Kyllä pitäisi!
Järjestömaailmalle on tullut lahjoitettua jokunenkin vuosi tästä elämästä. Järjestöelämä on tosi jees ja suosittelen kaikille, mutta sen kanssa kannattaa olla hyvin, hyvin varovainen. Se vie mukanaan. Joitakin vuosia olen ollut ihan järjestötön -- ja nauttinut siitä. Jonkun aikaa on kuitenkin ollut taas sellainen olo, että jospa sitä jotakin hyötyä minustakin olisi tälle maailmalle. Voisin edes jäsenmaksuja johonkin maksella ja jotakin pientä näperrälläkin.
Minulla ei ole oikein sellaista jokapäiväistä vertaisryhmää, joka tarvitsisi edunvalvontaa. Piti siis avata maailmaa ja katsoa kauemmaksi. Kehitysyhteistyön piirissähän voisi olla jotakin hommaa minullekin.
Olen aktivoitunut Lahdessa perustettuun Naisten Pankin aluesolutoimintaan. Olen ollut vasta muutamassa kokouksessa ja hankkinut meille kerran ilmaisen kokouspaikan. Nyt lauantaina menen päiväksi Helsinkiin kouluttautumaan ja parin viikon päästä kouluttaudun päivän täällä Lahdessa. Onpas mukavaa ja jännittävää taas päästä mukaan toimintaan.
World Visionin kautta sain myös itselleni kenialaisen kummipojan heti alkuvuodesta. Kummimaksun avulla tuetaan koko kyläyhteisöä ja jossakin vaiheessa pääsen muistamaan myös suoraan kummipoikaani. Minulle on tullut jo kummikansio, jossa oli perustiedot yhdistyksestä, heidän toiminnastaan Keniassa sekä kummipojastani. Nyt olen maksanut ensimmäisen kuukausimaksun ja sitoutunut suoraveloituksen muodossa kummiuteen. Piakkoin minun pitäisi saada lisätietoja kummipojasta ja projekteista sekä postitustiedot, joilla saan yhteyden kummipoikaan. Kuinka mukavaa ja jännää on tämäkin!
Kerron näistä järjestöistä enemmän kunhan olen viisaampi. Toivottavasti ei mene sitten ihan saarnaamiseksi, kun oikein innostun taas hommista.
Kevyttä järjetötoimintaa, jolle annetaan pikkurilli --mutta ei kokonaista kättä.
J.K. Telkkarissa sanottiin jonain päivänä, että onnellisia ovat ne ihmiset, jotka ovat löytäneet tavan auttaa muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Ilahduin!