Syyslomamuistoja: Maailmaa avartamassa Egyptissä / päivä 1

Illalla laiva lähti siis Israelista (ed. kirjoitus täällä) kohti Egyptiä ja seuraavana aamuna, jo reilusti ennen kukkoa, olimme matkalla linja-autoilla Port Saidin satamasta kohti Kairon ympäristön nähtävyyksiä. Suurimman osan päivästä katselimme Egyptiä linja-auton ikkunasta. Välimatkat ovat isossa maassa pitkiä, mutta mielenkiintoista katsottavaa kyllä riitti ja oppaalla riitti tarinaa Egyptin historiasta jopa liikaakin.

 Ensiksi käytiin Sakkarassa, joka sijaitsee 30 kilometriä Kairosta etelään. Sakkaran alue oli keskellä aavikkoja ja se on siis suuri hauta-alue. Muita turisteja, meidän bussien lisäksi, paikalla ei nähty, mutta ensimmäiset kontaktit paikallisiin myyntimiehiin saatiin siellä. One dollar-huuto rupesi käymään tutuksi.

 Sakkaran alue oli näkemisen arvoinen ja aavikotkin ovat mielettömiä, kun hiekkaa vaan on ja on.

 Sakkarassa pääsimme käymään sisällä muutamissa tombseissa.

 Sakkaran porraspyramidi.

Sitten kävimme Egyptin ensimmäisessä pääkaupungissa Memphisissä, josta ei ole paljoa enää jäljellä. Paikkeille on kuitenkin tuotu patsaita ym. katselemista turisteille.

 The statue of King Ramses the 2nd

The Alabaster Sphinx of King Amenhopis the 2nd.

Lounaalle kaarsimme upeaan viiden tähden The Mena House Oberoi-hotelliin. Kelpasi turistin rentoutua ruokapöydän ääressä. Laivalla meille oli painotettu, että raakaa ruokaa kuten salaatteja tulee välttää. Siellä sitten turisti, jos toinenkin ohitti upeat salaattipöydät viiden tähden hotellissa, joka oli perustettu jo vuonna 1869. Koskaan ei voi olla liian varma.

 Lounaspaikkamme olikin sitten ihan Gizan pyramidien vieressä, joten seuraavaksi pääsimme katsastamaan nämä tunnetut pyramidit, joista isoin on The Great Pyramid.

 Vaatekaapistani puuttuu monta tärkeää vaatekappaletta, mutta minulla on nämä The aavikkohousut.

Niitä käytin viimeksi Dubaissa aavikkoretkellä. Seuraavaa aavikkoretkeä odotellessa.

 Cooli matkakaveri.

 Ennen linja-automatkaa takaisin satamaan kävimme vielä tutustumassa papyruksen tekoon ja oli mahdollisuus tehdä ostoksia ilman tyrkytystä tai painostusta. Oikein mukavaa palvelua.

Egyptin päivä oli pitkä ja todella muistorikas. Näimme maailman suuria ihmeitä, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen hämmästys nyky-Egyptin tilasta. Istuimme päivän aikana todella paljon linja-autossa, koska jo Port Saidin satamasta oli Kairoon noin 170 kilometriä ja toinen mokoma takaisin. Sen lisäksi päivän aikana siirryimme turismo-paikasta toiseen bussilla. Maaseudulla oli todella köyhää. Massiivinen vartiotorni oli jokaisessa kylässä. Roskan ja paskan määrä veti hiljaiseksi koko bussillisen turisteja. Pahimmillaan hiljaisuudesta kuului välillä ainoastaan "Oh my god". Ennen lounasta ajoimme useamman kilometrin jonkinlaisen joen/kanavan laitaa. Pääsääntöisesti se näytti kuitenkin kaatopaikalta, kuolleita hevosia kulki virrassa. Pahimmillaan opas pyysi kaikkia katsomaan toisaalla - mutta eihän turisti sellaista usko. Oppaan hiljainen ääni "I´m so sorry" pysyy muistoissa hyvin pitkään. Lounaan tökkimisen ainoa syy ei ollut siis salaatin pelko. Käymämme kohteet olivat kaikki näkemisenarvoisia, mutta niiden katselemista häiritsivät erittäin aggressiiviset myyntimiehet "One dollar, one dollar"-huudot pysyvät myös muistoissa pitkään. Lisäksi hiljaiseksi veti Kairon yli 80 keskeneräistä asuinaluetta. Valtavia puoliksi rakennettuja asuinalueita. Niissä oli kiinni miljoonia ja miljoonia. Ei mitään köyhän valtion hommia siis. Pestiinkö niiden avulla rahaa, oliko niihin käytetty jotakin kehitysapurahoja, oliko jossakin joku, joka vei aina rahat ennen kuin projektit tulivat valmiiksi? Mitä täällä tapahtuu? Opas oli todellakin asiansa osaava, iloinen, hauska nainen - mutta bussissa oli koko ajan mukana valtion poliisi, joka oli varustautunut konekiväärillä - joten opas ei sitten tiennyt mitä nämä tuhannet ja tuhannet keskeneräiset asunnot ovat. Ei varmasti. Sanoisiko sen jotenkin niin, että pyramidit on nyt onneksi nähty.