Nyt on äänestetty.
Puolen päivän aikaan oli mentävä, koska pää rupesi taas itsekseen työstämään äänestysnumeroita. Mulla tulee aina viime hetken äänestyssekasorto.
Vuoden 2002 hallituksesta eroamisen jälkeen mulla meni usko Vihreisiin. Päätin, että en enää ikinä äänestä Vihreitä. Puolue ei voi olla yhden asian liike. Itsekin ovat toki myöhemmin sen huomanneet ja istuneet kiltisti ydinvoimaa rakentevissa hallituksissa. Vihreiden tippuessa kuvioista mulla on ollut helppo pysyä äänestystilanteissa punaisissa jo kymmenen vuotta. Äänestän aina demareita, vaikka olen puna-vihreä-kansalainen. Vihreän sävyäkin multa on joskus kysytty. Mun vihreä ei ole Maalaisliiton vihreä.
Pää mietti, että miksi mä äänestän just Pekkaa. Miksi mä en äänestä Paavo Lipposta? Molemmilla on melko samanlainen käsitys ulkopolitiikasta: EU:sta ja Venäjä-suhteista. Molemmilla on laaja kansainvälinen kokemus, Lipposen kokemus osuu lähemmäksi presidentin kv-tehtäviä. Lipponen on tehnyt valtaisen uran Demarina. Laittanut itsensä likoon, kuunnellut julkista v*lua tyypeiltä, jotka ei itse ole tehneet yhtään mitään yhteisten asioiden eteen (eivät ehkä edes äänestä) ja ollut joskus myös nuorempi aktiivihenkilö (kaikki me vanhenemme joskus).
Mietin, olenko joutunut jonkun Pekka-liberaali-hypen valtaan huomaamattani? Olenko mennyt tunteella vai järjellä? Apua, mitä täällä tapahtuu? Nytkö mä oikeasti vaihdan puoluekantaa ihan tässä vain näin ja...sit oli sanottava miehelle, että me lähdetään sinne äänestämään NYT.
Pekka, Pekka, Pekka. Pekka on fiksu mies, joka ei anna mainostoimiston laittaa itseään telkkariin sanomaan "Pöö!". Pekka on enemmän vasemmalla kuin Paavo. Pekka on liberaalin maailman etutaistelija. Pekka on meidän mies maailmalla. Pekka, Pekka, Pekka.
Nopea kipittäminen koppiin ja kakkonen paperiin.
En mä kadu valintaani, mutta kyllä se mietityttää.Ihan oikea numero kuitenkin. On se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!