Syyslomamuistoja: Matkailu avartaa @ Israel.

Israel toi lomaamme ihan toisenlaisia sävyjä kaiken löhöilyn ja fiilistelyn sekaan. Illalla ennen Israeliin menoa laivalla kuulluteltiin, että Israelissa on ns. tilanne päällä. Aamulla saapuisimme normaalisti Haifan satamaan, mutta sen etelämmäksi laiva ei siirtyisi mahdollisten raketti-iskujen takia. Eteläisempi Israelin satama, Ashdod jätettäisiin siis välistä. Israelissa on jo aika pitkään ollut tilanne melkein päällä, joten ei mitenkään erityisesti huolestuttu. Ensimmäinen Israel-päivämme sijoittuisi pohjoisen suuntaan. Sotaisa Gazan alue on etelään päin. Avoimin mielin siis kohti odotettuja Israelin retkiä.

Haifasta suuntasimme tunnin ajomatkan verran Jezre'elin laakson läpi Nasaretiin. Nasaretiin sijoitetaan, niinku tiedätte, paljon raamatun tapahtumia. Kävimmekin parissa eri kirkossa, jotka oli rakennettu niille paikkeille, joissa raamatun tapahtumien oletettiin käyneen toteen. Merkittävimmät paikat olivat enkeli Gabrielin Marialle ilmestymisen paikalle rakennettu kirkko ja toinen iso kirkko oli rakennettu Jeesuksen kotitalon/Joosefin puuverstaan päälle. 

Kauppa.

Marian Ilmestyksen Kirkko. Sen kupoli on rakennettu majakan tapaan, jotta viholliset eivät heti ymmärtäisi kyseessä olevan kirkko. Nämä kaikki kohteet, joissa päivän mittaan kävimme oli aina rakennettu edellisen, tuhotun kohteen päälle.

Ensimmäisenä päivänä oppaamme oli tämä ponnaripäinen mies vaaleissa housuissa. Hän oli juutalainen. Oikein mukava nuori mies. Myös muodollisesti oikein pätevä. Bussin lähtiessä satamasta, hän ilmoitti antavansa nyt meille kaikille puhelinnumeronsa - naiset vihelsivät. Mutta siis...monissa paikoissa kaivettiin esiin raamattu ja innokas turisti sai lukea vierailtavaan paikkaan liittyvän raamatun tekstin. Taustalla eri maista saatuja Marian kuvia @ Marian Ilmestyksen kirkko.

Tässä vielä se luola, jossa kaikki tapahtui tai saattoi tapahtua puutarhassa tai mistä näistä nyt tietää
 @ Marian Ilmestyksen kirkko.

Tässä on kuvattu toinen Nasaretin tärkeistä kirkoista läpileikattuna. Kirkon alla on Joosefin puuverstas ja näillä main Jeesus eli ensimmäiset 30 vuotta. Verstas ja koti ovat siis kallioluolia.

Matka jatkui Kaanain (siellä Jeesus muutti veden viiniksi) kautta Genesaretin järven ympäristöön. Laskeuduimme pari sataa metriä merenpinnan alapuolelle Jordanin laaksoon.

Kävimme Jeesuksen kastepaikalla Jordanjoella.

Joessa on mahdollista käydä kastautumassa oikein valkoiseen kaapuun puettuna tai mennä omien vaatteiden rajoissa niin syvällä kuin pystyy. Tälle turistille riitti ihan sormien kasteleminen. Varmuuden vuoksi. Kastautumispaikalla oli valtavasti kaloja ja tuollaisia järkyttävän isoja monnikalan oloisia elukoita ihan tuossa portailla. Lisäksi tuollainen karvajalkakin uiskenteli veessä. Kyllä tuohon veteen menemisellä uskoa varmasti koetellaan.

Kävimme kibbutsilla lounaalla. Kibbutsit ovat paljolti muutettu hotelleiksi ja erilaisiksi loma- tai konferenssitiloiksi. Niiden yhteydessä voi kuitenkin olla vielä perinteisempää kibbutsi toimintaa. Tällä kibbutsilla oli hotellin lisäksi oliiviöljyä teossa.

Genesaretin järven ympäristössä kävimme myös Tabghassa, jonka sanotaan olevan se paikka, jossa Jeesus teki ihmeen leipien ja kalojen kanssa. Tätä pyhää kiveä ei päässyt tämän lähemmäksi. Monissa paikoissa oli kiviä, joissa oletettiin Jeesuksen tai vaikka Marian istuneen ...ja niitä ihmiset halusivat sitten kosketella.

Yllä oleva kirkko siis rakennettu tuon kala-viini-ihmeen kunniaksi.

Pysähdyimme myös Kapernaumissa, joka on siis Pyhän Pietarin ja myös Jeesuksen kylä. Täällä Jeesus antoi Pietarille "taivasten valtakunnan avaimet", Jeesus asui täällä kuten myös Pietari ja useat muut opetuslapset. Alla on Kapernaumin synagoga. Alueella on myös hyvin erikoinen moderni kirkko, joka on rakennettu Pietarin kodin päälle. Googlesta löytyy tai suosittelen myös matkaamista pelipaikoille.

 

Lopuksi kävimme vuorella, jossa Jeesuksen sanotaan pitäneen Vuorisaarnan. Koko alue, jolla päivän aikana liikuimme oli kaunista ja rauhallista. Vuorisaarnapaikalla ilta rupesi jo laskemaan ja paikka oli kaikin puolin upea. Golanin kukkulat, Galilean järvi, kaunis luonto, hiljaisuus. Siellä olisi voinut pidempäänkin turisti fiilistellä elämäänsä. Opas luki meille vuorisaarnan ja koko ryhmä istui kuuntelemassa, pieni kissa kävi pitkälleen ryhmämme erään jäsenen syliin. Jäi hyvä, rauhallinen muisto - sellainen joka kantaa pitkään.

 

Niin, ajelimme ympäri pohjoista Israelia kellon ympäri loistavan oppaan kanssa. Päivän aikana hän kertoi kohteista enemmän kuin olisi ikinä voinut toivoa. Hän kertoi myös paljon Israelista yleensä. Ensimmäisen Israel-päivän jälkeen olin jo ihan äimänä tämän kaiken edessä. Israel on alueellisesti pieni maa, joka on maantieteellisesti helposti ymmärrettävissä - muuten Israel on niin vaikeasti ymmärrettävissä, että siitä ei saa mistään kohtaan kiinni. Ainoa asia, josta sai kiinni oli ajatus rauhasta. Kaikki rauhan työ tässä maailmassa on niin tärkeää. Rauhan ajatuksen kadottaa helposti täällä meidän lintokodossa, mutta maailma opettaa. Israelissa on surullista eräänlaisen sotatilan jatkuminen niin pitkään (Gazan nykytila noin 12 vuotta). Väliaikaiseksi ajateltu tilanne muuttuu osaksi kulttuuria, menee sukupolvien yli. Ajatellaan, että Gazan tilanne on sitä normaalia. Sitä ei tarvitse pelätä. Meidän mukava oppaamme, joka oli juuri täyttämässä 30 vuotta, oli oikein onnellinen tilanne päällä-tilanteen aiheuttaneen Hamash-johtajan taposta. Se oli oikein, vaikka sen jälkeen hommat lähtivät taas ihan käpälästä. Israelissa kaikki nuoret menevät 18-vuotiaina armeijaan. Miehet kolmeksi vuodeksi, naiset kahdeksi. Kaikki tämä pitkittyneen konfliktin takia. Armeijan jälkeen on tapana lähteä maailmalle viihteelle joksikin aikaan. Tämän jälkeen lähdetään sitten jatkokoulutukseen. Näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu ihan uskomattomalta, että koko nuori sukupolvi laitetaan armeijaan noinkin pitkäksi ajaksi. Juuri silloin pitäisi nuorten olla kouluissa ja siirtymässä työelämään - ja innokkaimpien tehdä myös lapsia. Israelin tilanne on ihan järjetön sekoitus maailman suurimpia voimia eli uskontoja ja aseteollisuutta. Mistä ja koska löytyy se Ahtisaari, joka kursii tämän tilanteen kasaan?

Illalla ennen laivaan tuloa heräsi kysymyksiä seuraavasta päivästä. Oppaamme kertoi, että Israelissa on edelleen turvallista matkustaa. Gazan alueelta oli kuulunut päivän mittaan ikäviä uutisia - mutta sehän on ihan normaalia. (Ei ole.) Raketit eivät lennä Tel Aviviin asti, eikä myöskään Jerusalemiin. "Eivät he uskalla näihin kohteisiin edes tulittaa, koska he tietävät silloin käyvän oikeasti huonosti." Saavuimme laivalle ja avasimme television, josta seurasimme bbc:n uutisia. Siellä Israel olikin pääuutinen. Niin ja Tel Avivin kohdalle mereen oli raketteja lähetelty. Ensimmäisen kerran vuosiin Tel Avivissa huusivat ilmahälytyssireenit. Tel Avivin retket peruttiin ja myös muut toisen päivän retket olivat kuluitta peruttavissa. Pelolle tässä maailmassa ei kannata antaa valtaa kuitenkaan, joten jäimme odottelemaan seuraavaa reissupäivää Jerusalemiin. Illalla juoksin laivan kantta ympäri lämpöisessä illassa ja katselin todella kaunista Haifaa. Sielläkin olisi sopinut turistia esittää.