Lindex-kampanjan  jälkeen löysin muutenkin  Lindexin. Jos ostaisin vaatteita, voisin niitä Lindexiltä ostaa. Ajattomia, perusmalleja ja värejä on heillä ollut esillä - muutakin kuin ihana Holly & Whyte-mallisto. Mallistoon on tullut uusia tuotteita myös tähän syksyyn.

On se ihana. Joka viikko saan edelleen Gwynethiltä sähköpostia ja aina vaan tykkään.

26. maaliskuuta 2012

Gwyneth loves stripes.

Mä yritän olla uskomatta kaikkia mainoksia. Kosmetiikassa olen mennyt piiiiitkäään askeleen eteenpäin, kun luomumömmöihin siirtymisen jälkeen ihan automaattisesti vaan naureskelen näille uskomattomille kauniimmaksi-nuoremmaksi-onnellisemmaksi-hömppämainoksille.

Vaatteita mä ostan niin harvakseltaan, että vaatemainosten uhriksi en yleensä ole joutunut - ainakaan pahasti. Nyt sitten kuitenkin viikonvaihteen Virossa ja nyt Lahdessa olen lumoutuneena katsonut näitä Gwynethin Lindex-mainoksia, joissa hän on sinivalkoraidoissa. Olen pystynyt kuitenkin pitämään itseni poissa Lindexiltä.

Tänään sitten kuitenkin muistin Gwynethin ja menin käymään ensimmäistä kertaa ikinä Lindexin nettisivuille ja siellä Gwyneth kertoo: "I love stripes. I wear stripes almost every day." Niin minäkin! Mäkin rakastan raitoja ja käytän niitä melkein joka päivä. Me ollaan niin samiksia. Ei ole mainosmiehen kirjoittamaa tekstiä, vaan suora quote Gwynethiltä. Muuta en suostu uskomaan. Mun täytyy mennä käymään Lindexillä.

P.S. Mä ostin eilen sen Gwynethin keittokirjan. Olen vasta paijannut sitä, mutta joku päivä ehdin sitä toivottavasti lukeakin. 

Kuva: http://www.lindex.fi/

13. tammikuuta 2012

Kerrankin mä sain ostettua jotakin!




Sain erittäin hyvää ja asiallista palveua Kauppakeskus Karisman Cip Cap-liikkeestä. Kiitos. Sain ostettua Sorelin talvikengät. Nämä ovat myös kaikkien välikausien kengät, koska pysyvät kuivana sateessakin ja lämpöosuudet on "sukkana" otettavissa pois. Oon tykännyt näistä tosi paljon ---kahden päivän vankalla kokemuksella---olin suunnitellut näiden ostoa...no, muutamankin talven! Nämä on nyt vähän muotiakin. Ainakin Tanskassa on muotia yhdistää nämä myös hameisiin ja mekkoihin.

17. syyskuuta 2011

Muotipäivät - Lahti

Lahden Muotipäivät ei ole ihan niin kuuluisat kuin parhaillaan menossa olevat New Yorkin muotiviikot. Siihen on toki vain yksi syy: Muotipäivät ovat tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa ikinä Lahdessa. Voi siihen joku toinenkin syy ehkä olla, mutta jostakin se Lahdenkin pitää ponnistaa. Illalla käytiin katsomassa kauppatorilla järjestettyä muotinäytöstä. Ennen näytöstä istuva Miss Suomi "en edes muista hänen nimeään" oli suorassa teevee-lähetyksessä puhunut suunsa puhtaaksi misseydestä ja luopunut kruunustaan. Hienosti vedetty, arvostan. Tämän päivän iltapäivälehdissä Missikeisari Makunen nousee jostain kolostaan lyttäämään tämän ex-missin vaikeaksi tapaukseksi. Tyttö veti kyllä niin hyvin, että uskon hänen joka sanaansa. Hienointa oli ajatus siitä, että hänellä oli unelma, joka ei ollutkaan realiteettia ja hänellä ei ollut sydäntä kruunata seuraavaa tyttöä missiksi, koska hän tiesi mitä kruunun alle jäävälle tytölle unelmansa kanssa käy. Toivottavasti hänelle luovutetaan jokin naispalkinto. Siinä on nainen, joka otti ohjat omiin käsiinsä, eikä jäänyt tuleen makaamaan. Moni pikkutyttö ja isompikin näki, koki ja ymmärsi, että kaikkea paskaa ei pidä ottaa vastaan kilttinä tyttönä hymyillen ja puhelinkorvauksia odotellen. Niin, tosiaan tämän jälkeen lähdimme koko perheellä katsomaan tätä muotinäytöstä, jossa oli mukana kaksi entistä missiä. Pohdin, että onkohan heidän kännyköissään yhteydenottopyyntöjä laatulehdiltä kommentoimaan tätä tilannetta. Skandaali!

Kaikesta tästä huolimatta oli mukavaa saada tällaista tapahtumaa Lahteen. Kyllä meitä varmasti toistasataa ihmistä oli kerääntynyt muotinäytöstä iltamyöhällä katsomaan. Paikalliset putiikit esittelivät omia mallistojaan ja mukana oli parasta antia tarjonnut tanssiryhmä Blaze.

Blaze.

Juhlashop

Juhlashop - kaikesta vaaleanpunaisesta barbie-tyylistä tulee nykyään mieleen eräskin Tukiainen. Harmi.

Juhlashop ja missi.

Marimekko. Marimekolla on kyllä hyvännäköisiä vaatteita.

Your Face. Lahden Your Facessa on tosi hyvä palvelu.

Vila Clothes ja DinSko.
Tässä varmaan mainostetaan jotain kuntosalia tai jotain....
Marimekko.
Marimekko.

Vila Clothes. Takana olevan mallin vaatteet voisin ottaa kaappiin, jos niitä saa muissa väreissä.



Sokos

Sokos





Puolilta öin kaikki haihtuu....ja jäljellä jää vaan Chicago. No, oikeasti Lahden Muotipäivät vielä tänään.

6. maaliskuuta 2011

Conclusions - elämää ennen ja jälkeen matkan

(Luulin laittaneeni tän tekstin ajastuksella julkaisuun, mutta en ollut. Laitetaan nyt tää ulos ennen matkatarinoita. Tää päivä menee ihan hyväntekeväisyyteen ja lomasta selviämiseen.)

Muutama asia täällä blogissa on jäänyt mielestäni vähän kesken ja ne on nyt hyvä hoitaa kuntoon. On hyvä puhdistaa pöytä ennen reissua.

Yrittäjäkurssi oli ja meni. Aina oppii, kun lähtee kotoa - mutta ei nyt mikään ihan huipputason kurssi kylläkään. Opettaja rakasti omaa ääntään, paitsi iltoina, jolloin hänellä oli ihan liian pitkä työpäivä jo valmiiksi alla. Jäi siitä jotain käteenkin, mutta mietinnät jatkuu asian ympärillä.

Kirpparimyyjäurakin oli ja meni. Yllättävän iso homma oli kirpparipuuhassa. Ei siinä tuntipalkoille kyllä pääse! Ensiksi useamman päivän siivousurakka, pöydän varaus, tavaroiden hintojen miettiminen, pienten hintalappujen kirjailu ja kiinnittäminen, tavaroiden vieminen pelipaikalle ja pitkin viikkoa myyntipöydän siivoaminen. Huh! Lopputulos kuitenkin hyvä, tavarat on poissa omista nurkista ja menivät hyvin kaupaksi. Oli myös hyvää projektia työttömälle. Niin ja sata+ tavaraa poistui kotoamme myyntiin sekä jotakin moskaa myös roskiin.

Mun koekaniiniura purkkien maailmassa on jatkunut sillä Estée Lauderin DayWear - kevyesti sävyttävällä kosteusvoiteella. Aluksi en ihan tajunnut, että se ei ole normi kasvorasva. Laitoin liikaa ja naama näytti likaisen tummalta, koska se on todella sävyttävää. Olen ehkä liian kalpea tuotteelle, mutta otan sen mukaan reissuun ja nautin sen aurinkosuojakertoimista. Purkki on ehkä vähän liiankin aikuinen, tätimäinen.



Veljen vaimo-kirjasta vielä. Kirjailija Heinonen oli tällä viikolla aamuTV:ssä. Jäin haastattelun jälkeen miettimään, oliko haastattelija lukenut kirjaa laisinkaan. Kirjaa käsiteltiin ihan takakansitekstin pohjalta ohimennen ja pääasiassa käytiin läpi Heinosen tapaan ruveta kirjailijaksi ja projektiin liittynyttä blogia. Itse en tunne sellaista miestä, jonka näkisin lukemassa kyseistä kirjaa, mutta miespuoliselta toimittajalta sitä olisi ehkä voinut vaatia...mutta ei toki pakottaa. Jos itse joskus ryhtyisin kirjailijaksi, niin en olisi kovin ylpeä ei-kirjaani-liittyvistä-esiintymisistä. Varsinkaan, jos haastattelijalla olisi kuitenkin tuore kirjani koko ajan kädessä.

Tammikuun Gloria-lehdessä oli kuva-artikkeli miten pukeutua business-reissuille eri puolilla maailmaa. Dubaikin oli mukana ja katsokaa: polvet! Siinä ne polvet on ihan näkyvillä ja tyrkyllä. Ehkä mun ei tartte leikkiä legginsien kanssa! Iso huivi on sidottu rusetiksi kaulalle.

24. helmikuuta 2011

What to wear in Dubai?

Olen tosiaan tullut aikuiseksi, koska olen jo pidempään miettinyt Dubain matkalle, muslimimaahan, soveltuvia vaatteita. Miten aikuista on sekin, että kaivoin vaatteita esille jo tänään, vaikka lähtöpäivä on vasta huomenna.

Dubai on ns. länsimainen muslimimaa, mutta muslimimaa on muslimaa ja silloin on kunnioitettava maan tapoja muun muassa pukeutumisella. Eikä mitään pusutteluja sitten julkisilla paikoilla, eikä yksin shoppailemaan.

Nettisivusto www.wikihow.com kertoo Dubaissa pukeutumisesta seuraavaa: "Don't show too much skin. A general rule of thumb is: Nothing above the lower thighs, nothing with no sleeves, no deep necks, and no midriffs."

Dubain lentokentän sivuilla annetaan pari hyvää vinkkiä: "Women are well advised to
carry a shawl to cover their shoulders when wearing sleeveless dresses, and consider
wearing leggings under short skirts." Inhottaa ajatus pitää legginsejä lämpöisessä, mutta siihen olen valmiimpi kuin rahtaamaan mukana huivia, jota joutuu koko ajan nostamaan ja asettelemaan.


Näillä tiedoilla ja aiemmin luettujen lähteiden innoittamina aloitin vaatekaapin perkaamisen. Aloitin homman laittamalla vaatteita roikkumaan henkareihin. Ne vaatteet, joista jää henkarit näkymään olkapäiden tapaan siirretään heti syrjään. Ei kannata turhaan sellaisia vaatteita edes ottaa mukaan. Kerrankin jää olkapäät polttamatta kuuman arskan alla!


On tullut matka, jos toinenkin tehtyä, mutta harvemmin olen lähtenyt pakkasesta lämpöön. Lapsena niin tehtiin, mutta ei enää näin aikuisena. Yes, kolmas "aikuisena" tässä postauksessa. Vihdoinkin olen löytänyt tän blogin punaisen langan. 

No niin, mihin jäinkään? Niin, näin talvella joutuu todella oikein kaivamaan esiin aurinkovaatteet ja kokeilemaan ne läpi. Mahtuuko päälle ja tässä tapauksessa näkyykö olkapäät sekä/tai polvet. Kokeilin kaikki läpi. Pidin jalassa legginsejä, jotta heti näki onko kyseinen asu ja legginsit mitenkään mahdollinen yhdistelmä. Huh! Kaikki on käyty läpi. Mukaan löytyi mekkoja, parit housut ja caprit, kasa t-paitoja, hame, ohuen ohut puuvillatakki shaalin tilalle, löysät juoksukamat, uimapuku, kolmet legginsit ja enää tarttee päättää kenkien kohtalo.  Sit ois vähän silityshommia edessä. Ei varmaan auta istua odottamassa sitä sisäkköä.

Virtualtourist.comissa muistutetaan vielä: "Ladies, if you show too much skin, everyone will think you're a prostitute." Sitähän emme toki halua.

18. helmikuuta 2011

Go Finland GO!!!

Eilen New Yorkissa juhlistettiin taas suomalaisia naisia! IVANAhelsingin eilinen näytös starttaa tästä.

Nyt tää ei aiheuta enää niin suurta tunnetason elämystä, koska tottakai IVANAhelsinki on NYkin muotiviikoilla. Of course. Hienoa se on silti ja aidosti ihania mekkoja sekä kuoseja!

25. tammikuuta 2011

Eilisen päivän uutisia!

Olivian muotiblogissa kerrotaan tänään Triumphin uusista isoista alushousuista, mä kerroin niistä teille jo eilen. Kannattaa siis pysyä kuulolla, jos haluatte oikeasti kulkea etulinjassa. Montahan kertaa tää aihe pitää ottaa esille, että Triumphin markkinointiosasto päättää muistaa mua yksillä alkkareilla?

24. tammikuuta 2011

What Would Carrie Do?

Olen käynyt jo kaksi kertaa potkunyrkkeilyssä. Ensimmäisellä kerralla en kokenut samanlaista äkkirakastumista kuin potkimisharrastuksen aloittaneen Bodycombatin kanssa, mutta riittävä tunneside heräsi kuitenkin, jotta saavuin tatamille toistamiseen.

Eilen sitten harjoitukset antoivat jo parempaa osviittaa tulevasta ja kaksi ilmaista kertaa käytettyäni olen valmis maksamaan kahden kuukauden treenimaksun. Treenamisessa ei tarvita alkuun sen kummempia varusteita, mutta omat nyrkkeilyhanskat ovat toivottavat. Salilla on toki hanskoja, mutta niissä ovat olleet sadat ja sadat kädet hikoilemassa ennen omiani. Omat hanskat siis hankintaan.

Tunnin jälkeen katselin Kamppailukeskuksen hanskavalikoimia ja kokeilin eri kokoja. En vain pystynyt tekemään valintaa mustien ja vaaleanpunaisten välillä. Mustat ovat tyylikkäät, ajattomat ja sopivat kaikkien treenivaatteiden kanssa. Vaaleanpunaiset ovat ensinäkemältä hauskat ja puoleensavetävät, mutta toki eriparia kaikkien omistamieni treenivaatteiden kanssa sekä mielestäni monella tapaa epäkorrektit.

Jaoin tätä fashion-dilemaa kotona ja mieheni herätti kysymyksen "Onko vaaleanpunaisilla hanskoilla lyöminen sitten jotenkin humaanimpaa?" Kyllä varmasti on.

Luulen, että Carrie ostaisi ne vaaleanpunaiset ja luulen, että minä teen samoin. Aikuisen naisen pitäisi kerätä vaatekaappiin vain toisiinsa sopivia vaatteita, eikä yhtään sekoittua mihinkään pinkkiin, mutta ehkä nyrkkeilyhanskat voidaan laskea asusteihin. Asusteillahan saa leikitellä aikuisenakin.

Post Scriptum: Sama mustan ja pinkin välinen valinta tulee Triumphin tämän talven vanhanmaailmanmallisten alushousujen välillä. Mitä kauneimmat ja samalla kasaavat 30+-kehoa kasaan ihan huomaamattaan. Tätä olemme odottaneet.