Tänään kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Pari talvea olen miettinyt suksien hankkimista. Viime talvena vihdoinkin päätin, että seuraavien lumien tullessa menen aikuisten oikeasti sinne suksikauppaan. Päätöksen viimeinen niitti oli latu, joka lähtee ihan tulevan talon kulmilta.
Nyt on sitten sukset, sauvat ja monot. Sukset on kotimaiset, Joutsenmerkin arvoiset. Sukset on sellaiset, joita ei tarvitse voidella. Sain kyllä purkin voiteluainettakin mukaan. Märillä keleillä tarvitsee sitä levitellä, mutta vaikutti helpolta aineelta sekin.
Nyt on siis välineet kunnossa ja hiihtämisharrastus voidaan aloittaa. Tänään tosiaan kävin ensimmäisen kolmen kilometrin lenkin kokeilemassa. Tämä talomme kulmalta lähtevä latu ei ollutkaan vielä valmiina, mutta kuntoreitti oli kuitenkin hyvin lumessa ja joku muukin oli siellä käynyt jo sivakoimassa - miksi en siis minäkin.
Tämä kolmen kilometrin ympyrä on pitkä lasku alas ja sitten kova nousu ylös. Pieni tasainen pätkä siinä välissä. Kunhan latuja saadaan vedettyä, niin tältä ympyrältä pääsee kaikille Lahden muille laduille.
Mä olin ihan varma, että törmäilen puihin ja lentelen pitkin rinteitä - mutta ei käynytkään niin. Vaativa mäki-kyltin kohdalla vähän himmailin, mutta muuten yritin ottaa kaikenlaisia laskuasentojakin. Kaikki meni ihan mainiosti. Ei ollut ketään muita liikkeellä, joten sain itsekseni touhuilla ja olla itsestäni tosi ylpeä. Kyllä tuo meno vielä hiihdoksi muuttuu.
Ja...
....mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa Suomen Itsenäisyyspäivää, kun hiihtää perinteistä ilman latua hiljaisessa lumisessa metsässä?
Jotta tämä hiihtoharrastus tästä lähtisi ihan liitoon, olen ilmoittautunut Finlandia-hiihtoon 32 kilometrin perinteiselle matkalle helmikuulle. Kiitos työnantajalle, joka maksaa tämän lystin. Huomenna voisi matkaa jo pidentää, kun tämä fiilistelyaloitus menikin näin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!