Sairasloma on nyt lusittu.

Nyt olen taas terve, koska huomenna mennään töihin. Viimeksi olin töissä viime vuonna ja se todellakin tuntuu siltä. Siitä on kau - an. Viimeistään lounastauolla tuntuu jo varmasti taas siltä, kuin takana olisi vain viikonloppu.

Askel nousee, tiistaina söin viimeiset särkylääkkeet, selkä on suora ja farkut voi laittaa jalkaan. Eilen otin tuntumaa treeniin ja ajoin 15 kilsaa kuntopyörällä. Ensimmäiset viisitoista kilometriä siis mun uuden vuoden lupauksesta hoidettu. Joku tuhat kilometriä vielä edessä!

Tästäkin selvittiin. Pääsee aloittamaan tämän vuodenkin aikuisten oikeasti.

P.S. Miesten kanssa tehtiin tunnin kävelylenkki iltapäivällä. Tajusin siinä kävellessä, että ensimmäistä kertaa ikinä ollaan tilanteessa, että mun pää on kovemmassa juoksukunnossa kuin kroppa. Se on aika mieletöntä, usko omaan juoksemiseen on kohdallaan. Harvemmin on ollut.  Ei tämäkään tietysti hyvä tilanne ole, mutta nautitaan nyt tästä niin kauan kuin tätä riittää. Kylmää rättiä tulossa siis naiselle juoksutrikoissa. Olen menossa huomenna kokeilemaan juoksua. Ehkä vartin lenkki. Sen verran, että pääsee pahimman jännityksen yli.