Olen jo toista viikkoa töissä ja joka päivä reippailen kuutisen kilometriä työmatkaa omin pikkujaloin. Hienosti on mennyt. Yksi leikkaushaavoista on aina vaan jäljessä muista. Se muistuttaa itsestään tasaisesti, kun liikaa heiluu tai nostelee jotakin. Vatsallaan nukkuminen ei myöskään tunnu hyvältä. Kaikki kuitenkin jo ok.
Viime viikolla aloin juoksemaan - 23 minuuttia, 27 minuuttia ja 34 minuuttia. Tällä viikolla aloitin sitten saman maratonohjelman uudestaan, jonka aloitin viime syksynä ja sitten lopetin, kun keho rupesi prakaamaan. Nykyiselle kunnolle ohjelma on vähän kova, mutta kova on hyvä. Ensimmäiset kaksi treeniä kuitenkin peruslenkkejä: 50 ja 40 minuuttia. Eilen illalla oli upea talvinen iltalenkki ja juoksu kulki. Tänään oli vähän tiukempaa. Pakkanen tuntui vaan kiristyvän askel askeleelta. Hyvältä kuitenkin tuntuu ja ihan rapakuntoon ei oltu ajauduttu.
Kiitos tästä kuuluu koiralle ja tuolle pahamaineiselle vaatetelineelle ---eiku kuntopyörälle. Sitä on tullut veivattua. Sairaslomalla sohvalla lupailin kaikkea hassua. Nähtävästi pitäisi ajella kuntopyörällä Suomi pari kertaa päästä päähän. Tuossa sivussa on nyt sitten mittari, josta voi seurailla tuloksia. Onhan siinä jo puolessatoissa viikossa yli 150 kilometriä. Hyvä minä.
Et joo, liikkuu se sittenkin. Ilolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!