Tänään lähdin koiran kanssa aamulenkillä kohti raksaa. Tarkoitus oli lenkkeillä sinne tunnin verran, käydä hiihtämässä ja lenkkeillä koiran kanssa takaisin kotiin. Tuon ensimmäisen lenkkeilyosuuden puolessa välissä huomasin ajatuksen olleen erittäin huono. Opin, että poskiontelontulehdus ei ole mennyt pois, jos yhtenä päivänä ei enää satu työpöydän ääressä istuessa. Olen myös oppinut, että poskiontelontulehdus tuntuu siltä, kuin joku olisi läiminyt naaman kosketusarkaturvoksiin - tai oletan sen tuntuvan siltä.Viime sunnuntaina tajusin jonkun olevan vialla, olin juoksemassa ja joka askeleella tuntui lisääntyvää kipua kasvoissa. Kotiin päästyäni olin niskaa myöten ihan tulessa ja mietin, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Kipu tuntui olevan suussa. Tilanne kuitenkin rauhoittui kohtuullisen kipuilun tasolle nopeasti. Kivun takia kävinkin ensiksi hammaslääkärissä, joka ohjasi minut normaaliin lääkäriin alustavan poskiontelontulehdus-diagnoosin kanssa. Sehän se oli ja antibiootit kehiin. Ei auta kuin myöntää olevansa kipeä ja pitää nyt pari päivää rauhaa vielä yllä - ihan kotona. Syö taas niin naista tämmöiset rasittavat tulehdukset. Pieni putki on tulehtunut ja seisahtuu koko kroppa.
No, raksalle kuitenkin siis päästiin. Kolmas, ns. parvikerros oli edennyt mukavasti viikon aikana. Nyt väliseinillä erottuivat jo meidän makuuhuoneen kylppäri ja vaatehuone. Lisäksi parvikerroksen toinen makuuhuone, joka siis kulkee työnimellä "mun huone" oli jo muodossaan ja mitattavissa sisustusta varten.
Viime lauantaina olin viimeksi raksalla ja silloin tehtiin viimeiset päätökset parvikerroksen väliseiniin liittyen. Alunperin mut vietiin sinne vielä kerran pohtimaan ns. master bedroomin kylppärin ovi-tilannetta. Siihen pieneen kylpyhuoneeseen oli alunperin piirretty kaksi ovea, joista toista olen kritisoinut alusta alkaen. Toinen ovi on siis päämakuuhuoneeseen ja toinen olisi ollut käytävään. Ideana siis, että "mun huoneesta" pääsee vessaan ilman, että kulkee päämakuuhuoneen kautta.
Mä kuitenkin muista mielipiteistä huolimatta pidin oman mielipiteeni, että yhdellä ovella mennään. Joissakin hommissa tulee ongelmaa sen kanssa, että tämä talo ei ole se meidän kaikkien toiveiden täyttymys ja se talo, joka rakennetaan just vaan meille loppuelämäksemme. Aina pitäisi miettiä, että mitä se mahdollinen ostaja haluaisi sitten joskus. Mutta tämä saattaa olla myös se meidän loppuelämän koti tai ainakin pitkäaikainen koti - ei tosiaan voi tietää, joten ratkaisujen pitää kuitenkin olla myös itseä miellyttäviä. Joten minä pidin päämakuuhuoneen omaa kylpyhuonetta arvona sinäänsä ja näillä mennään. Toisen oven kohta on nyt kuitenkin rakennettu niin, että tarvittaessa toisen oven tekeminen on helppoa. Olisiko tämä nyt sitten sellainen kompromissi.
Oviasia saatiin selvitettyä. Paikalla oli siis oma raksamies ja toinen raksamies. Kaikilla toki oma mielipide, niin kuin kuuluu ollakin. Käytiin vielä keskustelua vaatehuoneen ovesta ja seinästä, piirrustuksissa olevasta liukuovesta. Kaikki ei aina mene niinkuin on piirretty. Kaikki kuitenkin ok - mutta sittenhän mä sain ihan kuningataridean! Keksin, että päämakuuhuoneesta jätetään yksi seinä kokonaan pois. Minusta idea oli ihan loistava, mutta hetken sitä itsekseni punnitsin ja keräsin valmiiksi voimia puolustaa mielipidettäni. Se toinen raksamies oli kuitenkin heti ideani takana ja oma raksamieskin lämpeni ajatukselle. Kolmannen kerroksen käytävätila, joka olisi jäänyt todella kapeaksi hukkatilaksi, tuli nyt osaksi makuuhuonetta ja makuuhuoneen "seinä" onkin vasta parvikerroksen kaide. Jos joku haluaa tähän joskus seinän rakentaa, niin siihenkin on raamit sitten olemassa. Ilman tätä seinää, se vessan ovitilannekin on aika eri. Näin ne hommat etenee. Tänään raksalle palatessani, tämän seinän poisto tuntui edelleen hyvältä ajatukselta.
Tänään katsottiin vain sitä shampoopullokoloa päämakuuhuoneen kylppärin seinään. Se ei ollut mikään iso ongelma, kun sille käytännössä oli rakenteissa vain yksi paikka. Tai siitä olisi toki saanut todella ison ongelman, jos sen olisi halunnut johonkin muualle kuin siihen rakenteisiin sopivaan paikkaan. Se sopi vaimolle hienosti. Päätä jomotti tosiaan sillä hetkellä niin pahasti, että mulle olisi sopinut ihan mikä vaan. Onneksi siis viime lauantaina ei jomottanut mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!