Luomupurkkien perässä Kuressaaressa.

Pieni kaupunki on Kuressaare, mutta sieltä löytyi Ilumaailm-niminen purkkikauppa, jossa oli todella hyvät valikoimat luomukosmetiikkaa. Virossa luomukosmetiikka on usein osa perusvalikoimaa kaikkien muiden purkkien seassa, joten kannattaa olla tarkkana joka hyllyllä. Ostin muutaman putelin, kun edullisempia sarjoja oli saatavilla monenmoisia. Joutui itseään ihan suorastaan pidättelemään.

Joik-sarjasta olin haaveillut jo tovin ja kasvojen puhdistusaineen nappasin mukaan pikaiselta Tallinnan reissulta jo ennen Kuressaareen lähtöä. Kuressaaresta pakkasin mukaan myös Joikin päivä- ja yövoiteen sekä silmävoiteen. En ollut turhaan haaveillut. Tuotteet ovat ihania. Hyvin kevyet tuoksut, juuri sopivan öljyinen tuntu jää kaikista iholle sekä tuntuvat tosi riittoisilta. Olen myyty! Rahat menevät vielä virolaiselle firmalle, eikä L`orealille. Joikia myy Suomessa ainakin Stocka.

Muita tuotteita en ole vielä testannut. Kaikki tuotteet ovat eurooppalaisia (joka minua kovasti ilahduttaa), paitsi Natura Siberican on venäläinen merkki. Siihen tutustuin tarkemmin heidän nettisivujensa kautta ostoksen tehtyäni ja vaikuttaa mielenkiintoiselta firmalta. Kyseessä on myös Cosmon vuonna 2012 valitsema Best of Green beauty-voittaja. Toivottavasti lunastaa sille nyt asettamani odotukset!

J.K. Kuressaaresta löytyi myös Saarte Sahver-niminen eko- ja paikallisten tuotteiden putiikki. Parasta kaupassa oli tuoreen lähiruoan osasto (josta turistille ei toki ollut kuin katsomisen ilo) ja paikallisen lähiruoan lisäksi kaupasta löytyi ekona pesuaineet, kosmetiikat ja kuivaruokatavarat. Lisäksi oli erikoisruokavalioille tuotteita. Pesuaineissa ja kosmetiikassa mentiin aikalailla samoilla tuotemerkeillä kuin täällä Lahdessa, hinnat olivat myös ihan Suomen tasolla. Itse ostin tuliaisiksi Saarte Sahverista saarenmaalaisia käsintehtyjä suklaita (jos Anna luet tätä, niin siellä oli mm. Kamasuklaata) ja itselleni saarenmaalaisia kuivattuja katajanmarjoja (saari on täynnä katajia ja katajanmarjat paikallinen terveysmustikka, kolme marjaa päivässä on sopiva annostelu) sekä kuivattuja ruusunmarjoja.

Gwyneth myy.

Ihana Gwyneth, ihana Hugo Boss. Nyt ei voi edes sanoa, että en käytä näin vahvoja tuoksuja, kuten viime syksyn lanseerauksessa Nuitin osalta. This will be our day. Jos tarvitsisin uuden hajuveden, niin tämä se olisi.

Gwyneth vie minut taas kauppaan.

Mä olen tosi huono hajuvesien kanssa. Muutaman vuoden välein ostan putelin ja niiden loppuunkuluttaminen on työlästä. Kerran olen saanut pullon tyhjäksi ja kaksi kertaa melkein ...ja nämä ovat kaikki olleet Hugo Bossin puteleita. Hääpäivänäkin korkkasin Hugo Bossin. Luottohajuvesimerkkini siis. Niin ja siis pointti on se, että ihana Gwyneth Paltrow on ryhtynyt Hugo Boss Nuit-tuoksun mainostytöksi. Gwyneth ja minä ollaan niin samiksia. Käytetään sinivalkoraidallisia paitoja ja tuoksutaan Hugo Bossilta. Jos mun ekoputelipäätös ei aiheuta valtavia eettisiä hajuvesi-tuskia, niin joudun ainakin käymään tuoksuttamassa Nuittia kaupassa. Minut taitaa pelastaa se, että kyseessä on ns. iltatuoksu ja se on varmaan liian vahva minulle.

Max Factor on myös saanut Gwynethin tulevaan mainoskampanjaan kasvoksi, mutta meikeissä ekoputelipäätös kyllä pitää. Olisi Gwyneth voinut antaa kasvonsa jollekin ekomeikkimerkille. Olen vietävissä. Olisin ostanut.

Keväisen Gwynethin Holly & Whyte Lindex-kampanjan  jälkeen löysin muutenkin  Lindexin. Jos ostaisin vaatteita, voisin niitä Lindexiltä ostaa. Ajattomia, perusmalleja ja värejä on heillä ollut esillä - muutakin kuin ihana Holly & Whyte-mallisto. Mallistoon on tullut uusia tuotteita myös tähän syksyyn.

On se ihana. Joka viikko saan edelleen Gwynethiltä sähköpostia ja aina vaan tykkään.

Deodoranttia mä metsästän.

Viime syksynä aloittamani siirtyminen käyttämään pelkästään ekokosmetiikkaa on edennyt koko vuoden. Olen löytänyt jo ihania luottotuotteita, kuten Madaran deodorantin. Tällä hetkellä olen vain kuvainnoillisesti löytänyt tuotteen, en fyysisesti enää pitkään aikaan.

Sokos ei ole ostanut Madaran tuotteita sisään (ainakaan täällä Lahdessa...) varmaan koko kesänä, koska tuotemerkki uusi tuotteensa nyt elokuussa. Olen käynyt stalkkaamassa tyhjää dödöhyllyä jo useamman kerran. Tänään menin taas paikkeille ja jo kaukaa huomasin uusien tuotteiden tulleen...ja siellä hän oli yksi deodorantti! Pakkaus oli hiukan muuttunut, mutta kyllä sen edelleen samaksi tunnistaa.

Ja eikun kassalle...kaupat tehtiin ja kerroin myyjälle löytämisen ilosta. "Onneksi oli vielä tämä yksi jäljellä...." Tämän sanottuani myyjä käänsi kädessään olevan purkin ympäri ---ja *ruma sana* sehän olikin testeri. Testeri-lappu oli laitettu, myyjänkin mielestä, outoon paikkaan eli tuotteen taakse ja viivakoodia ei oltu peitetty. Eihän siinä muu auttanut kun ottaa rahat takaisin ja jättää tuote kauppaan. Heillä ei ollut varastossa lisää.

Myyjä suositteli Nuxen deodoranttia ja otin sitten sen, jotakin sitä on käytettävä. Kesällä mulla on ollut käytössä Laveran dödö, mutta se ei ole ollut luotettava. Laveran tuotteet ovat yleensä ottaen todella hyviä, mutta dödö ei ole täyttänyt odotuksia. Ei se täysin susi ole ollut, koska se on lähes loppuunkäytetty.

Ekoilu on edennyt siihen, että dödön lisäksi shampoo, hoitoaine, rasvat ja pesuaineet kasvoille sekä saippuat ovat vaihtunut kaikki ekosertifioiduiksi tuotteiksi. Meikkejä en ole vielä ostanut, koska olen pärjännyt vanhoilla. Nyt olen ruvennut meikkeihin tutustumaan, koska alkusyksystä meikkien ostaminen tulee ajankohtaiseksi. Ensiksi tarvitaan ripsiväri, sitten puuteri ja meikkivoide. Lopulta myös poskipuna. Muut meikkituotteet riittävät varmasti vielä vuoden loppuun, kun ovat niin pienellä käytöllä. (En siis heitä vanhoja ei-ekotuotteita pois, vaan käyvän kaikki loppuun ensin.) Ainoa melkein meikkituote, joka on käytössä, on Madaran sävyttävä päivävoide. Tuote on muuten hyvä, mutta kasvoni vaatisivat rasvaisempaa voidetta. Tuote tulee kyllä käytettyä, ei ihan susi sekään. Tuote hyvä, kasvot susi.

Voiteissa suosin Laveraa. Tuotteet ovat ihanan tuoksuisia, paitsi hajustamaton versio. Hajustamaton Laveran kasvorasva on siirtynyt luottotuotteeksi ja sitä on mennyt jo jokunen puteli. Sitä on myös aina ollut saatavilla. Laveralta on kasvovoide, huulivoiteet ja vartalovoide. Saippuoista olen käyttänyt vartalolle ja käsille Laveraa, Korresia ja Ole hyvää. Kaikki ovat olleet hyviä ja huomattavan riittoisia.

Shampoissa ja hoitoaineissa olen ihastunut Madaran tuotteisiin ja niitä on nyt jokunen purkki mennyt. Kaapissa on odottamassa poistoalesta Korresin hiustenpesuaineet. Korresin tuotteisiin olen ollut kaikkiin myös tosi tyytyväinen. Heidän saippuan lisäksi olen käyttänyt Korresin silmänympärysvoidetta, kasvonaamiota ja kasvojen puhdistusliinoja. Kasvonaamiota olen käyttänyt myös Nuxelta, se oli hyvä myös.

Uusimpana tuotteena otin pari päivää sitten käyttöön Tukholman lentokentältä kesäkuun alussa ostamani kasvojen pesuaineen. Se on ruotsalaista Estelle & Thild- merkkiä. Tuote on hyvä, mutta en ole pitkään aikaan käyttänyt puhdistusmaitoa, joten se tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta. Sarjaa myy Suomessa ainakin Yliopiston Apteekki. Tämä ei ole mikään edukas sarja, mutta maratonin juostuani halusin ostaa itselleni jotain tuliaista - ja Ruotsista tulee toki ostaa ruotsalaista tuotetta. Arlandan lentoasemalla oli muuten todella paljon ekokosmetiikkaa mistä valita.

Näissä ekomerkeissä on mielestäni ihanaa, niiden sisällön lisäksi, se, että nämä joita olen käyttänyt, ovat kaikki eurooppalaisia merkkejä. Mikä ihana tapa tukea Euroopan taloutta! Estelle & Thild on siis ruotsalainen, Madara on latvialainen, Korres on kreikkalainen, Ole Hyvä suomalainen ja Lavera saksalainen firma. Niin ja Nuxe tulee Ranskasta.

P.S. Mádara pop-up store Fashion Villagessa Helsingin Senaatintorilla 4.-18.8.2012. Sieltä löytyisi varmaan kaipaamani deodoranttikin! Toivottavasti ehdin pistäytyä torilla tulevan kesälomani aikana.

Ihana kosteus!

Luomukosmetiikkaan siirtyminen on edennyt taas pari askelta. Kasvonaamio ja huulirasva käytettiin loppuun, joten uusille tuli tarvetta.

Aivan taivaallinen kosteuttava kasvonaamio löytyi vahingossa Bio Beuate by Nuxe:lta. Jos osaat käyttää öljyä ihonhoidossa, niin tää on varmaan melkein yhtä hyvä kuin oikeat öljyt. Kasvot eivät tarvitse rasvaa naamion jälkeen, iho on niin ihanan tuntuinen ilmankin.  Mainoskuva alla. Mitä suurimmat suositteluni tuotteen puolesta.

Huulirasvan valitsin Laveralta ja se on ihan yhtä mukavan kosteuttava kuten muutkin Laveran voiteet, joita olen käyttänyt luomu-uskoon tultuani. Huulirasvassa on myös kevyesti väriä ja vaihtoehtoja oli useita. Kasvovoidetta esittelin jo aikaisemmin ja se on niin mun talvirasva, että sitä on toinen putilo jo odottamassa. Laveran vartalovoide on myös hyvää, mutta keholle mä tarvitsen talvella kunnon perusvoidetta apteekista ja sitä on ostettu nyt kilon pönäkkä kotiin. On kuitenkin mukava välillä levitellä normivartalovoidetta, joka tuoksuu ihanasti appelsiinille - ei sairaalalle. Antaa siis pakkasten tulla! Mä olen valmistautunut rasvapurkkieni kanssa ja nyt mulla on huippukosteuttava kasvonaamiokin. Eikä yhtään kemikaaleja. Näin ne hommat etenee!

Uuden vuoden lupaukset - osa 1

Vuodelle 2011 lupasin keskittyä entistä enemmän luomuun ja lähiruokaan keittiössä. Näin on käynyt. Mitään suurta kerralla kaikki uusiksi ilmiötä ei ole käynyt, mutta jokaisella kauppareissulla tarttuu kyllä nykyään luomua mukaan. Luomun saatavuus on parantunut peruskaupoissamme huomattavasti. Se on hienoa!

Luomu ei ole enää mikään isotuloisten erikoisoikeus, vaan meidän kaikkien käsillä. Luomua saa myös kauppojen omilla merkeillä, kuten S-ryhmän Rainbow-tuotteina. Tämä uuden vuoden lupaus tuli siis pidettyä ja vuodelle 2012 lupaan nostaa hiukan taas rimaa ylöspäin. Jatkamme luomutuotteiden käyttöä ja lisäämme sitä askel askeleelta.

Vuodelle 2011 lupasin siis keskittyä luomuun keittiössä, tätä jatkamme lupauksen mukaan siis myös vuonna 2012, mutta laajennan luomulupausta myös purkkien puolelle kylpyhuoneessa. Tähän suuntaan lähdin isommalla vaihteella tässä joulukuussa, kun luin ystävältäni T:lta lainaksi saadun kirjan Marjoja&Maskaraa. Kirja on Noora Shinglerin kirjoittama ja hän on tuttu mm. Kemikaalicoctail-blogistaan. Olen toki näitä juttuja paljon ajatellut aikaisemminkin. Syyslomareissulta ostin päivä- ja yövoiteet Puhas Loodus-merkkiä Virosta. Olen merkin tuotteita käyttänyt aikaisemminkin. Rehellisesti sanottuna en kyllä yhtään tiedä ovatko ne oikeasti miten puhtaita. Lisäksi olen päättänyt, että alumiinittomat dödöt ovat ainoa vaihtoehto tästä eteenpäin. Tän syksyn olen mennyt Mádaran ekodödöllä. Kyseinen Noora kehuu sattumalta tuotetta juuri blogissaan. Dödö maksaa täällä Lahdessa varsinaisessa ekokaupassa 17-18 euroa, mutta Sokoksella 10-11 euroa. Katteet ovat siis häilyviä ja kohdallaan.

Joulukuussa päivitin myös shampoon ja hoitoaineen - ja puhtaita ekologisia tuotteita oli haussa. Mä en ole valmis maksamaan itseäni kipeäksi, joten niiden tulee maksaa (reilusti) alle kymmenen euroa / purkki. Joskus olen valmis panostamaan toki enemmänkin, mutta pääsääntöisesti olen todella pihi. Päädyin edullisiin Urtekramin (Urtekramin tuotteita tulee myös syötyä paljon.) rosmariini-shampooseen ja laventeli-hoitoaineeseen. Olen ollut molempiin hyvin tyytyväinen. Minulla on lyhyet, helpot hiukset ja suuria vaatimuksia ei ole shampoille muutenkaan.

Lisäksi tarvitsin naamarasvan - ekoa siis. Valitsin luontaiskosmetiikkamerkin Laveran tuhdin kasvovoiteen. Mulla on pakko olla talvella (vaikka olisi lämminkin talvi) kunnon rasva, yövoiteen tyyppistä ainetta päivälläkin. Ja ta-daa! Tämä rasva on NIIN IHANAA! Iho pysyy raikkaana koko päivänä! Heräteostoksena ostin myös Laveran ihanat appelsiinin tuoksuiset vartalon pesuaineen ja vartalovoiteen. Ne oli pakattu sellaiseen joulupakettiin ja ne olivat siis joululahja --- minulle.

Ekot ja luotto-Lumenet sulassa sovussa.

Joulun jälkeen kävin Sokoksen ekopurkkihyllyllä taas pyörimässä. Opiskelemassa merkkejä ja hintoja. Silmiini osui sitten kreikkalaisen, tunnetun ja kalliin Korres-merkin silmänympärysvoiteen puteli. Putelin lähtöhinta oli lähes 60 euroa. Hinta oli aluksi pudotettu 20 euroon ja nyt se oli pudotettu 11 euroon. Tuote oli menossa vanhaksi 1/2012, joten kaupan piti siitä eroon päästä. Myyjä lupasi minulle, että tuote on taatusti täysin käyttökuntoinen ainakin puolivuotta. Kaupat tehtiin. En voi kuin sanoa, että tuo silmänympärysvoide on todella ihana. En tiedä tekeekö se mitä silmänympärysiholle pitkässä juoksussa, mutta se kosteuttaa ja tuntuu niin hyvältä akuutisti.

Päätin myös vuosien, vuosien ja vuosien jälkeen kasvattaa oman hiusvärini esiin. Hiukset leikattiin viime viikolla ja oma väri näyttää nyt aika hyvältä yhdistettynä vanhaan värjättyyn hiukseen. Kampaaja tsemppasi, että omakin väri voi toimia hienosti --vielä sittenkin, kun kaikki värjätty on leikattu pois. Katsotaan nyt miten tässä edetään.

Kemikaalien määrä on siis vähenemään päin ja kaikki nämä ekotuotteet ovat olleet todella laadukkaita sekä toimivia. Rasvat ovat olleet jopa vastauksia suuriin hyvien tuotteiden etsintöihin.

En tosiaan lähde ruoka, enkä näissä purkkiasioissa stressin puolelle, vaan vähitellen tehdään viisaampia päätöksiä tilanteiden ja pankkitilin saldon mukaan. Kaikenlaista ei-ekopurkkia löytyy myös kotoa ja kaikki käytetään hyvillä mielin.

Ensimmäinen uuden vuoden lupaus siis tässä: luomu kuuluu suurena osana vuoden 2012 elämään.

Meikkien osalta en tiedä luomuista vielä mitään. Kauppameikeistä olen viime vuotena siirtynyt Cliniquen tuotteisiin, joten olen valmis laittamaan muutaman euron enemmän riviin kuin ihan markettimeikkeihin.

Girlie talk

Kävin juhannuksena elämäni ensimmäisen kerran manikyyrissä (eletään aikuisesti siis...) ja laitatin uv-kynnet. Nuo uv-kynnet olivat todella hyvät! Ne eivät kuluneet mihinkään. Etusormissa oli pientä rikettä, mutta muuten niihin ei tullut naarmuakaan, vaikka kynsillä oli tänään palveluspäivä numero 26. Ainoa ongelma on  se, että kynnet kasvavat. Lakattu osuus siis siirtyy koko ajan ylemmäksi ja paljasta kynttä kasvaa esiin. Toinen ongelma on, että rupesin jo kyllästymään sinisiin kynsiini. Päätin siis tänään ottaa värin pois. Kynsilakanpoistoaineelle nämä uv-kynnet vain nauroivat, joten ne piti irroittaa ihan repimällä. Lähtivät kuin muovikalvoa olisi irroittanut. Kynsiin jäi lakkauksen alinta pintaa ja nyt ne ovat hiukan karheat. Laitoin päälle luonnollisen väristä lakkaa, joka näyttää siistiltä, mutta tuntuu epätasaiselta. Kynnet ovat pitkät ja ehjät, koska nuo uv:t ovat estäneet kaikki lohkeilut ja muut. Pituuden lisäksi kynsinauhat ovat vielä aika proot, joten olipa kiva lakata pitkiä kynsiä alhaalta ylös. Aion käydä toistekin manikyyrissä ja uv-kynnetkin voin laittaa. Joutuu toki odottamaan johonkin Suomea edullisempaan maahan matkustamista. Pihiys menee kuitenkin uv-kynsienkin ylitse.

Conclusions - elämää ennen ja jälkeen matkan

(Luulin laittaneeni tän tekstin ajastuksella julkaisuun, mutta en ollut. Laitetaan nyt tää ulos ennen matkatarinoita. Tää päivä menee ihan hyväntekeväisyyteen ja lomasta selviämiseen.)

Muutama asia täällä blogissa on jäänyt mielestäni vähän kesken ja ne on nyt hyvä hoitaa kuntoon. On hyvä puhdistaa pöytä ennen reissua.

Yrittäjäkurssi oli ja meni. Aina oppii, kun lähtee kotoa - mutta ei nyt mikään ihan huipputason kurssi kylläkään. Opettaja rakasti omaa ääntään, paitsi iltoina, jolloin hänellä oli ihan liian pitkä työpäivä jo valmiiksi alla. Jäi siitä jotain käteenkin, mutta mietinnät jatkuu asian ympärillä.

Kirpparimyyjäurakin oli ja meni. Yllättävän iso homma oli kirpparipuuhassa. Ei siinä tuntipalkoille kyllä pääse! Ensiksi useamman päivän siivousurakka, pöydän varaus, tavaroiden hintojen miettiminen, pienten hintalappujen kirjailu ja kiinnittäminen, tavaroiden vieminen pelipaikalle ja pitkin viikkoa myyntipöydän siivoaminen. Huh! Lopputulos kuitenkin hyvä, tavarat on poissa omista nurkista ja menivät hyvin kaupaksi. Oli myös hyvää projektia työttömälle. Niin ja sata+ tavaraa poistui kotoamme myyntiin sekä jotakin moskaa myös roskiin.

Mun koekaniiniura purkkien maailmassa on jatkunut sillä Estée Lauderin DayWear - kevyesti sävyttävällä kosteusvoiteella. Aluksi en ihan tajunnut, että se ei ole normi kasvorasva. Laitoin liikaa ja naama näytti likaisen tummalta, koska se on todella sävyttävää. Olen ehkä liian kalpea tuotteelle, mutta otan sen mukaan reissuun ja nautin sen aurinkosuojakertoimista. Purkki on ehkä vähän liiankin aikuinen, tätimäinen.

Veljen vaimo-kirjasta vielä. Kirjailija Heinonen oli tällä viikolla aamuTV:ssä. Jäin haastattelun jälkeen miettimään, oliko haastattelija lukenut kirjaa laisinkaan. Kirjaa käsiteltiin ihan takakansitekstin pohjalta ohimennen ja pääasiassa käytiin läpi Heinosen tapaan ruveta kirjailijaksi ja projektiin liittynyttä blogia. Itse en tunne sellaista miestä, jonka näkisin lukemassa kyseistä kirjaa, mutta miespuoliselta toimittajalta sitä olisi ehkä voinut vaatia...mutta ei toki pakottaa. Jos itse joskus ryhtyisin kirjailijaksi, niin en olisi kovin ylpeä ei-kirjaani-liittyvistä-esiintymisistä. Varsinkaan, jos haastattelijalla olisi kuitenkin tuore kirjani koko ajan kädessä.

Tammikuun Gloria-lehdessä oli kuva-artikkeli miten pukeutua business-reissuille eri puolilla maailmaa. Dubaikin oli mukana ja katsokaa: polvet! Siinä ne polvet on ihan näkyvillä ja tyrkyllä. Ehkä mun ei tartte leikkiä legginsien kanssa! Iso huivi on sidottu rusetiksi kaulalle.

Minä täytän tänään 32 vuotta ja Jennifer 10 vuotta enemmän.

Syntymäpäivä.

Ulkona on 17 astetta pakkasta, mutta onneksi sentään aurinko paistaa. Kaunis ja kylmä talvipäivä, joka usein osuu syntymäpäivälleni.

Heräsin aamulla hyvällä tuulella. Perusasiat ovat kohdallaan. Kävin vaa`alla ja 32-vuotias painaa 65,2 kiloa. Hyvä luku sekin.

Aamupalaa ja chillailua ystäväni A:n kanssa kahvilassa. Otin croisantin, marja-mysli-jogurtti-hässäkän ja ihan vaan tavallisen kahvin. Luin jostakin, että latte lihottaa nykypäivän naisia. Sellaiseenhan ei sitten pidä sortua. *hymyilee*

Aamupalan jälkeen kävin Sokoksella ja pyysin myyjältä apua meikkivoiteen ostoon. On taas se aika vuodesta, jolloin olen tavallistakin kalpeampi ja syksyllä ostettu voide näyttää kasvoilla todella meikatulta. Myyjä etsi sopivan. Laitoin sitä äsken ja tämäkin tuntuu vähän tummalta, mutta ihan ok. Myyjä testasi paria sävyä iholleni ja tokaisi, että tämän alle pitää tietysti sitten laittaa kosteuttava päivävoide. Olin noin kaksi tuntia aikaisemmin laittanut iholleni parsakaaliuutteen ja kosteusvoiteen. Ärsytti. Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää minkälainen on atooppisen ihon kuivuustilanne, varsinkin helmikuussa. Myyjä oli kuitenkin oikein mukava, joten uskalsin nostaa tilanteen vaikeusastetta. Kerroin, että minulla on tänään 32-vuotissyntymäpäivä ja ajattelin sen kunniaksi aikuistua (jälleen kerran) hankkimalla huulipunan. Pyysin apua tähän ikuisuusprojektiin. Ystävällisesti siirryttiin Lumenen osastolle, josta valittiin kaksi yhden hinnalla-kokelasta. Nyt minulla on sitten kaksi huulipunaa, joita opetella käyttämään. Olen joskus ennenkin yrittänyt aikuistua huulipunan kautta, huonoin lopputuloksin. Ei kuitenkaan vielä luovuta toivosta.

Sain vielä myyjältä syntymäpäivälahjaksi poskipunan. "Älä kerro sitten kenellekään, mutta hän antaa minulle lahjaksi tällaisen poskipunan, kun tämä on niin sinun värisi." En kerro.

Sellainen syntymäpäivä siis tämä. Paras lahja on vielä tulossa, sillä lähden kohta kirjoittamaan työsopimusta. Sehän se vasta aikuista onkin. 32-vuotiaalla on todellakin sopivaa olla työsopimus. Illalla suuntaamme Helsinkiin miehen ja koiran kanssa. Synttärikahveja ja tupareita tiedossa.

Kävin eilen kampaajallakin ja nyt on uusi tukka. Hämmästytin rakkaan kampaajani ja itseni tokaisemalla, että leikkaappa jotakin uutta lookkia. Johan sitä pari vuotta oli menty ihan sillä samalla.

Alla uusi otsatukka ja vähän huulipunaa. *Hih!*

Ihmiskoekaniini

Olen nyt pari viikkoa testaillut Biotherm Skin.Ergetic-seerumia Evita-lehdelle. Pakko myöntää, että iho on joka päivä yhtä pehmeä ja raikas kuin olisi ollut juuri kasvohoidossa kosteuttavasta naamiosta nauttimassa. Tuote tuoksuu ihanan raikkaalta ja keveältä. Ilolla sitä aamuin illoin kasvoihin levittää. Tuotetta pitäisi laittaa kosteusvoiteen alle, mutta ei aina tarvitse seerumin päälle mitään rasvaa erikseen enää laittaa. Muiden testaajien innostamana olen levittänyt tuotetta myös silmänympäryksille hyvin tuntemuksin. Tuotteen pitäisi auttaa nimenomaan stressi-ihoa, mutta minulla ei juuri nyt ole stressiä, joten siihen en osaa sanoa.

Tosi asia on se, että tämä pieni putilo maksaa 65 euroa kaupassa. Minun käyttämäni kasvorasvat maksavat 8-15 euroa kappaleelta. Olen niin pihi, etten voisi 50 millilitran pullosta maksaa 65 euroa, vaikka sieltä kipuaisi pieni kosmetologi joka aamu ihoani hoitamaan.

Toisaalta, on hyvä tietää tällaisen tuotteen olemassa olosta, sillä atooppisesta ihosta kärsivän kauhu on totaalisen kuivumisen/ihottuman siirtyminen raajoista kasvoihin ja silloin voi joutua koekaniini tekemään kalliita pakkoratkaisuja. Ainakin tiedän silloin saavani rahalle vastinetta.

Onneksi tuotetta on vielä reilusti jäljellä, joten seerumi-luxusta on tiedossa vielä useaksi viikoksi.

Pientä miinusta annan tuotteen käyttöönottovaiheesta. Tuotteeseen pitää itse aktivoida tämä parsakaaliuute ja se oli periaatteessa helppoa, mutta jäi sellainen "Onnistuikohan se varmasti?"-olo. 65 eurolla haluaisi kuitenkin takuuvarman, helpon tuotteen.

Tämä alkuhässäkkä tekee tuotteesta ns. tuorekosmetiikkaa tai jotakin sellaista. Tuote säilyy vain 3 kuukautta ja 99% tuotteesta on luonnollista alkuperää.

Olisi pitänyt ottaa ennen ja jälkeen kuvia!

Seuraavaksi testataan Estée Lauderin DayWear - kevyesti sävyttävää kosteusvoidetta. Sen pitäisi olla jo postissa. Kosteusvoide lupaa suojata ihoa tehokkaasti ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavia vapaita radikaaleja (vapaa radikalismi on kyllä aikoinaan minuakin varmasti vanhentanut) vastaan sekä vähentää näkyvästi ihon ikääntymisen ensimerkkejä ja tasoittaa ihon väriä. Tän rasvan arvoksi on ilmoitettu kuuskymppiä. Kuuskymppiä!

You got mail!

Postihenkilö oli tänään tuonut myöntävän päätöksen yrittäjäkurssille pääsystä. Ohimennen kerroin sinne hausta muutama postaus taaksepäin. Kaksikymmentäyksi hakijaa ja viisitoista onnellista valittiin. Kurssi alkaa jo ensi maanantaina, joten nyt pitää ruveta kiireesti teroittamaan yritysideoita esiteltävään kuntoon. Kurssiin kuuluu myös yksityinen kolmen tunnin (pahimmillaan ikuisuus, parhaimmillaan antaa mahdollisuuden käydä syvällä) sessio konsultin kanssa oman yritysidean työstämisen parissa. Mitähän ihmettä mä satuilin siihen hakemukseen? Hyviä yritysideoita, anyone? Varastaakohan se konsultti kaikki parhaat ideat?

Postissa tuli myös kaksi kappaletta Koti ja keittiö-lehden mainoksia. Toinen oli osoitettu minulle ja toinen miehelleni. Olemme varmaankin osallistuneet johonkin samaan kilpailuun, josta tiedot on näppärästi ja hyvällä rahalla myyty eteenpäin. Anyway. Nämä mainokset ovat kuin joku esimerkkitapaus mainostentekijöiden koulutuksesta. Tenttikysymys kuuluisi: Tutustu materiaaleihin ja kirjoita essee aiheesta erot naisille ja miehille suunnatussa mainonnassa. Poimi esimerkit jaetuista materiaaleista.

Mieheni versiossa on teemavärinä sininen ja minulla punainen. Naisten versiossa tilaajalahjana on digitaalinen keittiövaaka ja miehillä sitten monikäyttöinen kori, joka on kuvassa täynnä ruokaa. Naiset laihduttavat ja mittailevat grammoja, miehet syö korillisen safkaa. En tiedä pitäisikö huutaa apuun Anjaa vai tasa-arvovaltuutettua. Kaiken huippuna on kirjekuoren takaosa, johon miehillä on painettu auto ja naisilla on siinä kohtaa ihan vain tyhjää tilaa. Miesten versiossa mainitaan, että kilpailussa voi voittaa Volvon tai kasan rahaa puhtaana käteen ---naisille on ilmoitettu vain rahasummasta. Ei edes mainintaa Volvosta. Hyvää päivää. Mitä luulette, tilaanko lehden? Luenko koskaan, ikinä, missään kyseistä lehteä edes ilmaiseksi? Avaanko edes kyseisiä mainoskuoria? Onneksi parempaakin mainontaa osui tänään kohdalle, sillä....

Kasvokirjaan oli tullut postia Evita-lehdestä ja minut on valittu kauneusraatiin arvostelemaan Biothermin Skin. Ergetic-sarjan jonkinlaista kasvoihin laitettavaa seerumia, jonka raaka-aineena on parsakaali. Tuote tulee pian kotiin ja sitten helmikuun ajan osallistun keskusteluun tuotteesta Evitan kasvokirja-sivustolle aloitettavassa keskustelussa. Parsakaali-seerumista on puhetta myös Kemikaalicocktail-blogissa. Minä olenkin ihan Bonnier Publicationsin lehtien orja, joten kaikki testattavat tuotteet kuuluisikin lähettää ihan vain suoraan minulle. Tähän pääsin mukaan, kun osasin ytimekkäästi kirjoittaa itsestään huolehtimisesta.

Post Scriptum: Loppujen lopuksi mieheni oli sitä mieltä, että kannattaa muutenkin ottaa se 35 000 euroa rahana, eikä autona. Volvon arvo on tippunut 28 000 euroon jo siinä vaiheessa, kun se ajettu liikkeestä kotipihaan. Että näin.